En jaksanut perustella omaa kantaani enempää, koska lehtijuttujen referoinnit käsitetään jostakin syystä aina väärin. Ei minulla ole kuitenkaan mitään syytä epäillä, etteikö kaksoisjohdotuksen hyödyn todistaminen ole vaikeaa, ellei mahdotonta. Jokainen voi kokeilla itse, jos kaiuttimissa on tuplaliittimet sitä varten. On ihan mielenkiintoista kuitenkin seurata, millaisilla argumenteilla väärässä olevat vastustajat yritetään laulaa suohon, ennen kuin myönnetään erehdyksen mahdollisuus - jos ego sen edes sallii. Erehtyminen on kuitenkin inhimillistä.
Tässä mallissa on vältetty nuo aiemmin mainitut laatikkokoteloinnin karikot: Kaksoisjohdotustakaan ei tarvitse pohtia kun kaiutin vaatii neloisjohdotuksen ja neljä päätevahvistinkanavaa per kaiutin.
"Riittävän paksu" onkin se ongelma, eli jos paksuutta lisätään bassoelementin tarpeita tyydyttämään, samalla kaapeli muuttuu jatkuvasti huonommaksi diskantteja kuljettamaan. Kalliit erikoiskaapelit osaavat kasvattaa poikkipintaa JA säilyttää samalla suurtaajuustoistokyvyn. Ei näillä yksityiskohdilla ole mitään merkitystä niille, joille näillä asioilla ei ole mitään merkitystä. Mutta en minä semmoisille yritäkään höpistä. Sama jos muslimi yrittäisi käännyttää kristittyä tai päinvastoin; kuuroille korville asia menee. Jankutan asioita siksi, että on olemassa uskontoaan pohtivia ja suuntausta hakevia heppuja. Heille riittää niitä huonokuuloisten neuvoja (0,75 neliömillin koulukunta) 13 neuvojaa tusinassa, joten liian yksipuoliseksi huonot neuvot jäävät, ellei joku ylikriittinen latele muutamia totuuksia sinne tänne väleihin (2,5 neliömilliä minimi). Siis: tyyppi, joka ei kuule eroja, eikä usko niitä olevan olemassa edes teoreettisesti, saarnatkoon omaa filosofiaansa vapaasti; muita samanlaisia taatusti löytyy. Mutta annettakoon sananvapaus myös niille, jotka ovat eri mieltä. Jotka kuulevat eroja, tai joille jokin tekninen paremmuus riittää perusteeksi, vaikkei siitä mitään käytännön iloa olisikaan. Esim. kanttiaallon virheetön siirtokyky kaapelissa 60 megahertsiin saakka, vaikka kuuloalue loppuu jonnekin 50 kilohertsin paikkeille. Skoopilla on erittäin hauska erotella hyviä ja huonoja kaapeleita toisistaan, vaikkei eroja korvilla havaitsisi. Tekninen paremmuus antaa mielenrauhaa ja varmuuskerrointa. Vika ei ainakaan ole kaapelissa, pullonkaula on jossain muualla. Ja kuten sanottu, suuriakin taajuuksia virheettömästi siirtäviä kaapeleita saa pilkkahinnalla, kunhan älyää väärinkäyttää tietoliikennekaapeleita audion siirtoon.
Kenties, taitaa olla tuollainen vakaumuksellinen tyylikysymys tuo tapa esittää asioita. Kun kerran ampuu, niin ampuu sitten täysillä ja paljon... Kaikki pisteet DVB-G:lle tästä, toivottavasti saamme nauttia vielä kauan hänen päivän piristyksistään. Ihan tosissaan, ääriesimerkein on todella helppoa, havainnollista ja tehokasta esittää asiat ja ilmiöt. Tuolloin pointti pitäisi tulla kirkkaana selväksi, siis se, mitä oikeastaan ajetaan takaa.
Asian vierestä kyllä riittää varmasti juttua loputtomiin. Puurot ja viilit on jo sotkettu, mutta ideologinen vastakkainasettelu tästä vielä puuttuikin. :thumbsup:
Nyt kun asiasta on jauhettu niin aletaanpa sitten henkilökohtaisilla ominaisuuksilla... Henkilökohtaisesti omistan Genelecin kaiuttimet joissa on kaksoisjohdotusvalmius http://nurmenniemi.homeip.net/AV/1049.pdf ja käytän niiden kanssa Audioquestin johtoja (Type-4) http://www.audioquest.com/archive/speaker_cables/quad_helix/type4.html En käytä kaksoisjohdotusta taikka -vahvistusta. Ostin kaapelit lähinnä esteettisistä syistä. Ainoa todistettava hyöty on ollut se että ne ovat olleet käytössäni jo kymmenisen vuotta. Ainoana ongelmama on ollut kissan satunnainen kiinnostus purra kaapeleita... -M
Itsellä on nyt AW10C:t biampattuina. 2,5mm^2 kuparipiuha bassoille ja antennikoaksaalia diskanteille. Täytyy sanoa että hyvältä ainakin tuntuu, diskanttien metallisuus tuntuu kadonneen ja bassoissa on voimaa oikein kunnolla. En tiedä onko piuhoilla mitään vaikutusta, mutta en valita kun kivaa on.
Varmistan vaan, että termi meni oikein. Bi-amp, eli diskanteille ja bassoille omat vahvistimet? Vai tarkoititko bi-wire, kuten tekstistä voisi päätellä?
Hyvä että varmistit, mutta bi-amp tosiaan kyseessä. Tai itseasiassa tri-amp. Panan XR55 digivahvarilla saa valjastettua kuusi vahvistinkanavaa bi-amp-kaiuttimille. Bassoille tulee sillattuna 2x2 vahvistinmodulia (kulkee nimellä dual-amp) ja diskanteille 2x1. Laitteesta pystyy lisäksi säästämään diskantin ja basson tasot ja vaiheet kuntoon jos eivät ole jo. Passiivinen bi-amp siis kyseessä, kaiuttimen passiivisuodin paikoillaan. Helkkarin hyvä systeemi. Ei voi muuta sanoa. Edit: tuo systeemi siis toimii vain 2-kanavakuuntelussa. Monikanavaan mentäessä hommasta tulee tavallinen bi-wire, eli vain yksi vahvistinmoduulipari soittaa pääkaiuttimia.
Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta! Noinhan se bi-amp toki 99% tapauksista toteutetaan, en ainakaan ole kuullut kovin monesta systeemistä (autohifiä lukuunottamatta), jossa jaot tehtäisiin täysin aktiivisesti.
Tuo B&W:n Nautilus, jonka kuva löytyy ylempää, on tehty "quad-amp"-systeemiä varten. Tässä kuva sen aktiivisuotimesta: Ei tietenkään ole mikään realistinen vaihtoehto hintansa takia.
Jos voittaisin lotossa niin hakisin parin nautiluksia ja muutaman metrin bilteman piuhaa. :king: Mutta on nuo vaan aika komeat. Ja itse aiheeseen. Aika humpuukia, ainakin samasta vaffesta tupla kaapelointi.
Kannattaako tuo bi-wiring tehdä niin, että vetää pääkajareille vahvistimen kaiutin-a-lähdöstä sekä diskantit että bassot, vaiko niin että vetää a-liittimistä diskantit ja b-liittimistä bassot? Toimiiko tuo jälkimmäinen vaihtoehto ollenkaan, koska eikös tuolloin olisi kyseessä bi-amping ja käsittääkseni sen ei pitäisi olla mahdollista minun vahvarissani (Yamaha RX-V457)? Vai olenko nyt ihan pihalla? :hitme: edit: Aaaa....a-ja b-liittimet ovatkin siis periaatteessa yksi ja sama liitin, eli se on käytännössä edelleen bi-wiring. Mites sitten näissä vahvistimissa, missä on bi-amping mahdollisuus? Eli taka-surroundit saa kytkettyä etukanavien kanssa bi-ampaamaan kaiutinta, mutta lisääntyykö siinä sitten samalla tehot? Ja onko esim. nuo hifi-lehden vahvistimista mittaamat stereo-tehot mitattu bi-ampattuina, vaiko pelkästään pääkanavia käyttäen? Ainakin tuon Pioneerin VSX-AX4AVi:n manuaalista saa sellaisen kuvan, että tehot eivät lisäänny vaikka etukaiuttimet bi-ampattaisiinkin, tai ainakaan en löydä siitä mitään mainintaa....
Jos käytetään neljää vahvistinkanavaa kahden sijasta, saadaan tuplamäärä tehoa vietyä kaiuttimiin. Aktiivina ajettaessa. Mutta jos kaiuttimissa on passiiviset jakosuotimet, kaiuttimet syövät edelleen saman tehon mitä ennenkin, joten tällöin on ihan sama onko kanavia 2 vaiko 4 tai jopa sata miljardia. Jakosuodin rajaa kunkin elementin ottamaan vain omat hyötytaajuutensa, muille taajuuksille näytetään ääretöntä impedanssia, eli virtaa ei päästetä kulkemaan niillä taajuuksilla. Vaikka vahvistin siis generoisi kaikkia taajuuksia, virta kulkee vahvistimesta ulos vain niillä taajuuksilla, jotka jakosuodin määrää. Sähköä verkosta kuluu sitä enemmän mitä useampia kanavia on käytössä. Jokainen kanava imee hukkatehoa, vaikkei se hyötyenergiaa kaiuttimeen siirtäisikään. Siispä tulee kalliimmaksi käyttää 4 kanavaa kuin 2. Oma lukunsa on vahvistimen virtalähde, että monenko kanavan tehoja se jaksaa ruokkia menemättä polvilleen. Käytännössä passiivijakarikaiuttimilla saa enemmän desibelejä aikaiseksi kun minimoidaan vahvistinkanavien määrä. Annetaan virtalähteen koko kapasiteetti vaikkapa kahden kanavan käyttöön, muiden kanavien ollessa sammutettuina. Aktiiviajossa tilanne on päinvastainen (siis ilman passiivijakaria toimittaessa). Silloin voidaan kuljettaa diskantille sen vaatimat huikean järisyttävät kokonaiset 5 muhkean hirviömäisen totaalista wattia yhden kanavan avulla, ja kaikki muu teho (999 wattia tms.) annetaan bassoille. Näin diskanttivahvistinkanava ei koskaan leikkaa ja bassot saavat hieman leikatakin, eli säröytyä, se ei silti vaikuta diskantin toimintaan pätkääkään. Kokonaisuus on sekä kovempi äänenpaineiltaan, että puhtaamman kuuloinen. Vahvistinhan leikkaa poikkeuksetta bassoäänien takia, ja silloin käryää diskantti, jos se on liitetty samaan kanavaan basson kanssa. Ei voi päätellä miten Bi/Quad-Amp-kytkennöissä käy missäkin tilanteessa milläkin kaiuttimilla (kaupallisilla vekottimilla). Itse rakennetuilla laitteilla ei ole pikoprosentinkaan vertaa epäselvyyksiä mistään asiasta, mutta kaupasta ostettujen rakkineiden kanssa joutuu elämään epätietoisuudessa hamaan maailmanloppuun asti. Siksi kannattaa ostaa HiEnd-vehkeitä tai rakenta kaikki itse. Ettei tarvitse istua sormi suussa koko elämäänsä. Tai sitten kokeillaan empiirisesti miten hommassa käy, poltetaan diskantteja savuksi kun etsitään leikkausrajoja, vaikkapa. Kukin harrastaa omalla tavallaan, minulle epätietoisuus ei ole sallittu vaihtoehto. Asiasta on saatava selko mittaamalla. Tai rakentamalla itse ja mittaamalla.
Eli yksinkertaistettuna: passiivikaiuttimilla bi-ampingista ei ole mitään hyötyä verrattuna bi-wiringiin, mikäli kaiutin saa riittävästi tehoa jo yhtä kanavaa käytettäessä? Jos siis oletetaan että sama vahvistin ruokkii sekä diskanttia, että bassoa.
Vaikuttaako kaapelin poikkipinta-ala signaalin etenemisen nopeuteen? Meinaan jos nuo kaiuttimet kaksoisjohdottaisi ja laittaisi bassoille sitä paksumpaa piuhaa ja diskanteille ohuempaa, niin olisiko jompi kumpi signaaleista toista aikaisemmin perillä, jolloin ääni saattaisi kuullostaa hieman hassulta?
Ei vaikuta. Diskanteille kannattaa laittaa mahdollisimman hienosäikeistä kaapelia. Korkeat taajuudet kulkevat johtimen pinnassa, eli mitä enemmän kokonaispinta-alaa, sen parempi. Perus ML (yksi säie) sähköpiuha siis huonoin vaihtoehto diskanteille.