Tietenkin tuon luen, jos se suomennetaan. Enkuksi en lue kuin sarjoja, jotka ovat jääneet kesken. Itselläni on lukujonossa, joka kilpailee pituudessaan vain katselujonossa olevien katsomattomien levyjen kanssa, kymmeniä suomennettuja romaaneja, joten en kyllä näe mitään syytä ruveta lukemaan englanniksi.
Itse luen/kuuntelen englanniksi kirjoja koska: -parantaa englannin kielen osaamista -kirjavalikoima on paljon laajempi -yllä olevaan liittyen kaikkia kirjoja ei ole suomennettu. Ongelma varsinkin kirjasarjoissa, jos kaikkia ei olla suomennettu tai ei tulla suomentamaan. -suosin alkuperäiskieltä Viimeisimpään liittyen valitsen suomennoksen mieluummin kuin englanninkielisen niissä tapauksissa, joissa alkuperäiskieli ei ole englanti. Suomessa on todella hyviä kääntäjiä ja ellen väärin ole ymmärtänyt, niin esim. Noiturin suomennos on parempi laadultaan kuin englanninkielinen versio. En tosin ole itse vertaillut, vaan vain kuullut. Joten voin olla väärässäkin. Mutta hieman toiseen aiheeseen: Olen kuunnellut äänikirjana Kingin Mustaa tornia. (Toki lukenut jo aiemmin) Ensimmäinen teos ei ole mikään maailman paras äänikirjana. Lukija on hieman hankalasti kuunneltava. Melko monotoninen. Sen lisäksi varsinkin kirjan alku- ja keskiosa on muutenkin mielestäni aika sekavaa. King ei ihan ole vielä tavoittanut sitä samaa, mitä myöhemmissä osissa. Mutta sitten osat kaksi ja kolme ovat ihan loistavaa kamaa. Lukija on vaihtunut ensimmäisestä osasta ja on yksi parhaimmista, mitä olen kuullut. Neljättä osaa juuri olen aloitellut ja sama lukija on edelleen. Lopuista osista en tuota ole tarkistanut, mutta toivon, että samalla mennään. (Ja laitetaan vielä noista äänikirjoista ennen kuin joka toinen vetää herneen nenään, että eihän se ole kirjallisuutta eikä sillä tavalla saa kirjoista nauttia, että kylläpä minä nautin. Mutta kuuntelen äänikirjoja vain silloin, kun teen jotain muuta samalla. Eli vaikka siivoan, laitan ruokaa, öljyän terassia, hiihdän, ajan autolla jne. Eli tilanteissa, joissa tavallista kirjaa ei oikein voi lukea. Jos pitäisi vain istua paikoillaan ja kuunnella kirjaa, niin siitä ei oikein mitään tule. En toki missään nimessä tuomitse ketään, joka niin tekee. Mielestäni äänikirjat ovat todella hyvä media kirjoille. Olen kuunnellut niitä vuodesta 2013 eli jo ennen nykyistä äänikirjabuumia. Hieman olen harmissani ollut siitä, että en ole noita mihinkään ylös laittanut enkä arvosteluja kirjoittanut. Kyllä noita on tullut jo varmaan yli 200 kuunneltua. 1-2 viikkoa menee yhdessä kirjassa riippuen pituudesta sekä siitä tuleeko tehtyä asioita, joiden yhteydessä voi kirjoja kuunnella. Mutta luen kyllä kirjoja myös. Tällä hetkellä on Simon Beckettin Kuoleman anatomia menossa. Hieman on kirjojen lukemistahti hidastunut viime vuosista, mutta ei äänikirjojen vuoksi, vaan koska muuta tekemistä (harrastukset, perhe, työ, yms) on tullut lisää. Joten nuo äänikirjat ovat senkin vuoksi loistava juttu, että voi kuitenkin nauttia kirjallisuudesta, vaikka lukemiseen ei niin paljoa aikaa ole. Ehkäpä se 2-4 kirjaa kuussa saa nykyään luettua. Yleensä on kuitenkin kaksi eri kirjaa menossa samaan aikaan, koska luen myös paljon tietokirjallisuutta, joten yksi on fiktiota ja toinen faktaa.)
Ihan hetken mielijohteesta ajattelin kokeilla kotimaista dekkarikirjallisuutta, jolle olen koko lyhyen ikäni hieman nyrpistellyt nenääni. Ja pahus - sehän pääsi yllättämään ihan puskista. Kannattaa koeponnistaa Arttu Tuomisen Muistilabyrintti tai Verivelka. Molemmat ovat kahden eri sarjan ensimmäisiä teoksia. Toimivat hyvänä kepeänä välikirjallisuutena. Löytyi kätevästi ekirjastosta ladattavaksi koko tuotanto.
Kiitoksia vinkistä! Itsekin olen hieman vastustanut kotimaista dekkarikirjallisuutta, koska ainakin niissä mitä olen lukenut (en nimiä muista kuin Remes, jos se lasketaan kategoriaan) ja menee vähän liian utopistiseksi välillä nuo juonet. Ei sinänsä etteikö ulkolaisissa välillä olisi myös, mutta jostain syystä ne voi uskoa paremmin kuin ydinpommit Oulussa tai muuta vastaavaa (hihasta vedetty esimerkki). Ja niissä suomalaisissa, mitä olen lukenut on muutenkin välillä ollut outouksia. Mutta toki mielellään suomalaistakin tulisi luettua.
Itse olen enemmän historiallisen seikkailukirjallisuuden ystävä ja se on Suomessa yllättävän vähäistä. Enemmän tuleekin luettua englanniksi esim. Patrick O'Briania, Cornwellia, MacDonald Frazeriä, Dumasia jne. Suomessa luettu seikkailu on useammin joko fantasiaa tai sci-fiä. Tai mahdollisesti dekkareita. Historialliset romaanit taas ovat enemmän tai vähemmän romansseja. Toki poikkeuksiakin on, kuten Kuninkaan rakuunat -sarja.
Uppoaa itsellekin. Patrick O`Briania on myös suomennettu, joskin sarja jäi kesken. Cornwellin suomentamisen toivon jatkuvan Sharpe kirjoilla, kunhan Uthred loppuu. Frazerin Flashman oli uusi tuttavuus. Ehkä joskus tutustun. Kannattaa mainita tietysti C.S Forrester ja Hornblowerit. Myös Alexander Kent (Doglas Reeman) Bolithoineen sopii sarjaan
Forresterin Hornblowereita olen lukenut myös. Mainoita, vaikkeivät O'Brianille pärjääkään. Flashmanit ovat myös mielestäni mainioita - erittäin tarkka historian kuvaus yhdistyy upeaan anti-sankari-päähenkilöön. Bolithoa olen harkinnut, mutten vielä tutustunut!
Itse tykkäsin enemmän Hornblowereista, mutta tarkemmin ajateltuna luin niitä "teininä" 80 - 90-luvulla, joten ehkä uudelleen lukaisu muuttaisikin tilanteen? Tuo O`Brianin sarjan suomentaminen jäi kyllä ikävästi kesken, joten tuossa näen mahdollisuuden siihen, että rupean lukemaan sarjaa englanniksi. Sen sarjan suomentamisen jatkamisesta ei taida olla mitään mahdollisuutta.
Minä aloitin Hornblowerit vasta luettuani O'Brianin 20 kirjaa kaksi kertaa läpi, joten sekin saattaa vaikuttaa omaan mielipiteeseeni Hornblowerista. O'Brianin käännökset kärsivät mielestäni juuri samasta ongelmasta kuin historiallinen seikkailukirjallisuus Suomessa yleensäkin (vaikka O'Brianit ovat paljon muutakin kuin seikkailua): nykyään historialliset romaanit mielletään pääasiassa romansseiksi ja koska julkaisijoiden huomio on kääntynyt muihin genreihin, on perinteinen historiallisia seikkailuja lukeva porukka suurelta osin "menetetty" kirjallisuuden kuluttajina. Harvat kotimaiset yritykset, kuten tuo yllä mainitsemani sarja, jäävät kovin vähälle huomiolle. Siksi en hirveästi uskalla toivoa Sharpe-kirjoistakaan käännöksiä. Toki voimme toivoa, että tilanne parantuisi, kun esim. Cornwellin kirjoihin perustuvat TV-sarjat keräävät huomiota.
Okei. Pitääpä lukaista. Juoni vaikuttaa vähän typerältä ja epärealistiselta, mutta kirja varmaan on parempi kuitenkin kuin lyhyt juonikuvaus.
Jep, lukaistaan. Elokuvakin vissiin tulossa. Juonikuvaus taas aivan elokuvien ja TV-sarjojen peruskauraa. Esim. jokainen 24-kausi sisältää vähintään yhden kiristyksen
Kukapa meistä ei elokuvakirjoista tykkäisi ja vielä making of -teoksista? Kaikki tykkää! Itse olen yrittänyt noita metsästää, mutta kovin paljoa ei hyviä teoksia ole. Tappajahain "virallinen" teos oli joku lyhyt pokkari, jossa oli yhtä paljon/vähän tietoa kuin, mitä viidessä minuutissa löytää googlettamalla. Pari hyvää valokuvaa, jotka varmasti netistä löytäisi myös. Mutta sitten on mies nimeltä J. W. Rinzler. https://www.amazon.com/J-W-Rinzler/e/B001IOH9F6/ref=dp_byline_cont_pop_book_1 Olen hänen tekemät making of -teokset alkuperäisistä kolmesta Tähtien sodasta omistanut jo muutaman vuoden (ja olen ne tainnut täällä myöskin aiemmin mainita). Ne löytyvät ihan kirjoina, mutta myös Kindle-versioina, jotka itsellä siis on. Kirjat varmasti ovat ihan loistavia sellaisinaankin, mutta Kindle-versiot ovat sitten vielä iso askel ylöspäin. Mukana on nimittäin videoita ja äänihaastatteluja todella paljon. Mukava nähdä jotain koekuvauksia ja otoksia, joita ei lopullisessa leffassa käytetty tai otoksia ilman erikoisefektejä yms. Sekä näyttelijöiden haastatteluja kuvausten aikana yms. Rinzler ei kirjoita teoksiaan käyttäen vain jo olemassa olevia vanhoja haastattelumateriaaleja, vaan hän on päässyt käsiksi valokuviin, videoihin ja haastattelee vielä uusiksi ihmisiä, jotka ovat elossa. Muistaakseni ensimmäisen Tähtien sodan kohdalla on vielä ollut olemassa materiaalia jota kuvattiin ja äänitettiin leffan teon aikana (ilmeisesti mielessä oli making of -teos yms.), mutta joka jäi varastoon yli 30 vuodeksi ja jonka herra Rinzler sitten sai käsiinsä. Jokainen noista kolmesta making of -teoksesta kolmesta ensimmäisestä Tähtien Sota -elokuvasta on ihan uskomaton teos ja ehdottomasti ostamisen arvoinen. Mutta miksi tämän postauksen innostuin kirjoittamaan johtuu siitä, että huomasin pari viikkoa sitten, että viime vuonna on ilmestynyt making of -teokset Alien ja Aliens -leffoista. Pitihän ne tietenkin Amazonista tilata sen kummemmin ajattelematta, että kuka ne on tehnyt. Ja kun ensimmäistä aloin lukemaan, niin hoksasin, että pentele tämähän on sama mies, joka teki loistavat Tähtien Sota -kirjat. Alienista ja Aliensista ei ainakaan toistaiseksi ole Kindle-versiota (jos tulee, niin ostan varmasti), joten ihan kirjoina piti ostaa. Mutta ei kyllä haittaa. Olen nyt ensimmäistä kirjaa lukenut 2/3 ja melkein joka paikkaan kuljen se kainalossa. Ja pentele, että kirja on iso. Kuin kunnon vanhanajan tietosanakirja (jos ikämiehet semmoisia muistaa). Painaa melkein 2,5 kiloa ja kokoa siis on. Sivuja on 336 ja materiaali on ihan uskomatonta. Pieni miinus siitä, että osa kuvista on kirjaimellisesti sivujen marginaalissa noin postimerkin kokoisina, joilloin saisi olla suurennuslasi, jolla katsoa. Mutta kuvien määrä kirjassa on niin iso, että ehkäpä noille vähäpätöisemmille kuville tuon marginaalin suo. Vaikka kuvia on paljon, niin kyllä myös tekstiäkin. Monet IMDb:n simppelit faktat elokuvasta ovat oikeasti paljon monimutkaisempia juttuja olleet. Chestbursterin kuvaaminen ja Lambertin säikähtäminenkään ei ihan niin suoraviivainen juttu ollut kuin monet "faktasivut" esittävät. Kyllähän hän säikähti, ja pahasti. Ja tuon lukeminen on välillä melkein yhtä jännittävää kuin itse leffan katsominen. Eri versiot facehuggerista, chestbursterista ja itse alienista ovat myös huikeita. Giger on paljon esillä kirjassa. Ja onneksi on vielä lukematta Aliens. Ja onhan mieheltä myös muita making of -kirjoja, kuten Indiana Jones -elokuvista. Taitaa tosin olla yksi kirja, jossa on käsitelty ne kaikki. Mutta jos mies vielä julkaisee elokuvista yhtä perusteellisia kirjoja kuin Tähtien Sodat ja Alienit, niin ostan kyllä heti. Ja pitää vielä rauhassa käydä läpi nuo kirjat, joita häneltä jo on ja katsoa, mitkä niistä ovat hyviä ostoksia. Terminator yksi ja kaksi -leffoista olisi kyllä hienoa saada yhtä perusteelliset making ofit. Indiana Jonesilla näyttää ainakin hintaa olevan https://www.amazon.com/gp/product/0091926610/ref=dbs_a_def_rwt_hsch_vapi_thcv_p2_i5
Kääntäisipä noita joku suomeksi. Taitaa olla vaan turhaa unelmaa. Itsellä enkku ei ole niin hyvää että alkaisin jotain kirjaa lukemaan, vaikka kuinka kiinnostava aihe olisikin. kaikkea ei kuitenkaan ymmärtäisi. Saa muuten ehdottaa jos on suomeksi jotain hyviä elokuva-aiheisia kirjoja?
No nyt on hinta tippunut jo 185 dollariin. Kova sekin. Suomeksi kirjallisuutta on hyvin vähän. Lähinnä jotain elämänkertoja kuuluisimmista tekijöistä yms. Aihe on sen verran marginaalinen, että noita ei pahemmin ole käännetty. Mutta tuohan olisi hyvä paikka oppia englantia, kun lukee tuollaista kirjaa. Kindlessä on ihan kätevää se, että voi helposti kääntää tekstiä tai hakea sanalle merkitys englanniksi.
Meidän 6-luokkalainen innostui juuri tuon vuoksi Kindlellä lukemisesta - vietti aikaa jopa ihan tarkistellen jo osaamiensakin sanojen selityksiä, koska halusi nähdä miten ne selitetään.
Itse aikanaan aloitin Peter von Baghin Elokuvan historiasta. Se ei tieteellisenä tutkimuksena kelvannut lisensiaattityöksi (lähde), mutta on erinomainen opus. Nykylukijan on hyvä tietää, että von Bagh oli vasenta äärilaitaa ja hänen kirjojaan kannattaa lukea tämä tieto mielessä. Elokuvasivistyksessä häntä ei kai kukaan Suomessa ohita edes nykypäivänä ja ennustan, että ei tulevaisuudessakaan. Kirja löytynee ainakin hyvistä kirjastoista.
Hyvyydestä tiedä, mutta ihan mielenkiintoinen. Kari Uusitalo - Sakari Toiviainen: Valkokankaan Waltariana (Mika Waltarin elokuvat) Jostain alesta tarttui mukaan. John Cork - Collin Stutz: James Bond -ensyklopedia (loppuu Skyfall:iin)