Isäkysely :-)

Jeps. Meilläkin toimii hyvin, kun 2,5 vuotias tytär osaa itse laittaa Titi-nallen dvd:n soittimeen ja telkun päälle. Valikoissa liikkuminen onkin asteen hankalampaa, mutta sekin menee hyvin, kun tyttö kiikuttaa kaukosäätimen isälle ja sanoo, että laitappas lastenohjelmat pyörimään. Vielä, kun vain tuon kaukon käyttämisen oppii niin ei isää tarvitse mihinkään.

 

Viime kesänä 3 vuotta täyttänyt tyttö oppi vuosi sitten pyöräilemään. Oli apupyörät ja työntökanki, mutta pitäisikö nyt kylmästi jättää apparit pois? Siis saman tien? Onko työntötangosta apua opettelussa?

 

Meillä opeteltiin niin, että apparit irti, pieni avitettu alkuvauhti ja itse polkien eteenpäin. Minä juoksin siinä vieressä ja tuin välillä. Tätä kun harjoiteltiin muutamia kertoja, niin kohta jo osasivat itse lähteä liikkeelle ja päästiin pyöräilemään koko perheen voimin.

Harjoitteluun valitsin neutraalin (suht' kova hiekkakävelytie) "laskeutumiskentän" kaatumisen varalle.

 

Itse opettelin ajamaan nurmikolla.. Sisko tuki tarakasta ja poljin eteenpäin. Kun oli jonkin verran balanssia sisko päästi (salaa) irti tarakasta. Kun sen huomasin jonkin ajan päästä niin kaaduin ja vitutti siskon huijaaminen Muistan tuon tilanteen vieläkin hyvin..

 

Kolmivuotias on kyllä ymmärtääkseni useimmiten liian kehittymätön oppimaan pyöräilemään ilman tukea. Itse tein aikanaan virheen että luotin liikaa, muistaakseni jopa vuotta vanhemman, tytön fyysisiin taitoihin, ja yritin opetella pyöräilemään ilman apupyöriä. Se ei sitten onnistunutkaan, ja siinä meni sitten kesä kokonaan ilman polkupyörää, kun ei oikein raaskinut laittaa niitä apupyöriä takaisinkaan (mahdollisesti virhe, tämäkin). Parempi antaa lapsen kokea onnistumisia apuvälineitä käyttäen, kuin työntää sille liian vaikeita tehtäviä.

 

Joo, kesällä täyttää neljä, joten ei ole paineita hylätä apupyöriä. On toki aika yksilökeskeisiä nämä jutut. Tyttö itse on valmis yrittämään ilman appareita, mikä on kiva signaali.

 

Aikoinaan nuorimmaiselle ehdoteltiin koko kesä josko apupyörät napattaisiin pois. Tais olla sitten syys-lokakuuta kun tyttö ilmoitti että nyt kokeillaan ilman. Homma luonnisti hyvin: iskä kirmaili muutaman kerran varmistamassa perässä kunnes sekin "kiellettiin" kun ajo sujui... Ja suunnilleen samalla loppui ajokausikin...

Seuraavana keväänä tuli sitten parku kun ei filetso pysynyt pystyssä sitten millään. Kaikki oli talven aikana totaalisen unohtunut ja tietenkään ei apupyöriä saanut laittaa enää takaisin...

Ei toiminut siis se vanha uskomus että kun on kerran oppinut fillarilla ajamaan niin sen hanskaa sitten aina .

 

Muistan, että pikkusiskoni piti harjoitella aina uudelleen, kun sai uuden pyörän, eli ehkä se vähän riippuu ihmisestä.

 

Mun tyttö oppi viime keväänä viiden vanhana ajamaan ilman appareita. Edellisenä kesänä kokeiltiin jo tytön pyynnöstä mutta eipä tuolloin onnistunut. Viime keväänä uusi yritys ja huomasin että tyttö pyrki muuttelemaan tasapainoaan takapuoltaan istuimella siirtelemällä. Kun kehoitin tekemään ohjaustangolla korjaavia pieniä liikkeitä naksahti jokin paikoilleen. Puolen tunnin päästä tyttö ajeli itsekseen. Aluksi perässä juoksemalla ja vähän istuimesta tukemalla...

Tänä keväänä oli liikkeellelähtemisen kanssa pieniä hankaluuksia mutta nopeasti palasi jutut muistiin.

 

Ainkoinaan vanhin tyttö tais päästä appareista eroon n.5 vanhana, keskimmäinen täytti tammikuussa jo 6 eikä perkule mitään merkkejä näy:grr:

Appareita kun nostaa tarpeeksi ylös niin pitkiä matkoja menee että ei osu maahan, mutta kun pois ottaa niin ei tule sitten mitään. Toivottavasti tänä kesänä onnistuu, tyttö on muuten perheen pahin huimapää mutta jossain uusissa asioissa arka ( uiminen,pyöräily).

Vanhimman tytön kohdalla aikoinaan tuli semmoinen äkkioppiminen R kirjaimen kanssa, oppi yössä. Illalla ennen nukkumaan menoa harjoiteltiin vielä että sano r sano r, ei tullut sitten mitään merkkejä että onnistuisi. Aamulla tyttö heräs ja tuli meidän makkariin, isi ja äiti kuunnelkaa RRRRRRR RRRRRRRR.

Oppi sen perkule itekseen yön aikana

Joo tosiaan toivoa saa että tyttö oppis jo ajamaan ilman appareita, ettei tarvii sentään kouluun mennä apupyörien kanssa

 

Kyllä näissä hommissa monesti on kyse vain tietystä kypsyysvaiheesta, joka tulee eri ihmisillä eri aikaan.
Meillä neiti täyttää kohta 6 eikä vielä osaa ajaa ilman apupyöriä. Kummipoika taas ajoi kolmivuotiaana jo ihan täysin. Mutta eiköhän kaikki opi ajamaan jossain vaiheessa. En jaksa paljoa moisella stressata.

 

Monesti pojat ovat motorisesti valmiimpia nuorempina kuin tytöt...

 

Älynlahjat vaan tuntuu pojilla olevan hakusessa tossa neljän vuoden nurkilla. Mun tyttö lausuu hienoa filosofiaa, kun pojat kaivaa nenää.

 

Tuohonhan se useimmilla meillä jää.

 

Joo-o, likalla 3v. synttärit tänään, viimeinen ääneen annettu lausunto kulkee sana tarkasti näin:

"Voi jumalauta. Voi jumalauta äiti sun kanssa".

Ja minulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, tämä (jumalauta) on opittu Pasilan mainoksesta. Pitäiskö tehdä kantelu, tälläistä kieltä lasten katseluaikaan..?

 

Meidän 3vee tytöstä tulee kuulemma isona tähtitieteilijä. Planeetat ja niiden merkittävimmät kuut se osaa lonkalta ja sellaisia elämässä tarpeellisia juttuja kuin "ee on ämsee toiseen" ja "äf on äm aa". Ja "äks toiseen derivaatta on kaksäks".

Eihän se noista tietenkään mitään ymmärrä. Vielä.

Nyt talvella tuli useampana kirkkaana iltana katseltua kuita ja tähtiä. Harmi vain, että kunnollisia revontulia ei ole vuosikausiin näkynyt Oulun seudulla. Tyttö kyllä tykkää tuijotella taivaalle. Pitää ensi talvena jo alkaa kaukoputkeen vähän kurkkimaan.

Oishan tuo hienoa, jos tyttö vielä isompanakin olisi tähtitieteestä kiinnostunut, mutta veikkaanpa, että jossain vaiheessa kiinnostus katoaa. Pitää siis ottaa ilo irti nyt, kun vielä voi

Tuohon pyörähommaan sen verran, että helposti kyllä huomaa pyörällä ajamisessa eron ainakin meidän tytön ja tuttujen poikien välillä. Meillä tyttö vasta nyt tulevana kesänä ja 3,5 vuoden iässä alkaa edes ylipäänsä itse polkemaan. Viime kesä meni vielä istuskellessa pyörän selässä, kun tutut samanikäiset pojat ajelivat itse menemään apurattailla.

Semmoinen oli jännä huomata, että noinkin pieni oppii aika nopsasti käyttämään tietokonetta ja hiirtä. Pikku Kakkosen sivuilla on paljon hyviä pelejä, joita neiti pelailee ihan itsenäisesti hiirellä. Onneksi kiinnostusta perinteisiinkin leikkeihin on niin paljon, että ei vielä tarvi pelätä sitä, että tietokone veisi kaiken ajan.

 

Juu, se on isille / vanhemmillekkin kiva hieman rauhallisempi hetki kun likka katsoo juutuubista piirrettyjä ja osaa nykyään klikata ne oikeat pätkät ilman että isin tarvii nousta sohvalta

ja tarkennuksena kuitenkin että viimeksi on katsonut joskus viime viikolla, ei siis istu tässä koko aikaa...

 

1v9kk ikäisten tyttöjen suuri kiinnostus elektroniikka ja nappeja kohtaan pakotti suojaamaan hifiä:

http://media.share.ovi.com/m1/s/2890/36c9b79a4fa947cb8e57b0a2939d8e33.jpg

Alkoi vahvistimen powerista, sitä kun painoi tuli kiva niks-naks ääni. Sitten tytöt huomasi että volumea kun vääntää ääni lisääntyy ja kun valitsinta pöyrittää niin kuva ja ääni vaihtuu samaan aikaan. Uuden tietokoneen powernappi oli myös vastustamaton ja nyt viimeisenä skobejen suojaritilät pois ja sen jälkeen elementtien painelua...

Ratkaisuista on tyylikkyys kaukana, mutta välillä pitää vaan kärsiä... ei mene pitkään niin suojat voi ottaa pois

Mitään ei ole onneksi vielä hajonnut, toivottavasti jatkuu samalla linjalla

 

Meiltä meni yksi läppäri, kun 2-vuotias tyttö päätti testata josko näppäimistä haluaisi juoda vettä. Ei herännyt kuivatteluidenkaan jälkeen.

Toisen läppärin näppiksen päälle kaatoi jugurttia tms. Sen voisi vielä ehkä pelastaa, jos irrottaisi näppäimistön ja huuhtoisi sen jugurttitöhnästä...

Kolmannesta läppäristä tyttö yritti syödä M-kirjaimen, mutta sen sai vielä takaisin paikoilleen vaikkakin hieman epämuodostuneena...

 

Ai niin toi, meillä kans likka käänteli eka TV-tasolla olevasta vahvarista äänipyörää, sitten virrat päälle ja kauhea peljästyminen kun möykkä alkaa koneesta yht´äkkiä... uskomattoman kovaa liikku konttausikäinenkin ku se oikein pelästy henkensä kaupalla