Kaapelit testissä - vastauksia etsimässä?

LP-mekanoplayeritilanne ei ole joka kodin tilannetta nähnytkään. Museolaitevemputtajilla on vain kohtuullista olla omat esoteeriset tilanteensa.

 

Haha, sain taas eilen kunnon naurut tästä threadistä. PeteH on pitänyt komiikkaa myöskin yllä. Ei sillä etteikö kaapelit voisivat olla parempia, mutta vastavänkääminen sen testaasesta menee jo sfääreihin.

:naminami::naminami::naminami::naminami::naminami: -threadi.

 

Itseäni enemmänkin säälittää keskustelun taso täällä. Vängätään vaan vastaan vailla minkäänlaista kokemus- tai kokeilupohjaa, vaahdotaan sokkotestaamisen nimeen eikä vahingossakaan itse olla valmiita kotioloissa suorittamaan alkeellisintakaan kokeilua. Joku jopa väittää, ettei hopea- ja kuparikaapeleilla saada minkäänlaista eroa toisiinsa, se on aivan teoreettisestikin mahdotonta. Noh, eipä ole multa mitään pois tuokaan, jokainen tyylillään.

 

Edelleenkin, omalla "kokemuksella" ei ole MITÄÄN merkitystä, jos OIKEASTI halutaan tietää onko OIKEASTI jotain eroa olemassa.
Enkä oikein ymmärrä miksi hopea vs. kuparijohdolla pitäisi olla niin dramaattinen ero: sähköjohtavuudet ovat 2-3% päässä toisistaan. Nyt kun tarkastin tuon asian, olen entistä enemmän sitä mieltä, että kuuntelemalla eroa samanpaksuisten kupari/hopeajohtojen väliltä on mahdoton erottaa. Suhteellisen pienikin johdon läpileikkauspinta-alan ero aiheuttaa suuremman eron johtuvuuksissa.

 

Ensinnäkin, jos johtoa testaa kriittisesti ja järkevästi, vaihdellaan johtoja useamman kerran ja katsotaan onko erot kerta toisensa jälkeen samansuuntaisia. Sen verran jokaisella pitäisi olla luottamusta omiin aisteihinsa, ettei tuijoteta pelkkää teoriapuolta ja tekemättömiä sokkotestejä.

Nuo sähkönjohtavuustaulukot tosiaan viittaa melko pieniin eroihin, mutta nehän onkin tehty 100% puhtailla aineilla. Yleisimmissä kaapeleissa taas puhtaan aineen määrä vaihtelee, ei kaikki kaapelit ole 100 % kuparia tai 100 % hopeaa. On siis erilaisia seoksia, ja seoksissa olevien metallien määrä ja laatu tuo varmasti eroa kokonaisuuksiin. Jos vaikka heität joukkoon hieman kuparia halvempaa lyijyä, jota VARMASTI on halvemmissa enemmän kuin kalliissa kaapeleissa, saadaan aivan toisenlainen yhdistelmä. Onpa sitten myös kullattuja/kultaisia kaapeleita, kullan sähkönjohtavuus on taas aivan eri luokkaa kuin kuparin ja hopean. Tässä esimerkkitaulukko: http://personal.inet.fi/private/teijo.jalonen/metallit.htm.

Sitäpaitsi, jo 2-3 % ero sähkönjohtavuudessa tuntuu varmasti heti ainakin diskanttitoistossa, varsinkin pidemmissä kaapelivedoissa.

 

Mikä oivallus, totta tosiaan. Tällä logiikalla ajatus joulupukin, näkymättömän yksisarvisen ja lentävän spagettihirviön olemassaolosta saakin selvää tukea. Sillä kuka voisi väittää, että esimerkiksi lentävä spagettihirviö ei ole olento, joka peloissaan kätkeytyy heti, kun se vaistoaa jonkun tutkivan sen olemassaoloa?

 

Kiitos... päästiin asiaan.

Voisitko selittää miksi 2-3% "tuntuu" varmasti? Mihin se perustuu että kuparin ja hopean johtavuuden ero vaikuttaa kuultavasti, ja miksi juuri diskanttiin?

Odotan poppareiden kera.

 

Varmasti se "tuntuu" kun mitataan kaapeleiden ero oskilloskoopilla.

 

Niin olisi todella mielenkiintoista kuulla perusteluja, miksi tarkoilla mittalaitteilla saadut erot olisi mitenkään kuultavissa. Varsinkin kun luulisi, että olisi sitten mitattavissa taajuusvasteissa yms. Mutta ei, vaikuttaa varmasti diskantin musikaalisuuteen...

Ja PeteH:lle tiedoksi, minä olen kyllä testaillut kaapeleita. Tehnyt DIY:nä itse, punonut kädet punaisena ja juotin sulatti ties mitä audiohopeatinaa - ja testaillut kaupallisiakin. En vaan kuule eroa, vaikka hifiharrastuksen alkuvaiheissa olin vielä töpselinkääntelyasteella. Jossain vaiheessa lopetin itsepetokseni, ja tyydyin ostamaan levyjä niillä rahoilla.

 

Hmm, jokin tässä toteamuksessa on pahasti pielessä.
No suinkaan pointti ei ollut kuinka yleisessä käytössä levysoitin nykypäivänä on. Kuvittelin että useampi olisi oikeasti kiinnostunut milloin ja miten johdolla on selvä vaikutuksensa vaikka ei liittyisikään omaan laitteistoon. Kovasti kun tuntuu muuten aihe porukkaa kiinnostavan.

 

Tosiaan, miksi "ainakin diskanttitoistossa"? Mikäli kuparijohtimen sähkönjohtavuudesta on huolissaan, lienee fiksumpi ratkaisu lyhentää johdinta sen 2-3 %, mikäli varaa on, tai vaihtoehtoisesti napata pykälää vahvempaa kaapelia - tullee edukkaammaksi kuin pompata hopeakaapelin ostoon. :thumbsup:

 

Neularaappasoitin on huonoin mahdollinen esimerkki vaikutusmekanismin toiminnasta audiotekniikassa. Kuin korttitalon käyttäminen esimerkkikappaleena talotekniikassa: "Talon vieressä ei parane piereskellä tai se voipi sortuva".


Vääräntyyppinen johto tietenkin generoi vinetyssoittimen jakolaakerin vetohihnaan potentiaalienergian minkä inertiavoima saattaa vapautuessaan heilauttaa äänivarrella subjektivistia esim otsikkoon.

 

Niin itse ainakin olen yrittänyt etsiä eroja kaapeleissa, niitä vielä löytämättä. Kuitenkin olen kyllä aika tarkka korvaltani mitä testejä muuten olen tehnyt jne.

Jatkossakin haluan testata asiaa itse, kun saan muuten koko systeemin kasaan. Tähän mennessä en ole mitään eroja löytänyt, mutta olisihan se kivaa jos niitä olisi. Yksi optimoitava elementti lisää.

Se taas, että ihmiset jotka väittävät kuulevansa eroja kaapeleissa (en väitä, etteikö se olisi mahdollista) suhtautuvat täysin kieltäen ja naureskelle ainoaan luotettavaan tapaan testata onko tässä totuutta vai ei.

Kuten aikaisemmin ehkä x sivua sitten jo sanoinkin, niin eikun vaan joku järjestämään vaikkapa joulukuussa joku viikonpäivä tätä sokkotestiä. Oma aikani ei tähän riitä, mutta ihan mielenkiinnosta lupaan tulla paikalle Supra Plyn ja Nakamachi banaanien kanssa :thumbsup:

Mutta kukaan ei tuota testiä varmaan jaksa järjestää todistaakseen, että vihollinen on väärässä.

 

Tulipa taas hieman testattua välikaapeleita. Testissä oli omat MIT-kaapelit ja kaverin Nordost-hopeat. Tiukille meni, mutta päätin vielä pitää omani. Oli Nordost monessa kohtaa parempi kuin MIT, mutta yleinen miellyttävyys äänessä veti pidemmän korren MIT:n kohdalla. Tilavaikutelma vaihekikkailussa oli todella herkullinen Nordostilla, mutta joillain äänitteillä diskantti oli liian voimakas ja kävi korvaan. Varmaan jollain vähemmän herkällä diskantilla varustetussa kajarilla olisi vienyt voiton, mutta Elacin JET on melko kranttu tuossa suhteessa. Yllättävän sävykästä bassoa Nordost tarjoili, erottelu oli sillä osastolla ehkä parempi kuin omassa, hieman heikompana tosin tuli alimman mörähdykset.

Noh, säästyipä taas reilu satanen kun ei tarvinnu alkaa noita ostamaan. Ja taas tuli testattua ilmaiseksi yhdet piuhat.

 

Sillehän ei kukaan muu voi mitään, jos niitä eroja haluaa kuulla :OI

 

Oliko Nordostin kaapelit sisäänajettu?

 

Joo, nuo nordostit muuttuvat todella paljon sisäänajettaessa. Jos et kuule eroa niin kuulossasi on vikaa...

 

Jopa digitaalivälikaapelien maailmassa dynamiikka, erottelukyky, välittömyys ja kommunikatiivisuus(?) paranevat, kun satsaa kunnon Nordostin äspeediffiin. Ken olisi arvannut...

Digitaalipuolellahan tuo kaapelien välisen eron todentaminen olisi varsin yksiselitteistä ja helppoa. Verrataan vain siirretyn datan sisältöä lähetettyyn. Se, miten ehjän, "normaalin" kaapelin suorituskykyä voidaan 1:1 tehdystä kopiosta vielä parantaa, is beyond me. Tosin Nordost tietäänee paremmin, kun ovat varmaan enempi kaapeleita myyneet kuin minä.

 

Mitä "aisteihinsa luottamiseen" tulee, totean, että ihmisen aistit ovat varsin rajalliset, ja erityisesti korvat ovat teknisesti sangen huonot 'mikrofonit'.
Täydellinen luottaminen aisteihinsa on typerää, mikäli olettaa, että pelkkien aistien kykyjensä rajoissa luoma kuva todellisuudesta kertoo asioiden tolan täydellisenä ja yksiselitteisesti.

Sen sijaan, me ihmiset tulkitsemme päässämme niitä 'mittauksia', joita korvamme ja silmämme rajallisin kyvyin mittaavat. Tähän tulkintaan aivomme käyttävät aina myös muuta tietoa, kuin mitä korvat kertovat.
Siksi sokkotestaus on omiaan jonkin verran parantamaan sitä heikkotasoista tietoa siitä, mitä oikeastaan korvin kuulemme. Näin saadaan edes pois pelistä vaikkapa silmiemme tuottama tieto ympäristöstä, sekä ennakkoasenteemme arvioitavia kaapelikandidaatteja kohtaan, mikäli emme tiedä, mikä kaapeli milloinkin soi.

What makes us happy, onkin toinen asia, ja ainakin minulle itselle se tärkeämpi. Tällä tarkoitan sitä, että mikäli minun subjektiivinen kuuntelukokemukseni on parempi sen takia, että tiedän satsanneeni kaiutinkaapeleihini, tai että liittimissä kimaltelee kulta ja langoissa hopea, niin sitten se kuuntelukokemus on parempi. Tämä siitä huolimatta, että se paremmuus ei johtuisikaan kaapelin kyvystä kuljettaa signaalia erinomaisen muuttumattomana tms.

Battery-juoman tullessa markkinoille energiajuomista muistan kirjoitetun, että "Ei ne juomat oikeasti ihmistä piristä - ihmiset vaan luulee, ja siksi niistä tulee vaan pirteämpi olo." Haha... Mitä sitte?

Takaisin kaapeleihin: se, että väittää kaapelin tuottavan sähköisten ominaisuukisensa ansiosta puhtaampaa ääntä, vaatii tieteellistä tarkastelua kestävän selityksen, tai ainakin teorian selityksestä. Nämä teoriat ovat sitten toki alttiita alas ampumiselle, mikäli selityksessä on jotain epäkohtaa.

Se, että väittää, että kaapeli kuulostaa mun mielestä paremmalta, kertoo vain kaapelin yksilöön aiheuttaman tuntemuksen tulkinnasta, eikä mistään muusta. Mutta se on OK.

Nimim. tilasin juuri kellon, joka ei näytä sen paremmin aikaa, kuin neljäsosahinnan maksava Casio, mutta mun mielestä se tilaamani kello on paljon parempi täyttämään sitä kellon virkaa, johon sen päätin hankkia. Kestää sukeltaa 300m saakka jne... Viimeksi sukelsin pohjaan uimahallin syvässä päässä yläasteella.

 

Kyllä oli, käytetyt kaapelit oli kyseessä.