Nämä nähtyään täytyy olla aika tyytyväinen, että meillä on vaan nämä K15- ja K18-varoitukset. Noista tuli ihan mieleen Mad TV:n eräs parodia.
Neloselle ja YLE:lle lähetän usein palautetta, mutta MakkaraTV3:lle en yksinkertaisesti jaksa. On vaan sellainen olo, ettei niitä siellä oikeasti lueta. Sen verran kustaan katsojaa silmään -politiikka näkyy kaikesta läpi.
Ankaraa sensuuria tässäkin maassa tapahtuu, ette vain huomaa sitä. Minua vituttaa eniten se, etten ole koskaan nähnyt töllössä esitettynä sensuroimatonta versiota leffasta Täältä tullaan elämä. Oikeassa leffassa, jonka teatterissa näin, sanottiin "Kuselle ja runkulle", ja tämä elokuvan tärkein lause on sensuroitu tv-versiosta pois, ja koko kohtaus tuntuu järjettömän tökeröltä alkuperäiseen aitoon verrattuna. Onko DVD-versiota olemassa, ja onkohan siinä sensuroimattomana kyseinen lause?
Sitähän minäkin! Kuvittelin missanneeni tuon kohtauksen vaikka koko leffan katsoinkin... Jotenkin jäi kuvaamataidon tunneilta tuo leffa mieleen suht hyvänä kuvauksena "vähän rankemmasta" elämästä. Se synnyttäjähän oli ohjaajan oma vaimo, näin nippelitietona. Kuvaamataidon opettajahan se tuonkin ensin kertoi, vasta tällä jälkimmäisellä katselukerralla huomasin että kyllähän se siellä lopputeksteissäkin kerrotaan.
Mikähän ihme Maikkaria näyttää vaivaavan The Ring -elokuvan esittämisessä? Tallensin kyseisen elokuvan jokin aika sitten satelliitin kautta yhdelle boksille SubTV:ltä ja lopusta jäi pitkä pätkä pois. Tänä viikonloppuna sitten tallensin kaapeliverkon kautta The Ringin toiselle boksille MTV3:lta ja jälleen näkyy pitkä pätkä jääneen lopusta pois. Täytyy myös mainita se, ettei kumpikaan boksi ole tainnut minkään muun tallenuksen kohdalla moista tehdä kuin Maikkarin The Ring -esityksien kohdalla. Onkohan tässä kyse siitä, että jostain syystä Maikkarilla käynnistävät The Ring -lähetyksen tosi myöhässä tai jotain?
Maikkari tosiaan aikaisti loppua 10:llä minuutilla. Oma tallennukseni, Ring-leffan jälkeen alkanut Life-sarjan jakso alkoi "kesken". Eilen tarkistin, ja alkamisaikaa oli aikaistettu 10 minuutilla. Itseasiassa minun piti avata uusi ketju tästä aiheesta eilen mutta unohdin. Itse teen aina Notepad-listan kiinnostavista ohjelmista tulevalle viikolle. Siihen listaan yhdeltä istumalta kaikki tallennettavat ja katsottavat ohjelmat. Syötän aina 2 päivää kerrallaan digiboksille, esim. sunnuntai-iltana pistän maanantain ja tiistain ohjelmat digiboksille ja tiistaina keskiviikon ja torstain ohjelmat jne. Viime aikoina MTV3 ja Sub kanavien ohjelmistossa on tapahtunut alkamisajoissa muutoksia näiden 2 päivän sisällä. Ihan uskomatonta paskaa taas kerran... Edit: Heh, sulla jäikin siis lopusta pois. Ja mulla siihen loppuun olisi tallentunut reilusti Life-sarjaa. Eli oikeastaan nämähän onkin ihan vastakohdat Subilta katsoin ring-leffan jonkun aikaa sitten livenä ja siinä ei ainakaan mitään ongelmia ollut.
Leffa tulee juuri nyt Teemalta leikkaamattomana, uunituoreesti restauroituna ja HD:nä. Oletettavasti menee talteen...
36 vuoden odotus palkittiin kun nyt vihdoinkin päähenkilötär pääsi kuselle ja runkulle. Mahtoi tehdä tiukkaa odotella jalat ristissä naama punaisena nämä kaikki vuosikymmenet. Spoiler Täältä tullaan elämä (1980) 4K-restaurointi, josta 31.3.2016 lähetettiin Teemalla 1080-versio, oli kuvanlaadultaan hyväksi putsattu, paitsi että värit oli pilattu yliräikeiksi, pahiten punainen. Vanha naarmuinen ja napsuva lähetyskopio, mitä tv:ssä on viime vuosikymmenet näytetty, oli yleislaadultaan kamalan huono, mutta väreiltään aito. En lähde kaivamaan sitä vanhusta esille kiintolevyltä X, jotta asia varmistuisi. Valtava määrä uusia detaljeja oli saatu kaivettua esille kuvakohinan seasta, verrattuna vanhaan esityskopioon, jossa kaikki peittyi filmiraekohinan ja kuvanauhamössön alle piiloon. Detaljien määrä ehkä jopa ylitti filmillä noin vuonna 1980 nähdyn version, oletan ma. Näin runsasdataista versiota en ikinä ole tästä leffasta nähnytkään. Liekö alkuperäinen negatiivi kaivettu esille nestetypestä peruskalliosta, yksisarvisten vartioimasta turvaholvista. Sääli, ettei värien aitouden varmistamiseen ollut palkattu silmät omistavaa ihmistä, vaan väreistä on vastannut epäpätevä sateenkaari+karkkiväreillä itsensä päästä varpaisiin maalannut huumehörhö, joka ei ole eläessään kuullutkaan aidoista filmiväreistä. Varmaan joku amerikkalainen leffaopiskelija määritti värit ja söi LSD-postimerkkejä kilon päivässä työtä tehdessään. Osteli firman piikkiin muutamia kirkkaita kynsilakkoja ja maalaili niillä monitoriin referenssiläiskiä ja sääti leffan värit samoiksi. Voisin täten sanoa topikkiin liittyen, että nyt "alkuperäiset luonnolliset värit oli sensuroitu pois". Kuvasta näkee pikseli pikseliltä, että mikä väri on alkuperäinen ja mikä käsitelty eli väärennetty. Yliräikeistämättä jätetyt eli aidot wanhat sävyt onneksi olivat kauniita katsella. Huumehörhöltä oli jäänyt pieni osa materiaalista pilaamatta ja nautinkin niistä freimeistä suuresti. Tai siis freimin osista. Samassa kuvassa kun oli ilmiselvästi aitoja sekä pilattuja kohtia samanaikaisesti. Erot näkee silmällä, ja ellei joku raukka erota aitoa käsitellystä, niin gamma- ja väriavaruuserot paljastavat. Mustan taso myös, ihan amatöörimäisimmissä tapauksissa. Ihan kuin kuvassa olevat asiat olisivat kotoisin kahdelta eri planeetalta. Nimenomaan kahdelta, ei useammalta. Vasta sitten kun aletaan summata päällekkäin useampaa kuvalähdettä samaan kuvaan, silloin tuplaantuvat nuokin seikat ja joudutaan lajittelemaan kunkin kuvalähteen osat aitoihin ja vääriin. Toinen ongelma on äänet. En osaa sanoa onko vika jo alkuperäisessä, vaiko vain restauroidussa versiossa. Että tehosteäänillä on ERI SYNKKA kuin puheäänellä. Jos säädin puheen hukkisynkkaan, tehosteet olivat koomisesti vääräaikaisia, ja päinvastoin. Apua, koko leffa pitää audiotahdistaa kokonaan uudelleen, aluksi erotella puheet tehosteista. Karmea työmäärä jos joutuu kuluttajamateriaalista asian hoitamaan. Lähdematskulla homma olisi helppo, mutta asia vaatisi sen, että restauroinnissa olisi joku korvat omistava heppu hengissä säätämässä tehosteraidan synkan samaksi kuin puheääniraidan. Noin 5 sekuntia työtä se vaatisi, ja siihen ei nyt ollut varaa. Odotellaan josko vuoden 9999 restaurointiin saataisiin 5 euroa suurempi budjetti 5 sekunnin lisätyön tekemiseksi. Vai eikö käytössä ollut erillisiä puhe+tehosteraitoja? Silloin ymmärrän yskän, ammattityönä korjaus tulisi tosi kalliiksi, koska joudutaan morfaamaan puhe irti tehosteista, että saadaan erilliset ääniraidat, joita on helppo liikutella oikeaan kohtaan kuvan kanssa. Korviinpistävää oli myös karmaisevan surkean fouliäänet, eli jokainen jälkiäänitetty äänne oli ihan vääränlainen ja jopa hieman väärällä hetkellä kuuluva. Taaskin voin nanosekunti nanosekunnilta huomata mikä äänne on aito ja mikä studiossa keksitty. Mutta tämä pulma lienee peruja 1980-luvulta, eli leffa tehtiin vaatimattomalla otteella, ei törsätty 987 miljoonaa dollaria audion hierontaan. Okei, puheen jälkiäänityksen kyllä ehkä jotenkin sallin, ja puheen huulisynkan viat annan mennä rangaistuksetta, amatöörinäyttelijät kun eivät osaa generoida kahta kertaa samaa lausetta nanosekunnilleen identtisellä tavalla. Esim. äänestä kuulee hymyileekö puhuja vaiko ei, ja että siristääkö hän silmiä vaiko ei. Voipi olla, ettei edes ohjaaja ymmärrä tällaisia asioita, että tarkkakorvaiset voivat kuulla "millä naamalla" puhuja puhuu. Tuotannon mielestä kuva ja ääni ehkä vastasivat toisiaan, mutta katsoja-kuulija huomaa virheen, epärealismin. Mutta tämän leffan osalta huulisynkka saa olla kotikutoinen ja puhe mumisevaa. Tehosteet puolestaan voidaan generoida ja ajoittaa miljoona kertaa kunnes ne saadaan hierottua kohdalleen. Ne pitäisi saada vastaamaan kuvaa. Eikä saatu, kuten kuulimme. Äänipuutteet ehkä olivat jo alkuperäisfilmissä. LIIAN RÄIKEITÄ olivat tehosteet restauroidussa, sitä en muista vanhemmassa versiossa huomanneeni. Tehosteita olisi saanut pudottaa useamman desibelin alemmaksi niin ei olisi korvia kiusannut niin pahasti. Luultavasti restauroinnissa nostettiin diskantit pilviin eli vääristeltiin taajuusvaste epäaidoksi kihinäksi. Kaikki vastemuutokset luovat epäaitoutta, koska samalla kohinan spektri muuttuu epänormaaliksi, vaihekin voi olla sairaalloinen. Kuten ammattimuusikko kuulee autotunetuksen virheet laulussa tai kitaran soinnissa, niin palkaton amatöörikatsojakin kuulee leffaäänen virheet, jos viitsii käyttää kahta synttärilahjaksi saatua nahkaläpyskää siinä ohimoiden lähistöllä. Menkää huviksenne omine kenkinenne kävelemään hiekkakentälle niin kuulette miltä se ropina kuulostaa oikeasti, Ei ole kihinää vaan rohinaa, koska suuritaajuiset äänet etenevät suoraviivaisesti ja kuolevat ilmakehässä pois nopeasti. Eikä varsinkaan ole HUONEKAIUNTAA ulkotilassa. Hassusti kuuluu studion nurkan äänikenttä, jossa fouli"artisti" on päässyt luovuuttaan ilmaisemaan leikkiessään kovanahkapohjaisella kengällään, jolla hän imitoi lenkkitossun pehmeää pohjaa tai päinvastoin. Äänissä ei saa olla taiteellista luovuutta, vaan REALISMIA. Kun kuvan tapahtuma ja ääni eivät natsaa toisiinsa, katsoja vieraantuu, alkaa vittuuntua. Selittämättömästä syystä, tai syyn ymmärtäen kun tietää millaisia koomikkoja ovat ääniammattilaiset olleet aina ja tulevat olemaan. Filmin kuva ja ääniraita ovat todisteita pätevyydestä, ja aina kun kuva ja ääni poikkeavat toisistaan, syytän äänituotantoa. Todistusaineisto kuulostaa yhtä epäaidolta ja naurettavalta, vaikka leffa saisi Oscareita ja Jusseja äänituotannosta. Vääräväriset epäaidot leffat nimenomaan saavatkin Oscareita ja Jusseja, koska nykyään ei aitoja värejä enää käytetä, eli aitojen värien juna meni jo. Taisi pysähtyä 1980-luvulla pieksä Mäen asemalle. Resiinalla vielä muutama harva leffa-alan nero jaksaa nitkuttaa nykypäivänäkin karkkiväriterrorismin tuulimyllyjä vastaan. Jaksaa puolustaa aitoja filmivärejä omissa tuotannoissaan. Kaurismäet esimerkiksi. Toivottavasti nerot eivät sorru paineen alla, vaan jaksavat hautaan saakka puolustaa aitoutta ja luonnollisuutta. Myös ovien sulkemiset ja kaikkiin pintoihin koskemiset (pehmeällä voidellulla iholla tai karkealla voidetta kaipaavalla kahisevalla iholla) kuulostavat tietynlaiselta, eikä siis siltä mitä nyt kuulitte restauroidulta versiolta. Jos studioartisti-MIES koskee vaikka kirjaan sormellaan, ja filmillä nainen koskee kirjaan, väärennetty ääni kuulostaa epäluonnolliselta. Samoin jos filmillä 3-vuotias lapsi koskee lelupalloon ja studiossa karvainen mies koskee koripalloon, mennään ankarasti metsään tehosteäänen luomisessa. Kummankin kontaktin osapuolen pitää stemmata siihen mitä on kuvattu. Jos on kuvattu ulkona hiekkaa, josta on pesty pöly pois, niin äänitys pitää tehdä samassa paikassa samalla hiekalla. Odotettakoon vaikka klo 3:30 yöhön, jotta liikennemelu vaimenee ja tehosteen äänitys saadaan tehtyä tarpeeksi rauhassa. Sisällä ei voi simuloida ulkona tapahtunutta äänen tuottoa, tai päinvastoin. Ihan sama pulma koskee satojen miljoonien jenkkileffojakin. Niissäkin tuotantotiimi kuvittelee, että katsoja ei huomaa äänen epäluonnollisuutta ja kuvan vääristyneitä värejä. 7 miljardin aistihaasteellisen joukossa on yksi korvat+silmät omistava paskiainen, jota ette huijaa, riippumatta leffan budjetista. 1:54'25" pitkä Klaani (1984) on esimerkki hyvästä kuvanlaadusta eli restauroinnista, jossa värintoisto on pidetty filmimäisen aitona, lähestulkoon ainakin. Tosin lopputekstien musiikki kylläkin feidattiin poikki ennen biisin loppumista 18.2.2016 lähetyksessä Teemalla. Oletan biisin soineen loppuun saakka aiemmassa huonokuvaisessa versiossa ja myös leffateatterissa. Eli vaikka kuvanlaatu restauroinnissa paranee, niin sensuroidaan puolet loppubiisistä pois. Kiusa se on pienikin kiusa. Tuo leffa kuitenkin oli kokonaisuutena melko hyvin käsitellty. Ja xx sekuntia pidempi jos loppumusan saisi kuulla ihan kokonaan. Pitää varmaan itse miksata se biisi sekaan kokonaisena. Kuvassahan ei mitään tapahdu lopussa, se on mustaa. Mies vailla menneisyyttä (2002) myöskin omasi aidot filmivärit 19.3.2016 Teemalla. Vaikka elokuva onkin tarinaltaan hieman sadunomainen, niin se onneksi näyttää realistiselta. Suomessa siis osataan uudistaa vanhoja filmejä luonnollisen näköiseen kuosiin, mutta se edellyttää sitä, että huumehörhöt karkkiväritaiteilijat lukitaan pakastearkkuun, sen höpöääniä tuottavan foulitaiteilijan kanssa. Arkun saatte avata ihan vapaasti, mutta vasta sitten kun helvetti jäätyy ja erillistä kuvan+äänen väärentäjien pakastamista ei enää tarvita.
Jatkoa äskeiseen. Mikä ihmeen 10000 merkin rajoitus replyssä on? 100000 merkkiä minä minimissään tarvitsen kun alan kunnolla vaahdota jostain teknisestä puutteesta... Spoiler Karmeintahan on se, että nykyään kun leffat kuvataan digitaalisesti, niin ei enää ole ketään väreistä ymmärtävää ihmistä koko tuotantoketjussa. Kaikki nykyleffat näyttävät sietämättömän epäaidoilta. Syaanipaskafiltterillä 99,9% leffoista pilataan, siis tahallisesti tuhotaan värit jo ennen ensimmäistäkään teatteriesitystä, eli leffasta ei ole olemassa aitoväristä kopiota missään vaiheessa. Tulevina vuosikymmeninä 100% varmuudella ihmiskunta palaa järkiinsä ja nämä nykyiset 2000-luvun syaanipaskaleffat yritetään korjata aidon värisiksi, koska silloinen ihmiskunta omistaa jälleen kaksi silmää per kallo. Silloinpa ei ole kyse restauroinnista, koska alkuperäinen teos on jo lähtökohtaisesti katselukelvotonta paskaa, vaan re-generoinnista, jossa yritetään "tehdä uudelleen" se, mikä alunperin jäi tekemättä kun huumehörhö-värinpilaajat tuhosivat leffan jo tuotantovaiheessa. Nykytekniikalla 2-värisen leffan värien korjaus aidoiksi ei onnistu, mutta superkoneiden kehittyessä elokuva ehkä osataan rendata uudelleen pikseli kerrallaan realistisempaan väriavaruuteen. Eli 2000- luvun 2-väriset leffat (syaani/vihreä+oranssi) jollain ihmemetodilla palautetaan takaisin 16 miljoonaan luonnolliseen sävyynsä, joka tilanne vallitsi kuvaushetkellä kameraoptiikan ulkopuolella. Nykyisissä videokamerakennoissakin lienee vain vihreä ja oranssi pikseli, eli kamerasta ulos tuleva data on jo pilalla. Saatanan tunarit.