Näin itsenäisyyspäivänä tekisi mieli aloittaa lukemaan kotimaista sotakirjallisuutta. Suositelkaahan mielenkiintoisia historiallisia kirjoja / elämäkertoja, jotka olisivat mielellään myös objektiivisia ja todenmukaisia.
Löytyykö muuten historian tappavimmasta tarkka-ampujasta Simo Häyhästä muita kirjoja kuin Petri Sarjasen kirjoittama "Valkoinen Kuolema". Luulisi, että tästä mielenkiintoisesta hahmosta saisi parempiakin kirjoja aikaiseksi.
Reino Lehväslaihon fiktiiviset teokset ovat ainakin sivullekirjoittaneen mielestä ihan luettavaa kamaa. Ainakaan lukemissani opuksissa ei mitään älyttömyyksiä sattunut, ihan realistisia siis.
Häyhästä löytyy pari sivua juttua Erkki Palolammen kirjasta "Kollaa kestää" (1940). Muutenkin lukemisen arvoinen teos, suosittelen.
Eikös niissä aina joku sissikapteeni Karhu juokse suon poikki nitistämään suomi-kp:lla ryhmän verran ryssiä? Jos ei muistelmateoksia lasketa niin itse olen oikestaan pitänyt vain Rukajärvi-sarjasta jossa veteraanit kertovat omista kokemuksistaaan. Fiktiokirjallisuuteen en ole itse lähtenyt kun ihan aitojakin tarinoita on varsin hyvin saatavilla, mutta Lehväslaiho taitaa julkaista noita teoksiaan kerran kuukaudessa joten onhan niilläkin selvästi ystäviä.
Kiitoksia jo tähänastisista vinkeistä. Kyllä minäkin ajattelin ainakin aluksi jättää fiktiokirjat väliin ja keskittyä muistelmateoksiin ja muihin faktaperäisiin kirjoihin.
Niilo Lauttamuksen kirjat kolahti aikoinaan meikäläiseen niin kovaa, että keräsin koko hänen tuotantonsa myös omaan kirjahyllyyni. Suosittelen lukemaan Lauttamuksen tuotannon kirjojen ilmestymisjärjestyksessä jos mahdollista, koska jotkut kirjat on jatkoa aiemmin ilmestyneille teoksille.
Ei suomalaisen kirjoittama, mutta suomalaisesta kertova: Lauri Törni, kirjoittanut j. Michael Cleverley Luin kesällä ja mielestäni todella mielenkiintoinen ja suht. kattava elämänkertomus. Suosittelen lämpimästi!
Kas kas, kun olikin mieluisa aihe. Ei ole kotimaista, mutta lämpimästi suosittelen Stephen E. Ambrose -nimisen sotahistorioitsijan kirjoittamia teoksia. :thumbsup: Kuten jo joku varmasti arvaa, alkoi innostus ko kirjoittajaa kohtaan teoksesta "Band of Brothers". Olipa muuten hyvä kirja sekin! Tämän jälkeen olen hankkinut ja lukenut tähän mennessä Ambrosen kirjat: - D-Day (Normandian maihinnousun taustat ja vuorokauden tapahtumat todella kattavasti) - Citizen Soldiers (Jatkoa D-Day:lle kertoo länsirintaman tapahtumista Normandiasta Berliiniin asti) - Pegasus Brigde (kertoo kriittisestä sillanvaltausoperaatiosta D-Day:ta edeltävänä yönä) Todella mielenkiintoista luettavaa nuo kaikki. Asia pysyy asiana, koska kirjoittaja on historioitsija, mutta silti täysin luettavana, koska tieto ja kerronta perustuu täysin veteraanien ja silminnäkijöiden kokemuksiin. Kirjoissa onkin paljon lainauksia veteraanien kokemuksista. Varsinkin D-Day -kirjaa lukiessa piti monta kertaa oikein pysähtyä ajattelemaan ja ihmettelemään, esim jonkun Omaha beachin ensimmäiseen aaltoon (over 96% casualties) osallistuneen kertomuksia... huhhuh... Saving Private Ryanin alku ei kaikessa autenttisuudessaankaan pärjää alkuunkaan noille jutuille ko kirjassa. Kannattaa ehdottomasti lukea, jos vähänkin aihe kiinnostaa! Niijjoo... ^ Natsas ylennys tänään! ^
Lehväslaihon alkupään teokset tuntuivat melko reslistisilta, nämä uudemmat ovat hieman heikompia. Aina on vastassa vähintään komppania vihollissotilaita, oltiin sitten suomen tai venäjän alueella. Ja sissejäkin on kerralla liikkeellä kymmeniä, mikä eroaa muiden kirjoittajien ketomasta. Varsinkin tässä uusimmassa kirjassa Spoiler venäläiset joukot vaan pörräsivät tuntureiden välissä kuin puolukka p***ussa ilman sen kummempaa päämäärää Edit: Niin, niitä suosituksia Linna: SOTAROMAANI! :thumbsup: Esa Anttalan ja Pentti H Tikkasen sotatuotannon olen lukenut. Noissa (osassa) lienee jotain todellisuuspohjaakin. Eino Pietolalla löytyy muutama kohtuullinen kirja. Ilmasotapuolelta Joppe Karhusen kirjat perustuvat lujaan faktaan, mikä hieman jopa haittaa jouhevaa tarinankuljetusta. Myös faktaa on Taipaleen Tarinat, kirjoittajaa en muista. Kertoo Talvisodan Taipaleenjoen tykistöhelvetistä. Syy miksi kyseisen kirjan etsin ja luin oli se, että vaarini taisteli kyseisellä lohkolla... Hyviä fiktiivisiä huumorikirjoja ovat Taisto Huuskosen Jermut sekä Jermut Jatkosodassa. Suosittelen! Ei niin humoristinen Teräsmyrsky kolahti myös. Nuo nyt ensimmäisenä tulivat mieleen, laitan lisää jos vielä jotain muistan.
W T F - Herran tähden! Olenko nyt minä täysin tietämätön jostakin muusta "Sotaromaani" -nimisestä teoksesta :hitme: (suokaa anteeksi jos olen), vai ontuuko tässä nyt jonkun muun lähimmäisemme kansallisen yleissivistyksen peruspilari!!!!!!111111 Edit: typo (kansallinen > kansallisen)
Valkoinen Kuolema on ihan jees..kova ukko tuo Häyhä.***½ Sotaromaani tietysti, Useaan kertaan on tullut luettua ja kerran vuodessa kirjan aina luen uudestaan.***** Legioonalainen Peters..uskomaton tarina äijästä joka oli 28.vuotta kovamaineisessa ranskan muukalaislegioonassa laskuvarjojääkärinä ja osallistui moniin taisteluihin. Ei romantisoi paikkaa sitten tippaakaan, kuten monilla aiheesta kirjoittajilla on tapana. **** Sahara. Sahara Anderssonin tarina. Äijä oli kanssa legioonassa, mutta ei oikein pärjännyt siellä tappoi esimiehiään kännissä jne. Karkasi ja toimi pitkään palkkasotilaana ympäri maailmaa. ***½ Mostarintien Liftarit. Pelkkä kuriositeetti, mutta täynnä säälittävän huvittavaa romantisointia ja lapsellista ihannointia Casagrandelta ***
Eh? Nyt puolestaan täällä meni yli, mitä tarkoitat? Pointtini on tuo alkuperäinen "leikkaamaton" versio, vaikkei se mielestäni paljoa lisäarvoa kirjaan tuokkaan...
Oho, sori editointikälli Yllättävän sokea sitä on omalle tekstilleen Edit2: Onni Palaste tuli vielä mieleen, taisi nissäkin olla todellisuuspohjaa sissiosastojen toimintaan.
Lukemassani Ritarivääpelissä nämä jermut oli varustettu jollain hämähäkkivaistolla. Aina välillä miehet pysähtyvät, tuijottavat hetken kilometrin päässä olevaa pimeää metsää ja sanovat "siellä taitaa olla ryssiä". Sitten ne ryssät käydään tappamassa puukolla ja tehtävä jatkuu. Ihan hauskaa luettavaa tuo kirja oli, vaikka koko joukkue olikin kirjoitettu Suo^H^H^Hmaailman kovimmiksi sotilaiksi.
ei todellakaan. verrattuna toimitettuun, eli ammattimaisen kustannustoimittjan muokkaamaan versioon, joka siis ei ollut täysin yksipuolinen tapahtuma, oli kai yksi kohta n. kymmenestä joka oli positivinen lisä. muut mielestän i olivat juuri sitä mitä kustannustoimittaja esitti , jälkiviisautta, moralisointia y.m. kyllä näiden kustannustoimittajien käyttöön on ihan vankka syy. yleensä ne parantavat lopputuotetta käymällä keskustelua kirjailijan kanssa kirjan sisällöstä.
Tiina Korhosen (!) kirjoittama Rautasaappaiden kaiku oli yllättävän hyvä kirja suomalaisista ss-miehistä. Uskomaton saavutus nuorelta naiselta.