En tykkää covereista. Alkuperäisesitykset on :naminami: Ihan tosissaan, rokki ja metalli vaan miellyttää enemmän. Klassistakin tulee jonkin verran kuunneltua mutta lähes ainoastaan niitä ikivihreitä, Finlandiaa ja Vuodenaikoja ym.
Näin on. Tärkeintä tässä elämässä on se, että viihtyy. Jos joku asia ei miellytä, ei sitä pidä mennä tekemään vain siksi, että muutkin tekevät tai niin kuuluu tehdä. Jos se klassinen ei uppoa, se ei uppoa. Parempi kertoa se rehellisesti kuin väkipakolla ostaa 100 levyä klassista ja kuunnella sitä hampaat irvessä vain voidakseen sanoa kuuntelevansa. Sama koskee omien mieltymyksiensä syöttämistä. Ainahan voi vinkata, muttei pidä lähteä ristiretkelle oman asiansa puolesta. Ihmisillä on oma tahto, eikä monikaan katso hyvällä sitä, että heille tullaan määräämään, mistä pitää tykätä. Minä en syö maksalaatikkoa. Olen syönyt monta kertaa, mutta en sitä itse vapaaehtoisesti osta. Joku voi pitää minua idioottina, koska en kykene nauttimaan kaikesta ruuasta, mitä eteeni kannetaan. Sama koskee musiikkia. Vaikka mitä on tullut kuunneltua, mutteivät kaikki tyylit kolahda sitten millään.
En minä väkipakolla ole klassista kellekään elämään työntämässäkään, enkä sataa levyä ostatuttamassa. Mutta jokainen voi mennä kirjastoon ja lainata ilmaiseksi esim. levyllisen jotain klassista jazzia tai sitten vaikka Tshaikovskia, ja mennä kotiin kuuntelemaan sen aivan rauhassa, ilman hektisyyttä ympärillä. Jos näyttää siltä, että ei kolahda, niin sitten ei. Mutta voi ainakin sen jälkeen sanoa, että on joskus kuunnellut ko. osastoa. Se ei nimittäin oikein ole klassiseen tutustumista, jos vilkaisee minuutin jotain konserttia TV1:ltä. Saattaa olla yhtäkkiä vaikea mieltää sitä, että sinfonia ei avaudu kahdessa minuutissa, kuten kappale, joka tulee keskiverto-radiokanavalta.
Homma on vain niin että kyllä se klassinen alkaa kummasti upota jos todella ostaa 100 levyä ja kuuntelee "hampaat irvessä". Ongelmahan on se että ihmiset eivät tutustu kunnolla ennakkoluuloiltaan. Tämän ketjun tarkoitus on sitäpaitsi puhua syistä olla kuuntelematta klassista eikä niinkään "käännyttää". Heh, maksalaatikko on oikeasti pahanmakuista! :sick: Klassinen musiikki on oikeasti hyvää. Siinä se ero. Klassista on muuten hyvin erilaista, jos ei Sibelius kolahda niin ehkä sitten Händel? Kokeilkaapa vaikka Samuel Barberin orkesterimusiikkia! Aivan varmasti iskee!
Vannoutuneena snobina ja muita parempana ihmisenä mä kuuntelin ennen klassista musiikki ja ranskalaisia chansoneja pää syvällä perseessä. Tuo pään sijainti vaikutti myös siihen, että suurin osa puheestani oli puhdasta pas... Sitten yksi päivä otin pääni pois aukosta ja avasin radion. Uskomatonta, siellä lauloi Brittney Spears oikein rytmikästä ja tarttuvaa laulua. No, mä otin selvää aiheesta ja huomasin, että tällaista listamusiikkia on enemmänkin tarjolla! Mikä taivas. Erilaisia artisteja, erilaisia musiikkityylejä, muitakin soittimia kuin piano, viulut ja torvet! Nyt olen musiikillisella seikkailuretkellä, ja haen Anttilasta halpiskokoelmia (ennen ostin Naxosta, sillä noita referenssitasoisia laatulevyjä saa samalla rahalla enemmän, ja mun korvilla eroa ei huomaa!!!). Olen jo kolunnut läpi 20 kokoelmalevyä 1990- ja 2000-luvuilta. Ehkä haen seuraavaksi hittejä 80-luvulta (eli kasari, niinkuin me musadiggarit asia ilmaistaan). Jos mun valistukseni nyt ottaa tuulta ja te kaikki pikkuiset ajattelemattomat ääliöt haluatte tutustua aiheeseen, niin kannattaa kuunnella vaikka Kylie Minoguea ja Aikakonetta. Kunhan tästä vielä saan vähän rohkeutta, niin saatan etsiä vaikka sitä hevirokkia! Joo-o. Sellaistakin on olemassa. Kuulemma vois olla kivaa, mä kun tykkään myös Bachin musiikista. Mulla on suunnitelmissa ostaa myös Mikko Alatalon ja Hectorin kokoelmalevyt.... Hrr, saas nähdä mitä sieltä tulee! p.s. Olen myös kuullut, että on olemassa VÄRIELOKUVIA, mutta niin pitkälle en ole vielä hurjissa kultturelleissa tutkimusmatkoissani uskaltautunut. Onneksi täällä palstalla on tovereita, jotka myös ovat uskaltautuneet tutustumismatkalle uusille musiikkialueille!
Eiköhän tuo maksalaatikon hyvyys riipu valmistajasta? Alepasta kun käyt hakemassa toverilaatikkoa, niin eihän sitä syö susikoirakaan. Mutta jos esim. isoäitisi (tai yleensä ottaen joku muu vanhempi nainen) tekee sitä, maksalaatikko on erinomaista. Ja miten ihmeessä voit väittää, että klassinen musiikki on hyvää? Ei varmasti kaikki klassinen ole hyvää... Paljon hyviä teoksia löytyy, mutta ei kaikki! Valistuksessasi on kyllä vähän provoilun makua ja trollausta...
Niin, ehkä sieltä saattaa joku hyvä pätkä löytyä, muttei se tee klassisesta universaalisti ja absoluuttisesti hyvää musiikkia, jota alkaa heti onnessaan haalia lisää. Mitä on se kunnolla tutustuminen? Pitääkö väkipakolla kuunnella se 100 levyä vai pitääkö olla 1000? Sehän on hullun hommaa! Se on sama kuin söisi kaikki vastaan tulevat koiranpaskat toivoen, että joku niistä on suklaata. Minä tunnen montakin ihmistä, jotka pitävät maksalaatikosta. Oman logiikkaasi mukaan sinä olet ahdasmielinen. Sinun tulisi myös syödä paljon maksalaatikkoa, jotta tutustuisit siihen paremmin ja alkaisit lopulta 100% varmuudella tykkäämään siitä.
En ihan tarkkaan tiedä mihin tällä viittasit, mutta kenen korvilla sitä pitäisi sitten kuunnella jos ei omilla? Tai mitkä on ne "oikeat" korvat tässä tapauksessa? NP: Rainbow - Difficult To Cure aka Beethoven 9th "Ode To Joy"
Juu, saa sitä isoäidin ja muiden vanhempien naisten tekemää maksalaatikkoa syödä jos maistuu. Klassinen musiikki on ihan oikeasti tosi hyvää. Onhan sielläkin omat heikkoidet (Rossinin musiikki ei oikein uppoa) mutta aika hyvää sekin on nykypäivän listahitteihin verrattuna. Ei kaikesta klassisesta tarvitse pitää mutta siellä on ihan oikeasti jokaiselle jotakin. Jos yhdenkin säveltäjän tyyli uppoaa niin sitä kuunneltavaa riittääkin sitten kymmeniä ellei satoja tunteja. Kyllä, puhun provosoivasti. Se on tyylini. Trollausta ei ole tippaakaan.
Usko pois, klassinen musiikki on aarreaitta! En minä muuten jaksaisi täällä asiasta vouhkata. Mitä enemmän kuuntelee sitä enemmän pääsee sisälle ja sitä enemmän homma nappaa. Ei siinä vaiheessa paljon harmita kun lopulta saa sen ahaa-elämyksen millaisista musikaalisista aarteista on kyse. Vertaus koiranpaskasta on huono vaikkakin hauska. Juu, maksalaatikon suhteen olen ahdasmielinen. Ihan tarpeeksi olen sitä syönyt yhteen ihmiselämään. Perusta ketju otsikolla "Miksi et syö maksalaatikkoa?"
No aikanaan 35 vuotta sitten innostuin klassisesta musasta kuuneltuani Griegiä. Sitten Lisztiä ja nyt kuuntelen Puccinin oopperoita. :thumbsup: Mitä enemmän kuuntelen sitä paremmalta kuullostaa ja lisää haluaa. Kuuntelen myös kotimaista heavyä.Varsinkin ne jotka tykkää hevystä kannattaa kokeilla myös klassista. Ovat todellakin yllättävän lähellä toisiaan. Ei ole tarkoitus käännyttää ketään, mutta ainahan kannattaa tutustua ja kokeilla myös muuta, kuin sitä mihin on tottunut. Ei siinä mitään häviä, mutta voi löytää jotain aivan uutta ja mukavaa.
Oikeaa puhetta. Jos muuten Puccini iskee niin kannattaa tutustua Elgarin musiikkiin. Samankaltaisuutta löytyy joskin Elgar on moniulotteisempaa ja sofistikoituneempaa tavaraa. Oopperoita ei löydy (ainoa jäi pahasti kesken säveltäjän kuoltua) mutta tavattoman upeita oratoriota löytyy, esim. "Dream of Gerontius".
Britney Spearsia ym. mainstreamia sekä värielokuvia kyllä työntää joka tuutista siihen malliin, että eiköhän niihin jokainen snobikin ole tutustunut. Joten sikäli tuo asian kääntäminen noin päin ei oikein toimi.
Ja klassista musiikkia kuulee jopa mainoksissa, niin että kyllä sitäkin on tarjolla ihan tarpeeksi! Sulla ei taida oikein olla huumorintajua?
On "vähän" eri asia kuulla 25 sekunnin pätkä jostain sellokonserton hitaasta osasta kahvimainoksen taustalla kun kuulla koko 30 minuuttinen konsertto temaattisen materiaalin kehittelyineen. Kansa "altistuu" niin vähälle määrälle klassista musiikkia ettei se vastaa edes varpaan kastamista veteen.
Kokeile kuunnella akustisen kitaran "kepitystä". Esim. Rodrigon kitarakonsertot. Aranjuez on varmaan tunnetuin.
Toi on varmaan aika henk.koht. kokemus. Monien hevi/metalli-ihmisten mielestä Wagner on hyvä, Sibbasta nyt kuitenkin aika moni suomalainen pitää ja myös ulkomaalaisetkin. (Sibeliuksen viulukonsertto on muuten 1900-luvulla sävelletyistä konsertoista eniten esitetty koko maailmassa). Yllättäen nykyklassisesta on tykänneet just sellaset jotka ei ole klassista koskaan kuunnelleet. Tää on käyny enemmän kuin keraan tuttujen kohdalla.