Interstellar (2014) (Christopher Nolan / Matthew Mcconaughey, Anne Hathaway, Jessica Chastain)

Kiitoksia, aukkoa sivistyksessä taas paikattu

 

Kaksijakoinen elokuva. Toisaalta "realistinen" scifi miellytti suuresti ja ainakin osittain asioita kehiteltiin ilman turhaa hätäilyä. Toisaalta taas käsikirjoituksessa hölmöilyjä riitti ja osa kerrontaratkaisuista varsinkin loppupuolella eteni pahasti töksähdellen. Spielbergin tekemänä (aiempi ohjaajavaihtoehto elokuvalle) tämä olisi ollut kiinnostavaa nähdä.

+

 

Christopher Nolanin Interstellar on brucknermainen ideoiden, tapahtumien ja kuvien katedraali, joka on tarkoitettu koettavaksi.

Juoneltaan Interstellar kuuluu niiden tieteiselokuvien joukkoon, joissa päähenkilöt lähtevät Maasta selvittämään salaperäistä kosmista viestiä: 2001: Avaruusseikkailu, Ensimmäinen yhteys (jossa samaten nähtiin Matthew McConaughey) sekä Prometheus (joka on valitettavasti epäonnistunut). Etsimisen pakko ei ole tässä sisäistä niin kuin Kolmannen asteen yhteydessä vaan ulkoista: ihmiskunta tarvitsee uuden kodin.

Toisaalta Interstellar on myös satu, joka pyrkii vetoamaan enemmän tunteisiin kuin järkeen. Tarina avataan tyyliin ”Olipa kerran”, kun vanha Murph muistelee lapsuuttaan. Kuten sadut yleensä, Interstellar kärsii tarkoituksettoman kriittisestä näkökulmasta. Jos ajatellaan esimerkiksi Punahilkka-satua, siinä on monenlaisia etologisia epätäsmällisyyksiä (kuinka susi voi esimerkiksi nielaista jonkun niin että tämä säilyy elossa — mahdotonta! kyllä nyt meni tunnelma pilalle!). Satuja tulkittaessa ei pidä kiinnittää huomiota vain siihen, mitä esitetään, vaan myös siihen, mihin viitataan tai mitä hahmo tai juonenkäänne tai asetelma edustaa. Oivallinen satu tarjoaa monenlaisia tulkintamahdollisuuksia. Myös Nolanin ohjaama tarina tarjoaa niitä: ihmisen asema maapallolla, suhteemme tuleviin sukupolviin, innoitus eli ulkopuolinen viesti omana oivalluksena, kotoa lähteminen ja oman elämän etsiminen jne. Lisäksi elokuvassa esiintyy teemoja, jotka ovat jo tuttuja hänen tuotannostaan, erityisesti maanpinta, joka kaareutuu yläpuolelle (Inception), ja nähtyjen tapahtumien jäljittäminen uudesta näkökulmasta (Following).

Interstellar on myös spektaakkeli, joka juhlistaa Panavisionin objektiiveja ja filmiin valotetun kuvan kauneutta (erikoistehosteissakin nähdään linssiheijastuksia). Islannin apokalyptisia maisemia hyödynnetään upeasti. Olisi ollut hienoa nähdä tämä 70 mm:n filmiltä projisoituna. Vaikuttavissa kohtauksissa ääniraita kietoo katsojan sekä tehostein että musiikin voimalla. Urkumusiikki ja varsinkin jalkioäänet viittaavat tietenkin musiikinhistorian suurellisimpaan C-duuri-kadenssiin, jonka Stanley Kubrick puki unohtumattomiksi kuviksi (Näin puhui Zarathustra). Hans Zimmerin musiikki kuulostaa parhaimmalta silloin kun hän lainailee häpeilemättömästi Philip Glassilta ja Arvo Pärtiltä. Tämä elokuva olisikin sulattanut sydämeni täydellisesti, jos ohjaaja olisi käyttänyt nykymusiikin teoksia sellaisenaan ja leikannut tapahtumat niiden mukaisesti, niin kuin Alfred Hitchcock seurasi Bernard Herrmannin sävellyksiä ja Kubrick käytti György Ligetin ja Béla Bartókin teoksia.

Interstellar on kokonaisvaltainen elämys, joka pyrkii vaikuttamaan katsojan tunteisiin, viemään mukanaan ja näyttämään asioita uudesta näkökulmasta. Siinä mielessä tämä elokuva on taidetta ja tarinaniskentää puhtaimmillaan: tarkoitus saa pyhittää keinot. Tietyt dramaturgiset ratkaisut (esimerkiksi isän ja tyttären viimeisen kohtaamisen) joutuu hyväksymään: ohjaaja on näin päättänyt, ja elämässä voisi tällaistakin tapahtua. Kokonaisuus pysyy kasassa, ja 169 minuuttia tuntui lentävän kuin siivillä.

4½/5

 

Oli kyllä hyvä leffa. Tykkäsin erityisesti siitä, että isoja asioita kerrottiin ihmisen tasolla. Erikoismaininta äänille: raketit kun jylläsivät niin penkki tärisi enemmän kuin tankkileffa Furyssa konsanaan.

 

Penkkiä täristeltiin kyllä useaan otteeseen. Mutta risuja Tennispalatsin kolmossalin näytökselle, kuvanlaatu oli täyttä p*sk**, suttuinen ja kontrastia oli kuin 2000-luvun alun LCD-harmaaheittimissä.

 

Spoiler

Menin ehkä hieman pessimistisenä katsomaan tätä elokuvaa. Yleensä Hollywoodilla on tapana kusta fysiikkaa naamalle. En tiennyt, että Kip Throne on ollut asiantuntijana kuin vasta leffan lopputeksteistä. Käytinkin sitten leffan jälkeen tunteroisen tutustuen hieman paremmin leffan tekemiseen.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole olla kaikkitietävä ja en itse yritä olla sitä. Enkä väitä, että kaiken leffasta ymmärtäisin. Elokuva vain monella tasolla kosketti itseäni.

EN AIO KÄYTTÄÄ SPOILER-TÄGEJÄ TÄSSÄ POSTAUKSESSA, KOSKA KETJUSSA PUHUTAAN LEFFASTA! Miksi luet ketjua, jos et ole nähnyt leffaa?

Olen itse (toivottavasti) kohta fysiikan opettaja ja olen jo 25 vuotta harrastanut tähtitiedettä, joten fysiikka on erittäin tuttua. Ja vaikka en mikään asiantuntija olekaan (eiväthän opettajat yleensä ole ) niin sen verran paljon olen kuitenkin perehtynyt fysiikkaan, että voineen joitain tämän ketjun kysymyksiä kommentoida. Olen myös lukenut muutaman nettisivun, jossa samoista asioista jutellaan ihan fyysikkojen kesken, ja myös Kip Thornen kertomuksen elokuvasta, joten asiat eivät ole omia tulkintoja. Tähdet ja Avaruus -lehdessä on muuten tulossa artikkeli elokuvasta, jos jotakuta kiinnostaa lukea ihan maallikkokielellä elokuvan fysiikasta.

Kokonaisuutena pidin leffasta todella paljon. Elokuvassa oli mukavasti viittauksia Avaruusseikkailu: 2001 ja Contact -leffoihin.

Hieman häiritsi kuitenkin elokuvan Amerikkakeskeisyys, vaikka sitä ei nyt niin tuputettukaan. Jos joku on seurannut telkusta amerikan keskilännen 30-luvun hiekkamyrskydokkaria (josta muuten osa vanhojen ihmisten haastatteluista oli), niin perheen asumisympäristö on aika tuttu. Mutta en ymmärrä, miten koko maapallo voi olla samanlaista. Jos kerran jenkeissä on kuumaa ja kuivaa, niin miten sitten esim. Suomessa? Nasa ja Amerikan lippu olivat aika isossa osassa. Mutta Hollywood on Amerikka, siitä ei pääse mihinkään.

Elokuvassa oli tietenkin se toisaalta hieman ikävä juttu, että oli saatu aikaan luuppi, jossa henkilö itse lähettää itsensä matkaan. Milloin siis on ollut eka kerta? Toisaalta, jos ihmisten 5-ulotteisessa tulevaisuudessa aika on käytännössä kiinteä ulottuvuus, niin silloin he voivat liikkua ajassa miten vain ja saada aikaan luuppi, vaikka alunperin tilanne olisikin ollut eri. Mutta tuohon on melkein turha liikaa syventyä, koska asiaa ei edes pyritty selvittämään eikä se noussut eds kovin isoksi kysymykseksi.

Yleisesti pidin elokuvan fysiikasta. Tosin se ihmetytti, että miksi maapallolta pois lähtemiseen tarvittiin monivaiheinen raketti, mutta muilta planeetoilta lennettiin lentoaluksella näppärästi pois, vaikka osalla oli suurempi gravitaatio kuin maapallolla.

Nolanille pitää antaa pisteet siitä, että hän halusi jokaisessa tilanteessa käyttää mieluummin oikeita lavasteita kuin cgi:tä. Esim. robotti oli oikea, jota sitten liikuteltiin. Toki se oli cgitä monessakin kohtauksessa, mutta ei kokonaan.

4 ja puoli tähteä. Ehkä uusintakatselu voisi muuttaa mielipiteen...

Mutta kysymysten kimppuun (en eritellyt kysyjiä):

- Jos planeetta kiertää mustaa aukkoa, niin mistä hitosta planeetalle tulee valoa? Tähden valo voisi hyvin olla muuta kuin valkoista, mutta ei mustaa.

Mustaa-aukkoa kiertää tässä tapauksessa kertymäkiekko, joka ei säteile röntgen-säteilyä, vaan ainoastaan valoa. Selitys on se, että aukko on supermassiivinen, jolloin tapahtumahorisontin säde on niin iso, että kertymäkiekko kiertää sitä maltillisella nopeudella. Tosin itse olisi kaivannut kohtauksen, jossa katselevat mustaa aukkoa planeetan pinnalta, jolloin sen valaiseva vaikutus olisi tullut selväksi.

- Mikä pakko on laskeutua tuntemattomalle planeetalle tutkimatta sitä ensin etäämpää elonmerkkien löytämiseksi? Kun todellisuudessakin on löydetty planeettoja aurinkokunnan ulkopuolelta, niin ei luulis olevan tieteiselokuvassa niin vaikeeta.

Jeps. Vaan olisi hieman tylsä juoni.

- Jos mustan aukon läheisyydessä aika hidastuu, niin luulis olevan tosi vaikeeta ajella siitä rakettimoottoreilla emoalukseen painovoimaa vastaan. Samoin planeetalta poistumiseen tarvittaisiin kantoraketti kuten maassakin (tämä tosin yleinen "virhe").

Jeps.

- Painovoimayhtälö ja sen ratkaiseminen oli todella outoa. Ei scifiä kannata lähteä selittämään scifillä liian pitkälle. Tarpeeton sivujuoni.

Mielestäni yhtälö ja sen ratkaiseminen oli loistava juttu. Vaikka sitä ei niin tuotukaan esille suomennoksessa, niin yrityshän oli löytää ns. kaiken teoria eli yhdistämään Einsteinen suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka. Tuossa ei siis ollut mitään scifiä, vaan itse asiassa tämän hetken fysiikan suurin ongelma.

- Elokuvassa ei ollut minkäänlaista pohdintaa tästä ideasta siirtää ihmiskunta toiselle planeetalle. Se planeetta olisi todennäköisesti asumiskelvoton tai sitten sillä olisi elämää ja olisimme itse asiassa törkeähköllä ryöstöretkellä. Käsittääkseni asumiskelpoisuus (luonnonvarojen määrä) ja älyllinen kehittyneisyys ovat suoraan verrannollisia. Touhu menisi alkuasukkaiden teurastukseksi, orjuuttamiseksi puolin toisin tai ydinohjus lopettaisi leikin heti alkuunsa.

Eipä ollut ei. Ja muutenkin tuntui hassulta, että Nasa yksin päätti tuosta asiasta. Mutta toisaalta, olisiko muita vaihtoehtoja edes ollut? Jäädä kuolemaan maapallolle vain periaatteen vuoksi?

- Rakkaus ilmiönä oli sotkettu todella ärsyttävästi scifi-elokuvaan.

Jeps. Mutta toisaalta kohtaukset koskettivat itseäni erityisesti. Joudun työn vuoksi matkustamaan paljon (ei tietenkään kuten elokuvassa ) ja tyttäreni kanssa on ollut vastaavia kohtauksia, joten pientä samaistumista pystyin kokemaan.

-Mustaan aukkoon liittyvä fysiikka oli välillä ihan järkevää, välillä taas ihan Nolanien omaa hölinää. Painovoimat ja niiden suhteet aikavääristymiin eivät olleet okein missään linjassa keskenään ja vaikka musta aukko paljastuikin vähän nykyisen tietämyksen ylittäväksi ulottuvuusportaaliksi, ei sekään ihan selitä kaikkea.
- Hyvin pian tuli tunne, että elokuvan loppu tulee olemaan typerä kävi miten vaan. Se todellakin oli harvinaisen typerä.

Itsekin mietin, että leffan olisi ihan hyvin voinut lopettaa jo aiemmin ja unohtaa onnellisen lopun. Mutta toisaalta se loppu oli koko elokuvan pointti, johon oli tähdätty jo alusta lähtien. Se, että isä kohtaa tyttärensä, joka on häntä vanhempi on ihan täysin realistinen tilanne nykyfysiikassa ja tarina rakennettiin sitä varten. Tosin itse ajattelin, että kun kaksikko lopussa kiersi mustaa aukkoa, niin aika olisikin mennyt niin paljon eteenpäin, että kun he saapuvat planeetalle, olisi se jo ollut asutettu. Mustan aukon sisälle joutuminen oli kyllä ihan mielenkiintoinen idea ja jos se vaikutti oudolta, niin voitanee ajatella, että jos tulevaisuuden ihmiset voivat luoda madonreiän, joka on periaatteessa kuitenkin musta aukko, niin he varmasti voivat myös luoda maailman mustan aukon sisälle.
Mustan aukon fysiikka oli kyllä niin lähellä oikeaa fysiikkaa kuin vain elokuvassa voi olla, joten se ei ollut mitään Nolanien höpinää. Mustan aukon mallintamisesta itse asiassa julkaistiin kaksi paperia. http://www.universetoday.com/115562...as-so-good-it-lead-to-a-scientific-discovery/
Painovoimat ja aikavääristymät ovat ihan oikea ja realistiminen juttu. Se, miksi esim. vuorovesivoimat eivät hajottaneet avaruusalusta, johtui siitä, että aukko oli supermassiivinen, jolloin vuorovesivoimat eivät ole niin suuria tapahtumahorisontin lähellä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ajan hidastuminen silti olisi todellista.

- Robotti oli äärimmäisen pöhkö.

Mutta hyvä kunnianosoitus 2001:lle.

1)en oikein ymmärtänyt, kuinka Cooper siirtyi mustasta aukosta sinne madonreikään, josta he alussa lensivät läpi.
2)jos Brand heidän läpimennessään sai tavallaan kontaktin Cooperiin, joka oli tulossa madonreiän kautta takaisin, niin oliko madonreiässäkin jonkinlainen aikavääristymä tms.? Muutenhan Cooper olisi palannut itse asiassa täsmälleen siihen hetkeen jolloin he lähtivät..

No tämähän oli sitten sitä elokuvan Hollywoodia. Eli Cooper pystyi mustan aukon sisältä (joka oli siis jonkinlainen 3-ulotteinen mallinnus 5-ulotteisesta maailmasta, tai jotain. ) siirtymään ajassa (ja näköjään myös paikassa) taakse päin ja koskettamaan Brandin kättä.

3)Cooperin näkökulmasta matka ei kestänyt kuin ilmeisesti kuukausia(?), joten kohtaaminen oman (vanhan) tyttärensä kanssa ei olisi hänen kannaltaan mennyt ihan vaan niin, että käydään sanomassa heippa. Tämä isän ja tyttären välinen suhde oli tavallaan elokuvan vahvuus, mutta myös suurempi heikkous kuin mikään tieteellinen "virhe".

Pari vuotta meni Saturnukseen, mutta siitä eteenpäin ei lienee kovin montaa päivää? Itsekin mietin tuota tyttären ja isän tapaamisen lyhyyttä, mutta asia pitää katsoa myös toisesta suunnasta. Tytär oli kuolemassa ja Cooper oli kaikille täysin outo henkilö. Tytärkään ei ollut nähnyt häntä kymmeniin vuosiin. Olihan tuossa(kin) hieman hollywoodia mukana, mutta mielestäni typerämpää olisi ollut, jos kaikki olisivat hihkuneet ilosta pitkän aikaa, kun heille täysin outo henkilö, josta ovat vain kuulleet jotain, palaa yhtäkkiä elävien kirjoihin.

-½ lähtee siitä kun ei selitetty mikä sen pölypilven aiheuttaa.

Samanlaisia pölypilviä on ollut jenkeissä 30-luvullakin. Ihan normaali ilmiö, kun maa kuivaa ja lämpö nousee ja maasta kuolee kasvit, jotka eivät voi sitoa hiekkaa.

-Mitäpä luulette havainnoille tapahtuvan, jos aika kulkee täysin eri vauhtia siinä pinnalla kuin ympäristössä?

Ajan muutos johtui mustasta aukosta, ei planeetasta. Tosin en tiedä miten on mahdollista, että planeetta voi olla niin lähellä tapahtumahorisonttia ilman isompia vaikutuksia esim. kertymäkiekosta. Taikka miten sitten edes siitä painovoimakuilusta pääsisivät pois.

 

Ehkäpä siksi että tietäisin kannattaako leffaa mennä katsomaan.

 

Joo, näin minäkin teen, tosin vain ensi-illan tienoilla. Jos ensi-illasta on monta viikkoa tai jopa kuukausia, niin sitten en kyllä enää ota riskiä.

 

Melkein pitäisi olla kaksi ketjua: oma niille, jotka eivät vielä ole käyneet elokuvaa katsomassa ja oma niille, jotka haluavat keskustella siitä ilman, että pitää klikkailla jatkuvasti nappuloita, jotta näkee tekstin.

 

Spoiler

Pointtini oli tässä kohdassa se, että Cooperin näkökulmasta oman tyttären näkeminen olisi pitänyt olla aika päräyttävä kokemus. Kaikki muut - vanha tytär mukaanlukien - suhtautuivat asiaan toki täysin ymmärrettävästi, koska kyseessä oli heille vieras henkilö (isä oli varmasti tyttärellekin enää hyvin etäinen muisto, jos sitäkään), mutta Cooper oli ollut poissa kuitenkin vain sen tietyn ajan (oli se sitten pari vuotta tai hiukan kauemmin) ja mielestäni hän suhtautui oman lapsensa kohtaamiseen niin, ettei se tuntunut kovin uskottavalta. Muuten isän ja tyttären välinen suhde elokuvassa oli kuvattu erittäin koskettavasti ja isän syy lähteä matkaan oli tavallaan ymmärrettävä, mutta tuossa lopussa hän ikäänkuin hylkäsi lapsensa uudestaan, vaikka enää siihen ei ollut mitään pakottavaa tarvetta.

 

Miksi spoilaatte noin huolella koko filmin kun ette voi käyttää spoiler tageja??

 

Uusimmassa Tähdet ja Avaruus -lehdessä laaja viiden sivun juttu ellun tieteestä. Kannattaa lukea!

Näin syntyi Interstellar-elokuvan tiede
Astrofyysikko Kip Thorne painotti kahta asiaa suunnitellessaan elokuvaa:
"Villit spekulaatiot ovat sallittuja, mutta mikään ei saisi olla suoraan fysiikan lakien vastaista."

Suurin osa Interstellarintieteestä on juuri ja juuri nykypäivän tietämyksen
tavoittamattomissa"

 

Spoiler

Lähinnä aikavääristymän suhde planeetan painovoimaan oli minusta vialla. Niin lähellä mustaa aukkoa ei pystyisi ainakaan nykyisen tiedon mukaan olemaan. Toki sen mustan aukon kanssa elämisen osaltaan selvitti se ulottuvuusportaalijuttu mutta aikavääristymä taas ei selviä sillä. Jos planeetan painovoima on joku +30% maasta ja aikaa kuluu pinnalla tunti jokaista kiertoradan 7 vuotta kohden niin ei se nyt ihan loogisesti mene.
Muita vikoja tekee mieli etsiä koska suurin (ja ainoa oikeasti merkittävä) vika koko leffassa oli se tulevaisuuden ihmiskunnan luoma 5-ulotteinen maailma ja Cooper lähettää itsensä -paradoksi. Onnellinen loppu ei parantanut kokonaisuutta yhtään, kaikki mustaan aukkoon joutumisesta asti vain laski tasoa. Pysyminen hieman realistisemmassa materiaalissa olisi pelastanut paljon. Ei kunnon scifissä mitään vikaa ole mutta kun yritetään pysyä tieteen rajoissa niin ei nyt sitten ainakaan yhtäkkiä hypättäisi suoraan täysin fantasiamaailmaan.

 

Jep.

Jokin aika sitten syntyi älämölö yli vuoden ikäisen elokuvan spoilaamisesta sen omassa ketjussa. Jotain rajaa. Esimerkiksi tässä ketjussa on useita täysin lukukelvottomia viestejä noiden tagien takia.

 

Minulle ainakin riittäisi se yksi sana viestin alussa, että SPOILEREITA, en vaadi mitään tageja. Tietää sitten hypätä yli. Yksi sana lisää viestiin tuskin olisi liian suuri vaatimus, noin kompromissina. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi katsomaan "ajallaan", en ainakaan minä.

 

SPOILAA

Spoiler

Omasta kokemuksesta kun kietin, niin jos jotakin ihmistä ei näe pitkään aikaan, eikä hänestä kuule juuri mitään, tämä ihmissuhde ikään kuin "pakastuu" ja sitten kun taas nähdään niin juttu voi jatkua melkein siitä mihin se jäi kun viimeksi nähtiin. Ei toki aina, mutta usein käy tälläkin tavalla. Ja isä-Cooper oli tosiaan poissa tai siis valveilla vain muutaman kuukaiden eli hänen ikävänsä oli sen muutaman kuukauden mittainen, tyttären toki pidempi mutta tytär oli ehtinyt käsitellä asiaa jo muutamien päivien ajan ennen tapaamista ja ehkä nähnytkin toipumassa-nukkumassa olevan isänsä videopuhelussa. Eli en pitänyt tätä kohtaa erityisesti superhölmönä.

 

Käyttäkää spoiler-tageja elokuvan ratkaisevista käänteistä kertoessanne.

 

Spoiler

Voihan spoiler-tägit...

Mielestäni alus ei ollut planeetan kiertoradalla, vaan mustan aukon kiertoradalla kauempana siitä. Kip Thorne kirjoitti kirjan elokuvan tekemisestä ja luulen, että tähänkin asiaan löytyisi siitä vastaus. Planeetan painovoima ei vaikuttanut tuohon asiaan. En usko, että tuota seitsemää tuntia on heitetty hatusta, vaan veikkaisin, että Thorne on laskenut sen siihen kuuluvalla kaavalla (mikä on suhteellisen helppo kaava jopa ihan sellaisellekin, joka ei ole niin matemaattinen ihminen). Gravitaation vaikutus heikkenee etäisyyden toiseen potenssiin, minkä vuoksi (käänteisesti ajateltuna) aika hidastuu kiihtyvällä tahdilla mustaa aukkoa lähestyttäessä. Mutta tuohon seitsemään tuntiin on kuitenkin vaikea sanoa, miten realistinen se on, kun ei ole tiedossa, miten siihen on päädytty. Kyseessä on kuitenkin melko yksinkertainen asia elokuvan muuhun fysiikkaan suhteutettuna, että on vaikea uskoa, että tuo olisi heitetty hatusta, jos kuitenkin mustaa aukkoa on mallinnettu tuhansia ja tuhansia tunteja.

Elokuvan supermassiivinen musta aukko on sellainen, jonka tapahtumahorisontin lähellä voi olla ihan hyvin. Painovoima ei tapahtumahorisontissa kasva äärettömään, vaan vasta singulariteetissä. Painovoiman pitää tapahtumahorisontissa olla vasta sellainen, että valon nopeudella ei pääse aukon gravitaatiokentästä karkuun. Muistan joskus lukeneeni, että supermassiivisen mustan aukon tapahtumahorisontin voisi ehkä ylittää ilman, että sitä edes huomaa. Tai siis ilman, että sillä olisi mitään vaikutusta. Horisontin takaa vain ei enää pääse pois. Spekulointia toki, koska kukaan ei vielä ole käynyt kokeilemassa onnistuisiko tapahtumahorisontin ylittäminen. Kuitenkin supermassiivisen aukon vuorovesivoimat ovat oleellisesti pienempiä kuin normaalin kokoisessa aukossa, mikä auttaa tilannetta. Thronen mukaan vuorovesivoimat hajottavat aluksen, mutta eivät ole tarpeeksi vahvoja tappamaan Cooperia, kun hän pelastautuu.

Thorne muuten on kirjoittanut kirjassaan tuosta 5-ulotteisesta maailmasta, mikä perustuu sekin osittain nykyfysiikkaan. Säieteoriathan antavat myös 9-ulotteisen maailmankaikkeuden. Myös tuo Cooperin itsensä lähettäminen on kirjassa perusteltu. Pitäisi vain saada jostain tilattua se, niin tietäisi hieman enemmän elokuvan taustasta. Totta kai tuollainen mustan aukon sisälle meneminen on hieman huteraa, kuten myös 5-ulotteiset ihmiset. Mutta ihan yhtä huteraa on madonreiän läpi matkustaminen ja jostain syystä siihen ei ole kukaan tarttunut.

Sadan vuoden sisällä maapallolla tuotetaan energiaa matkimalla aurinkoa (fuusioenergia). Sata vuotta sitten mietittiin, että johtuisiko auringon energia joko hiilen palamisesta siinä tai mahdollisesti komeettojen iskeytymisistä auringon pintaan. Silloin aurinko maan päällä olisi ollut yhtä typerää heille kuin nyt Interstellar meille. Se, mikä tuossa on kuitenkin positiivisempaa verrattuna moniin Hollywood-tuotoksiin, että mikään ei yksiselitteisesti kiellä etteikö joskus tulevaisuudessa moinen olisi mahdollista. Kuitenkin pitää muistaa, että kyseessä on elokuva.

 

Spoiler

Tästä voi laskea itse sen ajan hidastumisen suuruuden.

 

Spoiler

Kiitoksia! Ihan yläasteen matikalla menee tuo. Lukiolainen osaisi ehkäpä johtaakin kaavan.