Olen aina pitänyt Ruotsin maajoukkueesta, mutta nyt se näyttää olevan roskasakki. Jos Jämtin voi pahoin Koivun pyörähdyksen ja käytöksen takia niin kiireellinen ammattiapu olisi paikallaan. En voi myöskään kuvitella että kukaan entisistä suurista ruotsalaispelaajista iskisi ketään vastustajaa tuollain mailalla munille. Kun ylimielinen ruotsalainen häviää halveksimansa pienen Suomen kansan joukkueelle niin kai sitä sitten vituttaa niin että pitää puhua tuollaista. Berglundin temppu osoittaa samaa asennetta. On kyllä rappiolla Ruotsin joukkueen moraali. Oli hienoa ja ratkaisevaa että tähdet loistivat poissaolollaan. Oli luultavasti onni että jopa Ville Peltonen oli poissa. Nyt kaikkien oli itse tehtävä työ kun ei voinut odottaa että joku vanha tähti hoitaa homman. Oman suosikkipelaajan puolesta raivoavien kannattaisi ymmärtää että vain "parhaista" koottu joukkue ei toimi välttämättä ollenkaan. Tähtien takia on Suomelta jäänyt monta kultaa saamatta. Vuoden -95 mestaruus oli mun juttuni ja eka kerta on aina eka kerta, mutta tämä oli silti yhtä tärkeä. Ei ollut edes ulkolaista valmentajaa eikä yhtään vanhaa mestaria, uusi sukupolvi sai kokonaan omat sankarit. Maalipaikkojen tyrimisestä mussuttaminen on naurettavaa. Sivusta on helppo selittää että tasapaino oli hyvä ja kiekko oikeassa kohdassa mutta selittäjä ei selvästikään tiedä mistä puhuu. Aaltonen pörräsi aika hukassa kisojen ajan, mutta loppuottelussa lunasti täysin paikkansa. Valmentaja luotti joten pulinat pois. Hän oli olennainen osa menestystä ja sai olla esillä juhlissa ihan miten paljon vaan. Joukkueessa pitääkin olla Tammia ja Aaltosia, jos kaikki olisivat Helmisiä ja Immosia niin juhlat olisivat hartaustilaisuuksia. Kukin luonteensa mukaan. Ilmaveivi pitäisi mielestäni kieltää. Se on vähän sama kuin kuljettaisi,syöttäisi tai heittäisi maalin kädellä. Paitsi että se on hankala maalivahdille, pitää puolustavan pelaajan lyödä mailaan torjuakseen sen. Kyllähän kiekko usein kaukalossa lavalle otettiin esim. tuomarille antamista varten, mutta ei ikinä tosipelissä koska se tuntui väärältä. Maalin heittäminen lavasta ei tosissaan tullut edes mieleen. Juhlat olisivat kukkahattusedän mielestä saaneet sujua ilman viinan näkyviä vaikutuksia. Ymmärrän kuitenkin että turnaus on tiukka rupeama ja raskas työ vaatii raskaat huvit. Anssin pitkät höpinät olisi toimittaja voinut jättää ja meikäläinen kompastelee mattoihin ihan selvinpäinkin. Presidenttiin olisi kuitenkin voinut jättää vähän etäisyyttä, joten Salmelan käytös oli noloa.
Tarkoitukseni oli edelleen vain sanoa, että kyllä Granlundkin sitten toisinaan oli tavallinen kuolevainen. Olen toki maallikko. Toisaalta, jos omilla silmilläni näen, että pelaaja seisoo liikkumatta maalin nurkalla avoin häkki edessään ilman vastustajan häirintää, eikä sitten saa jäätä pitkin liukuvaa ei-pomppivaista kiekkoa maaliin, niin mussuttamiseen on aihetta. Avoimia maalintekopaikkoja missataan usein, joo, mutta usein ne aiheutuvat niistä pomppivista kiekoista ja vastustajan häirinnästä. Mielestäsi siis Aaltosen oli ihan ookoo pudotuspeleissäkin (jossa homma on kerrasta poikki) menetellä kiekkoja, peipata itsensä maalin taakse ja olla huolimaton siniviivalla, kunhan finaalissa sitten vain antaa hyvän syötön, eikä hukkaile kiekkoja. :hitme: On nimittäin aika vahvasti sanottu tuo "hän oli olennainen osa menestystä". Kuinkahan moni täällä allekirjoittaa tuon? Totta kai Aaltosella on oikeus juhlia voittoa, mutta minusta on mautonta, miten näin paljon flopannut pelaaja valitsee olla esillä ratkaisu- tai tähtipelaajan tapaan.
Vaikka Aaltosen tehot jäi kisoissa vaatimattomaksi, hän kuitenkin polkemalla hyökkäyspäässä ajoi usein vastustajien pakkaa sekaisin ja teki tärkeää duunia, finaalissakin pakotti tre kronorit yhteen rangaistukseen ja yksi ratkaisevista maaleista johti tilanteesta jossa Aaltonen karvasi ja riisti kiekon hyökkäysalueella. Varsinkin finaalipelissä oli mielestäni täysin selvästi nähtävissä mikä Aaltosen rooli oli ja kuinka hyvin hän sen hoiti. Tietenkin maaleja häneltä kaikki varmasti odotti enemmän, mutta joskus kiekko ei pompi. En nyt sano että hän olisi omakätisesti ratkaissut kaikki ottelut ja mestaruuden ja maailman paras pelaaja niinkuin Granlund kuulemma, mutta teki asiallista duunia tuomalla vauhtia hyökkäyspäähän. En tätä jatkuvaa morkkausta ihan ymmärrä, ei Aaltonen nyt niin huonosti pelannut.
Kuvitteletko, että pelaajat juhlivat jotenkin statuksen mukaan? Ne juhlivat yhdessä porukalla, ei siellä kukaan ajattele, että hei mä oon paras ja mun pitää olla eniten esillä. Mestaruus voitettiin yhdessä ja sitä juhlitaan yhdessä. Jotkut ovat kovempia juhlimaan kuten Salmeja ja jotkut ottavat rauhallisemmin kuten Immonen.
On täällä ihme narisija porukkaa :hitme: Granlund tekee hienon maalin ja siitäkin viitsitään narista ettei tuollein saa tehdä ja kyllä noin osaa tehdä moni muukin pelaaja :hitme: Toinen valittaa kun Suomi voitti MM-kultaa ja sitä ei saisi juhlia ollenkaan :hitme: On se kumma kun oikeasti pitää joka asiasta etsiä ne huonot puolet :hitme: Teillä on varmasti elämä "todella" helppoa. Spoiler Olen muuten 100% varma siitä, että plazan narisijat ovat ikuisia sinkkuja
Olen toki pelannut, joskin koripallo on oma lajini. Edelleen mestaruutta saa juhlia niin fysioterapeutti kuin lehdistövastaavakin. Jopa epäonnistunein jäsen Team Finlandia saa sitä juhlia. Olen kuitenkin elänyt siinä käsityksessä, että joukkuepeleissä suurimman huomion keräävät yleensä valmentaja ja avainpelaajat, koska ovat eniten ansainneet sen. Chicago Bullsin voittojuhlissa 90-luvulla näkyvimmät juhlijat olivat Michael Jordan, Scottie Pippen, Dennis Rodman, Toni Kukoc ja Phil Jackson. Hieman huonommin pelanneet pelaajat sekä penkkiä kuluttaneet ottivat toki ilon irti, mutteivat antaneet median edessä sitä vaikutelmaa, että he olisivat olleet avainpelaajia. MM-95 -kemuissa Jukka Tammi toki munarit päällä tanssahteli pukukopissa, mutten kyllä muista, että mies olisi laittanut itsensä samalla tavalla näytille kuin Koivu, Lehtinen, Peltonen, Jutila tai Myllys. On mielenkiintoista, että Aaltosta nyt yhtäkkiä puolustellaan, vaikka finaalia ennen tämä ketju oli täynnä hänen vastaisia kommentteja. En tiedä, onko mestaruus pyyhkinyt porukalta muistin pois, mutta kyllä Aaltonen pelasi aiemmat ottelut todella innottomasti. Kyllä niitä kiekonmenetyksiä hänellä taisi olla koko joukkueesta eniten, ja niitä maalilleajoja ilman laukauksen laukausta taisi olla enemmän kuin itse laukauksia. Ilmeisesti sitten sille annetaan täällä yhtäkkiä paljon arvoa, että Aaltonen luisteli keskialueelta siniviivan yli ja menetti kiekon: mestaruuden kannalta olennaista ei ole kiekonmenetys vaan se, että on luistellut joitakin kymmeniä metrejä kiekon kanssa ennen sitä (kiekonmenetystä). :hitme: Summa summarum, on eri asia juhlia voittoa ja tuntea olevansa osa mestaruutta kuin sitten välittää sitä kuvaa, että olisi ollut keskeinen osa joukkuetta, kun totuus on jotain muuta.
Ei tätä keskustelua voi uskoa. Suomi on voittanut maailmanmestaruuden pitkästä aikaa ja täällä väännettään vakavissaan Juhamatti Aaltosen juhlimistyylistä. Juhlan hetkellä ei ole mitään järkeä edes muistella menneitä mutta teen sen. Aaltonen ei ollut Leijonien paras pelaaja, muttei huonoinkaan. Hän hoiti hommansa ja juhlii nyt ansaitusti maailmanmestaruutta. Se on selvää että kisojen aikana se sai paskaan niskaan liiankin paljon. Se maalin taakse kuskailu oli kokonaisuuden kannalta pieni asia ja hyökkääjän kiekonmenetyksestäkään ei tule kovin suurta varaa jos vaan lähtee sitten takakarvaamaan kuten Aaltonen nöyrästi teki. NBA-pelaajien juhlimistapaa en ihmettele. Möttölä sanoi että NBA:ssa pallo heitetään tähdelle ja katsotaan kun se tekee temppunsa. Veikkaan että Suomen 2011 joukkueen pukuhuone oli paljon terveemmällä pohjalla kuin joku NBA:n ego-huone. Vaikka sitten joku Aaltonen uskaltaisikin juhlia. Koivulla ja kumppaneilla ei ole liian isoa egoa, joka vaatisi boostausta sillä että muut vetäytyy taka-alalle.
Suomessa ollaan.. Ja SUOMI ON UUSI MAAILMANMESTARI, HEI!!!!!! NYT JUHLITAAN! 2011 DOMINOITU! :naminami:
Kyllähän minäkin mestaruuspuheenvuoroni aloitin isoin sinisin onnittelusanoin. Homman nimi vaan on se, että Facebook on sopiva paikka, jos haluaa viesti toisensa jälkeen lukea "Onnea Leijonat" kirjoituksia. Sen sijaan näin keskustelupalstalla voi keskustella asioista, joista löytää jotain keskusteltavaa. Tuntuu kummalliselta, että osa porukasta ilmeisesti haluaa joko kuolleen ketjun tai yksittäisiä positiivisia ilmaisuja sisältävän ketjun kuin sitten ketjun, jossa harrastetaan kriittistä pohdintaa. :hitme: KMOK, divaritasolla kävin nuorempana kokeilemassa, mutta harrastetasolle pelaaminen lopulta jäi.
En tarjonnut vaihtoehtoja selostajiksi, kunhan totesin, että Yle-aikakauden päättyessä Mertarannankin voisi päästää eläkkeelle.
Eli väärin pelattu, väärin voitettu ja vielä päälle väärin juhlittu. Ollaan me yksi vitun narisijakansa. 16 vuoden tauon jälkeen täysosuma ja ympäri mediaa ja forumeja porataan Nupen kompuroinneista, Jutin juhlakunnosta tai Salmelan haleista. Kai se olisi syytä vaan laittaa pikapostilla "Kundi" ja kultamitalit Ruotsiin. Hävettää kaikkien kukkahattutätien puolesta, voisivat edes lehdet pitää jonkun tolkun matkassa. Oliko eilen kun oli uutinen että moottoripyöräpoliisi puhallutti ja leijonalla oli promilleja (vihjattiin siis selkeästi että oli ollut rattijuppo). Kävi ilmi että pelaaja oli Bratislavan koneesta noustuaan itse kysynyt josko saisi puhaltaa ennenkuin jatkoivat bussilla matkaa, ihan testimielessä, ja 0.6 napsahti (joka varmasti oli joukon alimpia, arvaus vaan). Jos Granlundista näitten kisojen jälkeen jäi päällimmäisenä mieleen epäonnistumiset (tai jos muiden pelaajien mahdollisia tyrimisiä vielä tekee mieli ruotia) niin ehkä olisi syytä käydä hakemassa ruiske positiivista energiaa. Jos kerrassaan loistavat kisat pelanneen 19-v ensikertalaisjantterin pari hukattua maalipaikkaa (hyvät pelaajathan aina poikkeuksetta käyttää maalipaikat 100%) vielä kaivelevat mieltä niin ehkä on syytä vähän tarkastaa niitä odotuksia (onko se lätkä niin tuttu laji sitten kuitenkaan)?
Eikö ole mahdollista iloita mestaruudesta ja joukkueen yhtenäisyydestä/taidosta ja samalla pohtia kriittisesti Leijonien pelaajia? Minä taas pidän outona sitä, että mikään muu ei ilmeisesti ole hyväksyttävää MM-kullan tullen kuin iloita ja ylistää. Miksi me edes pidämme keskustelufoorumeja täällä, kun Facebookin Seinä olisi täysin riittävä teikäläisten tavalle harrastaa foorumitoimintaa. :hitme:
Kritiikkiin pitää olla järkevät perusteet. Täydellinen ymmärtämättömyys lajista ja ryhmädynamiikasta, tietämättömyys valmentajan ajatuksista, haluttomuus ymmärtää muiden kirjoituksia, pakonomainen halu halu tietää paremmin ja olla oikeassa, ym. ym, ei mahdollista kriittistä pohdintaa tai keskustelua. Kun sun arvot vielä on sellaiset mikä on käynyt ilmi liittyen juhlintaan, ei yhteistä pohjaa ole muulle kuin riitelylle.
Vai täydellinen ymmärtämättömyys... Kukahan täällä riitelee? Minä en ole suinkaan ainoa, joka on paitsi kritisoinut Aaltosen pelaamista niin myös hänen esilläoloaan juhlimisessa. Retro on hyvä ja selaa ketjua taaksepäin, jos ei usko. Retro on myös hyvä ja katsoo uudestaan finaalia edeltävät Leijona-pelit, sillä siitä ei pääse mihinkään, että Aaltonen menetti monta kiekkoa ja tuhri monta maalillenousua. Mikäli silmät ovat Retrolla pettäneet, niin kyllä sinivalkolasien läpi peliä selostava Mertarantakin sanoi, että Aaltonen on pelannut alle oman tasonsa. Kyllä tässä ymmärtämisessä on parantamisen varaa muillakin. Jostain syystä täällä antagonistini kirjoittelevat siihen tapaan kuin en iloitsisi yhtään mestaruudesta, en pitäisi Granlundia hyvänä pelaajana enkä sallisi Leijonien juhlivan. Totuus kuitenkin on, että aloitin finaalinjälkeisen kirjoitteluni tänne isolla sinisellä fontilla kirjoitetulla onnitteluviestillä ja pohdin Leijonien vahvuuksia -- olin siis positiivinen. Tämän jälkeen harrastin sitä kriittisempää pohdiskelua, joka tunnetusti on näille "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin älä sano mitään tai tee vähintään sama suoritus itse ennen kuin tulet mitään sanomaan" :hitme: tyypeille vähän liikaa. Mitä juhlimiseen tulee, niin edelleen jokaikinen jäsen Leijonista, oli hän onnistuja tai epäonnistuja, saa juhlia mestaruutta. Ainoa, mihin kiinnitin huomiota, oli vain se, että Aaltonen suoritukseensa nähden sai vähän liian keskeisen roolin valokeilassa. Mutta niin Retro... Kerro toki olenko täydellisen ymmärtämätön jääkiekosta, jos minusta Juhamatti Aaltonen ansaitsi Tamin skaalalla enemmän lampaita kuin leijonia. Ja yhtykää toki muutkin mukaan tähän keskusteluun, jos teistä todella Aaltonen pelasi loistavan turnauksen.
Kyllä minua ihmetyttää että kehtaat haukkua pelaajia tuuletteluista jos ei pistepörssissä iskenyt X-määrää bongoja? Onko se nyt niin että Immonen oli ainoa jolla oli lupa käydä Halosta halailemaan ja Granlundin pisteillä voi juuri ja juuri horjahdella punaisella matolla? Et taida tietää paljoakaan siitä mitä on kuulua joukkueeseen? Joensuu ja Hovinen olisi vissiin pitänyt jättää kokonaan juhlallisuuksiken ulkopuolelle ja Janne Lahti olisi saanut vetää vain pienet känät mutta jättäytyä jatkoilta?
Ei suinkaan. Jokaisella on oikeus juhlia mestaruutta. Joensuu ja Hovinen olivat osa joukkuetta. Tässä en mistään pukukoppituulettelusta tai halailemisesta olekaan puhunut, vaan enemmänkin siitä, että Aaltonen kumman paljon on tunkenut itseään niin haastatteluihin kuin lehtiin tuleviin kuviin varsinaisten ratkaisupelaajien kanssa. Mitä pisteiden tekemiseen tulee, niin ongelma ei ole se, että Aaltonen ei tehnyt montaa pistettä. Ei tehnyt moni muukaan Suomen pelaaja. Ongelma tässä on nyt se, että Aaltonen sooloilullaan, huolimattomuudellaan ja kiekonmenetyksillään oli välillä uhkatekijä Suomelle. Ei hän katastrofaalisesti sentään pelannut, mutta kyllä siihen on ihan syynsä, miksi tämä ketju on täynnä muidenkin kuin minun kritiikkiä miehestä.