Minä en näitä instituutioita ota turhan vakavasti. Ajattelen niin, että Kummisetä-leffat ovat korkealle arvostettuja, mutta se ei määrää millään tavalla sitä, miten minun tulee suhtautua kyseisiin leffoihin. Suosittelen vaan rohkeasti löytämään ne omat leffasuosikit ja vähät välittämään mitä muut ajattelevat. Minulla kyllä meni ehkä 10 vuotta oppia tämä ajattelutapa*, eli vaikeaa se voi olla, mutta mahdollista. Kannattaa kannustaa muitakin ihmisiä keskittymään omiin suosikkeihinsa sen sijaan, että väkisin tunkee omia suosikkeja heidän riesakseen. Se auttaa tässä asennemuutoksessa. Kaverille voi toki tokaista mielipiteensä uudesta Bondista, mutta antaa sitten kaverin mahdollisesti muodostaa oman näkemyksensä. Mielipide-erot voi nähdä mielenkiintoisina näkökulmavariaatioina. Elokuva on super-moniuloteinen taidemuoto, koska se yhdistää niin monia asioita tarinasta musiikkiin ja näyttelemisestä valaistukseen. Ei ihme, että ihmiset kokevat elokuvat omalla tavallaan. Niille, jotka diggaavat Kummisetä-leffoja: Hieno juttu! Nauttikaa. Meille, jotka eivät diggaile Kummisetä-leffoja: Nauttikaamme jostain muista leffoista. * Joskun vuonna 2005 meinasin tulla hulluksi siitä, että moni tälläkin foorumilla haukkui Star Wars episodeja 1-3 "pökäleiksi" ja tämä oli oikeastaan se lähtölaukaus sille, että aloin muokkaamaan asennoitumistani, koska tajusin menettäväni järkeni ennen pitkään, jos en tee asialle jotain. Nykyisin en välitä pätkän vertaa, mitä episodeista 1-3 ajatellaan ja sanotaan. Ei ole meikäläisen nautinnosta pois! Sitä on tajunnut, että AINOA oleellinen asia elokuvien suhteen on se, että niiden katselusta nauttii. Muutoin ei ole mitään väliä sillä, montako Oscaria leffa voittaa, tai mitä kriitikot siitä kirjoittavat tai mitä muut ihmiset ympärillä/netissä siitä sanovat. Jotkut lempparileffani ovat ehkä jossain top 100 parhaat leffat -listoilla, mutta moni muu ei ole. Who cares?
Ymmärrän, että tämä leffa voi olla monelle jähmeä tai liian abstrakti. Jopa tekotaiteellinen. Osuinko oikeaan? Itse kyllä diggailen paljon. Kubrickin leffoista suosikkejani Hohdon ja Eyes Wide Shutin ohella.
Ajattelin, että ihan trolli kommentti ja en edes vaivaudu vastaamaan. Sitten muutamat muut saivat aikaan ihan mielenkiintoisen keskustelun. Joskin esim. 71 dB vastaus jopa vähän hämmensi. Hänellä, jonka pitäisi olla mietiskelevä nero, meni 10 vuotta tajuta, että kannattaa tykätä elokuvista, joista itse pitää ja vähät välittää arvosteluista? Voi hyvänen aika.
Mietiskelevä saatan olla, mutta tuskin sentään nero. Se, miksi näihin asiohin kuluu niin paljon aikaa (ainakin minulla) johtuu: (1) Siitä, että mietiskeltävää on elämässä niin pirun paljon, eikä elokuvista tykkääminen välttämättä ole prioriteettilistan kärjessä. (2) Siitä, että ei riitä se, että jonkin asian ymmärtää, vaan pitää oppia sulkemaan pois psykologiset esteet ennenkuin voi elää sen mukaan mitä se ymmärrys sanoo. Se, että piut paut välittää muiden mielipiteistä vaatii esim. itseluottamusta. Se, että myöntää itselleenkin, että omaa toisenlaisen leffamaun kuin muut on taas yksi juttu lisää, jolla rakentaa muuria itsensä ja muiden väliin ja noita muureja ei välttämättä haluaisi. Ei se "oman tien" kulkeminen niin helppoa aina ole. Eli ei se asioiden tajuaminen loogiselta osaltaan 10 vuotta vienyt (tuskin edes 10 sekuntia), mutta kaikki se spykologinen roina siellä takana kyllä vei. Vähän kuin tupakoinnin lopettaminen. Kyllähän ihmiset tajuavat sekunnissa, että kannattaa tupakointi lopettaa, mutta se prosessi voi viedä sitten vuosia tai jopa epäonnistua.
Ottaen huomioon, että tuo kyseinen leffa 2001 a Space odyssey on vuotta nuorempi kuin minä, eli yli 50v ja ettei sen alkuteoskaan niitä kaikkein vauhdikkaimpia romaaneja ole, lienee aika vaikea jotain muuta odottaa, jos ollaan uskollisia sille romaanille. T: Vesku
Ok. Olet ehkä tottunut "joutuisampiin" nopeammin sykkiviin elokuviin ja 2001 sitten tuntuu jähmeältä niiden rinnalla. Olen ihan samaa mieltä, että 2001 on jähmeä muihin leffoihin nähden. Minua se ei haittaa, koska elokuvan perfektionismi miellyttää minua.
Niin ja Stanley Kubrick ei muutenkaan ollut mikään oman aikansa Michael Bay. Vauhdikasta Kubrick-leffaa saa hakea kissojen ja koirien kera ja siltikin jää löytymättä. Kubrickin taiteen viehätys perustuu juurikin sille, että asioilla annetaan aikaa, eikä juosta pää kolmantena jalkana kuin viimeistä päivää.
Onhan Kubrick tehnyt hyviäkin leffoja jotka ei viipyile tekotaiteellisena, esim Full Metal Jacket ja Eyes Wide Shut. Avaruusseikkailu 2001 on vaan liikaa joka suhteessa, samoin Kellopeliappelsiini. Aivan paskaa omassa kirjassa.
Vanha kunnon ”tekotaiteellisuus” mainittu. Barry Lyndon noussut ykkössuosikikseni Kubrickin filmeistä. Myös 2001, Kellopeliappelsiini ja Hohto 5/5.
The shining, ei tylsä ja tapahtumia piisaa. Clockwork orangesta samat sanat. Erinomaisia leffoja molemmat.
Sori että tämä oletettu mestariteos on jäänyt väliin. Kubrickin tuotanto nyt ei välttämättä ole se suurin kiinnostuksen kohde, johtuen edellämainituista syistä.
Päätin lukaista tätä ketjua ja aikamoisia tappeluita on saanut aikaiseksi tämä aihe. Löytyi jopa 71dB toistakymmentä vuotta sitten. Itse olen käytänössä kaikkien kanssa erimieltä. Aika harva elokuva oli mielestäni yliarvostettu. Löytyi yksi kommentti, joka mielestäni kertoo minun mielipiteeni tästä ketjusta: Olen aina ihmetellyt kaikkia listausketjuja kaikilla foorumeilla. Ketä oikeasti kiinnostaa tietää nimimerkin XYZ perustelematon mielipide? Eihän tässä mitään äänestystä ole järjestetty, vaan heitetty ilmoille tarkoituksellisen tulenarka kysymys, jotta ihmiset pääsevät kyseenalaistamaan hyväksytyt dogmit ja jotta itse kullekin tarjoutuu mahdollisuus avartaa näkökulmiaan tyyliin "ahaa, en ymmärtänytkään, että 95%:ssa nykyelokuvista käytetään tuollaista rakennetta, koska se toimi ensimmäisen kerran hyvin Citizen Kanessa". Se, että itse ei tykkää jostain elokuvasta ei tee siitä yliarvostettua. Elokuvasta täytyy pystyä esittämään ne heikkoudet, joiden vuoksi se ei ansaitse nauttimaansa arvostusta. Mielipiteen arvo on sen perusteluissa. Perustelematon mielipide tällaisessa ketjussa ei ole tekstin esittämiseen käytetyn sähkön arvoinen.
Tämä. Itse olen kyllästynyt elokuviin ja televisiosarjoihin liittyvässä keskustelussa tähän yliarvostushommaan, kun se yleensä on vain kiinni siitä, että "no minä en pitänyt tuosta niin paljon". Miksi jonkun yksittäisen ihmisen mielipide tai elokuvamaku määrittäisi, että jokin leffa on yliarvostettu? Miksi juuri hänen mielipiteensä olisi tässä tapauksessa oikea?