Klassisessa on yleensä liian vähän kepitystä. Tosin jos sähkärillä vedetään klassista, niin ilman muuta kuuntelen. :thumbsup: Eli sanoisinko, että yleensä klassista soitetaan väärillä instrumenteilla.
Ei vaan sinä kuuntelet väärillä korvilla. Olisihan se kokemus sinänsä kuulla Jean-Philippe Rameaun cembalomusiikkia sähkökitaralla revitettynä...
...Siksi, että parempaakin musiikkia on tarjolla. Ei todellakaan ole mitään klassista musiikkia vastaan, mutta toistaiseksi kuuntelemani/suosimani musiikki on ollut hiukan erilaista. Eihän sitä tiedä jos sitä jossain vaiheessa tuostakin musasta innostuu, ehkä sitten joskus vanhempana
Tsiisös. En ole koskaan ymmärtänyt näitä profeettoja, jotka katsovat tehtäväkseen yrittää käännyttää ihmisiä kuuntelemaan jotain tiettyä musiikkia.
Aika harmitonta minusta; tuohan on melkein sama kuin suosittelisi katsomaan jonkin tietyn ohjaajan tai genren elokuvia. Enemmän minua vituttaa uskontoaan tai elämänkatsomustaan tuputtavat.
Kunpa kyse olisikin pelkästä suosittelusta. Usein vastaavanlaiset keskustelut alkavat muistuttaa uskonnollista valistamista, joten et osunut kauaksi ottaessasi sen puheeksi. On näitä nähty monesti ennenkin. Eri mieltä olevat ovat kuin "vääräuskoisia", jotka eivät ymmärrä omaa parastaan. Kerrankin pari henkilöä haukkui kaikki pystyyn, joiden mielestä Beatles ei ollut maailmankaikkeuden paras bändi, virheetöntä, täydellistä ja parasta musiikkia. Eri mieltä olevat ovat väärässä, eivät ymmärrä, eivät osaa kuunnella oikein, eivät ole tarpeeksi älykkäitä jne. Tuttu sabluuna. Kyseessä ei edes ollut mitään hörhöjä, vaan muilla tavoin normaaleja ihmisiä. Kun tuli kyse heidän lempimusiikistaan, he muuttuivat täysin ja alkoivat muistuttaa kiihkouskovaisia.
Joku taisi kysellä hyviä teoksia aloittelijoille; itse suosittelisin seuraavia: -Mozart (vaikkapa loppupuolen sinfoniat tai pianosonaatit) -Beethoven (ainakin parittomat sinfoniat) -Strauss family (vaikkapa jokin DGn äänittämä uudenvuoden sessio, paljon tuttuja teemoja) -Taikovski - pianokonsertto 1 tai jokin baletti Näistä puolestaan en ensimmäisenä lähtisi liikkeelle: -Wagner (argh - jopa oopperan ystävälle välillä vaikeaa nieltävää, vaikka pakkko myöntääkin hemmon taidot) -Sibelius (oman Jannemme koko tuotanto ei välttämättä aukea aivan helposti) -"nykyklassinen", ie melkein kaikki Sibben jälkeen sävelletty... Itse lisäisin 71dB:n top 10 -listalle (eka post) vielä ainakin muutaman loistavan itäsäveltäjän (esim Prokofjev). ---- Sitten alkuperäistä aihetta sivuten: Klassista ei kuunnella -autossa -kiireessä -taustamusiikkina -läppäriltä -keittiön mankasta Niin, ja Naxos-levymerkkiä en suosittelisi aloittelijoille hinnasta huolimatta. Ainakin itseltäni löytyy muutama ko firman levy, jotka voisi suosiolla heittää vesilinnuille. (Juu tiedän, on niiltä kuulemma nykyään tullut jo paljon hyviäkin äänityksiä.) Suosittelen ehdottomasti maksamaan muutaman euron enemmän jonkin laatumerkin levyistä, niissä todellakin on eroja.
Ei tämä mitään käännyttämistä ole, idea on havahduttaa ihmiset kiinnostumaan myös musiikista joka on kestänyt aikaa ja todistanut elinvoimansa. En minä pelkästään klassista kuuntele, "vain" puolet levykokoelmastasi on sitä.
Millä perusteella muuten voit sanoa, että nykyajan musiikki ei kestä aikaa? Edelleenkin soitetaan Elvistä, Biitlesiä, Johnny Cashia, Rolling Stonesia ja Bob Dylania vaikka osa noista on jo yli puoli vuosisataa vanhoja veisuja. Joten miksi nykyaika ei voisi poikea samanlaisia klassikkoja? Kyllä tämä aika vahvasti viittaa siihen, että pidät kaikkea muuta kuin klassista jotenkin huonompana. Myöskin se, että jos joku sanoo ettei pidä klassisesta koska siinä ei soiteta sähkökitaroilla niin sinä kuittaat sen sanomalla: Muistatko mitä sanoin siitä elitismisestä mulkutuksesta ylempänä?
Kiihkouskovaisuus musiikin suhteen vähenee kun tutustuu monenlaiseen musiikkiin ja oppii nauttimaan musiikin monimuotoisuudesta. Itse en esimerkiksi kuuntele Beatlesiä mutta tunnustan heidät oman genrensä huipuiksi ja jos kuulen heidän musiikkiaan jossain pystyn nauttimaan siitä ongelmitta. Joku päivä saattaa Beatles-kärpänen purra ja alkaa levyjen keräily. Kuka tietää. Tällä hetkellä kiinnostaa Sergey Taneyevin kamarimusiikki enemmän.
En allekirjoita. Naxos on laatumerkki. Täyshintainen levy voi olla huono siinä missä Naxoskin. Moni Naxos luetaan jopa referenssilevyksi. Vaikka Naxos ei aina ole "se maailman paras" versio on laatu keskimäärin korkea ja alhainen hinta mahdollistaa tutustumisen myös vähemmän tunnettuun tavaraan, esim. Weissin luuttumusiikkiin tai Granadoksen pianomusiikkiin. Nimenomaan vähemmän tunnetun repertuaarin osalta Naxos tunnustetaan erittäin merkittäväksi klassisen musiikin levymerkiksi. Naxoksen alkuaikojen levytykset olivat sitä sun tätä mutta viimeisen 10-vuoden aikana julkaistut levyt ovat keskimäärin laadukkaita.
En minä ole sellaista sanonut! Elvikset ja Beatlesit ovat oman aikansa huipputavaraa ja varmasti kestävät aikaa. Toisaalta jos tarkastellaan millaista roskaa esim. hittiradioasemat soittavat tai mitkä levyt menevät kaupaksi niin voi vain todeta ettei klassikoista ole kysymys. Jos kerran kuuntelee nykypäivän klassikkoja niin miksei sitten vähän vanhempiakin? Tätä minä ajan takaa. En suinkaan. Itse asiassa olen hämmästelly miten esim. Jonny L:n junkka kestää vertailun vaikka Rachmaninovin toiseen pianokonserttoon. Klassista musiikkia vain on tuotettu satoja vuosia joten sen määrä korostuu. Pelkästään Mozartin koko tuotanto vie 170 CD-levyä! Pakkohan sitä on kuitata elitistisesti jos kaveri heittä noin typerän perustelun kehiin!
Ja minä en puolestani ole milloinkaan ymmärtänyt niitä tyyppejä, jotka juuttuvat kuuntelemaan yhtä musiikkityyppiä koko iäkseen. Junttikansa kuuntelee tuulipuvut päällä iskelmää (josta löytyy tietysti hyviä piirteitä siitäkin), mutta kyllä rokkikansastakin löytyy tosi monelle asialle korvansa ummistavia tyyppejä. Minun mielestäni esim. populaarimusiikkia, maailmanmusiikkia ja klassista musiikkia voi aivan hyvin kuunnella vaikka saman päivän aikana, jos osaa vain heittäytyä tunnelmaan. Ja kyllä minä itsekin tuomitsen sen klassiseen musiikkiin liittyvän elitismin. Sinfoniakonserteissakin usein käyneenä mulla on ollut joskus reppu/laukku ja toppatakki mukana - ja vieressä saattaa istua joku kaupungin pampun rouva minkkiturkki päällä ja nenä pystyssä.
Minusta on tervettä kuunnella useita toisistaan eroavia musiikin lajeja olivat ne sitten mitä tahansa. Jokainen löytäköön omat suosikkinsa. Kun on laajentanut musiikin karttansa huomaa nauttivansa mistä tahansa hyvästä musiikista lajityypistä riippumatta. Huomaa että huonoa musiikkia on suurin osa joka tuutista pursuavasta kaupallisesta musiikista ja suuri osa vähemmän tunnetusta musiikista onkin hyvää. Ne jotka ostavat vähän levyjä ostavat niitä levyjä jotka myyvät paljon ja ne jotka ostavat paljon ostavat niitä levyjä joita myydään vähän. Elitismiä kammoksun minäkin. Saisivat nämä nokka pystyssä ylvästälevät minkkiturkin kuluttajat jäädä kotiin kun eivät kuitenkaan ymmärrä musiikin päälle vaan pitää esittää kultturellia muille.
Jos se riittää heille, se heille suotakoon. En lähde sen asian perusteella luokittelemaan ihmisiä. Se vasta junttia ja rahvasta olisikin. Jos ovat itse tyytyväisiä, eivätkä lähde levittämään "ilosanomaansa" väkisin muille, asia ei muille kuulu.
Niin... pääasiahan se tietysti on, että ihminen tekee mieltymystensä mukaisia valintoja. Jos keskiverto kulttuurin kuluttaja katsoo pelkästään 2000-luvun toimintaelokuvia ja kuuntelee listamusiikkia, niin omapa on asiansa. Mutta vaihtoehtoja on aina olemassa (ja toivottavasti tulee tulevaisuudessakin olemaan, mikäli kulttuurimäärärahoja ei ohjata toisiin kohteisiin).
Entisenä vannoutuneena metallistina, olen "löytänyt" klassisen ja jazzin viime aikoina, harvemmin sitä metallia tulee nykyään enään kuunneltuakkaan, ehkä iän myötä hiukan tuli järkeä mukana ja tajusin laajentaa musiikki makuani.
On kuitenkin parempi että joku joskus mainitsee että vaihtoehtojakin on. Ihmisillä on taipumus käpertyä kapealle sektorille musiikkimakunsa suhteen aivan suotta. Musiikki on todella pitkälle tottumiskysymys; muita musiikin lajeja vierastetaan ihan sen takia että ei olla totuttu sitä kuuntelemaan (nyt puhun hyvästä, laadukkaasta musiikista, roskamusiikkista pysyttäköön erossa). Minäkin ajattelin nuorempana etten kyllä rupea 1600-luvun kirkkomusiikkia kuuntelemaan. No, Nikolaus Bruhnsin kantaatit on löydetty ja ei voi jälkikäteen todeta kuin että pöhkö asenne on ollut.
Onneksi olkoon! :thumbsup: Ei vaatinut muuta kuin rohkeutta ja avointa mieltä tutustua muuhun musiikkiin.