Ensimmäinen jakso oli toki mielenkiintoinen ja silmiä avaava, mutta oli siinä kritisoitavaakin. Olisi se sikäläisten olojen kurjuus mennyt perille ilman niitä imeliä, alleviivaavia nyyhkymuzakkejakin, ja saman toistoa oli mielestäni hiukka liikaa. Siitä sponssauksesta olisin myös kuullut mieluusti enemmän edes jotain. Seuraaminen joka tapauksessa jatkuu.
Kovin oli köykäinen tuo ensimmäinen jakso, vaikka itse asia eri painoluokassa ottelinkin. Miksi ihmeessä tuollaista parikymmenminuuttista pitää täyttää "jaksossa luvassa"- ja "tauon jälkeen" -tauhkalla. Vähissä on tainnut materiaali olla. Ruudussa käyneet "ohjelma sisältää tuotesijoittelua" -ilmoitukset loivat melkoisen kontrastin käsitellyn aiheen kanssa.
Minäkään en Armanin aiempia sarjoja ole seurannut, mutta aloinpa silti tätä seuraamaan. Vaikka toki maailman meno ja sen rosoinen puoli on tiedossa, niin olihan se näin länsimaalaisena hyvinvointivaltion asukkina vaikea katsoa nimenomaan ultraköyhyydestä kärsiviä ihmisiä tilastojen ja faktojen takana. Vaikkei minulla nyt olekaan 4.5 kerroksen taloa italialaisine keskuspölynimureineen (pientä piikkiä ) saati 18.8 millin erorahoja ollessani väline palan kulttuuria ja kansanperinnettä tuhoamisessa (jonka ajastin tosin meni jo päälle 90-luvlla näiden erittäin hienojen, "olen nyt rikas niin minunhan ei tarvitse enää tehdä töitä" asenteella varustettujen herroja ja rouvien kautta), niin kieltämättä sitä alkoi katsomaan omaa elämäänsä ja miettimään, voisiko elää minimalistisemmin kunnioittaakseen niitä, joilla ei ole mitään. Arman ansaitsee pisteet siitä, että ilmaisi itseään suoraan sydämestä kirosanoineen kaikkineen, eikä puhunut kaunopuheisesti kuin luntista luettuna.
Toinen jakso tästä iski ainakin itselleni jo selkeästi paremmin, ja Siperiaa odotan mielenkiinnolla. Riku ja Tunnakaan eivät koskaan missään edes viileässä tainneet hengailla, saati sitten noin äärikylmässä....-47, vai mitä se nyt oli. "Kuumottavaa" tuli sanana mieleen toisen jakson meiningistä nopeasti, ja ihan samaa Armankin sitten sattui käyttämään. Siinä oli jo takuulla ollut oikeasti intensiteettiä ilmassa, kun Arman sai tuijottaa piippuun jostain 10 cm:n etäisyydeltä. Ps. "Ei tarvitse tehdä töitä" -asenteella, viiva mukaan. Muutoin täydellistä