Pienempia kuin ennen olivat merkkarit, mutta maku oli tuttu! :thumbsup: Eri koko nyt ei haittaa mitään, harmi vaan kun jäävät vanhaan malliin hampaisiin kiinni... Mutta mainio juttu, että pitkästä aikaa löytyy! Kyllä maistuivat.
Testasimpa minäkin Fazerin Merkkarit: erittäin koukuttavista ja makoisista nameista on kysymys. Hinta/laatusuhdekin on kohdallaan, sillä vaikka pussi vaikuttaa ensiksi pieneltä, niin merkkareita löytyy paljon (ja niitä syödessä tunnetusti kuluu aikaa) ja hinta taisi Cittarissa olla alle kaksi euroa. Ainoa haittapuoli on se, mikä oli odotettavissakin: hampaat joutuvat koville ja napostelun jälkeen kyllä tuntee syöneensä vanhoja kunnon merkkareita. 5/5 :naminami::naminami::naminami::naminami:
^ Joo, tuollaista pussia ei ihan minuutissa vetäistä, joten en menisi kalliiksikaan haukkumaan. Ainakin itse ostin hintaan 1,80 €. Ja nyt kun alkoi miettimään, niin pussista löytyville mustille merkkareille ei sen "omalla pelikentällä" (jotkut pehmeät, sokeroidut pantterit ovat eri juttu) löydy pahemmin haastajia. Kyllä kunnon salmiakki on huippu juttu, joten erittäin tervetullut uutuus, korjaan vanhuus, tämä on! Lisäys: Prismasta löytyi vähän halvemmalla: 1,69 €... hinta siis ihan ok, pitikin ostaa heti pari pussia lisää.
Olisiko Domino-keksi tulossa alkuperäisellä reseptillä tuotantoon? Vuosikaudet olen odottanut alkuperäistä reseptiä. Hinnalla millä hyvänsä. Jos originaalireseptillä tehty keksipötkö maksaa kaupassa femman, maksakoon femman. Nykyinen eli pilattu kasvirasva/esanssi/mikälie-imitaatioversio Dominosta ei yllä maussa ja rakenteessa ja terveellisyydessä alkuperäisen tasolle. Nykyinen aiheuttaa mahavaivoja ihan kuin saksalaiset kasvirasvakeksit, joita en voi syödä ripuloimatta. Eron maistaa siitä, että nykyisissä paskakekseissä on täytteessä kilo C-vitamiinia eli askorbiinihappoa, kuolaa alkaa valua litrakaupalla heti kun puraisee keksiä. Alkuperäisessä dominossa suu pysyi kuivempana. Valmistaja kuvittelee, ettei kyseinen lisäaine maistu tai vaikuta haitallisesti keksin ominaisuuksiin, mutta koska valmistaja on idiootti, hän on luonnollisesti väärässä ja keksi pilalla. Toinen ero on keksin maussa. Ennen Domino oli liiankin vahvasti kaakaomainen ja jopa tunkkainen, eli teki mieli syödä vain toinen keksipuolikas täytteen kera, ja erikseen sitten kiduttaa itseään syömällä paljaat karvaat keksipuolikkaat lopuksi erikseen. Keksi oli voimakas, täyte oli erittäin maukas. Noina takavuosikymmeninä olisi saanut olla myynnissä SuperDomino suuremmalla täytemäärällä, silloin kokonaisuus olisi saatu täydelliseksi. Nykyinen SuperDomino tms. suurella täytemäärällään on susi tuote, nimenomaan siksi, koska se täyteaine on pelkkä mauton kuolageneraattori, ja kelvottoman täytteen määrän lisääminen tekee keksistä entistä kelvottomamman. Huonolaatuisen aineen lisääminen HUONONTAA kokonaisuutta, ei paranna. Hyvän raaka-aineen lisääminen PARANTAA kokonaisuutta. Tätä eroa keksitehtailijat eivät ymmärrä. Lisäksi keksi on nykyään vähemmän kaakaomainen eli miedonnettu pullamössösukupolven hennoille maitohampaille sopimaan. Ettei vain kaakao maistuisi. Keksin pitää olla mauton ja ilmainen ja aiheuttaa ripulia, se on nykyinen resepti. Valmistajat vaihtavat kalliit raaka-aineet (voi, vanilja, sokeri, laadukas vilja) salaa halvempiin imitaatioihin ja kuvittelevat, ettei asiakas huomaa reseptin vaihtumista. Valitettavasti karkkinarkkareiden makuaisti on vuosikymmenten namun ahmimisen seurauksena kehittyneempi kuin karkkitehtailijoiden impotenttien maistajien erottelukyvytön makuaisti. Kun tehtaan "maistaja" ei huomaa eroa reseptissä, imitaatio pannaan tuotantoon. Kaikki johtuu kapitalistiriistäjistä. Viimeinenkin killinki pitää saada voittoa ja viis veisataan tuotteen laadusta tai mausta. Myydään mahdollisimman halpaa paskaa, että se vielä juuri ja juuri menee kaupaksi. Ja näemmä menee kaupaksi, koska uudet kakaraostajat eivät paremmasta tiedä, siis alkuperäisen Dominon ylivertaisesta mausta, ja meitä wanhoja karkkinarkkareita on hengissä enää kourallinen. Sitten kun minä potkaisen tyhjää huomenna tai vuoden päästä, ei ole enää ketään, joka jää muistuttamaan reseptien raiskaamisesta ja asiakkaiden kusettamisesta. Leivoskeksin reseptikin pilattiin, kuten olen luennoinut. LU-leivoskeksi on vetelää pumpulimaisen ilmavaa eurooppalaista vaahtotaikinaa, jota Liiterin kaikki pullatuotteet ovat; nanogramma taikinaa kuutiometrissä ilmaa. Alkuperäinen (Fazer?) leivoskeksi oli tukevaa taikinaa, miltei mureaa ja napakasti lohkeavaa. Paljon tiiviimpää, painavampaa ja maukkaampaa. Muinoin, ennen LU-yrityskaappauskatastrofia, pystyi hyvin vertailemaan leivoskeksejä toisiinsa, koska oli rinnakkain myynnissä kotimainen napakka leivoskeksi sekä vetelä LU-vaahtokeksi. Nuo LU-paskat pystyy käärimään rullalle tai litistämään littanaksi eikä taikina murru. Alkuperäistä leivoskeksiä ei pystynyt vääntelemään tai litistämään ilman murustamista ja lohkeilua. Ennen muinoin leivoskeksin keksipohja oli rakenteeltaan kuin Torpparin Leipä (mutta maultaan tietysti täysin erilainen): http://www.eurofoods.fi/tuotteet.html?id=17/104 eli sopivan kostea ja tukeva ja lohkeavasti mureneva. Pitää muistaa, että Torpparin Leipäkin muuttaa olemustaan kuivuessaan. Tuoreena se on liian märkä ja lähes murustamaton. Keski-ikäisenä eli hieman kuivuneena se on sopiva syötäväksi. Kovaksi kuivuttuaan se murustaa kuin pipari ja on epämiellyttävä syödä. Kannattaa ostaa tuote mahdollisimman tuoreena ja kotona varastoida x viikkoa kunnes ideaali kuivuusaste on saavutettu. Reunat kovettuvat ensin, vaikka keskusta olisi vielä hyvälaatuinen. Pitää syödä ennen kuin reunakovetusvaihe iskee. Jos on päästetty liian kuivaksi, niin mikrouunissa voi muutaman sekunnin nuketuksella höyrystää keksiä pehmeämmäksi ja sitten se pitää syödä heti, koska höyrytyksestä kuivuttuaan se on ihan kuiva korppu. Virallisessa höyryuunissa varmaan voi korppuuntuneen keksin pehmentää muhevammaksi, mutta ei ole minulla kokemusta keksien höyrykylvetyksestä eli höyryllä kostuttamisesta.
Itsellä on erittäin vahva muistikuva siitä, mille merkkarit aikanaan maistui, eihän se irtokarkkipussi ollut irtokarkkipussi, eikä mikään jos ei salmiakkimerkkareita siihen saanu. Eli pitää kyllä huomenna käydä syntymäp... Jaa, noh kai se huomennakin joku synttäreitä juhlii, ei aavistustakaan tosin kuka. Noh jokatapauksessa syntymäpäivän kunniaksi ostamassa...
Jep, uudet Merkkarit ovat erinomaisen hyviä! :thumbsup: Jokunen viikko sitten ostin Salmiakki Mix -pussin ja siinä olleet "merkkarit" olivat aika laimeita maultaan.
Kahdesta marketista kävin merkkareita etsimässä, mutta molemmissa oli myyty loppuun. Ilmeisesti näille on ollut kysyntää.
Nyt oli Kuopiossakin keskustan City(/K-?)marketista ja Prismasta Merkkarit loppuneet, joten menekkiä tosiaan näkyy olevan. :thumbsup: Vaikka onkin väärä ketju, niin onko muuten joku maistanut niitä Fazerin uusia PeliXejä tai jonkun muun valmistajan Duudsoni-karkkeja?
Jarpin Peukalot tms. viinikuminamuja maistoin. Siinä on mustaa lakumakua (todellakin lakua eikä mitään teollista halpapaskaa eli salmiakkia, kuten 99,9% kaikesta mustasta normaalisti on) ja lisäksi jotain hedelmämakua 1-2 eri väriä, en muista. Ihan kelvollisia. Etenkin se laku on erinomaista, koska maapallolla normaalisti myydään vain yhtä lakun makuista viinikumia, ja tämä lienee se ainoa tällä hetkellä myytävä. Loput mustat kumit ovat syömäkelvotonta sydänkohtausmyrkkyä eli ammoniumkloridia, johon en koske edes valovuoden pituisen keraamisen kepin kanssa. Peukalot ei silti herätä tarpeeksi suuria elämyksiä viinikumiammattilaisen suussa. Tyypillistä kotimaista laatua, joka eroaa suuresti saksan eli Liiterin kumeista. Lähellä Ängri Böödsien viinikumien rakennetta, vaikkakin muotoilultaan täysin erilaisia, eikä ole Tipujen tyyiin mitään täytettä vaan on homogeenista kamaa. Ookoo, mutta en hypi tasajalkaa tai läpsyttele karvaisia käsiäni. Rakenne on siis mureaa helposti lohkeavaa, kuten kotimaiset ovat. Ei ollenkaan venyvää kumimaista, kuten perustyyli on ulkomaisissa. Kumpikin, siis ne Peukalot sekä Linnut, ovat "huonoja" ammattimaiseen syömiseen. Kun vetää puoli pikkuista pussia naamariin, loput namuista muuttuvat ihan mauttomaksi. Ei siis pysty syömään 500 g vuorokaudessa viikkotolkulla putkeen, kuten minä voin syödä Liiterin kumeja. Kotimaisissa kumeissa on jokin lisäaine tai makuaine, johon kieli joko turtuu supernopeasti (noin minuutissa mauttomuus alkaa ilmetä) tai keho alkaa hylkiä myrkkyä eli kokee vastenmielisyyttä jos syö liikaa. Liiterin kumeilla ei ilmene samaa mauttomuuden äkillistä ilmestymistä tai myrkytysoireita. Voi syödä rajattomasti, kunhan syö sen verran päivässä sokeria mitä kuluttaakin. 10 tunnin päivittäinen ulkoilu niin voi vetää puoli kiloa kumeja naamariin, kokematta äklötyksen fiilistä. Äklöfiilis tarkoittaa aina sitä, että kehossa on liikaa sokeria; näpit irti lisäsokerista. Yhtään kotimaista viinikumia en ole löytänyt, joka kelpaisi ammattimaiseen palkattomaan päivittäiseen syömiseen. Kotimaisista tulee huono olo, jokin myrkytystila, jos niitä syö liikaa. LAATU on tietenkin parempi kotimaisissa eli sikakalliissa merkkiviinikumeissa. Tasalaatuista ja tietää aina mitä saa. Kunhan senkin muistaa, että tarjouksessa halpahalleissa myytävät (esim. Linnut) ovat yli-ikäisiä ja rakenteeltaan kovettuneita, eli ikääntyminen vaikuttaa rakenteeseen. Jos tykkää kovemmista kumeista, kannattaa ostaa tarjouksesta ikääntyneitä poistoeriä. Jos haluaa oikein pehmoisia ja taipuisia, kumit pitää ostaa ihan tuoreena, tehtaan myymälästä mieluiten. Tai kaupoista kierrellen ostetaan niitä, missä parasta ennen -päiväys ulottuu pisimmälle. Halvat ulkomaiset ovat maultaan ja rakenteeltaan vaihtelevia, makuaineita lipsuu tehtaassa kumimassan sekaan joskus liikaa ja joskus liian vähän. Minä esimerkiksi kierrän kaukaa Tarjoustalon liian halvat pilkkahintaiset viinikumit. Niiden laatu on jo vaarallisen huono, niistä tulee todella sairas olo kun niitä vetää 0,5-1 kiloa lärviin. Maultaan ja rakenteeltaan ne lisäksi ovat omituisia, jokin tuntuu olevan pielessä. Liiterin kumit ovat parhaita hinnan ja laadun kompromisseja, ja niitä siis voi vetää kitusiin ammattimaisesti, tulematta sairaaksi. Pahin havaitsemani uusi laadun huononnus on tämän vuoden myyntierässä Liiterin For Kids -suklaamunapusseissa. Yksi maku kolmesta on pilattu, se sinifolioinen. Hirveän makuista, äitelää, vetelää ja omituista täytettä on sinne ruiskittu. Noitakin pusseja olen takavuosina syönyt kymmenittäin, varmaan yli 50 pussia, mutta enää en niitä osta. Joko resepti on vaihdettu yhden maun osalta, tai sitten laatu vaihtelee liikaa. Joka tapauksessa 33% pussin sisällöstä on tänä vuonna syömäkelvotonta minun mittapuuni mukaan, ja minä siis olen ammattimainen karkkihullu, joka vetää puoli kiloa namua päivässä, eli tiedän heti jos tuotteessa tapahtuu jotain muutoksia.
^ :thumbsup: DVB-G pystyisi varmaan pitämään tunnin esitelmän hammastikustakin Liiterin viinikumit on ihan kelvollisiksi tullut todettua, ehkä noita jarppejakin joskus tulee kokeiltua.
Ylipitkä luento sellaisista namuista, joita minä puolestani en suuhuni pistä, vaikka ne olisi ainoita karkkeja maailmassa...
Itse viinikumiammattilaisena olen todennut liiterin viinikumien laadullisen vaihtelun ja pitäydyn nykyisin täysin Bassett's osastolla. Ei ole niiden voittanutta.
Ai perusteluja: Riittääkö Makusasia? Eivät ollenkaan minun makuuni moiset. Turhanpäiväisitä toteamuksista puheenollen: Ei yhtään tuota sun kommenttias turhempi..
Jarppi muistuttaa ulkonäöltään mielestäni paljon Hyvinkään paloittelumurhaajaa, niin tuli vaan mieleen että tavallaanhan se sopisi tähän ruumiinosa-markkinointiin. Jarnon Sekäsäkki (sormia, varpaita, hampaita jne).