En ole tuollaista riveille enkä rivien väliin kirjoittanut, joten sellaisen lukeminen on täysin omaa tuotantoasi. Kysymys on lapsen oikeudesta elatukseen. Vanhemmat osallistuvat lapsen tarpeelliseen elatukseen kykyjensä puitteissa. Karkeasti niin, että melko kaavamaisesti lasketaan tietyt perustarpeet, kuten hyväksyttävät asumiskulut (näissäkin on rajoja ihan kuten asumistuessakin, täysin tolkuttomia kuluja ei hyväksytä) jne sekä muut perusasiat. Sen päälle tulee yksilölliset kulut joista saadaan summa X. Elatuksella katetaan tuo summa X, ei sen enempää. Vanhempien keskinäisiä velvoitteita arvoitaessa taas lisätään ja vähennetään esimerkiksi sen mukaan, kumman luona lapsi pääasiallisesti asuu (tuossa on muuten kompastuspaikka, koska vaikka lapsi asuisi ns. vuoroviikot, niin silti pääasiallinen asuinpaikka on jompi kumpi) jne. Kärjistäen niin, että elatusmaksu ei ole X:n tultua täytetyksi enää suurempi henkilöllä, joka tienaa 100 000 vuodessa vs. henkilöllä joka tienaa miljoonan vuodessa. Kaavamaista laskua "joku prosentti tuloista" ei ole koskaan saanut käyttää ja viranomaisia on huomautettu sekä ohjeistettu korjaamaan käytäntönsä tuolta osin, kun tällaisia malleja vielä vuosituhanne alussa oli. Joissa siis maksu määräytyi mekaanisesti tulojen perusteella, eikä lapsen tarpeen mukaan. Harkintaa voidaan käyttää silloin, kuin laissa on säädetty harkintavallasta. Ja tulkintaa silloin, kun soveltaminen tulkintaa edellyttää (helppona esimerkkinä mikä on törkeää ja mikä lievää). "Kahden vuoden kuluessa" ei vaadi minkäänlaista tulkintaa; poikkeuksena voisi olla, jos lähtöpäivä sattuisi olemaan karkauspäivä. Tuohonkin on todennäköisesti ratkaisu jossain erillislaissa määräpäivien laskemisesta, jolloin tulkintatarvetta ei ole. Lapsen edun mukaista on saada hänen elatukseensa tarvittavat varat. Jos vanhempi ei ole lapsen lakimääräisenä edustajana valmis hakemaan lapselle tätä oikeutta, siihen on ihan perusteltua hakea riippumaton edunvalvoja. Tämä on täysi arvaus, mutta yritän tuoda ilmi, että yhtään tuon enempää perusteita se ei vaadi. Tuo arvailu, että "lapsen oloissa on jotain epämääräistä" on jo ehtaa Suomi24-tavaraa. Missään lehtijutussa tai muussakaan tiedossa ei ole mitään tällaista tullut esiin. Kuten todettu, edunvalvojan määrääminen - mahdollisesti vain tämän yhden asian hoitamiseen - ei paljoa vaadi. Ihan vaan esimerkkinä, vaikka se ei tähän kuulu, viranomainen voi lapsen edun sitä vaatiessa ajaa isyyden selvittämistä vaikka äiti sitä vastustaisi ja jopa isyyden vahvistamiskannetta tietyissä tapauksissa äidistä riippumatta. Siinä, että tässä jutussa mahdollisesti on edunvalvoja ajamassa lapsen elatusapuvaadetta ei ole mitään kummallista. Ei se oikeus mitään koe. Se on kirjattu lakiin siten, että vanhemmat ovat molemmat elatusvelvollisia. Tämä virallinen isä ei edes yrittänyt kumota lehtitietojen mukaan isyyttä, vaan riitautti ainoastaan elastusvelvollisuuden. Paperien mukaan tämä henkilö on isä. Lain mukaan isällä on elatusvelvollisuus. Mitä "koettavaa" tässä on? Noita kahta otsikkoa taas ei kannata suuremmin kommentoida. Vertaat ensinnäkin rikoslakia eli rangaistussäännöstöä ja aivan muuta lainsäädäntöä. Sakot ovat rangaistus syylliselle ja menevät valtiolle. Elatusmaksut menevät tuossa tapauksessa ~16 vuoden ajan lapselle, hieman yli 300e/kk, jos oikein luin. Ne eivät myöskään ole rangaistus (vaikka miten niin asian kokisi).
Eilen luin tuosta itsekin ja jäi harmittamaan äidin moraalin kyseenalaistaminen. Isän mielestä tuo äiti haluaa kiusallaan vaatia rahaa, mutta oikeuden mielestä asia ei ole noin. Vaikea sanoa sen enempää, mutta ehkä oikeuteen luottaisin lähtökohtaisesti enemmän. Erityisesti kun tuo mies, joka ei ole oikeasti "Risto", puhuu asiasta julkisesti ihan oikealla nimellään ja on kertonut myös muiden tapaukseen liittyvien henkilöllisyydet somessa. Ei saa minulta hirveästi sympatiapisteitä toiminallaan. Etenkin, kun hän ei edes ole maksanut vuosiin niitä maksuja...
Vaihteeksi jotain... mau-kasta. Ruotsalaiset logopedit ovet tehneet merkittävän läpimurron. Nyt osataan selvittää sekin, mitä mirri moukuu. (Nyheten är på svenska.)
Ehkei minuakaan, mutta tuo elatusmaksupäätös sai kyllä hyvän keskustelun aikaiseksi. Kumpikaan ei haukkunut toista, vaan toi julki omia mielipiteitään tai vastaili toisen argumentointiin. Luin tuota keskustelua mielelläni. Olin vähän kallistunut lapsen puolelle ihan vain sympatiasta, mutta jotenkin x_jotain_x oli kuin Alan Shore ja murskasi vastustajat. Nyt katson, että olisi vääryys, jos lapsi ei saisi ansaitsemaansa elatusta. Tuokin on sitten mielipide, kun en usko asiantuntemukseni riittävän muuhun, mutta tarvitseeko sen lopulta muuta tehdäkään?
Vaikka juridisesti siis asia oli selvä niin onhan tuo "Riston" tapaus moraalisesti niin saatanan väärin kuin vaan olla ja voi. Tuo ihan vieras lapsihan lopulta siis myös perii "Riston"? En ole lukenut näitä viimeisimpiä artikkeleita mutta eikö siinä melkein kaksi vuotta mennytkin ennenkuin mahdollinen vilppi paljastui ja siitä vielä tovi että varmistui? Kun otetaan järkytys huomioon niin ei siinä aikaa mitenkään tolkuttomasti haaskattu siitä 700 päivästä. Vaikka tälläinen tapaus ei sinällään ole "koskettanut" omaa elämää mitenkään niin täytyy sanoa että on pistänyt vihaksi...
Lehtitietojen, jotka eivät välttämättä kerro kaikkea, perusteella olen samaa mieltä. Ja lapsi on rintaperillisen asemassa omana lapsena eli lähtökohtaisesti perii. Toki perinnöttömäksi voi tehdä, mutta se on vaikeaa, ja joku voi luopua perinnöstä. Tai testamentilla määrätä toisin ja jätetään testamentti moittimatta. Eli lapsella on perimysoikeus ja sen toteutumatta jääminen vaatii aika paljon. Isyystestin saa tehtyä valtion piikkiin ihan vaan pyytämällä sitä. Olen käsittänyt, että sen saisi jopa ns. tulille siellä synnytyslaitoksella. Mitään "perusteltu syy epäillä" ei ole vaatimuksena. Ja jos se on jotenkin sosiaalisesti vaikea keskustelu äidin kanssa, niin kannattaa käydä se hyvissä ajoin etukäteen. Tämä on edelleen kahden aikuisen ihmisen luoma tilanne ja ne kaksi aikuista olisivat voineet hoitaa tilanteen ongelmattomasti. Eniten tässä todennäköisesti kärsii seuraavan 15 vuoden ajan lapsi, jolla ei ollut mitään osuutta tai vaikutusmahdollisuutta mihinkään.
Kyse ei ollut arvailusta, vaan ihan kysymyksestä. Käsittääkseni käytin juuri ilmaisua "herättää kysymyksiä". Lapsen edun valvomiseen liittyvät kuviot eivät ole toki tutut. Lähdin kuitenkin pohtimaan, mikä on antanut sysäyksen siihen, että lapselle on ilmaantunut edunvalvoja elämään, joka paitsi käy katsomassa, että erotilanteen jälkeen kaikki on lapsen kotona hyvin, niin myös ottaa asiakseen lähteä ajamaan lapsen puolesta elatusvaadetta. Onko noin aktiivisen ja itsenäisen roolin ottaminen edunvalvojalta sitten normaalikäytäntö vai vaaditaanko siihen jotain, minkä takia edunvalvoja kokee erityistä tarvetta ottaa roolia? En ainakaan itse koe, että tämän pohtiminen olisi jotenkin absurdia tai mustamaalaamiseen pyrkivää. Ymmärrän edelleen, että pyrkimyksesi on olla juridisesti korrekti sekä painottaa, ettei lapsen etua väärintulkittaisi naisen edun tavoitteluksi. Onnittelen sinua tästä, sillä tällaisessa keskustelussa tarvitaankin ns. liikennepoliisia, varsinkin kun itse harrastan tätä yletöntä harmaan alueen ja käytännön tarkastelua niin paljon. Olen tästä myös samaa mieltä tiettyyn pisteeseen asti. Juridiikkaa kohtaan se piste tulee siinä, että tämä oikeuden päätöksen muovannut lakipykälä sallii melkoisen vääryyden tapahtuvan. Naisen ja lapsen edun väliseen maastoon se piste tulee taas siinä, että käsittääkseni äitihän niitä elatusrahoja käyttää vai lapsen tilillekkö ne tulee, josta lapsi sitten visaa vinguttaa. Äiti voisi esimerkiksi valita maksaa elatusmaksuista osan tai koko summan takaisin miehelle, sillä otaksuisin, ettei oikeus voi määrittää, miten äiti käyttää rahojaan. Toki lapsen hyvinvointia tulee ajatella, mutta edelleen meillä täällä Suomessakin taitaa olla paljon sellaisia yh-vanhempia, joiden tilanne, oli kyse keinohedelmöityksestä, adoptiosta tai muusta, on se, ettei elatusmaksuja tule tilille. Harva on tällaisen vanhemman lapsen hyvinvoinnista huolissaan ilman erityistä syytä. Ymmärrän toki mihin viittaat, mutta täytyy silti hieman kyseenalaistaa tuota ilmaisuasi, kun lähtökohta nyt kuitenkin on se, että äiti petti nimimerkki Ristoa. Onhan pettäminen inhimillistä, eivätkä kaikki pettäjät suinkaan ole itserakkaita hedonisteja, joille mikään ei riitä, mutta moraalitonta se joka tapauksessa myös on. Mitä tulee kertomaasi nimimerkki Riston menettelytavoista koskien asian puintia somessa yms., niin toki kyseenalaistan ko. käytöksen, joskin väittäisin, että se on aika monen ihmisen reaktio tai ainakin halu reagoida petetyksi tulemisen jälkeen: haluta kuuluttaa toisen petosta koko maailmalle. En tosin hoksannut, mitä tarkoitit sillä, ettei nimimerkki Risto ole maksanut maksuja vuosiin. Ai niitä elatusmaksuja lapselle, jonka biologinen isä hän ei faktuaalisesti ole, osoittaen ne sen naisen tilille/käyttöön, joka petti häntä? Voi sitä Ristoa... Tämäpä juuri tekee juttua koskevasta laista niin epäoikeudenmukaisen: se palkitsee totuuden pimittämisestä x ajan verran. Täällä puhuttiin siitä, että aikuiset ihmiset voivat hoitaa suhteensa siihen tolaan paitsi kommunikaatiolla niin myös välittömällä isyystestillä, jottei tällaisia soppia syntyisi. Tämä kuitenkin vaatisi sitä, että se mahdollinen lakipykälän uhri olisi tietoinen, että jokin suhteessa on pielessä. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessähän oli pariskunta, joka oli yrittänyt saada lasta kuumeisesti käyden jopa hedelmöityshoidoissa. Eikö tämän luulisi maalaavan kuvaa juuri suhteesta, jossa molemmilla on motivaatiota panostaa yhteisen perheen rakentamiseen. Pitäisikö miehen, joka pitkän yhteisen yrittämisen jälkeen kokee onnistuneensa tekemään puolisonsa raskaaksi, pyytää samantien isyystestiä? Ehkä pitäisi, mutta koska 99,9%:ia ihmisistä ei niin tee, niin ei myös nimimerkki Ristokaan.
Ihan vain heittona, pitäisikö olla pakollinen geenitesti isyydestä/äitiydestä? Lapsella oikeus tietää geneettiset vanhemmat, vaikka viimeistään 18v? Kaikki voivat tehdä päätöksen isyydestä/äitiydestä faktojen perusteella ja sitten valituksia voisi tehdä vain jonkun törkeän virheen seurauksena?
Juuri näin, ongelma on että Risto ei ole heistä kumpikaan. Jos puhutaan normaaleista aikuisista ihmisistä jotka tosissaan yrittävät jälkikasvua niin kyllä isyystestin vaatiminen on iso epäluottamuslause äitiä kohtaan, en tiedä kehtaisiko sellaista itse pyytää. Ja tosi tilanteessa tajuaisiko sellaista edes vaatia, näin jälkeenpäin ja ulkopuolisena on helppo sanoa että "no tottakai, yhtään tiedä mitä se huora on touhunut ja kenen kanssa." Siinä olet oikeassa että lapsi on tietysti tähän kaikkeen täysin syytön, toivotaan että asiat käätyvät parhain päin hänelle.
Omistatko todella Windows-tietokoneesi? Päivitykset ja sovellukset voivat latautua ilman lupaa "Käyttöjärjestelmän mukana tarjottavista lisäosista vääntäminen on tuttua Microsoftille jo 90-luvulta, jolloin yhtiö vietiin oikeuteen selaimen yhdistämisestä osaksi käyttöjärjestelmää."
Viittasin siis tähän itseni kirjoittamaan viestiin: Jos joku nainen nyhtäisi vuodesta toiseen rahaa mieheltä, jonka tietää.................... olematta olevan edes lapsen oikea isä, niin en kovinkaan paljoa luottaisi tuollaisen naisen moraaliin käyttää saatuja rahoja oikeaan tarkoitukseen. Tuo ei tunnu kovin reilulta enää sen tiedon valossa, että nainen oli ollut valmis luopumaan vaatimuksista. No tunteiden tasolla varmasti, mutta toimintaansa tuskin useimmat antaisivat sen vaikuttaa. Noh, mielestäni on vähän neitimäistä olla maksamatta maksuja ja sitten valittaa, kuinka joutuu maksamaan. Ymmärtäisin paremmin valituksen, jos hän jatkuvasti menettäisi rahaa tämän tilanteen johdosta. Hiljaisuus olisi ollut sopivampi toimintamalli tuon oman toimintansa valossa, mielestäni. Tosin kyllähän Risto joutuu joka tapauksessa maksumieheksi sitten myöhemmin, kun tuomio tulee lainvoimaiseksi ja niitä maksamatta jääneitäkin aletaan perimään pakolla... Tuo on se ainut asia, jossa tunnen sympatiaa melko kohtuuttoman tilanteen kohteeksi joutuvaa Ristoa kohtaan.
Moista ongelmaa en ole itse huomannut, joskin käytössä on juuri Win10 Pro:lla varustettuja koneita ja niissähän ainakin ennen pystyi hallitsemaan Home-versiota paremmin, mitä päivityksiä latautuu automaattisesti ja mitä ei. Tuli hankittua Facebookin VR-lasit tässä hiljattain ja ko. asiaa käsittelevissä ketjuissa näkee aika paljon vääntöä siitä, että ko. laseja ei voi käyttää ilman Facebookilla sisäänkirjautumista. Jään aina itse vain miettimään sitä, että vaikka yksityisyys ja tietoturva ovat tärkeitä asioita, niin mikä se käytännön haitta on ollut, jos käyttämäsi palvelun tarjoaja on saanut rippeen tietoliikenteestäsi tai päivityksen mukana tuonut jotain, mikä ei sinänsä tee hallaa järjestelmälle ja jonka voi helposti poistaa. Niin ja näyttäkääpä mulle käyttis, jossa on vain ne sovellukset, joita käyttäjä tai laite tarvii toimintaansa? Mitä, eikö löydy? Ei edes Linuxilta...
Vaihtoehdot kuitenkin on, että joko ne aikuiset hoitavat sen tavalla tai toisella ja myöskin kantavat ne riskit, taikka sitten lapsi kantaa ne riskit. Kummankohan niskoille ne riskit on kohtuullisempaa sälyttää? Lainsäädäntö on tässä asettunut lapsen puolelle ja vastuuttanut vanhemmat (vanhemmiksi oletetut). Siitä olen samaa mieltä, että isyystestin vaatiminen on reaalielämässä monessa tilanteessa todella vaikea esittää diplomaattisesti. Toisaalta tunnen yhden äidin, joka vaati avioliitossa syntyneelle lapselle isyystestin todeten, että vaikka mitä kävisi seuraavien vuosikymmenten aikana, niin tämä on yksi asia, jota ei koskaan kyseenalaisteta eikä käytetä aseena missään tilanteessa.
Sinä näet sen noin eli palkintona. Minä taas näen sen niin päin, että kahden vuoden aikaraja pakottaa isäksi määritellyn toimimaan sen sijaan, että voisi vatuloida asian kanssa vaikkapa kymmenen vuotta. Uhalla, että taloudelliset seuraamukset jäävät pysyviksi. Eli painostuksena toimia jos on toimimassa. En tiedä miten vanha hallituksen esityksen laiksi pitäisi kaivaa, että saisi luettua perustelut aikarajalle. Arvaan, että tuossa on pidetty lapsen kannalta kohtuuttomana, jos tilanteen voisi avata vuosia tai vuosikymmeniä, mutta tietoa ei ole. En kuitenkaan usko, että perusteluissa esitetään, että "yli kaksi vuotta salaisuuden menestyksellä omana tietonaan pitänyt äiti on kohtuullista palkita tekemällä elatusvelvoitteesta kumoamaton."
Itse uskon ja toivon että olisi jokin muukin vaihtoehto kuin tämä valittu eli petoksen uhrilta varastetaan ensin pikkuhiljaa melkein 50 donaa ja sitten lopulta ehkä ihan kaikki, tai sitten se että lapsi hylättäisiin katuojaan jos jäisi väärän isän rahat saamatta. Varsinkin kun oikea isä on tiedossa. Pärjäähän meillä Suomessa orvotkin. Se on ainakin selvää että nykyinen ratkaisu on kaiken oikeustajun vastaista.
Yritäpä elättää lapsi 300e/kk. Jätän edelleen sanomatta oman mielipiteeni jonkinlaisesta moraalisesta näkökulmasta, mutta ihan mielenkiinnosta, mikä olisi sinun mielestäsi parempi ratkaisu tällaisiin tilanteisiin ylipäätään?
Miksi lasta pitäisi yrittää ko. summalla elättää? Eikö äidin tarvitse panostaa omista rahoistaan saati lapsilisistä? En vähättele yhtään lapsen elättämisen kalleutta, varsinkin jos lähtee sille tielle, että kaiken pitää olla uutta ja lapsella pitää olla merkkivaatteita. Elatusmaksuissa ei tosin taida olla kyse siitä, että pitää lapsen (lue: äidin) mieltymyksiä rahoittaa. Tässä on muuten tämä olennainen kohta laissa, mitä tulee argumenttiin siitä, oliko oikeuden päätös reilu: En tiedä teistä, mutta minusta erittäin painava syy olla nostamatta isyyden kumoamisen kannetta sille säädettynä määräaikana on se, ettei tiennyt edes suuren osan ko. määräajasta, ettei ole lapsen biologinen isä. On myös ymmärrettävää, että saadessaan moisen asian tietoon, mieli järkyttyy eikä ajattele rationaalisesti. Tosin vaikka ajattelisikin rationaalisesti, niin loogisintahan on ensin erota pettäjänaisesta ennen kuin lähtee muita asioita ajamaan, joskin minusta jo naisesta eroaminen ko. petoksen takia on osoitus siitä, että haluaa irtaantua kaikesta, mikä ei olekkaan "omaa", eikä suinkaan jäädä isäksi kaikesta huolimatta. Joka tapauksessa, eikös tuo nyt vähintään sitä kerro, että tuomiossa oli varaa harkinnalle ja lain soveltamiselle, mutta päätettiin olla armottomia. Jos tarkastellaan esimerkiksi tuota viimeistä kappaletta, niin siinähän evätään oikeus kanteeseen sen takia, että on oltu paitsi tietoisia siitä, ettei olla biologisia isiä, niin myös kirjallisesti selitetty lapsi omakseen. Tämähän on melkein täysi vastakohta sille, miten nimimerkki Risto menetteli, ja siitä huolimatta isyyttä ei voitu kumota. Ai mitenkö pitäisi ko. lakia parantaa? Selkeästi tuo kaksi vuotta pitäisi lähteä juoksemaan siitä, kun saa tietää, ettei ole biologinen isä eli kun on tehty DNA-testi, joskin ehkä jonkinlaisella kohtuuden takarajalla. Jos kerran tuo "petoksen jälkeinen lapsen omaksi selittäminen" on lisätty poikkeukseksi, niin miksei sitten tuota minun ehdotustakin. Ymmärrän toki että koetaan kohtuulliseksi poikkeustilanteissa ajatella lapsen parasta aikuisen parhaan hinnalla, mutta pitäisihän nyt hyvänen aika laista saada tuollainen porsaanreikä pois, joka palkitsee petoksen salailua, vaikkei toki nyt tarkoitakkaan tehdä niin.
Vaikea kommentoida "tälläisiin tilanteisiin" ylipäätään mutta juuri tähän tapaukseen liittyen niin ehdottomasti "Ristolta" ei pitäisi nyhtää euroakaan, äiti ja oikea isä maksuhenkilöiksi tai viime kädessä yhteiskunta hätiin. Jos lakia lievennettäisiin toiseen ääripäähän en epäile hetkeäkään etteikö väärinkäytöksiä tapahtuisi mutta yhä uskon ja toivon että asiantuntijat löytäisivät paremman ratkaisun, minulla ei sellaista valitettavasti ole. Täytyy sanoa että olen aika hämmentyneenä lukenut kommenttejasi aiheesta, vaikket mielipidettäsi siis olekaan kertonut, minun on hyvin, hyvin vaikea ymmärtää että joku näkisi tässä oikeuden tapahtuneen. Lapsi on Ristolle sukua ihan yhtä paljon kuin vaikka sinulle. Vai ehkä jopa vähemmän?
Kaikki nuo olisivat toteutuneet, jos "Risto" olisi hoitanut kumoamiskanteen vireille määräajassa. Se puoli, että miksi tuossa on määräaika, on taputeltu moneen kertaan. Sellaista ajatusta, että yhteiskunnan pitäisi "tulla hätiin" tällaisessa tilanteessa nimenomaan isäoletetun tueksi, en tosin ymmärrä mitenkään päin. En ole sanonut "oikeuden" tapahtuneen - sikäli kun tarkoitat sillä jotain sen tyyppistä, että lopputulos vastaa minun henkilökohtaista moraalinvärittämää oikeuskäsitystäni - joskin olen omalla kolmen pennin osaamisella yrittänyt avata, miksi tätä koskevat lait ovat sellaisia kuin ovat ja että tämä meni ns. pykälien mukaan (joissa ei edes ole jätetty tuomioistuimelle harkintavaltaa).
Tuo olisi täydellinen ratkaisu tähän ongelmaan. Lainaamastasi lakipykälästä: Jos aviomiehellä tai äidillä on ollut laillinen este tai hän näyttää muun erittäin painavan syyn, minkä vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu, voi hän panna kanteen vireille 2 momentissa säädetyn määräajan kuluttuakin. Nyt Riston epäonni oli kai se, että hän sai tietää asiasta myöhään mutta silti ennen tuon 2 vuoden täyttymistä. Jos hän olisi saanut tietää vähän myöhemmin, vasta määräajan umpeutumisen jälkeen, niin silloinhan se olisi erittäin painava syy sille, ettei nostanut kannetta aiemmin.