Kyllä sain, kiitoksia! Tuo voisi olla ihan harkinnan arvoista. Eli periaatteessa olisi 1-jakoinen, mutta hieman erilaisilla liikkeillä. Mitäs hyviä liikkeitä muuten on juuri takaolkapäille? Pitääpäs näin tietotekniikan aikakautena mainita myös, että näytti ainakin androidille olevan ihan näppärä ja ilmainen Workout log -niminen softa, jolla voi salitreenin tulokset laittaa ylös ja ne jää kalenteriin talteen. Mikä parasta, softassa on myös paljon (käytännössä kai kaikki mitä salilla voi tehdä) liikkeitä esimerkkeineen, joista voi helposti koota treeniohjelman.
Itse teen tällä hetkellä 1-jakoista ja joka treeni hiukan erilainen. Pääasia että joka treenissä tulee treenattua yhdellä liikkeellä: - jalat (kyykky, etukyykky, pistoolikyykky, luistelijankyykky...) - rinta (penkki, vinopenkki, edelliset käsipainoilla..) - selkä (leuat, ylätalja, alatalja..) - hauis (hauiskäännöt käsipainoilla, tangolla, hammerkäännöt..) - olkapäät (pystypunnerrus, vipunostot...) - ojentajat (ojentajapunnerruksia taljalla, käsipainoilla) - keskivartalo (lankkua, vatsalihaksia...) 3x viikossa noista kasaa erilaisen treenin. Toistot itsellä 3x8 ja perjantaisin 3x12.
Nyt näyttäisi siltä, että teoriassa olisi mahdollista käydä salilla vaikka viitenä päivänä viikossa. Vien tytön aamulla eskariin ja sen jälkeen on noin tunti aikaa käydä salilla ennen töitä. Ja tuo siis joka päivä, jos ei mitään muuta ihmeellistä ole. Viikonloput taidan jättää muulle liikunnalle sekä arki-illat. Pitää yrittää tuota juoksemistakin vielä harrastaa. 30-40 km viikkossa on tullut ennen salilla käymistä, mutta nyt se on tippunut sinne 10-20 km. Mikä kyllä toisaalta varmaan riittää pitämään juoksukunnon ihan ok tasolla. Mikään maratoonari ei ole tarkoitus olla. Mutta sitäpä tässä mietin, että kun teoriassa on viisi kertaa mahdollista käydä viikossa salilla - käytännössä se varmaan on 3-5, kun aina joskus sattuu jotain ja hyvä olisi niitä lepopäiviäkin välillä pitää - niin miten tuo saliohjelma kannattaisi suunnitella? Yksi rajoittava tekijä on tuo aika, minkä salilla voi olla. Käytännössä ehdin noin tunnin olemaan salilla päivässä, joten kauheasti ei kannata liikkeitä ottaa, jotta niitä ei kiireessä tarvitse tehdä. Näyttäisi siltä, että kuusi eri liikettä ehtii tunnissa tekemään rauhallisesti ja ajatuksella. Olisko 3-jakoinen (yhteensä 18 liikettä) tai 4-jakoinen (24 liikettä) hyvä? Liian tarkkaa ohjelmaa en toisaalta haluaisi myöskään, vaan vähän mahdollisuutta vaihdella liikkeiden välillä. Se myös nopeuttaisi salilla käyntiä, kun aina löytyisi jokin liike, jolla treenata eikä pitäisi odottaa, että laitteet vapautuvat. Joku voisi ajatella, että liika innostus tappaa harrastuksen, mutta toistaiseksi innostusta on ollut ihan mukavasti. Ja kun tuollainen määräaikainen salikortti on, niin kannattaahan se käyttää maksimaalisesti. Ei tietenkään kannata liikaakaan treenata, sehän on vain pahasta. Siksipä mietinkin, että välissä voisi tehdä ihan erilaisia salipäiviä ja vaikka juosta juoksumatolla pidempään jne, tehdä kevyemmillä painoilla pidempiä sarjoja, keskittyä yhdellä kerralla vaikka kokonaan vatsaan/coreen ja alaselkään, jne. Oisko fiksua? Aion netistä etsiä hyviä 3-jakoisia, joita voisi sitten vielä ehkä vähän muokata tuohon muottiin sopivaksi, mutta ehdotuksia ohjelmaksi saa myös antaa. Pitää myös vielä tutustua sellaisiin liikkeisiin, jotka eivät niin tuttuja itselle ole. Monipuolisuus lienee ihan hyvä, kunhan opettelee nuo liikkeet oikein. Sellainen mielenkiintoinen huomio on tullut tuolla salilla, että kun kaikki videot sanovat, että liikkeet pitää tehdä rauhallisesti, keskittyen siihen treenattavaan lihakseen/lihasryhmään eikä painoja saisi liiallisesti repiä koko kropalla, niin tuntuu, että monet kävijöistä juurikin repivät painoja kaikin voimin. Esim. kun itse ensin tekee ylätaljalla sarjaa keskittyen siihen, että rasitus tuntuu siellä missä pitää ja teen liikkeen juurikin siten, kuten neuvotaan, niin sen jälkeen seuraava lihasmörssäri vetee laitteen melkein nurin puolimakaavassa asennossa. En voi väittää itseäni mitenkään kokeneeksi salillakävijäksi, mutta eihän tuo kuitenkaan mitään rakettitiedettä ole. Vai meneekö se siten, että kun on hankkinut isot lihakset, niin sen jälkeen pitää kaikki liikkeet tehdä maksimaaliseen näytöstyyliin, maksimaalisilla painoilla ja ainakin omaan silmään täysin maksimaalisen väärin...? Sinänsähän meikäläiselle sillä ei ole väliä, miten muut tekevät, mutta mallia tuollaisesta ei liene kannata ottaa. Onneksi salilla on useasti talon puolesta ilmainen ohjaaja, joka neuvoo tarvittaessa. Toinen ikävä puoli noissa mörssäreissä tuolla on se, että jokaiseen laitteeseen jätetään ne suuret painot muiden poisotettaviksi ja taljoissa heitellään kahvat minne sattuu salin lattialle eikä viedä niitä telineeseen. Eli ollaan vähän kuin kotona, mikä tuossa tapauksessa ei liene kaukana totuudesta. Sen verran usein nämä samat kaapit siellä ovat. En mitenkään haluaisi yleistää, mutta tuo on just sitä, mistä en oikein itse ole koskaan salilla pitänyt. Jostain syystä siellä vielä tuntuu just ne tietynlaiset kaverit olevan tuollaisia. Onneksi aamulla on paljon eläkeläisiä.
Erinomainen pointti siitä miksei kuntosalit oikein viehätä. Vielä kun kotona pystyy tekemään riittävästi ilman että kukaan on kysymässä maksuakaan siitä eikä kukaan kyttää selän takana vuoroa tai valistuspaikkaa.
Olen nyt tehnyt seuraavaa 2-jakoista ohjelmaa. Treenikertoja pyrin saamaan neljä viikossa, joten molemmat tulisivat kaksi kertaa tehtyä. Ohjelman olen itse muokannut omalle mielelle sopivaksi. Kommentteja saa antaa ja lopuksi laitan vielä jotain omaa kommenttia. Treeniä ennen juoksen juoksumatolla 10 minsaa tai jos se on varattu, niin sitten kuntopyöräilen. Pyrin tekemään ohjelmaa siten, että lämmittelyssä hankittu hiki säilyy. Rauhallisilla liikkeillä, mutta ei liian pitkillä tauoilla, jotta kroppa ei kylmene. Yleensä treenin päätteksi on hengästynyt olo. Koko hommassa (poislukien lämmittely) menee noin 60 minuuttia, riippuen siitä, minkä verran salilla on porukkaa, mikä vaikuttaa esim. siihen että teenkö kolme vai neljä sarjaa. 1.päivä -Jalkaprässi -Jalankoukistajat laitteessa -Jalanojentajat laitteessa -Pohkeet istuen laitteessa -Penkkipunnerrus -Ojentajat ylätaljassa -Hauikset Hauisten kohdalla vaihtelen hieman liikkeitä riippuen fiiliksestä ja saatavilla olevista välineistä. 2.päivä -Alatalja -Ylätalja -Hartiaprässi -Vipunostot taakse -Vipunosto sivulle käsipainoilla -Pystysuotu taljassa -Selkäojennus telineessä Teen yleensä 6-10 toistoa. Jos menee yli 10/12, niin laitan enemmän painoa. Jos jää alle kuuteen ekalla sarjalla vähennän painoa, koska pidän ainakin itse pienenä vaarana sitä, että suurilla painoilla menee tekniikka väärin. Tietenkin laitteissa se ei niin ole ongelma. Tuloksia seuraan kännykkäohjelmalla, joka on varsin mainio siihen. Olen itse ollut varsin tyytyväinen ohjelmaan ja tuloksiin. Muutamia huomioita kuitenkin: -Ohjelmassa ei ole vatsalihaksia erikseen. Teen ne kuitenkin molempien lopuksi, mikäli vain aikaa riittää. Joten niitä tulee viikottain treenattua. Ja pitää myös muistaa kaikkia liikkeitä tehtäessä jämäkkä keskivartalo, mikä vahvistaa myös vatsalihaksia. -Ohjelmassa ei ole maastavetoa. En ole oikein sen ystävä eikä se tahdo oikein mennä oikealla tekniikalla. Joten se jää tulevaisuuteen. -Ohjelmassa ei ole kyykkyjä. Mitään minulla ei ole kyykkyjä vastaan, mutta pienellä salilla on vain yksi paikka siihen ja se on aina varattu. Joten ajattelin jättää sen suosiolla tulevaisuuteen. Nykyinen ohjelma on sellainen, minkä olen oppinut hyvin sekä se on suhteellisen helppo tehdä. Muutoksia siihen tulen varmasti tekemään, mutta näin aloittelijan näkökulmasta se tuntuu monipuoliselta ja helpolta tehdä. En tiedä onko plaza nyt niin hyvä tähän keskusteluun vai pitäisikö mennä pakkotoistolle, mutta jos jollakin on kommentteja ja ehdotuksia, niin mielelläni otan ne vastaan ja muokkaan ohjelmaa, jos se on tarpeen.
Tuossa kyllä menee kaksi monen mielestä kuningasliikettä ohi. Ei se mave-tekniikka mitään rakettitiedettä kuitenkaan ole. Tuohon "aina varattu" ongelmaan, onko mahdollista vaikka aloittaa reeni sillä, jolloin mahdollinen odottelu on treenin alussa.
Tuo "ei salilla käynti rakettitiedettä ole" on itseasiassa ollut periaatteenani salilla. No jos maven ja/tai kyykyt ottaisi mukaan, niin miten ohjelmaa kannattaisi muuttaa? Kannattaisiko vuorotella esim. jalkaprässin kanssa? Kauheasti liikkeitä per kerta en lisää haluaisi, koska treenin pituus venyy sitten ehkä liian pitkäksi ja toisaalta luulen, että jaksaminenkin hieman kärsii. Tarkoituksena olisi syksyn alusta muuttaa tuota ohjelmaa ja viimeistään sitten oli tarkoitus ottaa mave/kyykky mukaan.
No joo, tästä voi joku olla ihan hyvilläkin perusteilla eri mieltä, mutta en ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt, mikä siinä mavessa olisi niin erityisen teknistä. Tangosta kiinni, perse alas ja tanko sääriä pitkin ylös. Ainoa, mitä oikeastaan keksin, että voi töpöillä, on päästää selkä kaarelle taikka nostaa tanko kaukana edessä (suorin jaloin nostoa lähestyen). En viitti väittää mitään, kun ei juuri ole kokemusta. Jos itse tekisin 2-jakoista, niin todennäköisesti joko - prässi pois ja vuoroviikoin mave/kyykky tilalle, koska kahdessa viimeisessä saat toissijaista kuormaa myös selälle, toisin kuin prässissä, taikka - vuoroviikoin mave/kyykky ennen prässiä, kyykkyviikoilla etureisiliike (reisiojentaja) pois ja maveviikolla takareisiliike (reisikoukistaja) pois. Tällöin treenipituus ei pitäisi hirveästi kasvaa ja kokonaiskuormituksen kannalta kyykky+prässi riittänee etureisille ja mave takareisille siinä määrin, ettei sitä eristävää liikettä samaan treeniin välttämättä tarvita. Ja jos pitäisi valita, tekisinkö itse pelkästää reisiojentajaa kuormittavaa liikettä vai koko alaruumista kuormittavaa prässiä... Ja sama argumentti reisikoukistajan osalta. Mutta älä minua usko, kokeile itse pari kuukautta jos huvittaa, ja päättele sitten itse, että toimiiko. Apropoo, jos muuten mahdollista, niin vuoroviikoin pohkeet istuen ja pohkeet seisten. Hieman eri kuormitus riippuen siitä, onko polvi suorassa vai 90' kulmassa.
Muistelen, että joskus tätä opusta selatessa tuli tuo vastaan. Käsitin, että ratkaisevaa on nimenomaan polven kulma, jolloin joiltain saleilta löytyvä pohjekone, jossa jalat ovat suorana, asento on puoli-istuva eli kroppa kääntyy lantiosta eteen ja kelkan paino on alaselällä, ajaa saman asian. Esmes tällainen taikka vastaava ratkaisu. Itsellä on ainakin sen puhtaan "pohkeet seisten" koneen taikka tangon kanssa tehdyn varvistelun jäljiltä selkäranka sen verta kasassa, että mieluummin en tee.
Ei ole nyt, mutta varmaan pitäisi, kun kelit ovat ethelässä loskaiset eikä ulos huvita mennä kuralammikoissa pomppimaan tai jäähän liukastelemaan. Meikäläiseen on kertynyt ylimääräistä läskiä ulkoilun puutteen vuoksi. Odottelen vielä josko pikkupakkaset palaisivat ja ulos pääsisi jotain tekemään likaamatta itseään. Pidän itseni tankattuna valmiudessa, jos niitä kauniita talvipäiviä vielä saapuisi. Sitten kun alkaa todellinen kurakausi niin ne viikot vedän paastolla sisällä enkä mene ulos loskaan ja sen jälkeiseen hiekkapölypilveen hampaita narskuttamaan. Kun fillaritiet on pesty hiekasta puhtaaksi ja kuivuus ilmestynyt huhtikuun loppupuoliskolla, sitten alkaa ulkoilukausi ja loppuu paastoaminen. Tai ehkä tämäkin aikaistuu ilmaston lämpenemisen takia huhtikuun alkupuolelle, mutta ennen muinoin kevään etenemisen aikataulu oli tuollainen. Liikuntaa en ole osannut millään konstilla yhdistää paastoon, koska 2 tankkausvuorokautta tarvitaan, että voimat palautuisivat ennalleen. Normaali-ihmisellä varmaankin paastosta ennalleen palautuminen tapahtuu nopeammin, vuorokauden syömisellä, mutta minun pitäää syödä kahtena päivänä, jotta kolmantena olisi voimia pitkäkestoiseen suoritukseen. Jos siis paastoaisin 3 päivää putkeen (lyhin mahdollinen MINUA laihduttava aikajakso) ja sen jälkeen söisin kahtena päivänä, kertyy vähävoimaista liikkumattomuutta 5 vuorokautta putkeen. Se päästää kunnon rapisemaan. Kun siis pääsisi vain yhtenä tai kahtena päivänä viikossa kuormittamaan itseään. Viime paastosessiossa loppusyksyllä ulkoilin päivittäin vaikka jo aloitin paaston, ja kolmantena syömättömyyspäivänä voimattomuuden fiilis oli vastenmielinen ja sen jälkeen jatkoin paastoamista ILMAN liikuntaa pari lisäpäivää. Pari ensimmäistä paastopäivää hoituu mukavasti varastosokereilla eli ei vielä huomaa voimien hupenemista, mutta sen jälkeisinä päivinä lihakset ovat rutikuivia ja pelkän rasvanpolton kera toiminta pysyy yllä. Voimataso puolittuneena. Siispä käytän lepäily+paastopäiviä "sadekausina" ja kuivat kelit ulkoilen säännöllisesti ja syön "liikaa" eli paino hieman nousee ja odottelen seuraavaa sadekautta, että pääsee pudottamaan liikakiloja pois. Liikunnan teho on huomattavasti suurempi kun elää pluskalorimoodissa, verrattuna siihen, että olisi miinuskalorimoodissa eli varastorasvanpoltolla. Pointti on tässä: on yhdentekevää ollaanko 100 kaloria miinuksella vaiko totaalipaastolla. Aina kun energia puretaan esiin varastorasvoista (eli lihasten sokerivarat ovat tyhjentyneet), toimintatehot ovat surkeat verrattuna "lihottavaan" ylitankkaukseen, jossa lihakset ja aivot pidetään täynnä energiaa joka päivä. Jos siis haluaa laihtua, se kannattaa tehdä mieluummin viikon paastolla kuin kuukauden "keventämisellä". Tai jos nimenomaan haluaa masokistisesti olla kuukauden ajan voimattomana läähättäjänä, niin siitä vaan. Minä olen mieluummin vain viikon ajan voimattomana kuin kuukauden ajan. Sama läskimäärä saadaan poistumaan molemmilla tavoilla. Mieluummin 7 * -2000 kcal = -14000 kcal kuin 30 * -467 kcal = -14000 kcal. Kummassakin metodissa vallitsee alentunut toimintakyky. Kummatkin laihdutusmetodit olen testannut ja voimattomuuden olotilan todeksi huomannut. Samalla kun paastoaa ja löhöilee viikon, saa lepuutettua niveliä ja hermostoa ja jänteitä, jotka eivät palaudu niin nopeasti kuin lihasvoima palautuu. Etenkin vasen polvi meikäläisellä tykkää talvesta ja levosta, koska kesällä en lepää tarpeeksi ja kolotukset pahenevat sitä enemmän mitä enemmän aurinko paistaa. Olen aurinkokäyttöinen otus, toimin vain auringonpaisteella. Poutasäällä en ehdi pitää lepopäiviä lainkaan, josta seuraa outoa pikakuumeilua iltaisin ja muita ihmeellisiä oireita. No, talvella ja paskasäällä sitten löhötään ja parannellaan ylirasituksia pois kuleksimasta. Kuten jo olen aiemmin luennoinut, minulle sopii parhaiten 3...7 vuorokauden paasto laihdutusmetodina, koska se "häiritsee vähiten" yleistä liikuntakykyä ja antaa käteviä pakkolepotaukoja kroonisille nivel/kovakalvo/jännetulehduksille (kun rasitus ja sokerit poistetaan kuvioista, tulehdus vähenee). Ja mikä mukavinta: paastotessa ei ole paska henkinen fiilis, eikä ajatus pyöri syömisessä+kalorilaskennassa, koska mitään energiaa ei syödä ja sillä sipuli. En ikinä enää yritä mitään "keventämistä", ellei joku keksi sellaista mullistavaa metodia, joka ylläpitää maksimaalisen tankatun lihasvoiman suorituskyvyn SAMALLA kun eletään miinuskaloreilla eli keventäen. Nykytietämyksellä tarvittaisiin huumeita poistamaan vitutus ja kurnivan mahan ongelmat, sekä anabolisia mömmöjä nostamaan voimataso ylös rasvanpoltolla ollessakin. Ei ole kovin terveellistä eikä halpaa touhua tuollaisia aineita käytellä. Mieluummin vedän paastoa pipoon silloin kun haluan läskiä poistaa tai levätä ylirasituksista. Paasto ei maksa mitään. Sen olen huomannut erona viime aikojen paastoissani, että ei ole enää ylipirteä fiilis paastotessa. Elimistö on varmaan jo tottunut paastoamiseen eikä hätkähdä sitä niin paljon kuin alkuaikoina. Tai sitten teen käyttö pitää päivittäisen olon tietyllä pirteystasolla, ettei paastopirteys enää siinä seassa erotu. Alkuaikoina paastotessa en muistaakseni vielä käyttänyt teetä päivittäin. Hieman nyt surettaa kun paastosta on tullut niin arkipäiväinen työkalu minulle, että siitä on kadonnut kaikki jännitys ja uutuuden viehätys. Arkinen työkalu, joka toimii aina. .
Ajattelinpas, että olisi ihan hauska päivittää tänne miten on kuntoilun kanssa mennyt. Kun yli vuoden takaa on viimeisin oma viesti. Tässähän kävi niin kivasti, että helmikuussa katkaisin akillesjänteeni sählyssä ja siitä tuli useamman kuukauden tauko kaikkeen liikuntaan. Elokuussa vasta aloittelin varovaisia juoksulenkkejä. Tosin sitä ennen jo aloitin salilla käymisen, mutta kunnon hikiliikuntaa ei ole voinut tehdä kuin syksystä ja vasta parin viime viikon aikana on yli 10 kilsan juoksulenkit onnistuneet ilman, että jalka on kipeytynyt matkalla liikaa. Nyt kun jalka alkaa olla jo siinä kunnossa, että sillä kestää tehdä oikeastaan mitä vain niin ajattelin laittaa hieman nykysettiä tänne. Sellainen mukava huomio tuli tehtyä, että kun 2,5 kuukautta kävelin kepeillä enkä senkään jälkeen vielä pitkään aikaan liikkumaan päässyt, että liikunta on oikeasti aivan hemmetin mukavaa ja sitä kaipaa, kun sitä ei voi tehdä. Saikun aikana tuli kerättyä kilojakin ihan kivasti, kun illat meni tietokoneella pelatessa (projektorin kautta tietenkin katseltiin ) ja mässytellessä. Senpä vuoksi motivaatiota onkin ollut nyt todella paljon ja päivääkään ei haluaisi olla ilman hikiliikuntaa. Kuntosalituloksetkin menivät tuossa melkein 6 kk tauon aikana paljon alaspäin, mutta nyt on niitäkin saatu pikkuhiljaa ylös vedettyä. Kun en kesällä oikein muuta voinut, niin parantelin omaa kodin kuntosaliani siten, että pystyn ohjelman tekemään kokonaan kotona. Käsipainoja, muutama levytanko ja levypainoja, penkki, kyykkyteline. Niillä on saanut tehtyä tätä Elaston 2-jakoista ihan hyvin https://pakkotoisto.com/threads/2-jakoinen-ohjelma.53842/ Välillä toki tekisi mieli päästä jalkaprässiä tms. tekemään, mutta toisaalta olen vielä suhteellisen varovaisilla painoilla mennyt kaikissa jalkoihin ottavissa liikkeissä. Esim. kyykyssä olen menossa nyt 70 kilossa. Aloitin loppukesästä varovaisella 20 kilolla ihan vain, että jalka saa fiilistä taas treenaamiseen ja siitä joka viikko olen muutamalla kilolla ylöspäin mennyt. Jalka kyllä oikeasti varmasti kestäisi jo täysipainoisen treenaamisen, mutta pelko on enemmän vain psykologinen juttu takaraivossa. Sen vuoksi menen hitaasti mutta varmasti ylöspäin noissa painoissa. Jossain vaiheessa voisi sitten yhdistää viikkoon vaikka yhden kuntosalipäivän, jossa tekisi niitä asioita, mitä ei kotona täysin pysty. Vielä sitä ongelmaa ei kuitenkaan ole. Nykyään tulee liikuttua siis keskimäärin näin: - 4 kertaa viikossa sali. - 1 kerran viikossa judo. (Aloitin ennen jalan hajoamista harrastuksen uudestaan. Noin 10 vuotta sitä on kokonaisuudessaan takana, joten siinä mielessä tuttua juttua. Ja mikä hauskinta, niin tuolla ei jalkaa tule yhtään murehdittua. Harkkoja saisi olla useamminkin.) - 1 kerran viikossa sähly. (Jos vain harkat on. Perjantai-ilta ei paras mahdollinen ajankohta ole, joten aina ei pelejä saa aikaiseksi. Vaikka sähly onkin mukavaa, niin se on kuitenkin se kaikista pahin pelko, koska siellä jalka alunperin hajosikin.) - 2-4 kertaa viikossa juoksu/hiihto/rullaluistelu/... Ihan sen mukaan, miten muita juttuja salin lisäksi on viikolla ehtinyt tekemään. Sen lisäksi olen ottanut tavaksi hakea cittarista salaatilounaan joka päivä. Kuitenkin ehkäpä isoin juttu on se, että olen alkanut tekemään toimistotyötä seisaaltaan. Mahdollisuus olisi ollut myös sähköpöytään, jolloin olisi voinut välillä istuakin, mutta pakotin itsekin ottamaan vain korkean pöydän, jonka edessä on pakko seistä. Noin ei ole mahdollisuutta istumiseen ollenkaan. Olen paljon skype-palavereissa, jolloin voin kuulokkeet päässä astella pöydän edessä edestakas. Ei siis tule vain staattista paikoillaan seisomista, mikä sekään ei ole hyväksi. Muutaman viikon jälkeen noin 8 tunnin seisominen päivässä on ihan normijuttu. Ei tunnu missään eikä sitä ajattele ollenkaan. Kaikinpuolin terveellinen juttu ja kuluttaahan tuo kaloreitakin mukavasti enemmän. En ole mittoja ottanut ollenkaan enkä painoa seurannut, mutta selkeästi muutosta on tullut kesän jälkeen. Maha on kadonut kohta kokonaan ja ehkä se mukavin mittari on se, että painomäärät ovat nousseet kesästä, joten edistystä on sillä saralla tullut. Oli kyllä järkytys huomata, miten lihasta katoaa, kun moneen kuukauteen ei pääse treenaamaan ja syö epäterveellisesti. 4x5 sarjat penkistä ei mennyt kesän lopulla kuin 56 kilon painolla, mikä oli kyllä ihan surullisen ikävä tulos. Nyt aletaan olla kohta 70 kilossa. Fiilis on kyllä parempi nyt mitä koskaan liikunnan kanssa. Tuosta jalasta sen verran, että jo katkennut akillesjänne todella harvoin katkeaa uudestaan. Eli sitä ei oikeastaan edes pitäisi pelätä. Sen sijaan on noin 5% todennäköisyys, että myös toinen akillesjänne katkeaa joskus. Sitä onkin kiva sitten miettiä, kun juoksee täysillä mäkeä ylös. Millä tahansa askeleella voi kuulua naps...
Suurimman voimatasojen tippumisen aiheuttaa hermoston nukahtaminen. Toki lihaksetkin kutistuu, mutta lähinnä nesteet niistä lähtee ja noiden myötä lihastonustakin häviää. Hyvä puoli on se, että hermoston kunnon ja lihasten nesteet saa nopeasti takaisin, "lihasmuisti" hoitaa!
Kattaako lihasmuisti puolentoista vuoden paussin? Retorinen oli kysymys tämä. Kerron silti yllättävän havaintoni: Kesällä 2015 siirryin käyttämään sähköfillaria, koska maastofillarista halkesi takavanne (mitättömän 16 vuoden rääkkäyksen jälkeen). Ei ollut etukäteen hajuakaan mitä tapahtuu polkemiskyvylle/lihasmassalle/motoriikalle kun sähkön avulla yli vuoden ajelin, suorastaan laiskottelin. Nyt liukkauden ja hiekoituskauden alettua palasin pitkän tauon jälkeen takaisin remontoituun maastofillariin, suurikitkaisiin nappulakumeihin vieläpä. Sähköfillari odottakoon paljaita asfaltteja eli huhtikuuta 2017, teen sille pientä remonttia talven aikana. Eniweis, olen edellisen 6 vuorokauden aikana käynyt 4 kertaa fillaroimassa ja tänään pitää taas lähteä, pakettiautomaatille kiintolevyjä noutamaan. Pakkaseen. Keuhkoja kiduttamaan. Sydänkohtausta lähes saamaan. Ennen noita kuutta vuorokautta en ole täysmanuaalista fillaria polkenut noin 17 kuukauteen. Ja mitähän vittua? Ylämäet kulkevat nyt HELPOMMIN KUIN ENNEN. Sähköfillarin käyttö on PARANTANUT voimatasoa. Täysin sairas ilmiö, jolle en löydä selitystä. Monethan varoittavat, että sähköfillariin siirtyminen on viimeinen askel ennen totaalista liikuntakyvyttömyyttä, että puoli ruumista on jo haudan alla jos sähköfillaria alkaa käyttää. Ja paskat. Sähköfillari on näemmä kuntoa parantava työkalu. Lisämassa, jonka mukana raahaaminen päinvastoin voimistaa käyttäjää. 16 kilon maastofillari vaikuttaa nyt höyhenenkevyeltä käsitellä. Ketterältä, ottaa töyssyt kevyesti ja pehmeästi. Ja ylämäet voi suorastaan kiihdyttäen riuhtoa ylös. Jos selkänivelet kestäisivät, voisin jopa innostua temppuilemaan maastofillarilla, mutta ei saa nyt liikaa innostua. 22 kilon sähköfillarin hallinnoiminen on ilmeisesti opettanut kehon hallinnoimaan 22 kilon ylimääräistä metallimassaa. Raskasta fillaria nimittäin joutuu keventämään ennen töyssyjä, hyppyyttämään se esteen ylitse, koska 20 tuuman renkaat ja takana jousittamaton napamoottori eivät tykkää tälleistä. Ennen sähköfillarielämää koin maastofillarin raskaana junamaisena ratakiskona, jonka käsittely oli masentavan työlästä, kun sitä vertaa nuorena ajamaani 11-kiloiseen kilpafillariin (juu, kun olin pieni, ei vielä ollut 6-kiloisia hiilikuitufillareita keksitty, eikä niihin ole varaa vieläkään). Kaikesta päätellen nykyaikaista 7-kiloista fillaria käyttävät urhot taitavat olla voimattomia hienohelmoja, joiden kannattaisi ihan kokeeksi ajella vuosi tai edes pari kuukautta 22...222 kiloa painavalla teräsmöykyllä. Siinä raahaamisessa voimat kehittyvät ja sen jälkeen entinen kevyt fillari alkaa tuntua suorastaan massattomalta ja sen polkemiseen tulee ihan uusi iloisuus. Entisen grammanviilaajan eli reikäporaajan ja fillarikeventäjän suustani en olisi ikinä kuvitellut sanovani 16-kiloista ajokkia kevyeksi, mutta kevyeltä se nyt tuntuu, höyheneltä. Tästä on kiittäminen maapallon paskinta ja halvinta litiumakkuista sähköfillaria, jonka raahaaminen mäkiä ylös on sietämätöntä kidutusta, koska sähkömoottori tai siis kelvoton kiinalainen akku ei jaksa avustaa silloin hölkäsen pölähdystäkään. Sileällä sähköfillari kyllä nostaa keskinopeutta, mutta ylämäissä ja alamäissä siitä on kamala riesa. Kiitos siitä riesasta. Olen saanut salakavalaa lisävoimaa kyseisen kiinalaisen paskaläjän kanssa liikkuessani. Tarkempi selitys voi olla siinäkin, että sähköfillari nopeuttaa palautumisaikoja ja mahdollistaa useammin tapahtuvan liikkumisen. Yksi lisäpäivä lepoa tarvitaan manuaalifillarilla ajaessa, koska energiaa kuluu niin paljon. Kummastakin maailmasta nyt kokemuksia saaneena sanoisin manuaalifillarin olevan aerobinen työkalu, jolla saa peruskestävyyttä, mutta joka alentaa voimatasoa. Sähköfillari taas on hetkellistä voimaa parantava työkalu, jolla voi tarkoituksellisesti ja osin huomaamattaan kasvattaa spurttikykyjä. Voi tehdä suurivoimaisia hetkellisiä ponnisteluita ja sen jälkeen "levätä" 25 km/h vauhdilla yhä kulkien. Tätä olen aina toivonutkin, hetkittäistä täysivoimaista riuhtomista ja sen jälkeen lepäämistä. Manuaalifillarilla intervalliajo vain ei minulta onnistu, koska jos hetken polkee täysillä, sen jälkeen matka loppuu ennen kuin pääsee mäen päälle, tai ajonopeus hidastuu lähes kaatumisen partaalle. Sähköavustus pitää ajon sujuvana, vaikka kuski hetkittäin olisi ihan tiltissä ja hervottomana ja voimat kadottaneena. Pitää vain toivoa, ettei tämä talven kestävä "liian kevyt" maastofillarointivaihe pudota kuntoa liian huonolle tasolle. Että kun keväällä taas palaan raskaaseen sähköfillariin, jaksaisin taas raahata sitä riippakiveä mukanani. Vielä ei ole minulle selvinnyt mihin käytetään fillarin pahvilaatikossa ollutta mustaa muovimötikkää, jossa on kaksi piuhaa. Toisessa päässä joku RCA-liittimen näköinen pistoke ja toisessa päässä verkkovirtatöpseli. Liekö joku iPhone-lisälaite. En sitä käytä kun en Apple-tuotteita omista. Vitsivitsi, olen kyllä ladannut sähköfillariani, mutta sähköavustuksesta huolimatta raskaan ajokin käsittely vaatii enemmän voimaa kuin kevyen ajokin. Ja keho oppii automaattisesti lisäämään voimatasonsa riittäväksi. Kesän nopeita ajoja varten panen maastofillariin GhettoTubelessit, kuten sähköfillariinkin tietysti. Vierintävastuksen haluan aina minimoida, vaikka nyt sepelikaudella pitääkin suojautua puhkeamisilta nappulakumien avulla. Lyhyesti: totutelkaa kehonne lisämassojen käyttöön. Tottumisen jälkeen olo on kevyt ja suorituskyky kohonnut. Kävelijälle nilkkapainot, rannepainot, painovyö, painoliivit. Hiekkaa reppuun. Tai vettä, jonka voi valuttaa pois jos ei meinaa jaksaa kävellä kotiin. Fillaroijalle raskas kömpelö ajopeli, jonka jälkeen sirompi ajokki vaikuttaa entistä sirommalta. Laiskalle paras on se, ettei ole vaihtoehtoja. Kuten minä, universumeiden laiskin paskiainen. Kun ei ole muuta ajokkia kuin raskas sähköfillari, sillä menen. Minulle lisäpainot eivät sovellu, koska laiskuuttani kuitenkin jättäisin ne ottamatta mukaan. On parempi, että on jokin pakollinen raskas mukana raahattava taakka, jota ilman ei voi liikkua. Fillari minun tapauksessani. Mopoilijaa auttaa se, että valaa bensatankin täyteen betonia ja kaataa tulpanreiästä hiekkaa pyttyyn. Taatusti voimat kasvavat kun mopoa työntelee kauppaan ja takaisin. Autoilijaa auttaa eniten kun ajaa autonsa mereen tai järveen. Ja sitten menee ostamaan kiinalaisen sähköfillarin. .
Jo pidempään kunnolla punttiksella reenanneet (useita vuosia täsmätreeniä) saattavat vuodessa lisätä rasvatonta lihasmassaa 1-3kg, riippuen aika monestakin tekijästä. Jos olet vuoden pois salilta niin menetät aivan varmasti edellä mainitut kilot lihaksen muodossa. Nesteet on aivan se ja sama, koska ne voi päivittäinkin vaihdella esim. 3kg, niitä on typerä verrata yhtään mihinkään.. Toki lihasnestepöhössä on voimatasot korkeammat kun ei nestepöhössä... Mutta se on aivan satavarmaa että pitkän tauon aikana tuota menetettyä 3kg lihasmassaa et satavarmaan parissa kuukaudessa takaisin saa !. Voimatasot voivat nousta nopeasti, puhdas lihasmassa ei todellakaan.
En tiedä, mutta oiskohan tuossa sama ilmiö kun siinä että salilla kasvaa voimat & lihasmassa paremmin kun pitää huolen "liikkeen jatkuvuudesta", eli siitä että se kuorma ei tyssää missään vaiheessa (esim. penkkipunnerruksessa liike kulkee, ei pysähdy rinnalle, ei heti rinnalta lähdön jälkeen etc.) koska varmaanhan tuo moottori avustaa just noissa "vaikeissa" kohdissa eniten(?), jolloin liike säilyy hyvin jatkuvana, vaikkakin raskaana.. yleensä hermosto menee tukkoon noissa tilanteissa jossa liike ei olekaan niin jatkuvaa ja sulavaa ja hermostolla taas ottaa vkon pari palautua kunnolla, kun lihaksistolla päivän pari... Ehkäpä rasitat nyt niitä lihaksia enempi tuollaisella sähköavusteisella täsmäpolkemisella, kun aikasemmin on rasitettu myös hermostoa, niveliä etc. Tämä vaan tuli itsellä mieleen, eli mutulla mennään... Oma kehitys heilahti kanssa kivasti eteenpäin kun pitää huolta tuosta ettei liikkeet "tyssäile". Vaikkakin painot ovat pienemmät, mutta esim. maksimitulokset ovat nousseet ja kehon koostumismittarit mukaan myös lihasmassa kasvanut kivasti..
Tämä "kaurapuurolla", mutta "pinaatin" syöjät onkin erikseen. Pokkana vielä väittävät ettei mitään ole ottaneet vaikka lihasta tulisi 10-20kg vuodessa ja ennen puun taakse piiloon päässyt näyttää Hulkilta. Mut niin sanotaan että easy come easy go, kyllä ne ruikut anabolilla turvotetut luonnottomuudet aika nopeasti kutistuvat jos munuaiset sanookin poks ja mömmöjen syönti on lopetettava sen elinikäisen dialyysin lisäksi. Kyllä toisilla on huono omatunto kun pitää terveytensä tuolla lailla tuhota ja telkkarissa vielä nuorille esikuvana noita Bull Mentuloita ja muita epänormaaliuksia. DVB-G:lle että sama vaikutus luulisi tulevan jos kehon painosta lähtee läskiä kuusi kiloa, mutta kiitos kirjoituksestasi, niitä on aina kiva lukea Niin ja vielä itse aiheeseen, aloitin painonpudotuksen helmikuun alussa ja syyskuun alussa oli vielä sama lukema vaikka n. 70% sykealueella reilu tunnin treenejä oli kertynyt reilusti yli sata (enemmänkin olisi mutta välilevynpullistumat hidasti menoa) ja todellakin katsoin mitä suuhuni laitoin sekä laskin kaloreita Finelin ruokapäiväkirjalla...syyksi paljastui kesällä kliininen autoimmuuni tyreoidiitista johtuva kilpirauhasen vajaatoiminta, johon nyt loppuelämän tyroksiini lääkitys. Fodmap ruokavaliolla ja samalla treenillä olen saanut noin 7-8 kiloa puristettua painoa pois kolmessa kuukaudessa. Ps. Ostin Omron BF511 kehonkoostumuspuntarin, ei pitäisi olla ihan lelu vaikka eihän nuo nyt mitään niin kauhean luotettavia olekaan. Normaalivartaloiselle (ei anaboli...) pitäs näyttää aika oikeita tuloksia: http://www.trainer4you.fi/blogi/tra...n-tulokset-poikkesivat-rasvaprosentin-osalta/