Looper (2012) (Rian Johnson / Bruce Willis, Joseph Gordon-Levitt, Emily Blunt)

Spoiler

Oma tulkintani oli hieman erilainen. Mielestäni Gordon-Lewitt näki, että oma kohtalonsa vanhana ei häävi ole jos asiat menevät samaa rataa ja ei hän ehkä poikaa suojellut, vaan arveli että katkerana pojasta tulisi "hitler" mutta rakastavan äidin luona "äiti teresa" tai ei ainakaan rikollispomo

Mutta siis, kyllä, tykkäsin oikein paljon. Tämä on erinomainen scifileffa tällaiseen keski-ikäiseen makuun eli vähemmän robotteja ja tehosteita ja enemmän ihmiskohtaloita ja hyviä ideoita. Tästä voisivat tytötkin tykätä

 

Voi jumalauta tätä Plazan mainosten sijoittelua. Ylläolevaa videota ei voi katsoa, koska tuo perkeleen mainos peittää puolet siitä. Mukaanluettuna sen katso youtubessa -namiskan.

EDIT: mahtavaa, tämä toimi eli viestini siirsi mainoksen pykälää alemma. Nyt minä näytän mainostavan Pohjolan Liikennettä. No, ainakin video näkyy.

 

Google: Adblock..

..tervetuloa mainoksettomaan internettiin.

 

Kustannuspaikan koneisiin on paha asennella mitään.

 

Postausten yhteydessä olevat mainokset lähtevät vipeillä pois, siis tilavaraus myös, jonka adblock oletuksena jättää (silloin video ei edelleenkään näkyisi oikein, koska mainoksen kohdalla olisi vastaavan kokoinen tyhjä ruutu).

 

Tah? Mulla on kahden pikselin kokoinen harmaaa kohta (huomasin vasta kun osasin etsia). That's it. adblocker vaiminkanytsittenasensinkaan rokkenroll.

 

Itse en jostain syystä tottunut maskeeraukseen koko leffan aikana. Vaikutti jotenkin tökerösti tehdyltä ja pilasi leffanautinnon. Ehkä uusintakatselussa toimii paremmin, jos tuota nyt joskus tulee uudestaan katsottua. Elokuvan tarinan kerronta ihan OK muuten, mutta hieman laahasi keskivälin paikkeilla. Lopetus oli arvattavissa ja jotenkin laimean yllätyksetön.

***,5/5 Sen verran vähän näitä scifi pätkiä tulee että siinä joukossa hyvinkin 4 tähden pätkä.

 

Tällä kertaa täytyy näköjään mennä valtavirtaa vastaan noiden maskeerausten suhteen, Gordon-Levittin Bruce-meikki oli mielestäni yksi vaikuttavimpia maskeerauksen saavutuksia mitä elokuvien saralla äkkiseltään muistan En juurikaan osannut ajatella hahmoa JGL:ksi koko elokuvan aikana vaan tuntui että hänestä todellakin oli onnistuttu luomaan uniikki elokuvan hahmo, joka vielä hanskasi kunnioitettavasti Brucen maneerit. Trailereiden perusteella hiukan epäilin että joko tuo efekti toimii tai sitten ei, mutta yllättäen se toimikin todella hyvin.

Ehdottomasti vuoden parhaimmistoa, todennäköisesti paras elokuva mitä itse olen ainakaan tänä vuonna nähnyt. Elokuva eteni sopivaa tahtia ja tunnelma pysyi synkästä tulevaisuuden maisemasta huolimatta keveänä, jotenkin tuo koko tupla-Bruce-idea tuntui sen verran koomiselta että sitä tuli hekoteltua pitkin elokuvaa. Tai lähinnä tuntui että elokuvan teki jo se saavutus että yhdestä hyvin tunnistettavasta valtavirtanäyttelijästä oli onnistuttu niin täydellisesti tekemään toisen maneereiltaan hyvin eeppisen toimintatähden oloinen. Voin melkein kuvitella ne miljoonat muut vaihtoehtoiset aikavirrat jossa vastaava toteutus olisi kenties jonkun toisen ohjaajan toteuttamana mennyt hirveällä tavalla pieleen.

Kaiken kaikkiaan hyvin tasapainoinen suoritus, juoneltaan kiinnostava leffa joka ei kuitenkaan yrittänyt olla liian kikkaileva. Täysistä pisteistä jäädään kuitenkin hitusen, juonen lievähkösti kertakäyttöisen luonteen takia. Lopullisen tuomion voinee antaa sitten kun tuon joskus lopulta katsoo toisen kerran, mutta tältä seisomalta joudun hiukan nipistämään täydestä kympistä.

9+/10

 

Tai ehkä yksinkertaisempana vaihtoehtona Nuori-Joe oli vaan varttunut kulttuurissa jossa Loopereiden rooli oli kuolla tietyssä iässä, loopin sulkeminen kun oli heille tietynlainen eläkkeelle pääsy (kohtalo jota lähinnä heikkohermoisimmat pelkurit yrittivät välttää), joka myös sitten tarkoitti luonnollisesti sitä että joskus hamassa tulevaisuudessa se heidän vanhempi itsensä tulisi kuolemaan ennenaikaisesti. Täten Nuori Joe koki että vanhempi Joe eli jo lainattua aikaa.

Tai ottaen huomioon nuoremman Joen ylipäänsä hiukan kaoottisen elämäntilanteen, ehkä hän ei vaan pitänyt hirveästi itsestään, niin nykyisenä kuin vanhempanakaan versiona.

Tuosta tuli mieleen yksi yleinen pointti aikamatkustamisesta: jos sattuisi tilanteeseen jossa tapaa vanhemman itsensä, pitäisikö siinä kohtaa olettaa että tämä vanhempi versio on myöskin kokeneempi ja siten viisaampi, ja oletusarvoisesti uskoa mitä hän sanoo? Tai tietysti jos jollain tasolla pitää itseään huonona ihmisenä, niin ehkä siinä vaiheessa voi olettaa olevansa epäluotettava kusipää myös tulevaisuudessa, ja pitäytyä "trust no one" linjalla

 

Kumpikin käy, kunhan muistaa avata silmät lopuksi.

Aikamatkustus ei ole loogisesti mahdollista, koska jos nuorempi minä tapaa vanhemman minän, niin eikös se tarkoita samalla sitä että vanhempi minä ON JO TAVANNUT aiemmin nuorena ollessaan vanhemman minänsä ELI IDENTTISEN ITSENSÄ kerran molemmat elävät samaa elämää (mikäli eivät elä on kyseessä loogisesti kaksi eri henkilöä) ja itsensä tapaaminen nyt on selvästi mahdotonta. Noita tapaamisia täytyy siis myöskin olla kaksi identtistä kertaa samoine aikajatkumopisteineen, mikä on myös selvästi mahdotonta koskaan kun täysin sama tilanne ei voi tapahtua uudestaan.

Mikäli puhutaan eri rinnakkaistodellisuuksista, on homma asteen verran mielenkiintoisempi mutta toisaalta silloinhan kyseessä ovat juurikin nuo mainitut kaksi ERI henkilöä, eivätkä yksi ja sama joten silloin kyseessä olisi illuusio.

 

Kännykkää olisi pudetty 200 vuotta sitten noituutena, mutta niin niillä vain soitellaan. Lentäminen tai avaruuteen meneminen olivat ihan mahdottomia ajatuksia. Internettiä ei kukaan osannut edes kuvitella, jollei kollektiiviälyscifiä lasketa sellaiseksi.

En siis pidä aikamatkustustakaan mahdottomana, vaikka en tiedäkään miten se voisi toimia. Ehkä 100 vuoden päästä joku muu tietää.

 

Vedenpitävä todiste siitä, että aikamatkailua ei tulla koskaan keksimään ainakaan siinä muodossa missä se useimmin esitetään, on se, että kukaan tulevaisuuden aikamatkaaja ei ole käynyt meidän ajassamme kertomassa koko asiasta

John Titoria ei lasketa.

 

Tai sitten on käynyt, eikä kukaan ole uskonut häntä. Miten muka itse reagoisit jäbään, joka tulisi selittämään sinulle että on matkannut tänne tulevaisuudesta?

Tai sitten joku on uskonut, tästä on seurannut toinen aikajana, jota nyt seuraamme ja kaikki jatkaa samassa kehässä siihen pisteeseen, missä alkuperäinen aikamatkaaja saa päähänsä mennä taaksepäin muuttamaan jotain, joka sitten laittaa meidät taas kehään, joka johtaa puolestaan siihen pisteeseen, missä aikamatkaaja saa päähänsä :hitme:

 

Bruce Willis on mielestäni menettänyt pahemman kerran loistokkuutensa, enkä tästä(kään) syystä ole aikomassa katsoa Die Hard 5 kuin sitten ehkä aikanaan TV-kanavan kautta. Päätin kuitenkin antaa Looperille tilaisuuden, sillä jos Dreddiä on hypetetty Plazalla niin Looperia ehkä sitäkin enemmän muualla. Elokuva olikin lähes kalkkiviivoilla saakka upeaa tykitystä, joka jostain syystä toi mieleen Bladerunnerin nimenomaan siinä, miten suurta, futuristista miljöötä ja tarinankerrontaa hallitaan taidokkaasti. Elokuvan juoni oli erittäin moniulotteinen ja etenkin se, mitä looperit joutuvat lopulta tekemään rahan tähden, toi elokuvaan melkoista symboliikkaa. Valitettavasti Rainmaker-kuvio (vai pitäisikö sanoa

Spoiler

Jean Grey/Phoenix

-kuvio) palautti elokuvan hienosti edenneen, korkealentoisen kerronnan maanpinnalle. Olisin toivonut Rainmakerin kohdalla enemmän Keyser Soze -tyyppistä ratkaisua, sillä mikäs sen pelottavampaa kuin tuntematon. Rainmakerin vanavedessä ärsyynnyin lopulta myös elokuvan päähahmojen, Joejen, ajattelutapaan.

Spoiler

Aluksi nuori Joe on ahne ja itsekäs (kuten kaikki Looperit jotka lopulta tappavat vanhan itsensä tietoisesti), jonka kovan kuoren alla vaikuttaisi olevan sydämen rippeitä, mutta joka ei pääse niihin kunnolla käsiksi edes kaverin ollessa pulassa. Vanha Joe on taas pahoista tavoistaan parannettu mies, joka haluaa vain rakkaansa takaisin. Elokuvan edetessä asetelmat yhtäkkiä muuttuvat: nuoresta Joesta tulee epäitsekäs marttyyri ja vanhasta Joesta syyttömiä lapsia tietoisesti tappava hullu, joka oikeuttaa ilmeisesti minkä tahansa kauhean teon sillä, että voi saada vaimonsa takaisin. :hitme:

Yksi elokuvan hienoista puolista toki on symboliikka ja ihmisen psykologian tutkiminen, mutta tällaiset ääripäästä ääripäähän -hahmokehitykset syövät uskottavuutta. Elokuva tuntui päätyvän tuuliajolle, sillä elokuvan lopun lähestyessä tuntui kuin elokuvan alkua ei olisi tapahtunutkaan -- mikä toki voi olla elokuvan teemaan liittyvä tehokeino.

Elokuvasta löytyy montaa tuttua ja hienostinäyttelevää kasvoa aina Jeff Danielsista alkaen, mutta keskitytäänpä kahteen Joeen. Joseph Gordon-Levittista on tullut vakikasvo monimutkaisissa, futuristisissa suurelokuvissa ja kieltämättä miehessä on jotain, joka sopii tällaisiin elokuviin. Hän oli ottanut hienosti rooliinsa mukaan Bruce Williksen maneereita. Tosin ajoittain (muistaakseni ainakin eräässä peltokohtauksessa) hän näytti siltä kuin hänet olisi ylimeikattu ja maskeerattu näyttämään vanhemmalta. En tiedä, oliko siinä tarkoitus saada hänet muistuttamaan nuorta Bruce Willistä vai mitä, mutta oudolta se näytti. Itse Bruce Willis teki perusvarman roolisuorituksen, vaikken hänen hahmokehityksestään välittänytkään. Mies näytti hupaisalta kaljussaan, jota tällä kertaa täydensi vähän tuuheammat sivuhiukset.

Valitettavasti Looperin kohdalla tapahtuu hieman sama kuin Django Unchainedin kohdalla: tietyssä vaiheessa elokuva ottaa yhden kohtalokkaan väärän askeleen ja tuomitsee kurssinsa erinomaisesta elokuvasta kohti hyvää elokuvaa, jota riivaa loppumetrien tason lasku.

4-/5 :thumbsup::thumbsup::thumbsup::thumbsup:

 

Tämähän on vain leffan väärin ymmärtämistä, eikä lopputulos ole ollenkaan noin Disneymäinen. Johnson on ohjaajana ja kirjoittajana harvinaisen fiksu moralisoija, jonka tarinoissa nuo oikean ja väärän rajat eivät koskaan ole vedetty noin simppeleiksi.

 

melko perusmättöä tämäkin tuntuu että kun on tullutkatsottua niin paljon leffoja niin ei meinaa vuodessa enää montaa elokuvaa tulla jonka katsoisi mielenkiinnolla loppuun tämäkin teki tiukkaa. 12 apinaa on edelleen parasaika matkailu elokuva mitä on tehty 2/5

 

Olipa kyllä positiivinen yllätys... Onnistuin välttymään kaikelta hypetykseltä joten en odottanut mitään ihmeitä. Elokuvan edetessä tosiaan kasvoi odotus, että lopussa piilee totaalinen käänne tai yllätys.

Aluksi JGL:län maskeeraukseen ei meinannut tottua kun se näytti jotenkin niin oudolta, mutta kyllä siihenkin alkoi tottua ja pidin sitä oikeastaan hyvänä asiana, että omaa hahmoa ei aina edes takaa tunnistanut. Bruce taas palasi omalle tasolleen tässä elokuvassa.

Taitaa mennä minun tämä vuoden kärkikastiin heittämällä tämä pätkä. Tosin monta hyvää elokuvaa vielä tulossa, joten saa nähdä miten lopuksi käy.

4/5 tähteä annan tälle

 

Oli hyvä leffa, vaikka scifi ei ihan mun suosikkigenreni olekaan. Hyvä tarina, hyvät roolisuoritukset, ei liikaa kikkailua. Suosittelen myös scifi-kammoisille. 4/5

 

Tuli tämäkin viimein katsottua, telkkarista... (häpeän syvästi)

Varmasti yksi parhaita aikamatkustusleffoja, ja muutenkin kaikin puolin pätevä. Mitäpä tästä enää tässä vaiheessa muuta...

4,5/5