Kokemukseni blended-viskien puolelta (kuten Highland Queen) ovat vähäisiä ja valitettavan huonoja ... poikkeus joka vahvistaa säännön on tässäkin keskustelusäikeessä aiemmin mainittu Gordon Graham's Black Bottle.
Sikahintaiset Dimple ja Johnnie Walkerin Black Label ovat ihan kelpo viskejä blendeiksi, mutta kun hinta kipuaa alkossa kolmenkympin tasolle, ei niitä juurikaan ole tullut viimeaikoina lipiteltyä. Alkossa parin kympin blendeistä ihan mukavia ovat olleet Teacher's Highland Cream ja Famous Grouse, noita voi juoda hyvin siinä vaiheessa iltaa kun paras särmä maistelusta on jo mennyt
Join tossa pullollisen 12v Jamesonia ja maistoin siinä ihan selkeästi korkin Nuoremmassa Jamesonissa maku oli mielestäni parempi. Täytyy vissiin ostaa toinen 12v ja tarkistaa asia. Miten muut ovat kokeneet näiden kahden Jamesonin keskinäisent erot.
Mulla odottelee pullo tuota 1780 12YO:ta vielä kaapissa avaamistaan. Voin pistää noottia kun availen. Perus Jamesoniakin löytyy kaapista, mutta avaamisesta taitaa olla jo lähemmäs viisi vuotta, joten siihen vertaaminen voi olla vähän niin ja näin . Ei se tosin pahalta maistunut, kun sitä rohkaistuin jokin aika sitten taas maistamaan, mutta en osaa sanoa onko se maku jotenkin muuttunut. Yleensä se päätyy jonkin kuuman juoman sekaan.
Äh, unohtui irkut kokonaan. Irkku blended viskeistä on enempi kokemuksia ... öö, lähinnä sen takia, että irkkuviskit ovat järkiään blended viskejä. Jameson on ihan Ok varsinkin Gold, joka kylläkin on turhan kallis. Bushmill's Black Bush on todella hyvä hinta/laatusuhteeltaan (ja parempi kuin 10yo single malt ja parempi jopa kuin se kolmen tynnyrin versio). Mutta Red Breast on mulle tällä haavaa irkkuviskien ehdoton ykkönen, se on uskomattoman kompleksinen blended viskiksi ja irlantilaiseen tyyliin kolmeen kertaan tislatuksi. Pitäisi hankkia Green Spot joku päivä vertailtavaksi.
Itse päädyin samaan arvioon. Jotenkin se nuorempi sopi meikäläisen makuun paremmin ja onkin suosikki viskini. Jokin siinä maussa on hieman pehmeämpää. Tämän päivän Taloussanomissa olikin juttua että Jameson on noussut Suomen myydyimmäksi viskiksi Balantinesin ohi.
Olikos Taloussanomissa listattu muita myydyimpiä viskejä? Voisi olla ihan mielenkiintoista nähdä vähän viskistatistiikkaa. Esimerkiksi liikutaanko single malt viskien volyymeissä kymmenissä, sadoissa vai tuhansissa pulloissa .
Mitään listausta ei ollut. Todettiin pelkästään ykkösen vaihtuneen ja pohdiskeltiin hieman että miksi. Ravintolasopimukset tuovat kuulemma volyymia...
Alkon osalta noita tietoja löytyy aika hyvin Alkon sivuilta. http://www.alko.fi/tietoaalkosta ja vasemmalta valikosta "Myyntitilastot". Esim. viime vuonna Alkosta myytiin mallasviskejä 85 800 litraa, kasvua vuoteen 2003 verrattuna mukavat 45,9%, reilusti suurin kasvuprosentti kaikki tuoteryhmät mukaan lukien. Toki volyymit ovat vielä murto-osia moniin muihin tuoteryhmiin verrattuna. Helmikuussa 2005 mallasviskejä myytiin 5900 litraa, kasvua edellisvuoden helmikuuhun verratuna 92,7%. Mukavan kasvavia lukuja
Tuli tuossa päivällä ihailtua Brysselin lentoaseman viskivalikoimaa ja heräsi seuraava kysymys: mitä tarkoittaa Glenlivet? Glenlivethän on sinänsä oma viskitislaamo ja -merkki, mutta kun esim. Aberlour ja Tomintoul-pulloissa lukee tuo Glenlivet... Onko se siis joku kylä, jossa toimii oma tislaamo(Glenlivet) ja muita(Aberlour ja Tomintoul)?
Glenlivet eli Livetin laakso on alue, mutta The Glenlivet on periaatteessa virallinen viskimerkki, jonka nimen muuan George Smith sai tislaamonsa laillistamisen jälkeen joskus 1820-luvulla haltuunsa. Tuon Smithin tekemät viskit olivat niin hyviä että myynti kasvoi siihen malliin, että yksi jos toinenkin samassa laaksossa toiminut laillinen tai laiton tislaamo puhutteli omaa viskiänsä Glenlivetiksi tai liittivät Glenlivet nimen oman tuotteensa nimen alkuun. Jopa laakson ulkopuoliset tislaamot naamioivat omaa viskiänsä Glenlivet nimellä, jotta se myisi paremmin. Nimitys kärsikin inflaatiosta muistaakseni 1800 ja 1900 lukujen taitteessa. Myöhemmin on asiaan tullut jonkin sortin järjestys ja The Glenlivet on se "alkuperäinen" ja oikea Glenlivet, ja muut tislaamot saavat vain hyvällä syyllä käyttää tuota nimeä esim. nimen etuliitteessä. Nyt en tähän hätään muista riittääkö tislaamon sijainti tuohon vai pitääkö olla jotain isompia siteitä tuohon oikeaan Glenlivetin tislaamoon ... Googlemattalla tarkemmat detaljit saanee esille. Ah, ja joo alkuperäiseen kysymykseen tuo Glenlivet tarkoittaa noissa muissa mainituissa pulloissa juuri tislaamon sijaintia, kuten arvaus olikin.
Upea threadi! Tuonpa omatkin näkemykseni mukaan keskusteluun.. Viime aikoina on maistunut Single Malteista varsinkin Speyburn 10 YO. Pidin sitä aikaisemmin ihan perusviskinä mutta nykyään olen nostanut sen ykköseksi. Todella pehmeä, vaniljan ja hunajan maut erottaa selvästi eikä jälkimaku hyökkää yhtään. On myös hintaansa nähden erinomainen valinta. Johnnie Walkerin Black on maistunut aina hyvälle Blended-viskille mutta kun avasin viikonloppuna Gold Labelin niin kyllä on eroa kuin yöllä ja päivälle, ainakin minun suussani se oli kuin linnunmaitoa, ja pirun kallista.. Laphroiag 10 YO oli taas todella pettymys. Pidän kyllä turpeen ja savun mausta mutta hyi helvetti sitä petroolinmakua! Onko paljon kehutut Lagavulin ja Ardbeg myös samanlaisia että joutuu paloöljyn makua huuhtelemaan suusta runsaalla vedellä? Ja sitten toivon apua seur. asiassa. Lähden kesällä Lontooseen ja kysynkin että onko esim. Heathrown lentokentän tax-freessa halvat hinnat? Siis kannattaako ostaa reilusti viskiä kentältä vai saisiko ne halvemmalla jostain pikkupaikasta Lontoon lähistöltä? Turistiluokassa saa matkatavaroita olla 20 kg joten kyllä siihen muutama lesti mahtuu.
Tämä on hienoin asia mallasviskeistä puhuttaessa. Itse en pidä Speyburnin kymppiä minään, kun taas Ardbeg, Lagavulin ja Laphroaig saa leveän hymyn huulille. Silti molemmat tykätään samasta asiasta: mallasviskistä!
Englannistahan et tax-freenä mitään saa ellet matkusta sitä kautta EU:n ulkopuolelle. Itse en petroolia/tärpättiä/lampaanvillaa Laphroaigista löydä, IMO Ardbegissä sitä piisaa. Uskoisin, että Lagavulinista ei kenenkään makuaisti tuota petroolia/tärpättiä/lampaanvillaa löydä. Itseäni tuo maku ei hirveästi häiritse, mutta toki pudottaa omalla sijoituslistallanu tuon Ardbegin sijoitusta (kuten myös Bruichladdichin ja Bowmoren). Jännä, että Speyburnistä pidät aivan erityisesti, jos lisäksi diggaat myös savua ja tervaa. Suosittelisin Speyburnin ystävälle muita Speysiden alueen viskejä kuten Aberlouria tai esim. Balvenieta, varsinkin Balvenie Double Wood on herkkua. Myös Glenfarclakset ja Macallanit ovat taattua laatua. Itse en Glenfiddichejä oikein diggaa.
En ole koskaan tehnyt eroa viskien välillä, niitä nyt vaan on hyviä ja huonoja. Savun ja turpeen sisältyminen viskiin on hieno asia, nehän kuuluvat hyvän viskin ominaisuuksiin. Tein juuri lasillisen Gold Labelia ja jos tässä nyt olisi vielä savua mukana niin makunautinto olisi täydellinen. On aika jännä huomata miten eri tavoin viskit maistuvat eri ihmisten mielestä. Niinku sä Ize, et löydä paloöljyä Laphroiagista ja mulle se oli yhtä myrkkyä. Täytyy kyllä katsastaa noi mainitsemasi merkit, varsinkin Balvenie Double Wood voi olla juuri minun makuuni sopivaa. Englantihan on EU-maa joten miksei sieltä palatessa voi tehdä ostoksia? Vai pitääkö ne ostaa jo mennessä??
Et saa tax-freenä, ja saarivaltakunnan alkoholiverotus ei taida paljoa hävitä röyhkeydessä Suomalaiselle.