Itsekin pidän ehkä eniten surumielisistä ja lohduttoman synkistä elokuvista. Tai sellaisista, joissa on jotenkin sellainen näennäisesti onnellinen tunnelma, mutta koko ajan kuitenkin tiedostaa, että asiat tulee menemään päin helvettiä. Vaikea selittää... musiikillakin on todella suuri rooli tässä. Babel Knowing Paha maa Master and Commander Corpse Bride Apocalypto Lucky Number S7evin Romeo Must Die Desperado Kill Bill vol. 1 ja 2 Tuossapa muutama, joiden tunnelmasta muistan pitäneeni paljon, ja joita ei tainnut vielä olla mainittu. Tosiaan sellaset on kyllä aika vähissä, jotka on alusta lähtien vailla toivon pilkahdustakaan ja loppukin surullinen. Mut onneks sellasia tyylikkään haikeita löytyy, ja ne kyllä maistuu! Esim. Desperadon alku on sellainen, mikä saa kylmät väreet aikaan. Kylmät väreet taikka kyyneleet, siinä hyvän leffan merkit.
Kylmät väreet saan näyttelijän eleistä ja ilmeistä, varsinkin Bruce Willisin toimintakohtauksista. Kyyneeleet taasen kuuluvat melki jokaseen leffaan draaman sekä komediaan. Desperadoa en ole nähnyt niin laitoin sen listoille traileri näytti mielenkiintosalle. Muut olenkin jo nähnyt, eniten apocalypto kosketti ja knowingin loppu jäi pahasti hampaan koloon. Kiitos listastasi!
1956 Aarne Tarkas: "Jokin ihmisessä" * Spoiler Paatuneen pikkurikollisen pakkomielteenä on katkera onneton tyttö. 1957 Edvin Laine: "Musta rakkaus" Spoiler Hissukka tyttö ihastuu luonnevikaiseen opiskelijanuorukaiseen. 1992 Priit Pärn: "Hotel E" Spoiler Masentava harmaa yhteiskunta elää rinnan kulutusyhteiskunnan kanssa. 2007 Kauko Lindfors: "1-7=72=0" Spoiler Masentuneen perheellisen miehen mielen pirstoutuminen hoitojonossa. Dokumenttielokuva. 2007 Marja Pyykkö: "Tässä lepää Aino Koski" Spoiler Kolmikymppinen Aino on kadottanut elämänsä tarkoituksen, masentunut ja haluaa kuolla. * Näin tämän ekan kerran TV:stä alle kymmenvuotiaana ja päätin etten koskaan enkä ikinä mene naimisiin tai avoliittoon tai mitä parisuhderekisterejä niitä on. Päätös on pitänyt.