Pientä revittelyn makua Säätäjän kirjoituksessa, mutta kuitenkin eräs asia johon haluaisin tarttua. Nykyään vierastan enemmän ja enemmän tuollaista ajatusta, että tinkimätön kotiteatteri pitää välttämättä rakentaa elokuvateatterin näköiseksi, omaan tilaan. Eikö kotiteatteri parhaimmillaan voisi myöskin tarkoittaa tinkimätöntä elokuvakokemusta kodin oloisessa tilassa? Eli hyvällä tilasuunnittelulla olo-, vieras-, takka-, työ- tai makuuhuoneeseen upotettu teatteriratkaisu, jossa pystyy täysin siemauksin nauttimaan elokuvista. Tällöin tuosta Säätäjän hinnoittelusta tippuu 80000 € pois, ja tilan rakentelustakin voi laskea joku osa muuhun hyötykäyttöön, koska hyvin akustoidussa ja suunnitellussa tilassa on muutenkin hyvä oleskella. Toinen asia löytyykö Suomesta vielä tänä päivänä ammattilaista joka osaisi oikeasti tuollaisen tilan suunnitella.
Akustointi on ainakin haasteellista tehdä "kodikkaaksi". Siis kunnon akustointi, ei mikään 4kpl ecophonin levyä vaimentamassa ensiheijastuksia. Lisäksi tilan täytyy olla käytännössä tumma/musta jos haluaa tinkimättömän tilan videotykille.. 300l subwooferia ei naamioida enää sohvapöydäksi tai muuksi kodikkaaksi esineeksi.
Tinkimätön kotielokuvateatteri ei muistuta oikein tehtynä elokuvateatteria roomalaisine pylväineen ja penkkiriveineen. Tinkimätön kotiteatteri muistuttaa enemmänkin yksipaikkaista masterointistudiota mistä on poistettu miksauspöytä. Kuvan puolesta tinkimättömän teatterin nyt voi tehdä vaikka mustaksi maalattuun paskahuussiin. Audio sensijaan asettaa vaatimuksia, sillä teatteri pitää eristää ulkomaailmasta ja ulkomaailma teatterista. Tätä on hippasen vaikea tehdä muualle kuin tarkoitukseen pyhitettyyn paikkaan. Teoriassa voi tietenkin vuorata kahdella metrillä villaa + kelluttaa kolminkertaisesti ym. parantaa tinkimättömään teatterikuntoon myös olo-, vieras-, takka-, työ- tai makuuhuoneensakin.
Ei. Akustiikka kusahtaa muutamassa sekunnissa, kun alat roudata siihen elokuvahuoneeseen muutakin, kun asianmukaista roinaa, kuten vaikka työpöydän. Monissa olo- ja takkahuoneissa ollaan alunperinkin kusessa, kun moneen suuntaa avoimen tilan akustoiminen täydellisesti on mahdotonta. Yksi esimerkki toteutuksesta on luettavissa täältä. Luepa huviksesi läpi ja mieti sitten, mitä kaikkia ratkaisuja ei voisi toteuttaa vaikkapa olohuoneessa.
Nopeana vastauksena, miksi tuossa futon divaanissa ei voisi nukkua? Tuskin hivenen pehmeämpi patjakaan pilaa akustointia kokonaan. Makuuhuone on myös monen unille eduksi tummentaa. Myös olo/takkahuoneen tummentaminen leffakäytössä käy vaikkapa käyttämällä verhoja sisustuselementteinä. Tinkimättömyys on tietenkin hiukan hankala käsite. Tuo kaveri oli tinkinyt ainakin tilan koossa, tehdessään teatterille omistetun tilan. Tässä threadissa kuitenkin oli alunperin kyse siitä pääsisikö leffateatteritasolle. Eli en puhu sellaisesta ääriratkaisusta jossa mennään selkeästi yli sen.
Äänellisesti tinkimättömässä teatterissa pitäisi olla kaksi asiaa kohdallaan ennenkuin sinne tuodaan ensimmäistäkään äänentoistalaitetta. Nämä ovat juuri niitä asioita joka tekee elokuvateatteritilasta sopivan elokuvateatteriksi: 1) Tila on eristetty muusta talosta niin, että siellä voi hyvin tykittää, eivätkä lapset herää tai ala itkemään, kun elokuvassa on niin painostava musiikki tai äänet. Tämä vaatii käytännössä erillistä siipeä asuntoon tai kelluvaa rakennetta sekä eristettyjä ilmastointikanavia, ovia, ikkunoita jne. 2) Tila on sisältä tehty ideaaliseksi akustiikan kuten jälkikaiunnan osalta. Tuo hifimaailman artikkeli on aika kätevä hahmottamaan mitä se tarkoittaa käytännössä. Huomattavaa on, että tämä ei ole sama asia kuin tilan sopiminen musiikin kuunteluun Jos sitten mietitään näitä yllä olevia asioita muiden tilojen kannalta: Kaikenlaiset aulatilat ja normaalit eristämättömät huoneet tiippuu pois kohdan yksi takia. Siten jäljellä jää kokonaan eristetyt huoneet, joista voisi käyttää muuhun toimintaan. Näitä ehkä vaikka se vierashuone, työhuone tai takkahuone. Kohta kaksi tinkimättömästi toteutettuna tekee tilasta asteen normaalia hankalamman keskustella. Toki se onnistuu, mutta asteen vahvemman akustoinnin takia keskustelu ei välttis ole yhtä mukavaa (vrt toinen puhuu väärään suuntaan ja siitä ei kuulu juuri mitään). Lisäksi tällainen rennompi takkahuone / tmv vaatii yleensä sisutukselta asteen enemmän kun kangas jonka eteen laitettu samansuuntaisesti sohva ja vielä niin, että tila pitäisi olla symmetrinen jotta vasen ja oikea kanava toimivat identtisesti. Puhumattakaan niistä visuaalisista ratkasuista ja niiden sopimisesta "seurustelutilaan". Tarkoittaa lähinnä sitä, että erilaiset sohvapöydät, toisella puolella olevat nojatuolit sun muut voi heti unohtaa. Rennot takka / oleskeluhuoneet myöskään harvemmin ovat täysin suljettuja tiloja, vaan ne usein avautuvat esim saunatilaan, parvekkeelle, erilaisiin auloihin tai olohuoneeseen. Jo tämä saattaa estää tinkimättömän rakenteen. Jäljellä jää käytännössä vieras- ja työhuone. Teoriassa varmaan molemmat voisi mennä, tilaa vaan lisää niin tuskin huoneeseen ihan mahdotonta on yhtä sänkyä tai pöytää laittaa. Toisaalta sen jälkeen voidaan alkaa keskustella siitä, kuinka tarpeellisia nämä huoneet ylipäätään ovat ja miten niiden arvo muodostuu. Meillä on tälläkin hetkellä "työhuone", joka tulevaisuudessa tulee olemaan toisen tytön makuuhuone. Käytännössä työhuone on varastohuone, jonne viedään kaikki tavara, jolle ei nyt juuri ole paikkaa. Teatterihuone ei tällainen voisi olla. Töitä siellä ei tehdä, koska työt tehdään töissä. Ja jos joskus pitää jotain naputtaa, läppäri tulee aukaistua olohuoneen pöydälle. Sitten on se vierashuone, jolle ainakaan itsellä ei olisi ollut vielä kertaakaan käyttöä. Kaikki sukulaiset / ystävät asuu lähellä, ei niitä tarvitse majoittaa. Ja vaikka pitäisi majoittaa esimerkiksi kerran tai kaksi vuodessa, niin en todellakaan rakentaisi omaa huonetta sitä varten. Olisi suoraan sanottuna idioottimasta rakentaa / ostaa nykyisillä 4000e hinnoilla huone, jota käytetään järjettömän harvoin. Mielummin sen tilan laittaa 0,5 neliötä suurempaan varastoon, johon saa tilapäissängyn, jonka sitten voi levittää mihin haluaa ja loput 9,5 neliötä niihin tiloihin, joissa sille yleensä on tarvetta ja päivittäistä käyttöä. Jos kaikesta huolimatta joku päättäisi, että tuo teatterihuone tehdään vaikka vierashuoneeseen, niin miten tilan hinta tulisi arvottaa? Jos vierashuonetta käytetään kaksi kertaa vuodessa ja teatterihuonetta 52 kertaa vuodessa, kumpi itseasiassa on se kustannusten aiheuttaja? Tässä tilanteessa logisempaa olisi laittaa tilan kustannukset sille teatterille, joka lopulta on määrittänyt tilan käyttöfrekvenssin ja jonka varjolla sitä vierashuonetta on ehkä myös perusteltu: "juu, kyllähän meillä vierashuone pitää olla. Ja totta, sehän tulee kävevästi tuon kotiteatterin kylkeen, kun sekin pitää saada". Jos ei muuta, niin tällä saadaan ainakin vaimo innostumaan ajatuksesta Jos näistä kohdista on valmis tinkimään, teatterin voi rakentaa paljon paljon helpommin. Tällaisia hyviä esimerkkejä on aika tavalla esim plazan tyylikkäin setti topicissa. Näissä on kuitenkin se perusongelma, että perheellinen ei niissä voi leffaa koska tahansa katsoa ja akustisesti ne eivät usein ole leffateatterin veroisia. Toisaalta näitä voi kompensoida paremmalla laitteistolla ja tilan monikäyttöisyydellä. Jos sitä rahaa mielettömästi olisi, niin kyllähän se varmaan on selvää, että jokainen kotiteatterifanaatikko ajattelee, että molempi parempi. Viihtyisä oleskeluhuone, siellä laadukas setti arkikäyttöön ja sitten erikseen huone, joka tinkimättömästi tehty.
Täysin symmetrisen (ja oikein sijoitetun) äänikentän kokee elokuvissa korkeintaan 10% katsojista, käytännössä tämä tarkoittaa että pitäisi aina varata paikkansa viikko etukäteen, eli tämä vaatimus voidaan absoluuttisena huoletta vertailussa unohtaa myös kotiteatterin osalta, eli ei se tila ole pilattu sillä, että toisella seinällä on sohva ja toisella kirjahylly. En ole myöskään koskaan ollut teatteritilassa jossa ei kuule puhetta mikäli joku puhuu poispäin käännettynä (ellei sitten yleisen hälyn takia). Ainakin osassa Helsingin teattereista kuule myös helposti ulkona liikkuvien ratikoiden äänet hiljaisissa kohdissa. Äänieristys on kinkkisempi, mutta sekin lähtee olettamuksesta, että teatterissa pitäisi päästä tykittämään kovaa milloin vain mieli tekee. Ei elokuviinkaan voi mennä "milloin tahansa", niissä on tietty ohjelmisto ja esiintymisajat, myös lastenhoito pitää järjestää käynnin ajaksi. Kotona asian voisi hoitaa vaikka niin, että tykittää elokuvaääniä sillä aikaa kun lapset käyvät (toisen vanhemman ohjaamana) harrastuksissa tai ovat kavereittensa luona. Normaali kotikatselu onnistuu hyvin lasten nukkuessa, ilman erillistä äänieristystäkin, kunhan teatteri ei ole ihan lastenhuoneen vieressä. Mitä tulee eri huoneiden käyttötarpeista, keskustelet kokonaan sinun omista lähtökohdista. Eri ihmisillä on eri tarpeet, mm on paljon ihmisiä joilla on kaukan asuvia sukulaisia asumassa luonaan välillä pitkiäkin aikoja. Makuuhuoneen tuplakäyttömahdollisuuden jätit myös kätevästi kommentoimatta, kuitenkin tämä taitaa olla melko yleinen ratkaisu. Tänne kirjoittajilla on monilla vahva, selkeä näkemys siitä millainen tinkimätön kotiteatteri heidän mielestään pitää olla. Hyvä niin, mutta eikö sen näkemyksen läpi voisi nähdä, että muilla ihmisillä voi olla erilaiset lähtökohdat ja näkemykset, ja näin voisivat toteuttaa täysin erilaisen kotiteatterin, silti tinkimättä siitä tärkeämmästä, eli elokuvakokemuksesta. Jos rahaa olisi mielettömästi, niin voisi tietenkin rakentaa sen kotiteatterin vaikkapa maata kiertävälle radalle (jolloin äänieristys olisi oikeasti 100%), mutta useimmilla ihmisillä ei näin ole, ja esimerkissäsi yli 2/3 kotiteatterin kustannuksista oli neliöhinnassa, joten mielestäni muunlaisten ratkaisujen miettiminen ja esilletuonti on varsin perusteltua.
En minä muista tiedä, mutta jos maksan leffalipusta 10e, todellakin haluan parhaan paikan salista ja varaan sen lipun vaikka 1kk etukäteen Alkuperäinen kysymys oli, että mitä vaatii, että saa saman elämyksen kotiin. IMO se vaatii akustoidun ja eristetyn tilan, joka on tehty leffoille. En suoraan sanottuna edes ymmärrä, miten tällaiset perusedellytykset voisi jättää pois.... Me mielellään katsotaan leffat yhdessä, ei erikseen. Luulisi, että sama tilanne on aika monella täällä. Harrastuksissa ja kavereilla ne varmaan ovat itsenäisesti joskus vuosien päästä, mutta kyllä syntymän jälkeen aika pitkään ovat vanhemmista riippuvaisia. Omasta ympäristöstä: Asunto kaksikerroksissa paikallaan valetussa kivi/betonitalossa, keskimäärin hyvä äänieristys, lasten huone yläkerrassa, välissä kaksi ovea ja portaikko. Lyhyesti sanottuna ei ole toivoakaan soittaa normaalilla elokuvaäänenvoimakkuudella ilman, että huiput herättää tytöt ja saa paikat soimaan aika tavalla. Tästä syystä leffat on nykyisin pakko katsoa maksimikompressiolla (night mode tmv yleensä) ja about -5dB hiljemmalla vahvarista kuin mitä katsoisi, jos tyttöjä ei olisi. Ongelmaksi tulee myös jännitys/kauhuelokuvien ahdistavat äänimaisemat. Näillä äärimmisen maltillisillakin painella tytöt nukkuvat kevyemmin ja on tullut monta kertaa huomattua, että fiilikseltään painostava musiikki saa nyt 1.5v ikäiset lapset häräämään ja itkemään sitä ilkeää hätähuutoa, josta ei rauhotuta ihan helposti. Ja tätä on jatkunut siitä asti kun tytöt on kotona olleet. Tästä syystä pitää suht tarkkaan miettiä mitä leffoja katsoo tai jos ei mieti, saa varautua siihen, että volat on oikeasti todella hiljaisella. Sitä en osaa sanoa onko omat lapset jotenkin muita herkemmät, mutta kyllä täältä saa lukea vaikka kotieläimien pelokkaasta suhtautumisesta tiettyihin ääniin. Aiemmin lapsettomana sitä ei edes osannut ajatella, että lasten syntymän jälkeen on ihan turha kuvitella katsovansa leffoja normaalilla äänenvoimakkuudella jos lapset on kotona. Totuus kyllä valkeni hyvin äkkiä syntymän jälkeen. Jos nyt tilannetta miettii, niin hyvin monta vuotta tässä menee, ennenkuin lapset on niin vanhoja, että painetta voi olla vapaasti eikä tarvitse miettiä miltä toimintaelokuvien äänet kuulostavat pienelle lapselle, joka kyllä kuulee, mutta ei näe. Ylipäätään näin perheellisenä ymmärrän paljon paljon paremmin miksi joku on valmis investoimaan kymmeniä tuhansia erilliseen tilaan, sen sijaan, että yrittää panostaa olohuoneeseen / tmv tilaan, jossa ei kuitenkaan voi kuunnella vapaasti. Keskimäärin suomalainen tekee pikkusen yli kolme matkaa vuodessa kotimaassa sis kaverin/sukulaisen/mökki mökkimatkailun, joten varmasti on jengiä jotka tekevät tätä aika tavalla, koska osa porukasta ei tee lainkaan =) Johtuu ehkä siitä, että en ole nähnyt yhtään edes puolitoimivaa kotiteatteria, joka olisi samalla makuuhuone. Ja tässä paino sanalla teatteri. Teatteri ei ole sitä, että pultataan sängyn toisella puolella olevalle seinälle 40" lcd ja ostetaan kaupasta lg:n 600e setti jossa mukana kaikki mahdollinen. Tinkimättömyys tarkoittaa tinkimättömyyttä, ei kompromissiä
Onhan Helsingissä vielä noita tunnelmaisia teattereita. Vaikkapa Maxim, Orion ja Bio Rex. Bio Rexistä puheenollen, koin realistisimmat kiväärien äänet koskaan katsoessani tänä vuonna R&A-festareilla City of life and death sotaelokuvaa. Ne lähtivät melkein kivuliaan kovaa ja sellaisella repivällä tavalla kuin oikeatkin. Tuntui aika säälittävältä verrata noita jenkkien sotasarjoihin ja -elokuvien papatti-efekteihin, niin kotona kuin elokuvissa koettuna. Muutenkaan en lähtisi itse aivan suoraan vertailemaan kotiteatterien ja elokuvateatterien ääntä koska kumminkin elokuvateattereissa suurin osa äänentoistosta on toteutettu torvilla ja kotona taasen löytyy valtaosalta normaaleja "suorasäteileviä" kaiuttimia. Itse ainakin noiden kahden kaiutintyypin luonne-eron kuulen torvien hyväksi, joten sitten joskus isona ja varakkaana kotiin kunnon teatteri kunnon akustiikalla ja hirveät mörkötorvet
Säätäjä: Olet täysin kiinni omissa lähtökohdissasi, ei tätä kannata jatkaa. Hyvää Uutta Vuotta.:thumbsup: P.S. Minullakin on lapsia.
Elokuvateatteri on akustoitu. Kunnollinen kotiteatteri on akustoitu. Olo- tai takkahuoneen tai vaikka työhuoneen akustointi kunnollisesti on useimmiten käytännössä mahdotonta, koska huone on avoin, epäsymmetrinen ja sisältää kaikenlaista ratkaisut pilaavaa sälää. Säätäjä on "kiinni" siinä lähtökohdassa, että huoneakustiikalla on missä tahansa kotiteatteritilassa - ja sen puoleen musiikinkuuntelutilassa - huomattava merkitys. Sinä ilmeisesti haluat kiistää akustiikan merkityksen?
Säätäjä on kiinni omassa kämpässään ja omassa elämäntilanteessa. Useimmat tänne kirjoittavat ovat kiinni omissa mielikuvissaan. En missään tapauksessa kiistä akustiikan merkityksen. Tiedän myös että kunnollinen akustointi on todella vaativaa. Mutta mikäli haluat rakentaa erillisen kotitetatterihuoneen, niin joudut huomioimaan tämän jo kämpän rakennus/hankintavaiheessa. Sille täytyy löytyä sopiva tila, jota ei muuhun tarvita. Samalla tavalla asian pystyy huomiomaan, jos haluaa tehdä monikäyttöisemmän huoneen. Eli hankkii/rakentaa asunnon josta löytyy tähän tarpeeseen sopiva (ei liian epäsymmetrinen/avoin tila. Siihen ei sitten raahaa liiaksi kaikenlaista heijastavaa sälää, vaan koko sisustus tehdään akustiikkaa huomioiden. Miten tämä voi olla näin vaikeaa. Edit: En väittänyt, että asia olisi helppo tai joka kotiin soveltuva, mutta jos otetaan lähtökohdaksi Säätäjän mainitsema 80 000€ neliöistä, niin käyttämällä tästä puolet monikäyttöratkaisuun, niin meillä on siis käytettävissä 40 000€ enemmän rahaa akustointiin, laitteisiin ja sisustukseen. Sillä tekee jo melkoisesti. Ja silti jää 40 000€ taskun pohjaan.
Tuskin kukaan on kiistämässä akustoinnin merkitystä kokonaisuudessaan, varsinkin jos tähän liittää ajatuksen siitä ettei koko talo pauhaa kun leffaa katselee. Mikä sitten on "riittävästi" akustoitu onkin taasen ikuisuuskysymys. Tälläkin palstalla on nähty projekteja joissa akustointiin on panostettu todella paljon ja lopputulos ei ole ainakaan mittausten osalta ole ihan sitä mitä piti. Onko akustoinnin määrä kaiken a ja o vai onko toimiva lopputulos? Voisiko kevyemmällä akustoinnilla varustettu takkahuone soida paremmin tai yhtä hyvin? Isoilla ns. fiksatuilla akustointiratkaisuilla on se ikävä puoli että jos korva ja mittarit ei tykkää ei hommaa saa hirveästi enää hienosäädettyä. Tässäkin ketjussa esimerkkinä linkitetty Hifimaailmassa nähty projektiteatteri (olikos tämä Mr. Sauraman oma) oli todella makea, mutta IMO se oli kompromissi myös ja siitä haiskahti selkeästi että kyseessä on enemmän audioon kallellaan olevan miehen teatteri. Esim. itse olen enemmän kuvapainotteinen tapaus ja hifimaailman projektiteatterissa mietitytti seuraavat asiat - pieni screeni. Mulla on itselläni täsmälleen samankokoinen Stewartin screeni ja IMO 82-tuumainen on tuollaiselle reilun 3-metrin katseluetäisyydelle pieni. Huone rajoittaa, mutta olisin itse maksimoinut tätä - värimaailma. Menisin ehkä vieläkin tummemmaksi ainakin screenin vieressä kun on noin kapea huone, varsinkin tuon Studiotek 130 screenimateriaalin kanssa. - kaiuttimien sijoittelu oli ainakin retardiäänentoiston oppien mukaan hienoinen kompromissi ja itse pelkäisin tuossa hiukan sitä että esim. takaskobet paikallistuvat tilavaikutelmassa turhan helposti (6/7.1 takakeskikanavalla voisi toimia kivasti) Ylläolevaa ei pidä ymmärtää väärin, kyseinen teatteri on todella hieno, yksi hienoimpia pienikokoisia mitä olen nähnyt (itsellä työn alla hiukan isompi, mutta varastan tuosta jutusta ison kasan ideoita), mutta kun omia prioriteetteja hieman säätää on kyseessä heti kompromissi.
Taitavat käyttää akustiikkaoppaissa paria nyrkkisääntöä. Että heijastuva ääni olisi vähintään -10dB verrattuna suoraan ääneen ja että viive-ero suoran ja heijastuneen äänen välillä olisi suurempi kuin 10ms. Tuollaiset standardit eivät elokuvateattereissakaan yleensä koko kaistalla välttämättä toteudu. Tuo 10ms viive-ero taasen pakottaa suhteellisen isoon teatterin rakentamiseen jos tahtoo toteuttaa tuota. Eikä nuokaan välttämättä sitä ihannesoundia takaa, selvyyttä tosin parantavat mikäli toteutuvat.
Ensimmäisen kohdan voi ohittaa, kun ei erehdy niitä lapsia hankkimaan (eikä asu kerrostalossa). Toinen kohta on kinkkisempi, mutta voisin väittää, että kutakuinkin tavallisen olohuoneen akustoiminen ei ole ongelma, jos asiaa on alusta alkaen sitä silmällä pitäen lähdetty miettimään. Postaan kuvan joka on Plazalla toisessa ketjussa tullut esille, toivottavasti kuvan oikeuksien omistaja ei loukkaannu. Ihan siis vain esimerkkinä pohjapiirrustuksesta & huoneen kalustosta. Pitäisin tuota kutakuinkin normaalina olohuoneena ja uskallan väittää, että jos tuosta heivaa oikean seinän hyllyt kuuseen (vaikka takaseinälle), pistää lattialle isompaa ja paksumpaa mattoa ja mahdollisesti akustoi huomaamattomasti katon ja seinät sekä vaihtaa asteen tummempiin väreihin, niin tuo tila olisi vähintäänkin riittävä leffahuoneeksi. Oma ht-huone on käytännössä edellä mainitun kaltainen, rakenneltu rivarin alemman kerroksen takkahuoneeseen, josta tosin takka räjäytetty poikkeen. Tila on viihtyisä, soveltuu hyvin yleiseen hengailuun ja kavereiden kanssa jutusteluun eli siihen mihin takkahuonetta nyt yleensä käytetään. Ja tietenkin leffojen katseluun. Uskallan väittää, että kukaan, ei siis todellakaan kukaan, huomaa eroa sokkotestissä, jos verrataan onko pöytää tai toista sohvaa tilassa.
1. Säätäjän alkuperäinen kommentti oli vastaus kysymykseen, millä kustannuksella saisi "vimpan päälle". Vastaus oli ihan oikea, vaikka ehkä jonkun mielestä edelleen alakanttiin. Olennaisena pointtina kuitenkin, että laitteistolla pääsee vaan juuri siihen saakka, mihin tila antaa myöten, ja sen tilan muokkaaminen vasta rahaa maksaakin. 2. Toinen kirjoittaja alkoi tuossa sitten molottaa jotain siitä, että "vimpan päälle" -teatterin voisi toteuttaa jonnekin takkahuoneeseen, että voisi samalla paistaa makkaraa, kun katsoo leffaa. No kuule voihan sitä tehdä vaikka mitä, heijastaa sen kuvan vaikka liiterin punaiseen seinään ja katsoa ikkunasta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä "vimpan päälle" toteutetun kotiteatterin kanssa - ei edes alhaisimpien mahdollisten standardien mukaan. Siitä eteenpäin tämä on ollut yhtä halvatun mutkunlutkun ei pysty kun on lapset ja liian vähän huoneita -valitusta, millä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, jos kysymys oli 'viimeisen päälle' toteutuksesta - edes kotiolosuhteissa ja kuviteltavissa olevalla budjetilla (kotiteatteriinhan voi polttaa vaikka Bill Gatesin pankkitilin loppusumman, jos haluaa). Tiivistetään: ns. viimeisen päälle toteutetun kotiteatterin rakentaminen muualle, kuin siihen tarkoitukseen pyhitettyyn huoneeseen on mahdottomuus akustisista syistä. Kaikenlainen teatteri- ja makuuhuoneen yhdistely on kompromisseja kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Usein dedikoidun kotiteatterihuoneen rakentaminenkin on jonkinasteinen kompromissi. Ja Hifimaailmassa raportoitu oli Sauraman oma.
Tämähän on melkein kuin yrittäisi keskustella jollakin uskontofoorumilla kreationistien kanssa. Ei edes yritetä lukea mitä toinen sanoo, ja sitten vielä vääristellään rankasti, jotta voi lopuksi taas messuta "sen ainoan oikean totuuden" (TM). Se alkuperäinen kysymys oli "paljonko rahaa pitäisi lyödä kiinni, että ht veisi voiton [elokuvateatterista]", ja olen useamman kerran toistanut, että tämä on se vertauskohta josta itse lähdin.
Kirjoitin, että oma on rakennettu takkahuoneeseen, josta tosin on takka räjäytetty helvettiin. Lähinnä yritin tuoda esille, että ollaan ikkunattomassa tilassa talon alemmassa kerroksessa. (Okei on siinä yksi ikkuna kankaan takana eli rullakankaan kanssa "tavallinen olohuone" -toteutus varmasti onnistuisi. Lapset ja muu turha ei kuulu tähän ketjuun, tästä olet sentään oikeassa. Tiivistetään: Jos huone on alusta asti rakennettu ht-käyttöä silmällä pitäen, niin siihen kotiteatterin pykääminen on täysin mahdollista sekä akustisen että kuvapuolen puolesta riippumatta siitä onko se lähes tavallinen olohuone vai kokonaan ht:lle pyhitetty. Sinä, minä tai kukaan muukaan ei sokkotestissä huomaa onko se toinen sohva siinä toisella seinällä tai muuttaako se sohvan ja kaiuttimien välissä oleva siro pöytä ääntä millään tavalla. Tosi hifisti ei toki sokkotesteihin suostu ja kertoo kuinka niissä on muka jotain ongelmia, joten valittavasti asiaa ei voida testata. Jos väität kuulevasi eron, niin kategorisoidut välittömästi digikaapeleissa eroja kuuleviin.