Itsekin ihmettelen sitä. On vaan pysynyt mulla sellaisena mystisenä suosikkina jo toista kymmentä vuotta. Connery on mun yksi suurimmista suosikeista. Vähän niinkuin Morgan Freemankin. Kaikki johon koskevat muuttuvat kullaksi (no ei nyt sentään, mutta katseluvalintakriteeriksi riittää hyvin em. herrojen nimet). Vanhoja karismaattisia gubbeja. Mitä hittoa on muuten tapahtunut musikaaleille. Joskus vuonna papu Gene Kelly, Fred Astaire ja kumppanit työstivät liukuhihnalta ihan kunkkuja elokuvia. Nykyään musikaaleja ei tehdä lainkaan tai sitten ne ovat tyyliä Chigaco. Onneksi on sentään Moulin Rouge...
Ei teekään, vaan se, miten aihetta käsitellään. Näin mojovaa satiiria ei ole sen koommin tehty, ei ole ainakaan vastaan tullut. Minulle se on viiden tähden leffa ja TOP-10 kamaa. Ainahan tämä on mukana, kun jossain äänestetään "sata kaikkien aikojen parasta leffaa". Jos ei tykkää, niin sittenhän se on tietysti yliarvostettu. Mutta lähes kaikki tykkäävät. Ei oikeastaan, samanlaisia ne ihmiset silloinkin kai olivat (vaikken niin vanha olekaan, että olisin elänyt jo noina vuosikymmeninä). Efektit vanhentuvat, mutta eiväthän noista elokuvista kumpikaan keskity niihin, vaan pyrkivät kertomaan jotain ihmisestä. Joten mitään tasoitusta iän vuoksi ei tarvita. Yhtä hyvin ne toimivat nyt, kuin tekoaikanaankin, mistä jatkuva suosio kriitikkojen parissa myös kertoo. Jos ne olisi tehty tänä vuonna, niin ne olisivat tämän vuoden parhaita leffoja.
Ja se on vielä nykyäänkin ajankohtainen. Strangelovessa on minusta yhdet leffahistorian parhaista komediallisista näyttelijäsuorituksista ja se on täynnä ikimuistoista dialogia. Ehdottomasti 5/5 ja TOP-10 kamaa. Ja yleensä hyvinkin korkealla.
Mukava nähdä asiantuntevia kannanottoja. Melkein sääliksi käy niitä, jotka eivät ymmärrä tämän elokuvan hienoutta. Kubrickin näyttelijävalinnat ovat menneet nappiin ja elokuva on täynnä aivan loistavia hahmoja. Onhan elokuva kaikin puolin osuva ja hyvä, mutta nimenomaan elokuvan hahmot (esim. Ripper, Turgidson, Pickens) ja näyttelijäsuoritukset tekevät siitä napakympin.
Ei tossa ikäjutussa oo kyllä oikein toimivuutta. Henkinen ikä ois parempi. Tiedän esim. 13v pojan joka diggaa kovasti tarkovskin häröilyistä, sekä useampiakin yli 30v ihmisiä joiden mielestä kubrickin leffoissa ei ole mitään hyvää, kun taas kaikki Jerry Bruckheimerin tuotannot ovat loistavia taideteoksia. Omaa yliarvostetuin leffa -listaa: Donnie Darko Dark City Saw Memento Big Fish Ei tullutkaan vanhempia, tai ns. klassikoita ainakaan just nyt mieleen
Ei itselläkään toiminut kovin kummoisesti ensimmäisellä kerralla, mutta onneksi en jättänyt juttua siihen. Olisiko kolmannella katselulla kolahtanut sitten jo aivan täysillä ja nykyään on henk. koht. top viidessä.
Minulla aivan sama juttu toinen tai kolmas katselukerta avasi silmäni sille erinomaisuudelle mitä leffa on ja tähän päivää mennessä se on tullut katsottua monia monia kertoja, mutta edelleen aivan huippu.
Miten olisi vaikka uusien Star Warsien, ja lähinnä Attack of the Clonesin Anakin & Padme-tarina? Eipä sillä, heikko pätkä Titanic minustakin on.
Kloonien hyökkäyksessa muistaakseni homma esitettiin edes jollain tapaa ajallisesti uskottavasti. Titanicissa taas nuori pari oli yhden päivän lässyttelyn ja kerta humputtelun jälkeen valmis kuolemaan toistensa puolesta. "Suurta rakkautta" jaksettiin muistella kaiholla vielä 50 vuoden päästäkin. Minä jostain syystä ymmärrän rakastumisen vähän laajemmaksi prosessiksi. Tosin kyllä varmasti joihinkin Titanicin täysin todellisuudesta ulkona oleva rakkaustarina iskee, lähinnä päiväunissa eläviin naisiin uskoisin.
Missä kohti SW:ssä se esitettiin uskottavasti? Meinaan, että ensin Padme oli joku parikymppinen senaattori vai mitä se oli ja Anakin sellanen 10-vuotias nappula. Sitten vaihtuu leffa ja Anakin onkin teini-iästä kärsivä nuori mies ja Padme sellanen ehkä 25 kesäinen. Sitten taas leffa vaihtuu ja Anakin on ehkä vuoden pari kasvanut. Padmekin alkaa hipoa sitä kolmen kympin ikää. Anakin on ehkä joku 18? Noh, jotkut tykkää vanhemmista.. P.S. Kaivakaas nyt joku sellanen wikipedia linkki tarkoista päivistä tuon rakastumisen suhteen. Ehkäpä löytyisi sellainen mikä kertoisi mikä itämaalaisen kaavan ja lajin mukaan tuo menee?
En tarkoittanut uskottavasti. Tarkoitin uskottavammin kuin Titanicissa. Joka tapauksessa aivan hirveitä rakkaustarinoita molemmat.
Oolraight. Itse koin Titanicin uskottavammaksi näistä kahdesta fantasiasta johtuen varmaankin siitä, että dialogia pystyi kuuntelemaan korvien vuotamatta verta.
Heitetäänpä sekaan vähän vanhempi leffa: The Third Man (1949) ei jostain syystä kolahtanut odotusten arvoisesti. Ei siinä suurempaa vikaa ollut, mutta katselukokemus ei vaan korreloinut ylistävien arvioiden kanssa. Ehkäpä Kolmannen Miehen yllätysmomentit on uudemmissa leffoissa kierrätetty niin tiuhaan että alkuperäisen katsomiskokemus hieman kärsi.
Vaikka miten suurin osa tuntuu näitä arvostavan, silti sanoisin että Kill Billit ovat ainakin lähimpänä yliarvostetuimpia elokuvia. Aivan älytöntä roskaa, tuntuu siltä että porukka kehuu vain sen takia että on nimekäs ohjaaja. Toki makuasioita, mutta näin omasta mielestäni. Ja Schindlerin lista tulee hyvänä kakkosena, en vain ymmärrä näitä kahta. :OI Esimerkiksi The pianist on huomattavasti Schindlerin listaa parempi hieman samantyylinen elokuva. Menin kerran ostamaan erehdyksissäni tuon ja menipä heti myyntiin huuto.nettiin.
Kellopippeliappelsiini, tuosta meni vain maha sekaisin ja menee vieläkin kun muistelee. :sick: Myös Rakel Liekin silkkaa pornoa ja metsikön munahaukat tai jotain sinne päin oli surkea, miespääosan näyttelijä epäonnistui täysin. (Tiedä sitten arvostaako tätä teosta kukaan muukaan). Titanicciä mollataan minusta ihan liikaa, omasta mielestä hienosti tehty elokuva, ja näyttelijäsuoritukset olivat ylivetoja. Jackin ja Rosen rakkaudessa ei ole mitään epäaitoa.