Lampun katkaisu paukauttaa subbarin

Johtimien poisto ei takaa vielä mitään. OIKOSULJE subin KAIKKI inputit, jolloin subi saa nollan ohmin syöttöimpedanssilla generoitua nollaa volttia. Täydellistä hiljaisuutta siis. Ei taatusti häiriö enää tule subin sisälle OTTOliittimien kautta, jos häiriö yhä kuuluu. Pellin reikien kautta tai pellin läpi tulee jos tulee.

Oikosulkeminen hoituu pienillä alligaattoriklipseillä (toinen leuka keskipinniin, toinen ulkokehykseen), tai pistokkeilla, joissa keskipinni on juotettu reunametalliin. Symmetrisessä siirrossa juotetaan vaiheet toisiinsa.

Lopuksi jopa tulpataan joka pistokkeen johtoreikä metallilla (alufoliota tungetaan pistokkeen sisälle). Kun pistokkeet nyt ovat pelkkiä oikosulkupalikoita, eikä mitään kaapeleita niistä ulos lähde. 6 mm kaapelireiästä kulkee jo laajakaistainen häiriö läpi. Mikrouuneissa on alle parin millin reikiä, jos olisi 6 mm kokoisia, ihmiset kuolisivat palovammoihin mikroruokaa tehdessään.

Mahdolliset subin antoliittimet (ylipäästetyt taajuudet tai subin ketjutus) kannattaa nekin käsitellä, ilman signaalin oikosulkemista tosin. Mutta alufoliota kyllä sullotaan pistokeliittimen sisälle kaapelikolon tukkeeksi ja pistoke painetaan antoliittimeen. Antoliitinalue on tällöin suojassa, vaikkei signaalia minnekään viedäkään. 2...20 kilo-ohmin kuormavastuksen voisi jokaiseen linjatasoiseen antopistokkeeseen asentaa, jos subi on eksoottinen eli huonosti puskuroitu, ja vaatii antoihinsa kuorman toimiakseen värähtelemättä. Tuskin vaatii, mutta mistä sen tietää mitä kiinalainen insinööri on päähänsä saanut.



Kun on tehty mitä yllä sanoin, sen jälkeen pystyy tarkemmin arvioimaan häiriön kulkeutumisreittiä. Verkkokaapelia veikkaan osasyylliseksi, jos yllä mainitsemani keinot eivät tepsi. Voisi ostaa/lainata/pölliä avattavan ison ferriittiklimpin (kananmunan kokoisen), jolla pystyy verkkojohtoakin kieputtelemaan muutaman kierroksen ferriittiholkin ympäri, katkomatta kaapelia.

 

Magneetti ei saa tarpeeksi energiaa läpilyönti-kipinöistä että se mitään tekisi. Häiriö vahvistuu subin vahvistimella, joten jostain syystä se saa tuon kipinäsignaalin sisään. Joku väärin kytketty suojavaippa kai saisi tuollaista aikaan, mutta en ala veikkailemaan mitään. Varsinkin jos musiikki kuitenkin kuuluu. :hitme:

Tai sitten olet vain piilokamerassa ja joku Duudsoni räpsyttää sun subiasi seinän toiselta puolelta. Oletko nähnyt leffan Truman show? :naminami:

 

olen kokenut myös tuollaisia paukahduksia, aina vanhoissa asunnoissa. yhdeksi selitykseksi olen kuullut sen ,että johdinten eristevaippa on vuosien saatossa hapertunut ja seinissä kulkee siis täysin suojaamattomia johtimia. tiedä sitten

 

Katos, onkos tämä syynä paukkumiseen - tuo Paradigm Servo-15 on näköjään maadoittamaton vehje. Kaiuttimen sähköpistokkeessa on vain kaksi pinniä. Johtona tuossa on kuitenkin nyt kolmepinninen, tavallinen onko se nyt schuko nimeltään. Onko tälle maadoittamattomuudelle jotain tehtävissä?

Puukotelo.

Vahvistin on kaiuttimessa integroituna. Jakoboksi on johtojen päässä (mutta boksihan saa olla irti ja silti paukkuu).

 

Tuossa muuten lukee takana, että: "Warning: Power cord ground is not attached to amplifier chassis".

 

Noniin, jatkoa näin 9 vuoden jälkeen. Kylläpä aika rientää – mikään ei ole muuttunut tänä aikana kyllä.

Kärsin edelleen ihan samoista ongelmista kuin edellä mainittu. En ikinä kokeillut DVB-G:n nollapistekytkinkikkaa. Mutta ongelmani on siis sellainen, että ihan pakostakin jotenkin syntyy kauheat määrät staattista sähköä tässä työpisteelläni, varsinkin kylmällä säällä. Voiko tässä olla jokin sähköasennusongelma, esimerkiksi voiko laitteita laittaa liikaa saman pistokkeen perään? Tuossa on ehkä 15 laitetta yhdessä pistorasiassa.

Ongelma esiintyy esimerkiksi siten, että jos en ole vähään aikaan koskenut kädellä mihinkään metalliseen, niin on hyvät mahdollisuudet, että olen kerännyt sitten staattista sähköä. Jos sitten kosketan esimerkiksi iPhonen reunaa, niin puolet iPhonen mustasta ruudusta rävähtää kirkkaan valkoikeksi hetkeksi! Pelkästään staattisen sähkön takia siis. Ja saan aina pieniä sähköiskuja (välillä vähän suurempia, yleensä aika pieniä).

Tajusin vasta nyt, että 3 rikkomaani FireWire-laitteen porttia on mennyt rikki myös nimenomaan tämän saman staattisen sähkön takia. FireWire on kuuluisa siitä, että se hajottaa laitteita staattisen sähkön takia. (Kiva, että opin tämän sen jälkeen kun rikoin parin tuhannen euron korjauksien edestä pro-AV-laitteita.) Ostin siksi FireWire-suojauslaitteen Kramer PT-1FW. Mutta olisi se hienoa, jos olisi nykyään jokin yksinkertainen tapa poistaa koko sähköpurkausongelma. En tiedä tarkalleen miten staattinen sähkö tässä syntyy, mutta tosiaan tähän mahdollisesti liittyy ainakin lattia ja laitteiden maadoitus. Voi olla, että ihan vaan sukilla hankaamalla pystyn keräämään itseeni staattista sähköä sen verran, että sitten kun kosketan jotakin laitetta, niin purkaantuminen tapahtuu ja laite on vaarassa hajota. Subbari tosin paukkuu milloin mistäkin syystä, koko huone tuntuu olevan altis staattiselle sähkölle tai muille sähköpurkauksille, jonka subbari sitten tuuttaa ulos paukahtamisena. Onko ajateltavissa jonkinlainen keino estää staattisen sähkön kerääntyminen?

 

Pitää rakentaa ESD-suojattu alue, tai ostaa edes ESD-matto, jonka päällä istuu/seisoo silloin kun koskettelee elektroniikkaa.

Mitä kuivempi ilmankosteus, sitä suuremmat staattisuudet. Halvin hätäkorjaus sinulle olisi ilmankostuttimen käyttö! Mutta järkevin keino olisi ESD-maton ostaminen. Oikeastaan koko vaatetuksen pitäisi oilla ESD-luokiteltua, alushousut ja sukat ja päähine mukaanlukien. Joten KipinäVaaralliset Villasukat™ ja pelkkä ESD-matto ei ihan vielä riitä, kannatta ostaa ESD-sukat myös. Siis ESD-sukat ja ESD-matto kotioloissa olisi hyvä ratkaisu staattisuuden poissa pitämiseen. Työpaikalla lisäksi tarvitaan ESD-kengät, mutta silloinhan firma jo kustantaa kaikki varusteet, jos ESD-toimipisteestä on kyse.

Köyhä ostakoon edes parin euron ESD-rannekkeen, ja varastakoon jostain mitä tahansa sähköjohtoa, jolla ranneke liitetään valtakunnanmaahan (maadoitetun 230 V pistorasian näkyvillä olevat reunojen metalliliuskat). Ranneke pannaan nimenomaan siihen käteen, jolla kosketellaan elektroniikkaa!



Kuivailmaisena talvikautena minä "kosken maahan" ennen kuin kosken tietokoneen hiireen/näppikseen tai muuhun elektroniikkaan. Siis tosiaan kumarrun kymmeniä kertoja vuorokaudessa maassa lojuvan jatkojohdon puoleen ja pidän parin sekunnin ajan kahta sormea maadoitusliuskoissa. Tässä samassa maapotentiaalissa kaikki laitteeni ovat, yksi ainoa maadoitusreitti valtakunnanmaahan. Antennisignaali tulee vaippavirtaerottimen kautta. Kun hetkeksi maatan itseni tähän samaan maahan, sen jälkeen näppiksen naputtelu ei sekoita tietokoneita. Joskus olen unohtanut maattaa itseni ja BSOD tai muu mystinen sekoaminen on seurauksena. Onneksi mikään ei ole totaalisesti rikkoutunut. Tarpeeksi rajun staattisen kipinän purulla laitteet hajoavat välittömästi, mutta pienemmät "äänettömät" kipinät vain sekoittavat laitteen toiminnan tilapäisesti ja laite tulee takaisin järkiinsä kun siltä ottaa virran pois ja panee taas virran päälle.

Toistan: ILMANKOSTEUS eli siis liian suuri kuivuus on ylivoimaisesti dominoivin tekijä staattisten piikkien ja laiterikkojen syyllisenä. Vaatteet tai alastomuus on ihmisellä suht vakio olotila, joten kesällä kostealla käytettävä vaateolemus on laitteille turvallinen, mutta talven kuivuudessa sama olemus on laitteita rikkova.

Alle 40 % suhteellinen ilmankosteus on "hengenvaarallinen" laitteille. On lähes mahdotonta välttyä kipinöinneiltä. Jo yksi kävelyaskel tai käännähdys sukilla seisten nostaa staattisuuden vaaralliseksi. Vain ESD-varustelu voi turvata laitteet.
50 % yläpuolella kun pysyy, staattisuus on lievempää. Ei tarvita ESD-sälää, kunhan muistaa maadoittaa itsensä maahan ennen laitteiden koskettelua. Ei saa kuitenkaan ottaa useita kävelyaskeleita siinä välissä, koska sukat nostavat staattisuutta joka askeleella/käännöksellä.
Vasta 60 % yläpuolella voi alkaa rentoutua. Koska tällöin on todennäköisesti kesä, sukkiakaan ei usein tarvita, joten niistä ei synny staattisuutta, laitteet ovat melko hyvin turvassa kun tepastelee paljain tassuin.

 

Ilman kuivuuden ohella vaatetus on se vaarallisin asia. Sanon tämän erikseen, koska itse käytän pelkkiä sukkia ja minun keinoni (maadoitukseen sormella koskeminen) riittää näillä vaatteilla, siis pelkillä sukilla kulkiessa. Kesällä edes sukkiakaan en käytä.

Jos eli kun joku tosiaan käyttää vaatteita päällään, ja vaatteet pääsevät hankaamaan toisiaan vasten, ne synnyttävät staattista varausta aina kun ihminen vähänkin liikahtaa, esim. hengittää. Tarvitaan radikaalimpia suojakeinoja. Ei riitä maahan koskeminen silloin tällöin, koska liikehtiminen lisää staattisuutta jatkuvasti lisää.

Millainen vaate on elektroniikalle vaarallinen ja millainen vaate on turvallinen? En osaa sanoa, koska en käytä vaatteita sisällä, ei ole kokemuksia eri kankaiden staattisuudesta.
- Puhtaat keinokuidut eli muovit ovat vaarallisia, oletan.
- Puhdas villa on vaarallinen.
- PUHDAS puuvilla lienee kaikista turvallisin eli vähiten staattinen.
- Sekoitemateriaalit ovat ties millaisia, en osaa arvella.
- ESD-vaatteet tietysti kaikista parhaita ovat, niissä käytetään Static Dissipative -materiaaleja, jotka estävät varaustason kasvun ja hajauttavat staattisuuden pintaansa. Kipinä kyllä läpäisee nämäkin aineet, mutta sentään osa energiasta absorboituu kankaaseen, osa menee läpi. Vasta Static Shield -materiaali estää kipinän läpäisyn, mutta nämä vaatteet lienevät epämukavia käyttää (kylmiä metallisia, rapisevia tyhjiöhöyrystemetalloituja muoveja). Minä varmaan ottaisin Dissipative-yleisvaatetuksen, jossa on sormenpäissä erikseen Shield-alueet estämässä kipinän läpäisyä.



Kolmas vaaratekijä kuivuuden ja vaatteen ohella on hius. Minun turvakeinoni riittävät minulle, koska kumpikin 2 mm pitkä karvani on etäällä toisistaan, niissä ei ilmene hankausta. Mutta ne, joilla päässä kasvaa kolmaskin karva, tai kolmas miljoonas karva, joutuvat ESD-päähineen käyttäjiksi. Mitä pidempi letti, sitä enempi staattisuus kasvaa kun pää liikehtii ja karvat hinkkaavat toisiinsa tai jopa vaatteisiin. Vähintäänkin joutuu käyttämään staattisuutta poistavia hiustenhuuhteluaineita.

Kannattaa leikata ainakin vaimo kaljuksi (kun se nukkuu, jottei synny outoa älämölöä), jotta elektroniikka pysyy terveenä. Ja piilottaa kaulimet, ettei niillä rikota elektroniikkaa.

 

Uujea, keskiaikainen haarniska siis päälle ja foliohattu siihen vielä varmistukseksi. Ei vaan, hyviä vinkkejä. Tasan 40 % on kosteus tässä tällä hetkellä. Kyllä se ranneke ensihätään taitaa olla järkevä, jos on tosiaan kuivaa ja kalliisiin laitteisiin pitäisi koskea. Hyväksytkö tämmöisen: http://www.verkkokauppa.com/fi/product/30048/chrrc/InLine-antistaattinen-ranneke ja voiko tuon klipsin törkätä minkä tahansa maadoitetulla töpselilllä varustetun laitteen metallikuoreen? Eli onko metallikuori aina kiinni maadoituksessa?

 

Ei metallikuori sinänsä takaa sitä, että se olisi yhdistetty suojamaakontaktiin, mutta ainakin metallikuorisissa tietokoneissa pelti on yhdistetty suojamaapinniin. Powerissa olevan D-kirjaimen muotoisen IEC-pistokkeen keskimmäiseen kontaktiin.



Kelpaa juu kaikki tuonkaltaiset ESD-rannekkeet, samaan tehtävään ne on tarkoitettu merkistä riippumatta.

Ei väliä onko kyseessä megaohmiluokan "ihmistä suojaava" malli (ranneke ei välitä lävitseen virtaa ihmisen läpi kulkeutumaan ja sydäntä kiusaamaan), vaiko nollan ohmin erikoisherkän elektroniikan ranneke (läpäisee virtaa ja voi olla vaarallinen sydämelle).

Laitteen peltikuoreen kiinnitys on ihan kelvollinen tapa, oikeastaan ainoa tapa jos ei ole maadoitettua pistorasiaa käytetty, eli laite on vaikkapa litteällä verkkovirtapistokkeella varustettu. Kunhan saadaan kipinäaltis ihminen ja kipinäallerginen elektroniikka samaan potentiaaliin tavalla tai toisella.



Minä puran kipinäni (joita syntyy koska en käytä ESD-ranneketta tai vastaavaa suojausta) nimenomaan ihan jonnekin muualle kuin laitteiden metallikuoriin, koska kaikissa asioissa on vastusta ja vastus nostaa jännitettä kipinäpurun aikana koko siinä ketjussa, joka kuljettaa kipinävoltit lopulliseen maahan saakka. Eli jos koskisin peltikuoreen, kyseisen peltikuoren jännite olisi hetkellisesti useita voltteja suurempi kuin viereisen laitteen peltikuoren jännite. Koska laitteet maattavat itsensä liian pitkän (yli 10 cm) verkkopiuhan tai signaalipiuhan reittiä pitkin, joissa ehtii syntyä vastusta. Kun puran kipinäni verkkojohdon maahan, kaikki laitteet saavat "yhtä suuren" hetkellisen volttinousun riesakseen samalla hetkellä. Eivät oikeastaan huomaa koko purkutapahtumaa, koska jännitenousu on niin mitätön, eikä laitteiden kesken synny mitään potentiaalieroa.

Täsmennän vielä sen, että kipinöitä ei synny jos ihminen on jatkuvasti ESD-rannekkeen tai muun keinon avulla maatettuna. Esim. sukkien nostama staattinen sähkövirta purkautuu reaaliajassa rannekkeen kautta pois, eikä ihminen ehdi nousta kilovolttiluokan potentiaaliin asti kipinöitä synnyttääkseen. Ja kun on hetken liikkumatta, loputkin jäännös-staattisuudet purkautuvat pois muutamien sekuntien aikana rannekkeen kautta. Megaohmi-ranneke on toiminnaltaan hitaampi. Nollan ohmin ranneke on nopea, välitön jännitetasaaja.

Jos kaikki laitteet ovat aina ehjänä ja pidetään maapotentiaalissa, nollan ohmin ihmismaadoitus kuparilattioineen on paras metodi, mutta se sopii vain asiantuntijoille, jotka tunnistavat vaaratilanteet etukäteen. Kaduntallaajalle sopii paremmin megaohmiluokan turvaranneke ja eristeaineinen lattia. Joka taas ei kelpaa herkän pintaliitoselektroniikan käsittelyyn, esim. ledien, jotka hajoavat jos niihin päätyy yli viiden voltin vääräpotentiaalinen jännite tai minkä vain potentiaalin kipinäpurkaus. Työkalujenkin pitää olla ESD-luokiteltuja kun niillä hipelöidään herkkiä komponentteja. Ranne ja juotoskolvin metallikärki yhdistetään lyhyillä metallijohtimilla juotettavan piirilevyn maapotentiaaliin. Silloin herkätkin komponentit voi asentaa tai vaihtaa niitä rikkomatta.
.

 

Nyt en ole pitkään aikaan rikkonut mitään komponenttia staattisella sähköllä tässä pisteelläni (auttaa, kun puran tarvittaessa staattisen purkauksen vahvistimen kuoreen). Mutta tuo vanha subbarini paukkuu staattisesta sähköstä. Antistaattinen matto on kaiketi tarkoitettu lähinnä siihen, että ihminen purkaisi siihen voltit koskettamalla sitä. Mutta kysyn kuitenkin, että onko antistaattisesta matosta minkäänlaista hyötyä siihen tarkoitukseen, jos laittaisi subbarin alle maton, esim. https://www.verkkokauppa.com/fi/pro...skentelyalusta-50-x-60-cm#product-description ? Eli siis ihminen ei käytännössä ollenkaan koskisi mattoon. Onko matto täysin merkityksetön niin? Jos matosta on näin jotain hyötyä, niin mihin matto kannattaa kytkeä kiinni?