94,5kg nyt, 35,5kg lähtenyt ihmeellistä kun nykyään pystyy juoksemaan 8km lenkin helposti kun vuosi sitten ei jaksanut edes rappusia ylös kävellä viidenteen kerrokseen. vielä 5kg pois...
Masokistin testipäiväkirja alkaa. Pitäisi päivittäisen 10km pyörälenkin lisäksi käydä 5km juoksulenkki. Mitään lepopäiviä ei sitten ole tarkoitus pitää vaan tätä jatketaan siihen asti kunnes nivelet/selkä on paskana tai homma alkaa sujua liian helposti jolloin sitä ei kannata enää jatkaa. Itse veikkaan, että 3-4 viikon kuluessa alaselkä ja polvet rupeavat reistaamaan.
Mikä tekee mahdottomaksi sen, ettei pidä edes yhtä lepopäivää viikossa? Tuolla määrällä voi paikat hyvinkin kipeytyä, jollei ole treenannut aikaisemmin.
Treenaamattomalla ei vain voi, vaan aivan varmasti kipeytyvät. Mutta mikäs siinä, juoskoon pois jalat paskaksi, kunhan ei tule jälkeenpäin itkemään tyhmyyttään tai kipujaan.
No ei varsinaisesti mikään, mutta tämä testailu on vaan niin kivaa. Tämä kuuluu kuitenkin sinne kevyempään päähän testejä, edelle pääsevät aiemmista kokeiluista ainakin "42km ensi maanantaina" ja "20km tänään". Sitä kuitenkin pitää aina lihoa se muutama kilo että motivaatiota löytyy taas kuntoilun aloittamiseen.
Jos et ole kummemmin treenannut aikaisemmin, niin tuskin kestät viikkoakaan. Tuo homma nyt ei muutenkaan ole mitenkään järkevää toimintaa (ei edes äärimmäisessä laihdutusmielessä, puhumattakaan lihaskunnon kasvattamisessa), ilmeisesti kyse onkin vain jonkinlaisesta itselleentodistamisesta/puolimachoilusta. Tosin, eipä tuo 5 km juoksu ole kovin pitkä matka.
Se jää nähtäväksi, 3 pv takana eikä vielä suuria tuskia vaikka tänään meni pyörälenkin jälkeen jalat vähän hapoille. Ei sen pidäkään olla, kropan rajoja hakevat testit harvoin ovat. Täytyi kuitenkin laskea harjoitustasoa kun ei ole juuri viime vuoden jälkeen lenkkeilyä tullut harrastettua. Toisaalta ei kiinnosta aloittaa kevyesti (ts. oikeilla metodeilla) ja sitten pikku hiljaa lisätä harjoituksen tehoa. Siinähän ei varsinaisesti tule mitään tuskia kun kaikki sujuu kuin itsestään. Jotenkin tuntuu vaativan liikaa suunnittelua moinen tapa. Suosittelen melkein kaikille (ei sydänvaivoista tms. kärsiville) heti kättelyssä 5 - 10km lenkkiä ja mahdollisimman kovalla teholla. Siinä sitten erotellaan jyvät akanoista ja katsotaan kuka oikeasti haluaa ottaa saman huomenna uusiksi. Joskus 2003 keväällä kun eräänä krapula-aamuna päätin (jälleen kerran) aloittaa lenkkeilyn näytti sykemittari 8km kohdalla 189 lyöntiä minuutissa. Tuli vähän sydänkohtaus -fiilikset, mutta siitäkin selvittiin. Valitettavasti 3kk:n jälkeen koko touhu alkoi sujua liian helposti joten piti pitää parin kuukauden tauko.
hah, joko tämä heitto kuuluu kategoriaan "olisi minustakin tullu rokkistara, mutta en sitten viittiny" tai sitten kyseessä on jonkun sortin aivovamma, mikä estää luovan ajattelun ja sitä kautta on ajauduttu tilanteeseen ettei 3.kuukuaden lenkkeilyn jälkeen keksi mitään, mikä nostaisi vastusta astetta kovemmaksi.
Jos kolmessa kuukaudessa pääsit kestävyysjuoksun huipulle, niin kokeile tehdä samanlainen kolmen kuukauden tehotreeni salilla.
Tuohon on olemassa vain kaksi toimintatapaa: 1. Lisätä lenkin pituutta 2. Lisätä juoksunopeutta Ensimmäinen ei tuntunut mielekkäältä koska lenkki oli jo n. 10km mittainen. Toinen taas lyhentäisi lenkkiin käytettyä aikaa, eli lenkin pituutta olisi pakko kasvattaa josta ajaudutaan tuohon ensimmäiseen kohtaan. Ai niinkö siinä kävikin? Minä kun luulin vain tylsistyneeni. Ei onnistu, kainalokotelo hiertää ja lippaiden pohjissa on kulmikkaat "ulokkeet" jotka painavat kylkeä aseen ollessa kotelossa. Lisäksi käsiteltävyys on hankalaa takin/hupparin alta. Parempi vaihtoehto olisi ballistinen veitsi hihassa tai joku taskupistooli.
pöh..on olemassa muitakin vastuksenkasvatuskeinoja. Korkeuserot, lisäpainot yms. esim. Maastojuoksu on paaljon raskaampaa..nousuja, juuria, kantoja, liukkaita kiviä.
On koitettu. On ihan sama mihin suuntaan tästä kotipihasta lähtee juoksemaan, aina tulee mäkiä vastaan. Oikeastaan ainoa tasainen kadunpätkä on n. 500m pituinen eikä sitä viitsi kovin kauaa edes takaisin juosta. Pyörälenkillä on aina reppu selässä (menomatkalla läppäri, työkaluja, fillarinlukko ja tulomatkalla parin päivän ruoat). Olen joskus sen 20km juossut repun kanssa ampuradalle mennessäni (repussa ase, patruunat, taulut), mutta reppua ei kuitenkaan saa pysymään paikallaan vaan se hyppii ja heiluu puolelta toiselle vaikeuttaen juoksua. Hihnojen kiristäminen äärimmilleen taas estää tehokkaasti hengittämisen. Radalle mennessäkin tuli oikaistua metsän läpi joten juurakotkin on zekattu. Ehkä jos pukeutuisin klovnin asuun ja yrittäisin juosta kymppiä? Niissä kengissä on varmaan vaikea juosta ja peruukki tuskin kovin hyvin hengittää. Haastetta olisi ainakin riittävästi. Ei mutta kellohan on jo noin paljon, täytyy taas käydä se vitonen kiskomassa (normi varustuksessa), palataan myöhemmin.
Jos aihe kiinnostaa, lukekaapa seuraava koosteartikkeli (julkaistu 14.7. 2005 lehdessä - Nutrition & Metabolism, englanninkielinen, pdf, 9 s.): The case for low carbohydrate diets in diabetes management Artikkelissa on monia laihduttajia ja normaalipainoisiakin kiinnostavia kohtia: -Vaikka rasvan saanti on populaatiotasolla laskenut, on ylipaino lisääntynyt -Ylipainon lisääntyminen ja hiilihydraattien (erityisesti puhtaat sokerit ja valkoiset jauhot) suuri kulutus kulkevat käsikädessä -Matalahiilihydraattisella ruokavaliolla ja hyvillä rasva-arvoilla (mm. korkea HDL, matala trigly) on yhteyttä -Matalahiilihydraattinen ruokavalio tuntuisi olevan energiatehottomampaa -> ravinnosta suurempi osa muuttuu lämmöksi -Matalahiilihydraattinen, korkeaproteiininen ja rasvapitoinen (kerta- ja monityydyttymättömiä rasvoja) ruokavalio laihduttaa. Kokonaisenergiamäärä on silti usein pienempi itsesäätelystä johtuen (kylläisyys) -Hiilihydraattien määrä ei tarvitse pudottaa nollaan, vaan pienikin vähennys parantaa rasva-arvoja ja pudottaa painoa. "Conclusion Low carbohydrate diet compares more favorably, at least over the short term, to traditional low fat for improving glycemic control, insulin sensitivity and dyslipidemia of diabetes with reduction in triglycerides, increase in HDL cholesterol and modification of LDL to less atherogenic form. The need of the hour is to accept the benefits of carbohydrate restriction with reservation and to establish guidelines for its use, especially emphasizing use of mono and polyunsaturated fats as the way to achieve caloric balance since these have been inversely linked with CVD risk in various studies. In the mean time, clinical trials need to be conducted using graded levels of carbohydrate restriction and fat intake, with special emphasis on unsaturated fats, to examine their effects of on weight loss, glycemic control, insulin resistance and CVD risk. This is to resolve the present controversy about optimal dietary option for patients with diabetes."
Duh, pitää etsiä uusi kuntonyrkkeilypaikka. Jotenkin vanha valmentaja ei enää kiinnosta: "Kari Erik Hakola syyllistyi kahteen raiskaukseen, lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoon. Hän raiskasi saman naisen kaksi kertaa reilun parin viikon sisällä. Lisäksi hänet tuomittiin pahoinpitelystä, huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikoksesta. Vuonna -64 syntynyt mies sai rangaistukseksi 2 vuotta ja 4kk vankeutta. Oikeudenkäynti oli salainen ja juttuun liittyvät asiakirjat julistettiin salaisiksi 40 vuodeksi. Hakola teki rikokset vuosien 2002-2005 aikana. Hän odottaa rangaistuksen täytäntöönpanoa vapaalla jalalla Lähde: Turun Sanomat 7.9.2005 Lisätään vielä sen verran että Hakola itse kiistää syytteet: http://www.taikari.fi/vastine.htm
niin tuntuvat minunkin mielestäni. Mutta turun sanomien mukaan hänet on siis oikeudessa jo todettu syylliseksi tässä vielä linkki Turun Sanomien juttuun http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:2:0:0,4:2:1:1:2005-09-07,4:325281,1:0:0:0:0: