Tuo on aika hyvä määritelmä. Kyllä se sitten taitaa olla tuo 4cl. Itsekin mietin, että sehän on älyttömän paljon. Tuossa neljässä sentissä on jo aikalailla hörppimistä, mikäli ei ole juopumistarkoituksessa liikkellä. Kotioloissa olen kaadellut itselleni yleensä semmoiset 3/4 fl oz, joka on kaiketi hippasen reilu 2 cl. Tuossakin (fl oz) on jenkeillä ja briteillä pieni ero, enkä tiedä kummalta suunnalta oma drinkkimittani on kotoisin. Tuo kuitenkin riittää hyvin yhdeksi illaksi. Jos ei tunnu riittävän, niin sitten kokonainen 1 fl oz . rami.
Tää on mielenkiintoinen, eli onko ravintolan pakko myydä 2cl annos jos asiakas vaatii? Puoleen hintaan siis... Vois olla kiva testailla useampiaki kalliimpia juomia, jos vois ostaa vaan 2cl maistellakseen, varsinkin konjakkeja. Eikös jenkit ja britit käytä juuri tuota unssia(fl oz), joka on noin hieman alle 3cl (jenkeissä 29,6 ml ja briteissä 28,4 ml). Jolloin niiden tuplat on käytännössä suomen 1,5 ravintola-annosta. Esim stawford press siideripullossa lukee että 1,5 units. Eli varmaan vastaa 1,5 unssia väkevissä mitattuna, joka on suomen ravintola-annos. Ite oon joskus saanu tuplia tilattua yhdestä paikasta, mutta seki lopetti, hyvä vaan, en meinaan viskiä tilannu Mutta tietty jos tilaat kaks viskiä baaritiskillä niin baarimikko olettaa että toinen on kaverille. Tuskin sua ulos viskaa vaikka sen edessä kaataisit lasista toiseen, sitäpaitsi voithan sä usemmissa paikoissa tilata vaikka tarjottimen täynnä tequilaa ja viedä pöytään. Ei siinä kukaan valvo että kuinka monta teitä on niitä kittaamassa, vaikka ite vetäisit 10 kappaletta. Tiedä sitten mitä laki tosta sanoo. Jos sitä yhtä orjallisesti seurais kuin tuplien suhteen niin jokainen sais tiskiltä käteen vaan yhden lasin. Sitäpaitsi tosta tulee mieleen että entäs shamppanjapullo. Onhan siinä nyt aika monta ravintola-annosta. Kuitenki saat sen baaritiskiltäs mukaan pöytään. Toi long island icetea on jännä. Onks baareilla sitte yleensä erikoislupia myydä noita. Joissain paikoissa oon nähny valmiita sekotuksia, josta sitten kaatavat vain sen 4cl lasiin, eli viinojen keskinäinen suhde on oikea, mutta niiden määrä suhteessa cokikseen on pahasti pielessä Mutta oon mä jostain kyllä ihan kunnon long island icetean myös saanut, enkä sitte loppuillasta enään paljoo muistakkaan Oli jo pienet pohjat siinä... Tais olla entinen Soda helsingissä se paikka joka möi, hinta oli jotain 13 euroa.
Mutta osaakos kukaan sanoa paljonko on esim. Jenkeissä tuo elokuvissakin paljon kuultu "double" ? (varmaankin jostakin sikäläisestä yksiköstä johdettu, fl.oz tms?)
Eikös Blizzard2 tuossa edellisessä viestissään tämän varsin selväsanaisesti ilmaissut? Eli: "Eikös jenkit ja britit käytä juuri tuota unssia(fl oz), joka on noin hieman alle 3cl (jenkeissä 29,6 ml ja briteissä 28,4 ml). Jolloin niiden tuplat on käytännössä suomen 1,5 ravintola-annosta."
Offtopiccia, mutta eipä mahda mitään Lakia tuntematon baarimikkohan voi olettaa mitä tahansa, mutta lain mukaan menettelevältä et saa kahta annosta kerralla. Poikkeuksena kenties jos tilaat samalla vaikka suolapähkinöitä tms jolloin juomat nautitaan aterian yhteydessä. Ovat ainakin Turuus tiukentaneet valvontaa ja ainakin tietyt ravintoloitsijat ovat skarpanneet aika tavalla. Pätevällä syyllä (vaikkapa kaveri pyörätuolissa) voi saada kaverille kanssa, kunhan kaveri on näköpiirissä. Oikea suhde on kutakuinkin siinä, kun sekaan ei enää mahdu kuin loraus colaa joka hiljaksiin sekoittuu muuhun juomaan :thumbsup: (Tilasin kerran kaksi long islandia tuplana, ja baarimikko innostui vetämään pienen shown täyttäen lasit ilman mittoja jolloin pääsi tilanpuute hieman yllättämään.) Ilmankos anniskelua on alettu tarkemmin valvomaan... :weep:
No niin, ovatpa "baarimikot" puhuneet potaskaa. Siis ne, joita osittain uskoin ja jotka väittivät ettei paukkujen koko ole säännösteltyä ja siksi juuri pystyivät tekemään tuon "oikea oppisen" Long Island ice-tean, mutta olivat tosin puoliksi oikeassa, kun väittivät 4cl:aa ravintola-annokseksi. Eli uskoin sanottua juurikin ristiin kuin mitä olisi pitänyt. Kiitti linkistä! Äh peijjooni, isot paukut siis perustunevat tuohon erikoislupaan ...
Palataksemme takaisin topikkiin . Laitoin tuossa kyselyä eräästä oluesta Alkolle ja samalla kiittelin Ardbegin lisäämisestä valikoimiin. Vastauksessa Alkon asiakaspalvelu mainitsi, että olen ehkä huomannut toimitusvaikeudet Lagavulin 16 yo -viskissä, joiden pitäisi nyt olla hoidettu. Eli tulkitsin viestin niin, että Lagavulinia pitäisi nyt löytyä muualtakin, kuin vain satunnaisesti Leppävaaran alkosta. Noh, itsellä on sitä vielä reilusti puoli pulloa kaapissa. Aika säästeliäästi sitä on tullut nautittua, maksoihan se reilusti 50 euroa . Viikonloppuna napsahti Laphroaig CS:stä korkki poikki. Nyt on nysä korkki ja silppua pulloa täynnä :weep:. rami.
Pakosta en tiedä, mutta jokatapauksessa yleensä myyvät. Hinnasta en ole ihan varma, en ole sen tarkemmin vertaillut. Kyllähän kahdesta 2cl annoksesta sinänsä tulee enemmän kuluja ravintolalle kuin yhdestä 4cl:n. Jos ei muuta niin kahden lasin tiskaus ja poiskerääminen. Esimerkiksi 3 isoa lasia punaviiniä 3*24cl=72cl maksaa yleensä enemmän kuin koko pullo, joten ravintolan ei ole ainakaan ihan kaikissa tapauksissa pakko hinnoitella suoraan määrän mukaan.
Viskiä voisi kokeilla suodattaa kahvinsuodattimenpaperilla. Laskee vaikka vettä ensin läpi niin että paperi kostuu kunnolla, ettei se vain liukene heti kättelyssä tuohon CS:iin. Suodatinpaperi on kyllä aika tiukkaa värkkiä eli "passthrough" on aika heikko, jolloin on vaara että makuakin paperista jää. Jos pienet partikkelit eivät haittaa, niin normaalilla tiheällä kotitaloussiivilläkin asian ajanee ... ei se korkki niin mykkiä ole, oletan siis että kyseessä on "korkkikorkki". Sitten viikonlopun lopulliset arvioinnit Balvenie 10yo, kohtuullisen ponneton "viski viski" eli ei mitään kikkailua. 8- Balvenie 15yo single cask, ytimekkäämpi ja ryhdikkäämpi, onhan tämä tynnyrivahvuuksinen ja ikääkin on enemmän. 8 Balvenie 12yo Double Cask, Nam! Ei ole turhaan tätä viskiä toisessa tynnyrissä huljuuteltu. Pehmeä ja vivahteikas viski, ainakin 8.5 pistettä. Oban 14yo -89/-03 DE, Oban onneton, aikalailla mauton viski. 7.5, joka sekin on hiukan yläkanttiin.
Löysin eräästä Helsingin Alkosta sattumalta Cragganmore 12 YO:ta hintaan ~35 e. Oli samantyyppinen tilaustuote kun Lagavulin 16 YO Leppävaaran Alkossa. Koska itselläni on huomenna palkkapäivä, paljastan myös kyseisen Alkon vasta huomenna, jolloin olen ehtinyt käydä plokkaamassa yhden pullon talteen . Vaikka tämä viski tuskin samanlaista liikettä saa aikaan kun Lagavulin 16 YO. Onko kenelläkään kokemuksia tästä viskistä? En ole itse tätä edes maistanut, mutta se on yksi classic malteista ja saanut Jim Murraylta ja Michael Jacksonilta kelpo arvostelut. Malt Madnessin Johannes tosin ei viskiä arvosta laisinkaan. Kyseessä on kaiketi erittäin monimutkainen (complex) viski. rami.
Joo, ei niitä paloja niin paljon ole, etteikö niitä voisi noukkia vasta lasista. Tuollaisella perus (tee)siivilällä saattaisi saada ihan hyvää aikaan, mutta en taida jaksaa ruveta läträämään. Kapakissa tuota kerran maistaneena, olen täysin samaa mieltä. Kuvittelin tunkkaisen pubimiljöön vaikuttaneen maisteluun, mutta ilmeisesti se tosiaan on varsin perusviski. rami.
Nyt kun on näitä ns. parempia single maltteja jo käsitelty, niin mitenkäs tuo budjettipuoli? Eli onko noilla helvemmilla single malteilla kuten Speyburn mitään virkaa? Missä olisi paras hinta-laatusuhde Konjakeissa halpoja ja hyviä löytyy ihan kiitettävästi.
Oletteko huomanneet että Alkon uutuksissa oleva Balblait 24 Y.O Single Malt on Alkossa halvempaa kuin esim Saksassa? 0.7l pullo 66,7. Saksalaisessa nettikaupassa hinta 72. Uutuuksissa myös Glenlivet 18YO Malt...hintaa 0.7 putelille tulee 47,2
Normi Speyburn on käsittääkseni melko perusviski eikä kovin kummoisia arvosteluja ole saanut, mutta eipä ole omia kokemuksia kertoa tuotteesta, mutta olenpa päässyt tällaiseen kerran käsiksi: Speyburn 21yo SM/SC DB D.1977/B.1999 Bottle #217/Cask #1811 61,9% Johon kirjanpitoni kertoo: Kompleksinen, Jägermeistermaisia lakritsin makuja, kestää jonkin verran vettä, mutta "raakana" makoisan raju. 8+ Arvosanaan vaikutti epäviskimäisyys ehkä liikaakin. Balblait on outo mulle, Glenlivetiä monet ylistää (onhan tällä brandillä oma pitkä historiansa). Paras hinta/laatusuhde mikä kohdalle on sattunut on Wilson&Morganin House Islay Malt (Caol Ilaa ilmeisesti) ja blended puolelta Gordon Graham's Black Bottle 10yo. Niin ja tietysti unohtamatta Laphroaig 10yo, jota maailmalta saa edulliseen alle 25 hintaan!
Hinta/laatusuhteeltaan hyvä on myös Johnnie Walkerin Black Label 12 years. Thaimaassa litran leka noin 23. :thumbsup:
Jim Murray sanoo 2004 whisky biblessä seuraavaa Speyburn 10:stä. "Soft, slightly smoked, sweet, syrupy, simple. Speyburn so stylish. 81p". Michael Jacksonin arvio samasta jää 71:een pisteeseen. Omia kokemuksia ei ole. Tuo Johnnie Walkerin Black Label tuntuu nauttivan Jim Murrayn arvostusta. 89 pistettä antoi ja taisi sanoa sen olleen tylsin maistamansa pullo kyseistä tuotetta. Murray käsittelee blendien alustuksessa tuota nimenomaista ja ottaa sen esimerkikseen, kun sanoo myös blendeissä olevan laatueroja vuosien varrella. Black Labelia sanoo palvoneensa kuitenkin jo neljännesvuosisadan. Hinta taitaa olla Suomessa about single malt -tasoa. Black Bottle tuntuu olevan yksi suosituimmista blendeistä, mutta sitä ei taida saada suomesta? Siitä tulikin mieleen, että eilen Cragganmore 12:sta hakiessani - jota muuten saa siis Helsingin Lauttasaaren Alkosta - sain tutustua Alkon tilaushinnastoon. Tämä olikin varsin mielenkiintoinen tuttavuus, koska se sisältää pitkän listan tuotteita, joita voi tilata ilman lisäkustannuksia vaikka vain yhden pullon ja noin viikon toimitusajalla. Ne ovat siis muitten maahantuomia tuotteita, joita Alko ei ole ottanut hyllytuotteiksi. Listaa ei anneta ulos myymälästä, mutta myymälässä sitä kaiketi saa katsella kun vain pyytää. Kello oli about kahdeksan, joten ehdin vain nopeasti vilkaista single maltit ja sieltähän löytyi vaikka mitä. Erilaisia Bowmoreja, Macallan 12.. muutama kymmen niitä taisi olla, en muista tarkasti, kun ei ole valokuvamuistia . Saattaisi löytyä tuo Black Bottlekin, en tajunnut blendejä edes vilkaista. Netistäkään en tuota listaa löytänyt googlella. Joten nyt kaikki sitä silmäilemään ja kertomaan sitten tänne mitä siitä jäi mieleen. Tai vaivihkaa kännykameralla kuva . Itse olen nyt hieman innostunut muistakin kun islay-viskeistä. Laivalta tuotu Macallan Elegancia maistuu itselleni ihan hyvin, vaikkei kovin hyviä arvosteluita missään ole saanutkaan. Siitä innostuneena päätin sokkona hommata tuon Cragganmore 12 YO:n. Onhan se "classic malt" ja saanut Michael Jacksonilta 90 pistettä ja Jim Murraylta 85 pistettä. Pitänee tänään korkata ja maistaa. Eilinen oli myrskyn ansiosta voimakkaan Taliskerin hetki, joten jätin eilen ostetun Cragganmoren myöhemmälle . Muutama päivä sitten löysin eräästä ruokaravintolasta yllätyksekseni Campbeltown-alueen Springbank 10 YO:ta, joka oli erittäin hyvää. Tuon kuvittelisi olevan Alkon tilaushinnastossa, jos sitä joku maahan kuitenkin tuo. En kuitenkaan muista oliko. rami.
Springbank 10yo on minustakin erinomaista. Springbankin pienet pullotusmäärät tekevät vain siitä hinnakkaan varsinkin vanhemmista tuotteista. Knoppitietoa, kun Springbankin puolella pidetään siivous- ja huoltotaukoa tjms., Springbankin väki siirtyy läheisiin tiloihin tekemään Longrow nimistä viskiä, joka on Springbankistä poiketen savuinen ja turpeinen viski ... öö, kuulemma. Longrow maksaa maltaita, koska tuotantomäärät ovat vielä pienempiä kuin Springbankin, enkä vielä ole raaskinut sitä tilata. "Normi" 10yo Longrow maksaa 60-70 maailmalla, kun Springbank 10yo maksaa puolestaan hitusen alle 40. :-/ Black Bottlea en ole, ainakaan vielä, Suomessa tyrkyllä nähnyt.
Tosta Lagavulini 16YO:sta. Kaveri selitti jotain että sitä ei enään sais, että olis loppumassa kaikkialta ja sitä on jotkut sen tutut hamstrannu. Että sitä ei kai pitäis saada enään vuosiin. No ite löysin sitä laivalta, Se oli siis joku distillers edition, 1988. 16YO, bottled 2004. Lisäks merkintä että double matured. Onko tämä siis nyt sama viskiä vai joku erillainen versio? Oon löytäny kuvia joistain ihan erinnäköisistä pulloista. Onko kaikki double matured, kahdessa erillaisessa tynnyrissä kypsytetty? Entä tää distillers edition, limited edition systeemi. Mitä se tarkoittaa? En oikein googlellakaan löytäny mitään tietoa. Maistoin kyllä sitä baarissa ja pirun hyvää oli niin ostin sitä. 55e oli litran pullo. Pullo näyttää suunnilleen tältä, paitsi että vuos on 1988. Oon löytäny myös tämmösen näköisiä netistä: http://www.thewhiskyexchange.com/products/prod458a.htm
Tuo löytyy omasta hyllystä ja on ostettu Alkosta, eri tavaraa kun tuo DE. En tiedä mitä varsinaista eroa noissa on, kun en ole DE:tä maistanut. Tuossa perus 16 YO:ssa on ollut toimitusvaikeuksia kai aika pitkään, mutta käsittääkseni sitä saa nyt paremmin. Se oli myös Alkon tilaushinnastossa, joten pitäis saada lähi-alkoon viikossa, kun vain pyytää. Kummassakaan, Jim Murrayn Whisky Biblessä tai Michael Jacksonin Malt Whisky Companionissa, ei ole arvosteltu tuota nimenomaista -88 pullotusta, mutta Jim Murray on arvostellut -86 DE:n esim. vähemmän savuiseksi, kun 16 YO. Pisteitä about saman verran. rami.
Lagavulin DE (distiller's edition) on double matured, kuten etiketissäkin lukee, eli tavara on vanhennettu kahdessa eri tynnyrissä. Alussa viski on pidetty esim. normaalissa tammitynnyrissä ja loppuajaksi se on laitettu esim. tuoreeseen sherry tai vastaavaan muuhun viinitynnyriin lisämakua saamaan. Lagavulinin tapauksessa on käytetty erityistä Pedro Ximenez sherryn tynnyriä loppuvaiheessa. Lagavulin nousi suureen suosioon maailmalla muutama vuosi sitten ja valmistusmäärät eivät kohdanneet kulutusta varsinkaan viime vuonna. Ilmeisesti tislaamo ihan tarkoituksella sai näin nostettua hintoja ylöspäin. Kolme neljä vuotta sitten 32:llä (tai tarkemmin 64DEMillä) sai Lagavulinia, nyt se on kymmenisen euroa kalliimpaa. Mutta suosio on hiipumassa ja niin laatukin, valitettavasti tuntuu, että jotakin on prosessissa hukattu matkan varrella. Näinpä ollen Lagavulinia saa taas helposti hankittua. Toisena syynä 2000-luvun alkupuolen pienoiseen skottiviski uupeloon esitetään, salaiset kansiot -tyyliin, Tshernobylin onnettomuutta -85, yksi pahimmista laskeumista tuli juuri Skotlantiin ja väitetään että kaikkea viljaa ei bequerellien vuoksi voinut käyttää ... laskeuma juttu pitää paikkaansa, mutta säteilyarvoista raaka-aineissa ja muissa olisi kyllä vaiettu tosi hyvin. Toisaalta -85 tislatut tuotteet ovat vähissä ainakin etiketeissä. P.S. Normi Lagavulin on ollut vain yhden tyyppisessä tynnyrissä, mutta arvelisin senkin olleen jonkin sorttisessa sherrytynnyrissä muttei tuoreessa.