Ehkä mennäänvähän offtopicciin, mutta yhteys tällä on piratismiinkin. Itse pelailen sekä pc:llä, ps5:llä että kännykällä. Noista PC:llä olisi tietenkin mahdollista ladata pelejä piraattina, mutta kyllä jokaisen pelin ostan. Sellaisen olen huomannut, että PC:llä tulee tosiaan Steamistä ostettua aika paljon alennuspelejä, joita ei välttämättä tule koskaan pelattua. Samaa tuntuu olevan muillakin. Ps5-pelejä tulee ostettua paljon harkitummin, koska ne ovat pääsääntöisesti kalliimpia. Ne tulee kyllä yleensä kaikki sitten myös pelattua. Varmasti noihin Steamistä ostettuihin peleihin on mennyt paljon enemmän rahaa, mutta kun niitä tulee halvalla ostettua, niin kokonaisrahamäärää ei niin ajattele. Kyllähän Ps5-pelejä myös alennuksessa aina välillä on, mutta kyllä ne silti aina kalliimpia ovat. Voisikohan tuossa olla myös jotain kytköstä siihen, että pc-pelimarkkinat ovat isommat kuin konsoli? En tiedä, mutta tällä foorumilla tuntuu monella olevan paljon Steam-ostoja. Ja muistelen, että Pelit-lehden toimittajatkin ovat kirjoittaneet, että heillä on pelejä Steamissä enemmän kuin koskaan ehtii pelata. Sinänsä pc-pelaamisen rahamäärä on vähän yllätys, koska sillä puolella on piratismia. Konsolipelejä on aika mahdotonta piraattina levittää ainakaan tavisten keskuudessa. Mobiiliipelaaminen on ihan jees, mutta mielestäni mikromaksuihin voisi ihan EU-tasolla puuttua. Ainakin siihen arvontaan, mitä tuolla nyt tehdään ihan järkeensä. Eli voit vaikka vitosella ostaa jonkin lootan, jossa on sitten random tavara. Sehän on pelkkää arpajaista, johon pitäisi puuttua. Viedään lasten viimeisetkin rahat noilla. Itse en ole koskaan mikromaksupeleissä mitään maksanut. Kyllähän se aikaa vie, jotta saa kamat kerättyä, mutta tuntuukin kyllä paremmalta sen jälkeen kuin vain ostamalla kamaa. En tiedä, minkä verran mobiilipuolella on piratismia. Varmaan erittäin vähän. Pelibisnes on mennyt siihen suuntaan, että piratismi on vähentynyt. Leffoissakin taitaa niin olla. Mites musiikki? Tuntuu, että siinä piratismi olisi helpointa. Vaan taitaa kaikki nykyään maksaa sen muutaman euron kuussa Spotifylle. Kyllä ainakin itse koen sen helpommaksi kuin alkaa lataamaan piraattina musaa. Se, mitä itse joskus harvoin (ehkä kerran pari vuodessa) piraattina lataan, on äänikirjat. Niissä on mielenkiintoisia julkaisusopimuksia. Välillä jotain äänikirjaa ei saa edes englanninkielellä käytännössä mistään. Typerintä on esimerkiksi jotkin kirjasarjat, joista suurin osa kirjoista on julkaistu myös Suomessa. Mutta välissä voi olla yksi kirja, jonka soppari on katkolla tai eri julkaisufirmalla kuin muut. Voi olla, että ko. kirjaa ei saa edes jenkkien Audiblesta. Silloin saatan ladata sen yksittäisen kirjan piraattina, jotta sen saa kuunneltua ja taas jatkettua niillä, mitkä löytyvät. Itse kuuntelen pääsääntöisesti englanninkielisiä äänikirjoja. Ne julkaistaan aiemmin, ovat tietenkin alkuperäiskielellä (jos englanniksi ovat kirjoitettu) ja äänityöskentely on laadukkaampaa. Suomessakin on hyviä äänikirjojen lukijoita, mutta lukemisen taso vaihtelee Suomessa paljon. Tietenkin, jos joku kirja suomeksi on saatavilla, mutta ei englanniksi, niin kuuntelen sen suomeksi. Mutta aika harvinaisia tilanteita ne ovat.
Selittävä tekijä on varmaakin juuri saatavuuden eli jakelun kuntoon saaminen. Musiikkiala tai siis Spotify teki sen ensimmäisenä, antoi pääsyn hyvin laajaan kokoelmaan musiikkia hyvällä laadulla kohtuullista kuukausimaksua vastaan. Videopuoli on jäänyt etukäteen pelättyyn asetelmaan, jossa sisältöä on aika hyvin jo saatavilla, mutta palveluita eli kk-maksukohteita on lukuisa, ehkä vielä kasvavakin määrä. Pelipuolella Steam teki sen PC-peleille ja konsoleilla taitaa kaikilla omat digijakelukanavansa nykyään. Eli vanha piratismia selittävä väite, että jos saatavuus kohtuuhintaan olisi kunnossa, niin se vähentäisi piratismia, pitänee paikkansa. Napster pamautti vellit pöksyyn musapuolella ja yhtiöt eivät ehtineet reagoida, mikä mahdollisti Spotifyn kehittymisen, siis alustan joka kokoaa sisältöä laajasti (ja nimenomaan rajattomasti kk-maksua vastaan, iTunesissahan myytiin käyttöoikeuksia jo ennen sitä). Kuvapuolella ikävä kyllä kävi sitten tuo jakautuminen, kun yhtiöt saivat joten kuten hallittua tilanteen. Ja olihan se jo vuonna Napster eli 2000, tai ehkä juurikin silloin helpompaa ja ylipäänsä mahdollista (sen aikaisilla yhteyksillä) warettaa mp3-tiedostoja verrattuna vaikkapa elokuviin tai sen aikaisiinkaan peleihin. Eli siksi musiikki kulki kehityksen kärjessä tässä asiassa.
Varmasti vähentäisi elokuvapuolella(kin) jos se laatu ois myös oikeasti kunnossa. Eli elokuvissa ei olisi karsittuja ääniraitoja, bitrate olisi oikeasti reeeeilusti korkeampi videon ja audion suhteen. Tuohan voisi skaalata nettinopeuden suhteen, kuten nytkin, mutta isommassa mittakaavassa. Aina sinne 1gbit/s saakka. Pelit tietyllä tapaa hieman erijuttu koska niissä on aina se ruuvi (resoluutio, detailit) mitä voit vääntää jos haluat lisää karkkia ja tällä ei ole netin kanssa mitään tekemistä. Mitähän lienee kävis jos pelipuolella sen fyysisen median omistaja voisi käyttää vaikka 20k resoa mutta esim. Steam -jampat joutuisi tyytymään 800x600 resoon. Tai että maksat pelistä resoluution mukaan.
Nyt tässä tuli jo edellisellä postaukset sisältävällä toisella välilehdellä maininta, että noissa key-generaattoreissa ja crackatuissa ohjelmissa tiedä mitä ne koneelle tekee, niin se on haittapuoli. Olen itse samaa mieltä, että se on suurin syy, miksi niitä ei kannata ladata. On ihan totta, että kaikki mahdollinen on mahdollista, niissä ole mitään takeita, mitä jollain lähteillä noista piraattisoftista ja -peleistä, mitä nekin on tietokoneohjelmistoja on kokonaan omat ne asennusohjelmat, setup.exe tai vastaava sama, mitä joskus DOS-aikaan oli niissä PC CD-ROM -puolella ne asennuskäskyt, millä piti asentaa peli ensin kiintolevylle, ja sitten niissä oli ne CD-Checkit, että sitä levyä piti pitää koko pelaamisen ajan kuitenkin CD-ROM -asemassa pelaamisen ajan, vaikka se pelin datan kone luki kiintolevyltä täysin. On se ihan totta, että turvallisinta on ostaa peli esim. Steamista, mutta itsellänikin tili useamassa ollut, mitä Steamiinkin rekisteröidyin siitäkin jo yli 10 vuotta aikaa, viimeisin nyt tuo mitä ostin Sims 4 ja sen Duunipäivä, ja mitä Battlefield 3 samalla kauppareissulla siihen maailmanaikaan kun levyosastot oli vielä olemassa. Spotifyn suhteen mielenkiintoista seurata, mitä seuraan firman tiedotusta, ko useamman kerran etenkin sen jälkeen, mitä frima listautui Yhdysvalloissa pörssiin, niin on ollut tiedotteita, että heidän omien arvioidensa mukaan toiminta kääntyy nousevaan trendiin, että firma myös tulisi tilinpäätöksessään tuottamaan positiivisen etumerkin arvoltaan myös liiketuloksen, sehän tehnyt alusta lähtien yhä taitaa tehdä vielä tolkuttomat tappiot tilikaudesta toiseen sen lisäksi, että useat nimekkäät artistit ovat nostaneet joukkokanteita firmaa vastaan, mitä ne pitää pilkkanaan niiden maksujen suhteen, olen lukenut niitä oikeus-case - Apoloogies, joissa mm. Bob Dylan on äänekkäästi ollut mukana, mutta kyseisen oman aikansa folk-kulttuurin pioneeri laulaja/lauluntekijä silti hänen tuotantosa on Spotifyssä yhä jotakuinkin merkittävissä määrin. On myös nimekkäitä pitkään alalla nykyisin hyvin menestyviä artisteja, jotka ovat boikotin tähden hoitaneet asianajajiensa kanssa malliin, että tuotanto ei ole saatavilla lainkaan Spotifyssa, Suomessa esim. Jussi Hakulisen Joutsenlaulu on yksi, mikä näistä kotimaisista tullut vastaan Yö - yhtyeen virallisella vahvistetulla Spotify-profiilissa. Jokin aika takaperin oli Turun sanomissa uutinen mitä jotkut vanhan koulukunnan amerikkalaiset Outlaw-Country uranuurtajat tien päällä olleet vuosikymmeniä, ovat nähneet parhaaksi ratkaisuksi, että ovat myyneet tuotantosa useaman sadan miljoon se kauppahinta ollut taalan hintaan jollekin isolle monikansalliselle levy-yhtiölle, ja musitaakseni siinä oli niistä taustoista myös maininta syynä näiden suoratoistopalvelujen, lähinnä Spotifyn pilkanteko, mitä käsittääkseni se minimitaksa, mitä ne maksaa levyn tai kappaleen omistajaoikeuksien omistajalle, on niinkin alhainen, kuin 0,01$, niin mitä se on eri asia useimmiten kuin artisti itse, niin ei siinä paljoa jaettavaa artistin leipää lihottavaa bisnestä ole. Seurasin läpi yön silloin, kun Spotify listautuminen tapahtui, reaaliajassa kurssin kehitystä Amerikan pörssissä, niin se lähti saman tien laskuun, nyt en ole vähään aikaan tarkistanut sitä kurssia joskin välillä tulee tarkistettua muutamien firmojen kurssit sieltä suunasta rapakon takaa lähinnä nyt tuo Nordnet -pankin osakehaku, mistä katson välillä ne ajankohaiset päivän kurssiarvot, vaikka itselläni nyt ei ole tällä hetkellä pääomaa sidottuna mihinkään firmaan. Oli kyllä rahasto-osuuksia ja tekno-osakkeita jossain vaiheessa, mutta päädyin siihen, että myin kaikki pienellä voitolla pois, mitä juttelin puhelimessa pitkään jo useamassa polvessa sijoittamista harrastaneen hyvän opiskeluaikana tutustumani kaverin kanssa, joka mielummin pelaa pörssissä 20, kuin ostaa lottoa 20€:lla, niin tämän kanssa pääyttiin siihen etä on totta, mitä ollaan molemmat 40 vuoden ikähuitteissa, mitä nähtiin se aika silloin elettiin se tietokoneharrastajina meitä molempia yhidstää skriptikakarana aloittaminen ilman mitään bisnes/kaupallista toimintaa, niin todettiin että ala on vakiintunut siinä määrin ehdottomasti, että ainakaan nuo Helsingin pörssissä noteeratut tekno-osakkeet tule enää meidän elinaikana nousemaan lähestulkoonkaan samaan, mitä Nokia korkein noteeraus on kesäkuulta 2000, jolloin se oli nyt euroaikaan mitattuna noin 60€/osake. Se on joka toimialalla sama, että jos firma ei lopulta jonkin aikasarjan puitteissa aikavälin ajalla pysty kuitenkaan voitolliseen liiketulokseen, nin sijoittajat luopuvat osakkeista tyyliin "paska firma", koska firmalla ei ole mahdollisuutta jakaa osinkoja, että siinä mielessä voisi pitää tuota Spotifyn elossa pysymistä kysymysmerkkinä se poikkea muista jossain maailman pörssissä noteeratusta firmasta mitenkään muista, se on kuitenkin se kylmä totuus, että firmat tai yhtiöt, jotka lopulta eivät kykene kääntämään kelkkaa kuitenkaan siten, että vuodesta toiseen tulee takkiin, ne lakkaa olemasta lopulta. Spotify ei poikkea muista mitenkään. On totta, että bisnespuolella ei ole tunteita, liiketoiminta ei ole tunneasia, ainoastaan raha ja taloudellinen kannattavuus ratkaisee sama millä toimialalla firma toimii, eikä sitten mitä laajempi markkina-alue yhtiöllä on saati sitten globaalissa vaiheessa sitten enää yhä vähemmän vaikuttaa yrityksen omistajien, eli osakkaiden joka kattaa käytännössä kuka tahansa luonnolinen henkilö voi olla osakkaana, niin ne lopulta vaikuttaa sitten vähemmän, ja lopulta niillä enää ole sitten mitään merkitystä jos yhtiö toimii täysin globaalisti. Se on totuus liikemaailmassa noiden isojen yhiöiden osalta.
Hyvä pointti. Leffateatteri on (lähes aina) ainoa paikka nähdä uusi elokuva. Pidän leffateatterissa katsomista suuremmassa arvossa kuin kotona katsomista, mm. teknisen laadun, poppareiden ja rauhan takia. Leffalipun hinnan merkitys näkyy todella konkreettisesti, kun on ihan fyysisessä paikassa ja näkee ihmisiä töissä. Se olisi varsin vaikeaa verrattaessa digitaaliseen hankintaan. Levyllä ostamiseen menee aina monta päivää, eikä voi saada juuri tänä iltana sitä leffaa jonka haluaisi katsoa. Minulla ei ole omaa autoa joten kauppoihin kulkeminen koituu urakaksi. Ostan asioita mieluummin käytettynä, ja sieltä levyjen saaminen kestää useimmiten noin viikon. Levyjen edelleenmyynti ei ole yhtään varma asia. Jos minä en tykännyt leffasta, voi olla että muutkaan eivät tykänneet, eli kysyntä olisi pieni.