Paras kitaristi, yksinkertainen kysymys. Taidoltaan, muusikkona, ihan miten vain haluatkaan tuomita. Suluissa bändi ja jos suluissa lukee "others" on mies vaikuttanut muissakin bändeissä kuten nimi kertoo. Laitoin kumminkin sen merkittävimmän bändin yleensä vain, joillakin on toki enemmän kuten Paul McCourtneyllä vaikka The Wings ja sooloura myös. Itselle se taitaa olla tuo David Gilmour, Pink Floydin legendaarinen laulaja ja ennen kaikkea kitaristi. Taidoiltaan äärimmäinen virtuoosi jonka taidonjälkeä voi kuunnella parhaiten "Comfortably Numb"-biisin loppuminuutilla, aivan ilmiömäinen suoritus. - Kitaran jokainen kieli saa semmoista kyytiä että sormet savuavat. Valintaan saattaa toki vaikuttaa se että katsoin juuri eilen tuon "Pulse" live-dvd:n ja mies oli niin ilmiömäinen että ei sitä usko fanikaan. Toisena taitavana henkilönä voisin mainita Mark Knopflerin ja Tony Iommin. Lisäksi arvostan myös mm. Jimmy Pagea, Keith Richardsia, Brian Maytä, Don Henleytä sekä vaikka Ritchie Blackmorea hyvin korkealle noin pari vain mainitakseni. Ja saman voisi sanoa aivan liki kaikista, uskomaton lista kun tuota katsoo. Ainiin unohtui Angus Young, Kurt Cobain, Slash yms. yms. Mutta kuka on siis paras? Kenet plaza valitsee? Pikku perustelu mielellään mukaan. Edit: Varokaa Chuck Berryä, mies on kahdesti listalla.
Oma suosikki! Dick Dale! King of surf guitar! EDIT: Sitten joilleikin tulee kysymys kukas hän on? Sellaista kaveria ei täältä löydy kuka ei olisi kuullut hänen kitara riffiä http://en.wikipedia.org/wiki/Dick_Dale
pikkasen OT: ihan pakko laittaa, eli Speedy Keinonen - oma suosikki, se on sairaan nopee *yhtään ei oo kummeli-dvd:eitä liikaa katseltu* Vakavasti puhuen, Mark Knopfler on kyllä top 3:ssa
Oma suosikkini on herra nimeltä Django Reinhardt. Linkki herran tekeleisiin jos ei kaikille olekkaan tuttu.
Randy Rhoads on ainoa syy, miksi Ozzyn tuotantoa on tullut joskus kuunneltua. Ei ylenpalttista tilutusta, vaan homma pysyy tiukasti hanskassa toisin kuin esim. Malmsteenilla, joka pilaa kappaleen kuin kappaleen "tuhat nuottia sekunnissa" sooloillaan. Randy Rhoads Tribute lukeutuu hienoimpien livelevyjen harvalukuiseen kastiin ja Crazy Trainin alkuriffi on omasta mielestäni kaikkien aikojen paras. Arvostan myös Ace Frehleytä, suotta on mies jäänyt KISS-jyrän alle kaikkien näiden vuosien ajan. Michael Schenker on akustisen kitaran virtuoosi nro 1 ja Kai Hansen-Michael Weikath heavymetallin paras parivaljakko koskaan. Erikseen ei ole toiminut sitten aivan yhtä hyvin.
Mark Knopfler. Tyylitaju aivan uskomaton, yksikään riffi tai licki ei ole turha, vaan sopii paikalleen kuin nyrkki silmään. Claptonin musiikista tykkään myös kovasti, mutta hän ei nouse mielestäni Knopflerin tasolle. Page on perhanan kova riffittelijä ja syy, miksi Zeppeliniä jaksaa kuunnella uudelleen ja uudelleen. Hendrixin musiikki on omalla tavalla loistavaa, mutta ei kuitenkaan sellaista, jota enää jaksaisin kuunnella päivästä toiseen. On tullut kuunneltua levyt puhki, ja osa kikkailuista on alkanut jo puuduttamaan. Tekniikkawänkkääjiä (tyyliin Satriani ja Vai) tulee myös kuunneltua, mutta lähinnä uusien soittoideoiden blokkaamisen takia. Musiikillinen anti ei heillä aina päätä huimaa. Eli kokonaisuutena Knopfler.
Itse olen Knopfleristä aivan samaa mieltä, erinomainen ja tarkka muusikko on tuo. Huomasin juuri että tuli kokonaan unohdettua Bob Dylan tuolta listalta. Aika hemmetin paha moka.
Valitsin nyt kuitenkin Joe Satrianin. Osittain sen takia, että miehen soolot on parhaimmassa muistissa kun vasta eilen kuuntelin G3 Live in Concerttia, jossa kitaraa käskyttävät Joe Satriani, Eric Johnson ja Steve Vai. Mieleen tuli myös muutamia vaihtoehtoja listan ulkopuolelta, kuten Eric Johnson, Steve Vai, Paul Gilbert, B.B. King, J.J. Cale
Kyllähän se varmaan Mark Knopfler on. Toinen ihan loistava on Joe Satriani ja yksi hyvä kanssa on Dream Theaterin John Petrucci.
Hendrixistä olen aina pitänyt, joten sinänsä selvä valinta. Toi aikoinaan sähkökitaran aivan uudella tavalla esille.
Hankala on vain yksi valita, Ritchie Blackmoren sitten laitoin. Albert Järvinen puuttuu Chuck Berry on kahteen kertaan.
No kyllähän se Cobain piti valita vaikka mies ei mikään virtuoosi ollutkaan. Ei se sorminäppäryys vaan se fiilis.
Niin on, mainitsin sen jo tuossa alkuviestissä. Pollia näet ei voi muokata enää. Paitsi moderaattori.
Minusta tämä on vähän hassu pollaus. Jos haetaan parasta kitaristia niin seassa ei minun mielestäni pitäisi olla trubaduuri/komppikitaristi/laulaja -osastoa. Kyllä hekin ovat toki alansa ammattilaisia mutta jotenkin saattaa olla vaikeata arvottaa ja verrata samassa kategoriassa esim. Kirk Hammettia ja Kurt Cobainia. Omenoiden arvostelu appelsiinien asteikolla on vaikeaa... Valintani taitojen ja fiiliksen kokonaisuuden vuoksi on: Kirk Hammett. Mihinkäs muuten tosiaankin ovat unohtuneet esim. Kiss:in Ace Frehley ja Helloweenin/Gamma Ray:n Kai Hansen? Space Ace olisi kyllä ansainnut ehdokkuuden tässä vaalissa.
Ääni meni vanhalle kunnon Jimmy Pagelle, jolla riittää Zeppelinissä riffejä vaikka muille jakaa. Tykkäsin myös paljon Children of Bodomin kitaroinnista kahdella ensimmäisellä levyllä, joten Alexi Laiho olisi varmaan toinen varteen otettava kitarasankari. En sitten tiedä millä perusteella joku kitaristi on parempi kuin toinen, ehkä nämä on niitä makuasioita ja riippuu paljon siitä mistä bändistä tykkää. Sen verran kuitenkin tiedän, että itse en pidä esim. Malmsteenista, jonka biisit ovat käytännössä pelkkää tilutusta.
Yksi maailman teknisimmistä soittajista, mutta pitää jalat tiukasti maan pinnalla eikä sorru pelkästään ylenpalttiseen nopeuteen. Soolot ja riffit ovat ennenkaikkea tyylikkäitä ja hyvän kuuloisia. Panostanut paljon soundimaailmaan, ja omaa mielestäni parhaimmat kitarasoundit mitä olen kuullut. Kannattaa hankkia joku Dream Theaterin live-DVDeistä ja seurata Petruccin soittoa. Hienon kuuloista kun Jazz-taustan ja opinnot omaava kitaristi sekoittaa vaikutteitaan raskaampaan rockiin ja heavyyn. Parasta kitaristia/rumpalia/laulajaa on mahdoton valita, mutta näin äkkiseltään Petrucci on oma valintani ykköskitaristiksi.
*antaa suukon* En vasta mitään, liian vaikea päätös. Jos puhdas nopeus on mittarina, niin Steve Vai olisi luonnollisesti vastaus. Sitten toisaalta, kun kuuntelee, kun Gary Moore ulvottaa ja vinguttaa sitä vanhaa Les Paulia, niin täytyy todeta, ettei häntäkään voi unohtaa. Sekä blues-ulvottajana, että nopeasormena ansaitsee Jimmy Pagekin tulla mainituksi. Plus nämä perinteiset: Eric Clapton, Carlos Santana ja Mark Knopfler. Ja tyhmähän se on, joka David Gilmourin unohtaa!
Saanen kysyä mihin unohtui esim. Joey Santiago, Brian Molko tai tärkeimpänä Neil Young. Toki listasta olisi tullut pitkä, jos sinne kaikkia mahdolllisia yrittää pistää, mutta nyt ainakin jälkimmäinen olisi pitänyt mainita. Itse annan ääneni Youngille, mutta listasta valittuna se on joko David Gilmour tai Jerry Garcia.
Pieni pääni ei kyennyt muistamaan kuin nuo suunnilleen jotka ovat listassa... Neil Youngin puute rupesi häiritsemään itseäni, melkein yhtä pahasti kuin Bob Dylanin. Molkon muistin mutta jätin vain pois koska arvelin että tuskin muita Placebo-faneja löytyykään, vaikka olisi kyllä jonkun huonomman ottaakin pois. Niin ja puuttuuhan tuosta myös Springsteen ja Bryan Adams, molemmat stadionrockin legendoja. Harmi vain ettei muistanut kaikkia kerralla :|