Melkeinpä voi sanoa samaa. Klassinen on ainakin vielä tyylilajeista todella pienessä osassa mitä tulee kuunneltua. Elokuvamusiikkien ollessa paljon ylempänä. Aihetta hieman sivuten, tälläinen löytö tuli tänään tehtyä Lowland - Classical Trancelations
Aiheeseen liittyen voisi suositella Yalen avoimen yliopiston nettikurssia Listening to Music. Tuo tuli viime vuonna käytyä läpi ja kurssi oli varsin kiinnostava tällaiselle ei-klasarifriikillekin. Luennoitsijana toimiva proffa Graig Wright on innostava, joten matskua seuraa mielellään. Luentosarja koostuu 23x50min luennosta. Open Yale Courses
Siksi koska 71 dB kuuntelee. Ei vaan. Kuuntelen klassista heviä ja metallia aika paljonkin. Ja Beethoven on kova, ne pianokappaleet on kauniita. Mutta kylhän toi hennompi musa vaatii sellain keskittymistä ja niin ja toisaalta antaa helposti vähän liiankin seesteisiä fiiliksiä. Ite kun tykkään että musiikissa on kitaraa ja rumpua ja klassiset säveltäjät unohti noi aika usein. Sitäpaitsi siellä saattaa kuulua laulajana joku jolta lähti ylä-äänet lapasesta, jos laulua edes kuulee. Mutta onhan se parhaimmillaankin hienoa.
http://areena.yle.fi/player/index.php?clip=1325495054936&language=fi Linkissä Olli Virtaperko puhuu Välilevyjä-ohjelmassa Musiikkitalosta, perussuomalaisista, kulttuuriministeristä, ylestä ym, aikaa vain 6 päivää, uusinta la 7.1. klo 14.00. Sopisi muuallekin, mutta laitanpa tänne kun on vähän hiljaista ja tänne eksyvät ehkä jaksavat tällaisenkin ohjelman kuunnella. Ohjelmassa mainitut Uuden Suomen kulttuuriarviot ja käsitys kulttuurista löytyy tuolta.