Kuinka paljon mielestäsi menestymisestä saa nauttia?

Samaa mieltä. Vaikka onkin selvää myös että rahajakaumat ovat sairaita enkä ihan usko ettei jotain uusia ideoita voisi kehitellä tähän.

Ilmeisesti, kun meni nimikin väärin. Mutta joo.

 

Tästä aiheesta olin jo vähällä postata, parisataarivisen muun vuodatuksen ohella, mutta jätin julkaisematta kyseisen viestin..
No tästä Gates asiasta kuitenkin:
Gates lahjoitti omalle säätiölleen sitä perustaessaan puolet silloisesta omaisuudestaan. Säätiön varallisuus on tietääkseni luokkaa 35miljardia tällä hetkellä. Gatesin henkilökohtainen omaisuus on 56miljardia, siis pelkät omat varat.
Gates elää ökyluksuselämää, lentää yksityiskoneilla ja asuu itäkeskuksen kokoisessa kartanossa. Miten tämä on Elviksen mielestä hyväksyttävää? Eikö Billin pitäisi lahjoittaa loputkin omaisuudestaan pois, ja ostaa vanha Volvo 740 ja kerrostalokämppä, että hän olisi tarpeeks hyvä hyväntekijä?
Onko Elviksellä jotai henkilökohtaista Teemua vastaan? Jos hän on jo miljoonia antanut, niin miksei riitä? Ei pitäisi olla valittamista, ennen kuin itse olet machannut Teemun summan lahjoituksissa.

 

Verraari + jääkiekkoilija = punainen vaate

Eipä mullakaan ole Teemun ökyautoja vastaan mitään, eipähän ainakaan kukaan murhaaja ole saanut kyseistä peliä ku Teemu on ehtinyt ostaa sen pois jo? Temppa on onnistunut luomaan minulle ihan fiksun ja jalat maassa -tyyppisen kuvan itsestään jotenka nauttikoot hän rahoistaan / menestyksestään. Tämä otsikon mukaisesta aiheesta.

Siitä toisesta sivujuonteesta eli pohattojen hyväntekeväisyydestä ei ole paljo sanottavaa kun en itsekkään sitä juuri harrasta. Ameriikan ihmemaassa tuo hyväntekeväisyys tapaa olla mainoskikkaa ja itsensä esille tuontia. Tietysti hyvä että edes tällä tavoin rahaa menee sitä tarvitseville. Jos menee....

 

Ei minulla ensinnäkään mitään Teemua vastaan ole. Itse asiassa hän on minusta hieno pelaaja, jota on ollut kiva kannustaa. Hän nyt sattui joutumaan silmitikukseni sen takia, että on yksi tunnetuimpia suomalaisia mitä tulee sen ultraluksuksen keräämiseen (tässä tapauksessa autot).

Käsittääkseni en ole tainnut missään vaiheessa sanoa, että miljonäärien pitäisi ruveta "köyhiksi". Itse asiassa koko pointtini on perustunut siihen, että vaikka nämä miljonäärit antaisivat suurimman osan omaisuudestaan pois, niin he silti voisivat elää samantyyppistä elämää kuin mitä nyt elävät -- ei olisi vain niitä miljoonia pölyttymässä yhtä paljon pankkitilillä. Toki se toinen pointtini tässä ketjussa on ollut sitten se, että mielestäni hyvän ihmisen pitäisi pystyä ymmärtämään missä ostoksessa on tolkkua ja missä ei. Varmasti joidenkin lattiakaiuttimien ostaminen merkitsee nälkään kuolevalle ultraluksusta. Toisaalta minä väitän, että on hieman eri asia ostaa lattiakaiutin kuin ostaa sitten kymmenen Ferraria ja Lamborghinia autotalliin tai vaikka timanteista ja kullasta tehty WC-pytty. Toisin sanoen en ymmärrä mikä tarve monilla miljonääreillä on viedä hankintansa sellaisiin sfääreihin, että ne erottavat heidät kaikista muista.

Tuo viimeinen lauseesi edustaa kai niitä "laula itse paremmin ennen kuin arvostelet" mielipiteitä mitä Idolissa saa nähdä Simon Cowelille katkerien hylättyjen kilpailijoiden antavat. Tässä ajattelutavassa unohdetaan se, että aivan samalla tavalla kuin Simon Cowell ei ole laulaja niin minä en ole miljonääri. Kyllä minä aivan puhtaalla omatunnolla syyllistän rikkaita, koska heille se kynnys antaa hyväntekeväisyyteen on paljon pienempi kuin minulla. Juu, minä voin olla ostamatta sitä sun tätä ja ottaa vaikka jonkun siivoustyön, josta palkan annan hyväntekeväisyyteen. Toisaalta tässä on kyse aika suuresta vaivasta. Miljonääreillä taas hyväntekeväisyyteen antamisessa ei ole mitään vaivaa sillä heidän ei tarvi jättää ostamatta mitään tai ottaa siivoustyötä pystyäkseen antamaan rahaa siihen.

EDIT: Eikös yleensä joitakin rikkaita tunnettuje ihmisiä kehuta siitä kuinka "jalat maassa" he ovat ja kuinka vaatimattomasti ja nöyrästi he suhtautuvat asemaansa, jotka ovat vahvasti hyvän onnen kautta saaneet? Tästä voisi päätellä, että epäitsekkyyttä ja nöyryyttä arvostetaan, ja että ne ovat hyvän ihmisen tunnusmerkkejä. Miksi kuitenkin sitten puolustetaan niitä rikkaita, jotka eivät tee suurimmalla osalla miljoonistaan mitään ja silti he panttaavat niitä itselleen -- eivät he niitä ole varsinaisesti kuitenkaan ansainneet.

 

Alunperin en aikonut tähän threadiin mitään kirjoittaa kun jo aloitusviestikin vuodelta 2007 on jo aika paksua,öh, trollausta... mutta en jaksa vastustaa kiusausta enää. Eikä nyt ole parempaakaan tekemistä näin sunnuntaiaamuna.

Et vai?

Ah, mutta sitten he eivät enää olisi niin ihanan rikkaita. Mikä on varmaankin monille heistä tärkeä asia, reilu rahamäärä pankissa luo tiettyä turvallisuuden tunnetta, ja voi tarvittaessa ostaa mitä vaan. En ole varsinaisesti rikas mutta tiedän kuitenkin kokemuksesta että kun pankissa on yli vuoden palkan verran rahaa, voi ottaa vähän rennommin, mahdollinen työttömyysuhkakaan ei hirveästi stressaa ja voi tehdä pieniä heräteostoksia miettimättä onko siihen varaa. Näin olen kerran irtisanoutunutkin työpaikasta ilman tietoa uudesta työstä kun pomon puheet rupesi vituttamaan.

Ja miten määritellään se missä ostoksessa on tolkkua ja missä ei? Sinäkö sen päätät, yksinoikeudella?

Tollanen olis muuten tosi hieno! Varsinkin kartanon tontin nurkalla olevassa vierasmajassa että vieraat tietää kenellä on liikaa rahaa. :thumbsup: (Lisäänkin sen heti ostoslistalle, kartanon jälkeen)

Olisiko niin, että he tekevät tuollaista koska se on mahdollista? Pitäähän niitä rahoja johonkin käyttää. Itsekin olet kirjoittanut polttelevasi kuubalaisia sikareita ja omistat Bossin vaatteitakin...

Niin, kunhan ensin keksii sopivan hyväntekeväisyyskohteen jonka kanssa voi olla varma että raha menee sinne minne pitääkin. Ei kai siinä muuta vaivaa ole. Mutta millä perusteella muuten oletat etteivät useimmat rikkaat antaisi rahaa hyväntekeväisyyteen? Silläkö että he eivät erikseen mainosta sitä ja ostelevat kaikenlaista kallista?

Ja millä perusteella väität että rikkaat eivät olisi rahojaan ansainneet? Tietenkin jos on vain perinyt ison omaisuuden, ansaitseminen ei ole niin ilmeistä, mutta jos kuitenkin omalla työllä on rahat itselleen saanut niin eikö ne silloin ole ansaittu? Joku urheilija joka saa miljoonapalkkioita tekee paljonkin sen rahan eteen, ainakin rahan maksajan mielestä riittävästi. Samoin pop-tähdet. Ja kaikenmaailman osakekeinottelijat, usein ovat töissä 24/7 ettei vaan mene bisnekset pieleen.

 

Js se Ferrarin hinta olisi pistetty miljoonakämpän uuteen siipeen, niin se ei ärsyttäisi koska se ei näy. Oleellista ei ole se, miten se raha on käytetty, vaan se kuinka paljon menee hyväntekeväisyyteen, jos siis arvostellaan hyväntekeväisyydestä.

Toisekseen tuollaisen ökyauton ostaminen ei ole yleensä tuhalaamista vaan ne saa myytyä hyvällä hinnalla. Eli eivät ehkä niin hirveästi eroakaan siitä rahamäärästä joka näillä on pankkitilillä. Paitsi että se näkyy juorulehdissä.

Sitä rahaa säästetään myös sitten niille omille lapsille ja siitä syntyvälle suvulle.

Bill Gates jätti siis rahoistaan 53% säätiölle, ja koska koko omaisuus oli yhteen aikaan 53 miljardia, jäi siitä itselle 25 miljardia.
2002 Teemu Selänteen omaisuudeksi sanottiin 100 miljoonaksi markaksi. Tuntuu tosi pieneltä mutta mitään muuta lukua en löytänyt. 5Me näyttää olevan noi pelaajien palkat, joten voidaako olettaa että Selänteen omaisuus on oikeasti 100 Me?

No, joka tapauksessa Bill Gates jättää itselleen 25 miljardia ja on siis EtP:n mielestä parempi tyyppi kuin Selänne. Bill Gates, tyyppi joka siis M$n johdossa ollessaan käytti jokaisen mahdollisen keinon lisätäkseen omaisuuttaan ja ottamalla ne rahat pois meiltä. Taas Selänteestä löytyi tuollainen klippi:
http://www.uusisuomi.fi/urheilu/36360-selanne-on-palkkakuopassa
Kannattaa myös muistaa että kaikki eivät tee sitä hyväntekeväisyyttä salamavaloissa.

Mutta tiedän jo että väittely näistä on turhaa.

 

Elämästä nauttimiseen ei välttämättä tarvita kovin paljon rahaa. Onnellisuustutkimusten mukaan tietyn rajan ylittyessä vauraus lisää elämänlaatua kovin vähän. Tuon kriittisen rajan alapuolella taas elämänlaatu heikkenee nopeasti. Elämästä nauttimisen esteet ovat yleensä ihan muualla kuin rahassa (ihmissuhteet, terveys, jne). Ihmiset vain aivopestään kapitalismissa luulemaan että Ferrarin ja timanteilla koristellun kännykän ostaminen on ratkaisu kaikkeen.

Tämä on monimutkainen kysymys johon liittyy se miten arvotamme eri asioita. Kaksi urheilijaa tekee yhtä paljon työtä menestymisensä eteen mutta toinen heistä pääsee 100-kertaisille tienesteille sen takia että sattui valitsemaan todella suositun lajin jossa pyörivät isot rahat. Onko tällöin todellakin järjellistä sanoa että hän ansaitsee 100-kertaisen tienestin tuohon toiseen urheilijaan nähden?

Jos vähänkin avaa silmänsä niin tajuaa että maailmassa on todella paljon vääristyneitä rakenteita. NHL-tähdet ovat onnistuneet saavuttamaan korkeat tulonsa mutta ei aina voi sanoa että joka lantti on ihan oikeasti ansaittu. Pienipalkkaisten ihmisten työ on usein aliarvostettua koska kyseistä työtä voi tehdä melkein kuka vain. Ei siinä työntekijän raatamista ajatella.

 

Jos ansiot arvotetaan tuoton mukaan, niin kyllä. Se 100-kertaisen tienestin saava urheilija todennäköisesti tuottaa palkkansa maksajalle 100-kertaa enemmän ja todennäköisesti myös viihdettä huomattavasti suuremmalle katsojakunnalle kuin se toinen. Ei kai siinä sen kummempaa ole. Markkinatalous vaan toimii niin.

 

Ei minä suinkaan päätä ja toki moisen määrittäminen on vaikeaa (ellei mahdotonta). Jokainen fiksu ihminen kuitenkin ymmärtää, että on eri asia ostaa ainoaksi autoksi Nissan kuin että ostaa itselleen kaksikymmentä Ferraria, jotka pitää autotallissa pölyttymässä.

Kyllä kuubalaisia sikareita olen ainakin aiemmin poltellut. Ostin ne halvalla Saksasta. Bossin vaatteitakin löytyy, joskin esimerkiksi viimeisin Boss-ostos oli Hulluilta Päiviltä ja yleensäkin ostan vaatteeni -80%:n alesta. On eri asia pitää Bossin pukua päällä kuin pitää vaikkapa timantein koristeltua pukua päällä.

Itse asiassa en ole koskaan epäillytkään etteivätkö he antaisi hyväntekeväisyyteen rahaa. Totta kai he antavat. Moinen taitaa olla jossain määrin esimerkiksi Selänteen kaltaisille urheilijoille jopa pakollista, sillä se tavallaan kuuluu siihen NHL-sopimukseen -- pelaajathan usein kiertävät vapaa-ajalla kaikkea hyväntekeväisyyskekkereitä.

Se mitä minä olen taas kummastellut on se, että miksi he antavat niin vähän. Mikä tarve heillä on pantata sitä rahaa? Sinähän luettelitkin jo syitä, mutta miljonäärin kengissä pohtisin asiaa siltä kantilta, että "jos minulla on 100 miljoonaa euroa, joita en koskaan tule saamaan tuhlatuksi, niin olisi häpeällistä pantata niitä sen sijaan, että niillä voisi auttaa muita ihmisiä". Ehkä tämä asenteeni liittyy enemmän sitten siihen millainen olen, haluan olla, ihmisenä. Olen kai vain aina kuvitellut, että tuollainen asenne merkitsee universaalimminkin "hyvän ihmisen" ominaisuutta.

He eivät ole miljooniaan ansainneet, koska minusta pop-tähden tai huippu-urheilijan työ ei ole satoja ellei tuhansia kertoja arvokkaampaa kuin vaikkapa lääkärin. Toki täällä jo mainittiinkin, että ammatin arvostus lasketaan myös muilla tavoin kuin vain euroissa.

En minä väitä, että Selänne on ryöstänyt keneltäkään niitä rahoja. Hän on miljonääri, koska tässä maailmassa huippu-urheilijat vetävät miljoonia vuodessa siinä missä vaikkapa opettajien nettopalkka kuukautta kohti maksimoituu runsaaseen 2000 euroon. Jos kuitenkin ajatellaan asia yksinkertaistetusti, niin ei Selänne ole raatanut enemmän noiden palkkojen välisen erotuksen arvoisesti opettajiin nähden. Yleensähän nämä maailmantähdet ovat itse ensimmäisiä, jotka toteavat kuinka onnekkaita he ovat. Valitettavasti vaan he suhtautuvat asiaan ns. "Jenny from the Block" tyylisesti eli jauhavat siitä kuinka onnekkaita ovat ja kuinka he silti muistavat juurensa, ja silti kuitenkin elävät kuin kuninkaat.

 

Jälkimmäistä, todennäköisesti. Kirjoituksistasi haiskahtaa läpi se, että haluaisit olla "hyvä ihminen", joka auttaa muita, mutta et sitä oikeasti ole, mitä et pysty kuitenkaan itsellesi myöntämään kuin korkeintaan alitajuisesti ja projisoit syyllisyydentunteesi paremmin menestyviin.

Älä ota tätä analyysiä liian vakavasti...

 

Niin no, käsittääkseni olen kyllä kirjoittanut, ettei tällaisia mielipiteitä voi laukoa syyllistymättä tekopyhyyteen -- mihin toki siis syyllistyn. Sitä ei silti kuitenkaan poista mikään, että rikkailla on matalampi kynnys antaa hyväntekeväisyyteen kuin muilla. Tässä ketjussahan juuri joku sanoi, että rikkailla raha on menettänyt merkityksensä. No jos sillä ei ole enää merkitystä, niin mitä se kertoo siitä ihmisestä, jos panttaa jotain itselle merkityksetöntä mikä taas muille ihmisille on potentiaalisesti hengenpelastavaa.

 

Aivan. Toinen asia sitten on onko tässä mitään järkeä. Miksi jääkiekko tuottaa enemmän kuin Curling? Miksi Madonna myy enemmän kuin Sheila Chandra? Ihmiset ovat sokeita tämäntyyppisille vinoutumille koska elämme jatkuvassa murskaavassa aivopesussa jota markkinatalous ylläpitää.

 

Koska se on onnistuneempi tuote.

Koska on onnistuneempi tuote.

Taitaa olla suosikkisanojasi tuo "aivopesu". Ei ole käynyt mielessä, että ihmiset ihan oikeasti pitäisivät markkinataloutta toimivimpana vaihtoehtona?

 

Minusta osoittaa melkoista itsekeskeisyyttä olla ymmärtämättä kuinka suurempi osa ihmisistä arvostaa jääkeikkoa enemmän kuin curlingia. Elitismi haiskahtaa.

 

Kaiken "tuotteistaminen" on yksi asia mille sokeudutaan. Miksi kaiken pitää olla jokin tuote?

Onnistuneempi tuote mutta paskempaa musiikkia. Varsinkin taiteessa tuotteistaminen tekee todella pahaa jälkeä.

Viljelen kyllä usein sanaa aivopesu. Siihen on minusta aihetta, sen verran "silmät kiinni" ihmiset nykypäivänä kävelevät. Eikä tässä ole kyse siitä etteikö markkinatalous toimisi vaan siitä miten siinä elämme. Annammeko aivopestä itsemme vai emme? Markkinatalous tunkee syliimme suomirappiä koska nuoriso typeryydessään lankesi aivopesun uhriksi. Sama markkinatalous tarjoaisi 1000 kertaa parempaa musiikkia nuorisolle jos se hoksaisi moista vaatia. Jos kaikissa medioissa soitettaisiin Morzartin pianokonsertteja yhtä paljon kuin pop-musiikkia niin ihmiset oppisivat pikkuhiljaa (taide ottaa aikansa toisin kuin aivoton viihde) pitämään niistä. Mutta kun ei soiteta. Vika ei ole markkinataloudessa vaan meissä itsessämme. Emme ole tarpeeksi kärsivällisiä ja avoimia ymmärtämään taiteen hienouksia.

 

Ei pidä olla, mutta miksi tuotteet eivät saisi olla tuotteita? Jos Madonna haluaa tuotteistaa itsensä niin mitä se sinulle kuuluu? Jätä ostamatta, kuten todennäköisesti oletkin tehnyt.

Ei tee, paskaa tuotteistamatonta musiikkiakin on saatavilla yllinkyllin. Mainitsitkin jo aiemmin yhden esimerkin.

Itse et ole tarpeeksi suvaitsevainen hyväksymään muita mielipiteitä kuin omiasi. Kaikki nyt vain eivät pidä curlingista, klassisesta musiikista tai ylipäätään samoista asioista kuin sinä.

 

Ensimmäinen kerta kun kuulen Curlingia kutsuttavan elitistiseksi. Eihän roskiksissa nukkuminenkaan spurguna ole elitismiä vaikka suhteellisen harva moista Suomessa harrastaa.

Onhan jääkiekossa paljon sellaista joka oikeuttaa suuren suosion mutta jos vapauttaa ajattelunsa niin ymmärtää että urheilulajien suosion syyt ovat moninaiset ja osin myös sattuman kauppaa. Olisi voinut käydä 100 vuotta sitten että jääkiekko ei olisi ikinä ottanut tuulta alleen (joku tärkeä lajin puolesta puhuja olisi kuollut nuorena) ja Teemu Selänne olisikin menestynyt Curlingin pelaaja.

 

Yhtäkään Madonnan levyä en tosiaan ole ostanut, tosin Ray of Light-albumia olen harkinnut koska sen tuottaja on William Orbit. Toki saa tuotteistaa mutta ihmisten on hyvä olla tarkkana mihin tuotteisiin lankeavat.

Yllinkyllin kyllä mutta ei tosiaan kauttaaltaan paskaa. Tutustu mainitsemaani esimerkkiin rauhassa ennenkuin tuomitset. Jos et jaksa tutustua niin älä sitten arvostele kun et tiedä mistä puhut.

Ei tässä ole suvaitsevaisuudesta kyse. Ei muut ihmiset tarvitse suvaitsevaisuuttani, heillä on oikeus tehdä mitä haluavat. Minäkään en tarvitse sinun suvaitsevaisuuttasi mielipiteilleni nykymaailman rappion suhteen.

 

Se ettei näytä ymmärtävän kuinka urheilulajeissa on eroja ja se että joku toinen pitääkin erityylisestä urheilusta ei tarkoita että sitä toista on aivopesty.
Jos haetaan jotain curlingin kanssa samanlaisia urheilulajeja, niin ensimmäisenä tulee mieleen keilaus ja tikanheitto. Jääkiekko on aivan toisenlainen laji ja sit seuraavat toisenlaiset ihmiset toisenlaisista syistä. Elitismiä on kuvitella että muilla ei ole mieleipiteitä vaan vääriä mielipiteitä jotka ovat syntyneet aivopesusta.

Kuuntele sinä vain Mozarttia, mutta jos et oikeasti ymmärrä miksi ihmiset kuuntelevat esim. rokkia tai heviä, niin olet täysin yhtä pihalla jääkiekkoharkkoihin curlingiin upeutta hehkuttamaan tuleva.

 

Oletko sitä mieltä että esim. mainonnalla ei saada ihmisiä ostamaan tai kuluttamaan jotain sellaista mistä ilman mainontaa eivät olisi kiinnostuneita? Tämähän on mainonnan koko idea. Mainonta luo mielikuvia joiden perusteella ihmiset vertailevat asioita. Jos mielikuva jääkiekosta on parempi kuin Curlingista niin silloin jääkiekkoa pidetään parempana. Ehkä moiseen on hyvä syy mutta ehkäpä Curlingin ja jääkiekon arvostuksissa on liian suuri ero johtuen markkinoinnista? Aivopesu on voimakas termi mutta totuus on se että mainonta vaikuttaa meihin voimakkaasti, siksi siihen miljoonia käytetäänkin.

No Mozartia en ole tainnut kuunnella muutamaan viikkoon. On ollut King Crimson kausi päällä viime päivät.

Ihmiset suhtautuvat musiikkiin todella vahvasti mielikuvien kautta. Siksi moni musiikin laji tuomitaan mielikuvan takia. Klassinen musikki on ihan eri asia kuin ihmisten mielikuva siitä. Tämän tajuaa vasta sitten kun klassiseen musiikkin ihan oikeasti tutustuu. Tai ainakin minä tajusin kun aikoinaan aloin klassista radiosta kuuntelemaan. Kannattaa taistella mielikuvia vastaan niin löytää todella paljon upeaa musiikkia. Minun näkökulmastani suuri osa ihmisistä on musiikin suhteen surkuhupaisan kapeakatseisia.