Tähän täytyy sanoa, että jos et selvästikkään tajunnut elokuvian ansioita joden takia sitä arvostetaan, niin miten silloin voit sanoa, että se on yliarvostettu.
Vois sanoo että se päätön tappelu oli hassun näköistä ja itselleni loppu oli pieni (HUOM! pieni....) yllätys. Ei superhienoo kuitenkaan. 3/5
Yliarvostettuin on ehdottomasti Amelie. Tekopirteää makeilua. Kaiken lisäksi se alun kertojaääni on äärimmäisen ärsyttävä, kuten melkein koko elokuvakin.
Amélie kieltämättä voi helposti olla ärsyttävä, muka-nokkela, itsetietoinen, etovan söpö elokuva. Ja kaiken vielä kruunaa hyvin ranskalaissoundinen haitaripainotteinen musiikki! Mutta perhana, mulle se kaikki tuntui toimivan. ****/5
Heh, alkoi oikein naurattaa. Ymmärrän kantasi vaikka suuri lotr fani olenkin. Itsekin inhoa tuollaisia kliseisiä lausahduksia taistelukohtauksissa, mutta leffa on silti mahtava teos. Jotta leffaan pääsisi todella sisään pitäisi olla kirja luettuna, vaikka 12h elokuva aika kattavasti kirjan asiat läpi käykin. Muutenkin suosittelen kirjaa suuresti. Ehkä joillekin hieman hidastempoinen kerronta, mutta iskee jopa tuntematonta sotilasta kovempaa :thumbsup:
Star Warsit voisi lisätä tähän. Kyllä, episodit 4-6. Kyllähän ne katsoo, mutta en oikein ymmärrä mikä niissä nyt niin älyttömän hienoa on. Ehkäpä se on niille eri asia jotka aikoinaan elivät nuoruutta kun nämä tulivat teattereihin. Minusta näissä ei ole ikinä ollut mitään maata järisyttävää.
Minun mielestäni taas Amélie on ehdottomasti parhaita näkemiäni elokuvia, kaikilla mittareilla mitattuna. Omasta mielestäni esim. IMDB:n arvosana on jopa hieman alakanttiiin (nyt 8,6/10). Mutta Amélie ei vain kerta kaikkiaan aukea/toimi meille kaikille, me kun olemme kukin niin erilaisella "prosessorilla" varustettuja. Esim. asiat kuten ujous, empaattisuus, herkkyys yms. epäsankarilliset ja inhimillisen heikot/nolot/arat luonteenpiirteet ovat tietynlaisille ihmisluonteille ärsyttäviä, joillekin jopa täysin sietämättömiä. Etenkin elokuvassa ja huumorilla höystettynä. Itse tiedän montakin ihmistä, jotka varmaankin saisivat jonkunlaisen kohtauksen, mikäli heidät pakotettaisiin katsomaan Amélie kokonaan. Toisena tuli mieleen -siis ihan yleisesti ottaen- se, että etenkin nuorten miesten on usein "pakko" olla olla mahdollisimman kova, paras, rajuin, nopein, rikkain, komein, vahvin jne. Ja vain heikot itkevät, pehmot ovat ärsyttäviä luusereita jne. Itsekään en 18-vuotiaana kuunnellut liian pehmoa musiikkia (paitsi salaa Suzanne Vegaa kuulokkeilla) ja Amélien olisin varmaankin arvostelllut surkeaksi pehmoiluksi, jossa on vain pari hauskaa kohtausta. No, useimmiten lienee kyse ihan vain makuasioista, toiset siis pitävät mustikoista enemmän kuin mansikoista, eikä se vänkäämällä muuksi muutu. Täälläkin monilla on monta omaa suosikkiani DVD-hyllyssä, mutta silti saattaa olla seassa monta mielestäni nollan tähden roskaleffaa mukana. Omasta kokoelmastani ajatellaan varmaankin aivan samalla tavoin (hyvä, hyvä, hyvä, mitä helv...). Omasta mielestäni esim. "Love Actually" ja "Jersey Girl" ovat elokuvia, joissa on tökeröllä tavalla epäonnistuttu tunnelman luomisessa, ne ovat minunkin mielestäni ihan oikeasti yli-imeliä ja huonoja elokuvia. Mikäli oikein muistan, niin 71dB:n kanssa lähes päinvastoin menevät arviomme uusista SW-leffoista (Episode I-III). Hyvä etten aivohalvausta saanut Episodi I:n nähdessäni, olin niin äärimmäisen pettynyt näkemääni. Episode III:lle sentään annan jo arvosanan välttävä. Kolmea alkuperäistä SW-leffaa pidän edelleenkin hyvinä. Tekniikka toki on uusissa SW:issä pääosin kunnossa, mutta esim. Améliesta löytyvä "inhimillisyys" puuttuu totaalisesti, en nyt osaa kunnolla selittää. Vanhoissa SW:issä kyllä on sitä oikeaa henkeä, niistä ilmeisesti me molemmat pidämme. Mutta niissä uusissa on mielestäni omituisen epäinhimillisiä ihmisiä. Siis vahanukkemaisia, konemaisia, luonnottomia, epäkiinnostavia "pökkelöitä", jotka olisi helposti voinut korvata automaattiohjatulla CGI:llä mitään tunnelmasta menettämättä. Eli mitä enemmän narsistinen luonne (liekö edes oikea termi...), sitä paremmin nyky-Lucasin "kylmän epäinhimillinen" tyyli uppoaa ja sitä kauheammalta esim. Amélie, Jet Lag, Karhu tai vaikkapa Station Agent tuntuvat. Ja päinvastoin. Noh, eihän se käytännössä taida ihan noin yksinkertaista olla... LOTR:n haukkuminen lienee jossain märin katu-uskottavuutta kasvattavaa, toki osa on varmastikin ihan tosissaan ja hyvä niin. Kamalaahan se olisi, jos kaikki samasta pitäisivät. Mutta silti, ihmetyttää kun kaiken B-roskan seasta juuri LOTR:ssa on ne huonoimmat CGI:t, huonoimmat näyttelijät, huonoin juoni, se on kaikkein yliarvostetuin jne. Ja perustelut ovat useimmiten pari kolme sanaa pitkiä jne.
Hei. Tähän oli pakko ottaa kantaa sillä jotenkin tää on hauskasti kirjoitettu. Et pidä lotreista yms. no ei se mua haittaa. Minä pidän. MUTTA! Minä pidän myös mainitsemistasi Fast & Furious leffoista jne. Jotenkin nykyään on havaittavissa sellainen tyhmä buumi, et jos et pidä jostain tietystä leffasta vaan pidät siitä toisesta (esim. fast & fluffy) niin olet tyhmä. Tämä ärsyttää mua aivan kamalan paljon. Kumminkin mielestäni leffassa on aina ensisijaista sen viihdearvo ja sitten tulee kaikki muu shitti. Eli jos pidän jotain elokuvaa viihdyttävänä, olkoot se vaikka haltia ajamassa tuunatulla autolla keskellä new yorkia vuonna 2084, niin en ymmärrä et miten se haittaa muita. Ja mitä tulee yliarvostetuihin leffoihin, niin kaikki mustavalkoiset. En ymmärrä mitä hienoa on jossain fakin Citizen Kanessa. Tylsää tylsää tylsää. Tuntuu muutenkin et suurin osa ihmisistä jotka "pitää" näistä leffoista, "pitää" niistä vain sen vuoksi jotta voisi keikistellä ja sanoa et "harrastan elokuvia" ja et "nykypäivän leffat on shittiä". Eli pidetään sen vuoksi niistä, että se on vain cool. Mutta niin. Eipä tässä muuta. Ja Harry Potterit on kamalaa kuraa, en kestää brittimeininkiä enkä mitään obnoxious teenager with magic wand -meininkiä.
Parasta tarkentaa tässä vaiheessa ettei Amélie ollut minusta mitenkään ärsyttävä tai heikko elokuva, kunhan vaan ihmettelin kuinka niin keskinkertaista elokuvaa monet hehkuttavat. Garden State on toinen tapaus jonka arvostusta en saata ymmärtää. :hitme: Star Warsseja ja Amélietä pitää katsella aika eri tavalla. Lämmin inhimillisyys on toki jälkimmäisen vahvuus mutta ei se silti riittänyt tajuntaa räjäyttävään kokemukseen. Star Warsseissa inhimillisyys taas tulee esille hahmojen valintojen ja tekojen kautta. Episodi I, joka sinulle melkein aivohalvauksen aiheutti on minusta erittäin inhimillinen leffa.
Minusta Amelie oli kylmä ja kyyninen elokuva, jossa keskenkasvuiseksi jäänyt pikkutyttö kiusaa ympäristöään tiedostamatta omaa sadismiaan.
Tuo lienee ihan vain trolliksi tarkoitettu, mutta vastaanpas silti. Améliehan "kiusaa" vain ja ainoastaan... Spoiler ...sitä ilkeää kauppiasta, joka julkisesti ja todella härskisti pilkkaa hyväntahtoista, mutta hieman yksinkertaista apupoikaansa. Ja se, että vaihtaa hammastahnatuubin sijalle jalkavoidetta, vaihtaa tohvelit vääränkokoisiksi tai että laittaa uhrinsa herätyskellon muutamia tunteja etuaikaan, ei liene varsinaista sadismia? Varsinkaan, kun vertaa mitä elokuvissa yleensä tehdään niissä rankimmissa action-kohtauksissa... Eli kun normaalin aivojen pihalle ampumisen, turpiin vetämisen, elävältä polttamisen, yliajamisen jne. sijaan mm. vaihdetaan herätyskellosta herätysaika vääräksi --> sadismia :hitme: Muutoinhan Amélie keskittyy täysillä itsensä auttamisen sijaan auttamaan kaikkia lähitienoonsa entisiä ja nykyisiä asukkaita, ml. tuo hieman jälkeenjäänyt apupoika. Täysin ilman ilkikurisuuttta, sadismista puhumattakaan, nähden paljon vaivaa hyvän milene tuottamiseksi. Ja alussahan Amélie tosiaan on pikkutyttö, sitten siirrytään aikaan jolloin hän on parikymppinen. Ja jos nainen ei elolokuvassa ole KGB:n agentti, isotissinen valokuvamalli tai esim. rivosuinen crack-huora --> pikkutyttö? Elokuvasta on kyllä olennainen jäänyt huomaamatta mikäli sadistisuus tai pikkutyttömäisyys jäävät mieleen. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, kannattaa ehdottomasti katsoa ko. elokuva (eli ei siis 15 x kuvakelauksella) ennen kuin arvostelee sen heikkouksia. 71 dB:n kanssa olen jyrkästi eri mieltä Episode I:stä ja Améliesta, joissa makumme menevät melko lailla ristiin. Sen sijaan, tämän leffan suhteen lienemme jossain määrin samoilla linjoilla: Garden State (Thread: Viimeksi katsomasi elokuvat). Eli vaikeaa saada mitään logiikkaa makujen perusteella ja samoilla sanoilla eri ihmiset saattavat tarkoittaa aivan eri asioita. Tuo inhimillisyyskin oli minulta huono sanavalinta, mutta enpä parempaakaan keksinyt. Ajattelin ennemminkin, että jos joku kehittynyt tietokoneohjelma suunnittelisi elokuvan, niin se ei muistuttaisi Amélieta vaan ennemin vaikka Episode I:aa. Eli jäkimmäisessä on enemmän logiikkaa ja rationalisuutta, Amélie sen sijaan olisi konemielen mielestä täynnä logiikkavirheitä, turhuuksia ja omituisia järjettömyyksiä --> Syntax Error. Termin "narsistinen luonne" olen eräissä dokumenteissa nähnyt, sille en parempaa vastinetta keksinyt. Eli hain sitä, että ihmisten halu/kyky esim. empatiaan vaihtelee valtavasti. Ääritapauksessa täysin kylmäverinen sosiopaatti voi murhata kymmeniä ihmisiä ja silti nukkua yönsä hyvin ja olla täysin rento ja rauhallinen (ja kuitenkin voi pärjätä älykkyystesteissä erinomaisesti jne.). Toisessa päässä skaalaa ylipehmo ja herkkis ihminen voi itkeä vuolaasti tuottaessa toiselle -tahattomasti- aiheuttamaansa ja täysin mitättömän pientä asiaa päiväkausia, menettäen yöunensa ja ruokahalunsa (ja pitäen Amélieta hyvänä elokuvana). Itse olen jossain tuolla välillä, kuten valtaosa ihmisistä. En ole psykologiaa tms. lukenut, vain pari dokkaria telkusta olen katsonut, siksipä psykologian termit ovat tuntemattomia.
No siinä kyllä erehdyt. Niin outoa kuin se onkin, niin ihmiset oikeasti tykkää niistä vanhoista mustavalkoisistakin. Citizen Kanekin oli aikas jännä.
Joo, mäkään en voi sietää elokuvia, joissa on DTS-ääniraita. :sleep: Mie en ymmärrä, miten voit niputtaa elokuvat yhteen mitättömän teknisen yksityiskohdan mukaan. Mutta hei, meitä on moneen junaan.
Siksi mainitsin lauseessani kohdan "suurin osa". En sanonut että "kaikki". En niputa niitä yhden teknisen yksityiskohdan mukana. Jos luet koko tekstini, tyhmempikin tajuaa että en pidä näistä 30,40,50-luvun räpellyksistä. Ei se itse että elokuva on *mustavalkoinen* siitä huonoa tee. Näitä "loistavia klassikkoja" vaan en jaksa. Jos haluan oikeasti jotain mikä aktivoi ajatuksia ja mieltä, niin luen kirjaa. Elokuvat on enemmän tai vähemmän viihdehyödykettä.
Enpä keksi, miksi kirjoissa ja elokuvissa pitäisi olla tuollainen ero. Eikä niissä havaintojeni mukaan olekaan.
Kyllähän elokuva soveltuu paljon paremmin viihdekäyttöön jo pelkän ääniraidan takia kaikenlaisista visuaalisista tehosteista puhumattakaan.