Kuinka monta rannekelloa omistat?

Täällä ollaan "old school"-meiningillä, yksi kello koko ajan ranteessa, vanhat lipaston laatikossa. Uusi aikarauta on tullut ostettua 6-12 vuoden välein.

Kuljen talvisin työmatkat julkisilla. Aamulla ja illalla käyttämäni bussi lähtee päättäriltä. Samoin metro ruoholahdesta. Kaikki nämä lähtee sekunnilleen (eivät siis ainakaan aikaisemmin) ja aikataulut osaan ulkoa. Kun kello on aikamerkissä, voin kävellä sillä tahdilla että ehdin juuri sopivasti. Hauskinta on katsella kanssaihmisiä joilla ei ole tietoa oikeasta ajasta. He juoksevat varmuuden vuoksi kun kävellenkin olisi ehtinyt...

 

http://www.kelloseppaliitto.fi/?mag_nr=17&group=00000189


Kaksi rannekelloa löytyy. Arkikellona Tag Heuerin Aquaracer ja puvun kanssa hiukan rauhallisempi Leijonan lahjaksi saatu perusmalli johon vaihdoin nahkarannekkeen alkuperäisen teräsrannekkeen tilalle. Molemmat on paristokelloja. Haluaisin automaattikoneistoisen kellon ja mieluusti chronographin, mutten ole osannut perustella itselleni kolmatta rannekelloa.

 

Vielä tarkennuksena, että itse luovuin kellostani ja etsin jonkinkin aikaa sellaista kelloa josta olisin oikeasti pitänyt (viisarikello pelkillä viisareilla valkoisella merkkaamattomalla taustalla (siis ei pykäliä tms. tuntien kohdalla). Tällaista kelloa ei vain missään ollut, joten lopulta loppui etsiminen kun olin aikani pysynyt ajassa ilman kelloakin. Sisäinen kello toimii joskus pelottavankin tarkasti...

 

Suomen Kelloseppäliitto onkin puolueeton taho julkaisemaan tällaisia määritelmiä! Vai onko näillä joku tutkimus taustalla?

 

Oma jakauma, noin suunnilleen:

80% tarkkuus
10% huoltovapaus
8 % pitomukavuus, keveys, hiostamattomuus, materiaalit, rakenne
1 % ulkonäkö
1 % sopivuus asusteisiin, persoonaan, tyylitajuun jne.

Epätarkka kello on koko ajan väärässä, rikkinäinenkin kaksi kertaa oikeassa/vrk

 

Kolme löytyy, tosin olen sitä mieltä että maailma olisi paljon parempi paikka asustella ilman että kelloa olisi edes keksitty...auringon nousu ja lasku riittäisi kuten ennen vanhaan

Ranteessa ei ole ollut moneen vuoteen, muuta kuin sykemittari silloin tällöin lenkillä käydessä jota kait voi myös rannekelloksi kutsua.

 

No tämä kyllä saa aina hymyn huulille ja kaiken kruunaa, jos joku vielä kompastuu juostessaan. Meikäpoika se vaan kävelee coolisti ohi...

 

Itsellä ala-asteella viimeksi ollut kello ranteessa, sen jälkeen olen käyttänyt kännykkää. Ehkä tulevaisuudessa, kun iskee kauhea rahankäytön tarve, voi sen kellon hommata, osittain ulkonäöllisistä syistä, mutta myös käytönnöllisistä: on se puhelimen taskusta kaivaminen välillä hieman epäkäytännöllistä, kun istuu esim. bussissa. Onneksi DVB-G valotti edellisellä sivulla myös rannekellon vaarallisia puolia..

Tuo yllä olevan linkin kolmen kellon homoilu ei kyllä kiinnosta. Likaisia hommia tehtäessä voi sen kellon varmasti jättää pois.

 

Yksi, wanha Citizen Titanium WR 100 valkoisella taululla, tylsä ja huomaamaton. Otan pois uidessa, saunassa ja milloin satun tekemään oikeita töitä, joskus mutta harvemmin siksi että ei sovi asuun. Kyllä se vaan on sekunttiviisareineen kätevä käytössä. Oli välillä hajalla ja ostin poliisi-Seikon mutta kun poika omi sen niin korjautin tämän.

 

Viisarikelloja suosin, ne ovat helppolukuisempia kuin numeronäytöt. Rannekelloni olivat ja seinäkellot ovat tänäänkin viisarimallisia. Nestekidenäyttö ainakin näkyy huonosti hämärässä tai tietyssä katselukulmassa, vaatii voimakkaan yleisvalaistuksen tai taustavaloa, siis erillisen nappulan painamista.

Tulevaisuudessa, tuskin sinne asti elän, kellot tatuoidaan haluttuun paikkaan. Näyttöosan voi tatuoida vaikka ranteeseen jos niin haluaa, minulla hanskaan tai fillarihousun polvialueelle tai paidan hihaan. Muu kellon koneisto sijaitsee alkuvaiheessa vaikka riisinjyvän kokoisessa kapselissa, joka implantoitiin kaikille vastasyntyneille tai jonka voi käydä jälkikäteen asennuttamassa kehon sisään. Kapseli keskustelee langattomasti ympäristön kanssa, myös nanoteknisen kellotatuoinnin kanssa.

Jo tänään homma onnistuisi, mutta vaatisi menetelmän prototestaamista ihmisillä. Ohutkalvoillehan näyttöjä voidaan jo tänään printata ja valottaa ("paperinäyttö", elektronisen kirjan näyttö), mutta ihon sisään ei vielä näyttöjä kai ole tungettu.

Tatuointivärimolekyylin pitää tässä tapauksessa olla sellainen, että ulkoisen ohjauksen komentamana värihippunen muuttaa väriään, valontaittokykyään. Nestekidehän on tavallaan sellainen otus, mutta se ei tule toimeen yksinään, kuten nanokellotatuointivärihiukkasten pitää tulla toimeen. Tatuointi siis tavallaan on itsenäinen näyttölaite, joka voi esittää mitä tahansa kuvaa, mutta kellon kuvaa tämän topikin tapauksessa esittäköön.

Energianlähteeksi ehdotan värähtelyä, liikettä. Nanovärihippunen, pikkuinen kuulalaakeri, asuu tavallaan pyöreässä ontossa muovikuplassa, jossa se heiluu ja pyörii ihmisen liikkuessa ja liike-energia varaa nanokokoisen akun täyteen. Tai sitten akku ladataan hankaussähköllä eli "pyyhkäistään ihon päältä pölyt" ja pyyhkäisyn synnyttämä staattinen varaus lataa akut. Tai induktiivisesti tai radiotaajuisesti, viedään käsi hetkeksi laturin lähelle. Latureja on piilotettu joka paikkaan, tulevaisuudessahan ei enää ole mitään johdollisia latureita, vaan kaikki latailu tehdään langattomasti. Esim. jääkaapin tai asunnon tai auton oven kahva toimii laturina, pieni hipaisu riittää lataamaan akut.

 

Mistä tällaisen johtopäätöksen olet vetänyt?

 

3 löytyy. Yksi on ns. arkikello, toinen bilekello ja kolmas onkin sitten ns. rannetietokone / kello / sykemittari / kompassi / blaa blaa blaa...

 

Eipä ole minullakaan kelloa. Kännykästä näkee ajan riittävän hyvin.

Toisaalta, ongelmana on tietenkin nyt että miten muut näkevät persoonani? Enhän voi ensimmäistä kertaa tavatessani lätkäistä heti polaroid-kuvia autostani tai laatuhuonekaluistani? Mistä ihmiset sitten tietävät kuka olen? Johan Fight Clubissa sanottiin että huonekaluni määrittelevät minut ihmisenä.

Täytynee sitten ostaa kello. Jonkunlaista hieman sporttisen näköistä ajattelin, vähän samaa tarvetta olis kuin ihmisillä muutenkin katumaasturille. Imago on tärkeää. Tärkeintä on antaa ilmi että käy useinkin katumaasturillaan maastossa rentoutumassa, mutta toisaalta ei tietenkään ehdi koska ei ole joutilas vaan bizi biznesmies. Hienolla kellolla.

Siis jonkunlaista metallista mekaanisella koneistolla. Jotta erottuisi taviksen kellosta tarkoitus olisi tuunata vähän, eli pistää led-valot kellon alle, sellaista sinistä hohdetta tai vaikkapa vilkkuva. Hohtaisi kivasti ihoa vasten ja näkyisi hyvin yökerhossa. Olisi myös hyvä keskustelunaloittaja. Kellon päälyosaan ehkä jonkunlaista ilmanohjainta joka pitäisi kellon hyvässä kontaktissa ranteeseen kävellessä.

Ei, en oikeastaan tarvitse kelloa. Laadukasta kelloa on kyllä kiva katsella mutta sen tarve minulle on nolla.

 

Yksi.

Vanha Leijona merkkinen aikoinaan rippilahjaksi saatu rannekello. Vuosi sitten yritin opetella uudelleen sen pitämistä, mutta jätin pois. Kännykän kellolla pärjää paremmin kuin hyvin.

 

Ei yhtään. Kello etenkin mekaaninen kello on kiehtova kapistus ja jos minulla olisi rahaa niin luultavasti keräilisin niitä. Ranteeseeni en kuitenkaan moista kaipaa.

Kellohan on periaatteessa vihkisormuksen kanssa ainoa koru mitä mies voi kantaa.

 

Mihin tässä puolueettomuutta tarvitaan? Oisko niin, että ne jolla on jotain asiantuntemusta ja tietoa, voivat paremmin määritellä kuin ne, jotka eivät tiedä asiasta mitään? Ilmeisesti joku Suomen Seminologiyhdistys RYY olis parempi tähän hommaan....

 

Itsellä ei ole rannekelloa ollut ala-asteen jälkeen, eli 14 vuoteen, mutta tuollaisen ostaisin jos olisin edelleen edes yläasteella: FreeTek EG110:thumbsup:
http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=13514

 

2 kelloa löytyy. Työkellona Caterpillar ja vapaa-ajen kellona Tissot

 

Vanha ja uskollinen Jemis-merkkinen kelloni on tuossa ranteessa roikkunut nyt noin 15 vuoden ajan. Vaikka kello sinänsä toimii moitteettomasti, niin nyt tekisi mieli päivittää pikku hiljaa uuteen aikarautaan. Joululalahjaksi olen vaimolta uutta kelloa jo toivonut, saisi olla mielellään sellainen joka toimii puvun kanssa. Jotain tuon tyyppistä siis toiveissa:

 

Kerkesin vastata 2-3 ennen kuin luin kysymyksen, eli aktiivisessa käytössä ei ole ollut yhtään kelloa enää ~20 vuoteen. Ensin oli tarkoitus ostaa joku laadukkaampi kello että viitsii pitää sitä ranteessa mutta sitten huomasi ettei sitä oikeasti edes tarvitse, nykyisin sitä kun katsoo kellon, seinästä, kännykästä ja tietokoneesta. Ne pari rannekelloa ovat vanhat perintönä saadut kultakellot laatikossa.