Ei todellakaan. Itse kuulin joskus 14-vuotiaana yhden luokkakaverin kotona tätä ja olin heti myyty. Ihan mielenkiinnosta, jos Dion musiikki on kaameata mölyä niin mitenköhän sitten suhtaudutaan esim. Thrash/Death/Black-metalliin(saatika Grindcoreen). Itse olen nimittäin kaikkiruokainen metallin suhteen. Mahdanko olla sekaisin :hitme:
Hieman ihmettelen miten ei muka olisi koskaan Dioon törmännyt. Ei välttämättä mieleen jää jos ei musiikki kiinnosta mutta Last in Line taisi parikymmentä vuotta sitten aika usein soida telkkarin videojukebokseissa.
Täydellisen outo nimi, ei mitään hajua koko henkilöstä aikaisemmin. Ikää 31v. Ozzy on ollut tuttu kauan ennen TosiTV juttuja. Edit: Dion biiseistä tuttu on ainoastaan Holy diver.
20 v sitten - yhtäläisesti kuin nykyään - olisin katsellut jotain videojukeboksia vain aseella uhattuna. Ja olisin silloinkin tarkastanut, että ase on ihan varmasti ladattu. Tuo jälkimmäinen youtube linkki oli ihan ok. Voisi kuunnella jos musiikkia kuuntelisi. Musiikkia en juuri kuuntele, enkä oikein edes siedä kuulla kuin "instrumentaalista" klassista. Sitäkään en siis aktiivisesti, oma-aloitteisesti, kuuntele käytännössä koskaan. Vaimon raahaamana olen tosin muutamassa oopperassa käynyt. Aika kiljumista toisinaan, mutta kun on sentään se jonkinlainen "juoni", johon keskittyä, niin musiikki menee siinä ohella. Kaikki rytmimusiikki on minusta lähes sietämätöntä, mitä enemmän rytmin puolella, sitä pahempaa. Räpissä sietotaso on noin 1 sekunti, mutta sehän nyt ei edes ole musiikkia.
Kyllähän hän nimenä tuttu on. Ihan ykkössuosikki ei yksikään miehen yhtyeistä ole koskaan ollut, mutta monessa hyvässä biisissä on mies ollut tavalla tai toisella. Ai niin, ikää on 36 vuotta.
22v tulee tänä vuonna täyteen ja metallin suurkuluttajana Dio oli totta kai tuttu nimi. Herran bändit ja laulutyyli ei ole koskaan ollut sitä omaa alaani, mutta metallimaailma menetti hänessä legendan. On muuten välillä hassua, kun moni tietää Black Sabbathin vain Ozzyn takia... Äärimmäisen mukavana ja sympaattisena pidetyn henkilön poistuminen ei ollut ainoa tapaus viikonloppuna. Suomessa kuoli lauantaina semi-legendaarisen Yearningin ja nykyään Colosseumia luotsannut Juhani Palomäki.
Missä tähän nimeen olisi muka törmännyt jos ei tämänkaltaista musiikkia kuuntele? Tiedätkö itse nimet Edgar Froese, Carl Graig ja Liam Howlet?
Olin jossain kuullut joskus, mutta eipä voisi vähempää kiinnostaa kun heitti veivit. Semmoista se elämä on.
Edgar Froesea kuulin joskus Avaruusromussa. Carl Graigista en ole ihan varma, vähän tuttu nimi. Liam Howlet nyt tietenkin Prodigystä. Tämä kun soi aika paljon myös siellä MTV:n ynnämuiden poposastoilla, johtuen lähinnä siihen aikaan edistyksellisestä videosta. Toinen samaan aikoihin samantapainen video oli Duran Duranin Wild Boys, kummatkin hyvää videokamaa. http://www.youtube.com/watch?v=mEV4Tov1GBM Edit: Selityksenä miksi tunsin, niin googletin vähän. Froesehän on Tangerine Dreamin poppoota ja minulta löytyy heiltä pari levyä (Tangram ja Phaedra muistaakseni ainakin ). Carl Graigin musa taas ei taas ole napannut, siksi ei nimi sanonut mitään, vaikka Detroitin poppoosta esim. Plastikman ja Speedy J, F.U.S.E on listoilla mutta muutoin ei ole detroitilaiset oikein napanneet. Prodigyltä löytyykin sitten lähes kaikki vanhemmat levyt, uusimpia en ole koekuuntelun jälkeen viitsinyt ostaa. Diolta sitten löytyy pari kasettia ja pari vinyyliä, Sacred Heart, Last in line, Intermission, Dream Evil.
Ei huonosti tunnettu. En kyllä mitään hirveän vaikeita nimiä pistänytkään koska tämä Ronnie James Dio on mielestäsi helppo sekin. Edgar Froese on Tangerine Dreamin pääjehu, Salvador Dalin "oppilas". Carl Graig taas on jenkkiteknon suuruuksia Detroitista.
Yksi suosikkisolisteistani. Black Sabbath : Heaven and Hell ja Rainbow : Rising ovat kärkipäässä suosikkialbumeja listatessa. Dion soolouralta kovimmat fiilikset taisi ensikuulemalta tulla Dream Evil levyn avausbiisistä ("Night People") Muutama vähemmän hevimpi kappale jotka tuli kuunneltua kuullessani kuolinuutiset: This is Your Life Wonderworld (Elf) Love is All (Roger Glover and The Butterfly Ball)
Aina kun populaarikulttuurin kantavaikuttajia kuolee, syntyy vastaavanlaista keskustelua. Sivistyksen mittarina tuskin voi pitää sitä tietääkö kuka RJ Dio oli, tai tunteeko Black Sabbathin, Rainbow:n tai Dion musiikkia- sen enempää kun tietoa siitä kuka esm. Desmond Child on tai joku Allen Ginsberg oli. Vastaavanlaisia "kuka vittu"- reaktioita varmaankin Ginsbeginkin lähtö herätti. Nämä ovat kuitenkin hyviä hetkiä sivistyä vaikkei kys. kulttuurinsarasta pitäisikään, sillä Dio:n vaikutus nykyheviin (joka on kulttuurihistoriaamme, piti siitä tai ei) on kiistaton. Kuinka oikeaan tuo High School- vuosikirja osuikaan.
Olen 34v ja tuntenut Dion niin kauan kuin olen vakavissani musiikkia kuunnellut. Holy Diver oli ensimmäinen ostamani levy. Olin n. 8 vuotias. Edelleen kuuntelen herran tuotantoa aktiivisesti ja suurin osa kaikista levyistä löytyy hyllystä (niitä 50- ja 60-luvuilla julkaistuja on aika vaikea löytää). Ronnie James Dio teki siis ensimmäisen levytyksensä jo vuonna -58. Todella pitkän uran siis ehti tehdä. http://en.wikipedia.org/wiki/Ronnie_James_Dio_discography
Itselleni oli yksi suurista heavy-ikoneista. 80-luvun levyjä tuli kuunneltua teininä ja koko 70-luvun tuotanto heti sen jälkeen. Biisi joka toimii vieläkin kasarituotannosta on Don't Talk To Strangers, helmi. Näin upean keikan tuossa vajaat 10 vuotta sitten missä kuuli täydellisen setin joka sisälsi niin Rainbow:ta ja Dio:n tuotantoa. Hyvä muistaa myös tämä: Dio helped popularize the "devil's horns" gesture.[13][14] Dio says that his grandmother used to make the hand gesture to ward off the evil eye, which is very common among superstitious Southern Italians. The "horns," or "Corna," themselves are used both to scare away and give someone the "Malocchio" (the Evil Eye). http://en.wikipedia.org/wiki/File:Dio_throwing_Horns.jpg Iso
Olikos tämä se kaveri, joka teki virveliaiheisen kappaleen Holy Daiwa? Vakavasti puhuen, vielä muutama vuosi sitten en tiennyt miehestä tai edustamistaan orkestereista käytännössä juuri mitään. Sitten tuli Guitar Hero (ja sittemmin Rock Band), joka opetti, että maailmassa on rapin, R&B:n ja teknopaukkeen lisäksi muutakin musiikkia. Siinä sivussa on tullut tutustuttua niin Mustaan Sapattiin, Sateenkaareen kuin myös ... öh, Dioon.
En ole kuullut kaverista vaikka ikää on lähes 40. Tosin en ole kyllä mikään musiikin suurkuluttaja ollut koskaan elämässäni.
Vaikka heviurpo olenkin niin ei Dio ole koskaan iskenyt. Holy Diver Radio Rockista kuultuna ketuttaa joka kerta. No okei, Rainbow in the Dark on kelpo biisi. Black Sabbathista en ole myöskään välittänyt noin yleisesti. Kuningas Tony Martininin aikaa ei tähän sitten lasketa mukaan.
Totta kait - ikää ja sivistystä riittävästi. En jaksa toistaa itseäni, joten heitän linkin aikaisempaan kommenttiini: Dion muistoketjussa.