Onko Quentin Tarantino mielestäsi taiteellinen nero vei pelkkä kupla?

Kai ymmärrät, että kysymys on siitä ymmärtääkö Tarantino eron? Ja koska vastaus on ollut mielestäni ei, niin siitä ketju. Tuo suoranainen kopioiminen/omiminen onkin QT:n suurin synti, mutta isompana kuviona on sitten kaikenlainen lainailu milloin viittausten, milloin homagen ja milloin ripoffin muodossa. Tarantinon elokuvat ovat aina jonkinlainen sekoitus tuota kaikkea. Ihmetyttää miten paljon kaverin pitää vastaavaa tehdä, että porukka alkaa tajuta kuvion: QT ei vain ilmeisesti pysty tekemään (laadukasta) omaa leffaa. Ai niin se 80-luvulla valmistunut kadonnut tekele. Tarantino varastaa siis silloinkin, kun kyseessä ei ole selvä varkaus. Kuitenkin miestä juhlitaan erottuvana ohjaajana, jopa sana auteur vilahtelee. Surullista, mutta totta.

Käsittääkseni tämä ketju on juuri sen takia, että homma lähti lapasesta. Tarantinosta ei välttämättä voi puhuakaan ilman että joku syyttää trollaamisesta.

Ja mitä tulee Snyderin putkahtamiseen tänne, niin kuka vaan voi tarkistaa että Tarantino-fani alkoi vastaavasti haukkua häntä mainitessani pari hyvää uutta ohjaajaa nimeltä vertailukohdiksi ja kehut olivat reagointia siihen. Kyllähän Snyderissa ainakin visuaalista nerokkuutta on nähtävissä ja pätevyydestä ohjaajana vääntävät lähinnä sellaiset jotka eivät vaikka pidä sarjisleffoista tai Snyderin tyylistä kuten täälläkin on ilmennyt.

Yleissivistykseni on raunioina, kun en ole nähnyt jokaista venäläistä mustavalkoklassikkoa tai väitellyt tohtoriksi Thermopylain taistelusta 480 eaa.? No ehkä on moukkamaista puhua 300 miehen taistelusta vaikka luku näkyy kannessakin punaisella ja varmaan tämä Dilioksen läppäkin hämäsi:

Arviosi toiminnastani on mielestäni luokkaa "sinnepäin". Mitä faktoihin tulee ne yleensä googletan, mutta kai sitä voi sisäistämiseksi sanoa nykypäivän standardeilla. Törhönen saa pitää puolestani elokuvaprofessuurinsa ja tuo sitaattisi on esimerkki mitä voi tapahtua, kun aletaan ampua kovilla.

Mutta kysynpä vain: missä muualla näit ennen 300-elokuvaa yhtä täydellisen onnistunutta, visuaalisen raikasta sarjakuva-adaptaatiota joka oli yhtäkaikki perinteisistä arvoista kertova ja jäntevä kokopitkä elokuva? Mikäli lisäksi esim. toteat kylmiltään aavistaneesi leffassa kuvatun persialaisarmeijan iskukyvyn edes osapuilleen tai toisaalta missanneesi Leonidaksen (Snyderin) omenansyöntikohtauksen merkityksellisyyden, keskustelu oli luultavasti tässä. Watchmen kun viimeistään osoitti suurellekin yleisölle ettei 300 ollut mikään hassuttelu vaan tämä kaverihan on valtagenren eli sarjakuvafilmatisoinnin mestari, aivan kuten itsekin toteat:

 

Kyseenalaisia arvoja, nimittäin totuuden tiesi jo Tapani Maskula aikoinaan.

 

Ei myöskään loppukohtaus liittynyt Scarfaceen, vaikka DR.Eever viittasi aivan johonkin muuhun kohtaukseen. Kuten aikaisemmin jo olen todennut loppukohtaus oli dramaturgisesti väistämätön ja siksi toimiva, koska Tarantino ymmärtää mikä on rehellistä ja mikä ei.

Taas nimiä ja musiikkia, niistähän se elokuva rakentuu, ei tarvitse paljon muuta keksiä, juu. Mutta Tarantino tulee käyttämään näitäkin elementtejä osana elokuvailmaisuaan, koska ne ovat oleellinen osa hänen persoonaansa ja ne jotka eivät sitä sulata, eivät hyväksy Tarantinoa ihmisenä. Ei Tarantinon elokuvista tarvitse pitää, mutta nämä vaatimukset olla erilainen persoona kuin on ja tehdä niin kuin jotkut piripäät vaativat toisenlaisia elokuvia on puhdasta fasismia.

 

Ei, vaan kuoliaaksi hakkaaminen tarkoittaa samassa elokuvassa yksittäisen erikoistekniikan, kuten esim. hidastusten liiallista käyttöä.

En pidä, koska sarjiselokuvat ovat tavalla tai toisella visuaalisesti kökköjä ja supersankarit kaikivoipaisuudessaan tylsiä jo lähtökohtaisesti.

 

Perspektiivi asioille syntyy pikku hiljaa. Itse olin parikymppinen, kun Pulp Fiction tuli elokuvateattereihin. Kävin sen silloin katsomassa ja pidin kovasti. Sen jälkeen olen katsonut sen muutaman kerran ja viimeksi vajaa vuosi sitten, kun ostin halvalla blu-ray -version. Elokuvan uudelleenkatsomisarvo on erittäin suuri. Elokuva on jo nyt klassikko, ja tulee pitämään klassikko-statuksensa pitkään. 300 saa mahdollisesti maininnan elokuvan historiaan, johonkin 2000-luvun efekti- ja videopeli-/sarjakuvaelokuvien sekaan.

Hra tai Rva CleverIndeed, olet keskittänyt kritiikkisi Tarantinoa kohtaan hyvin voimakkaasti akselille Sergio Leone & Ennio Morricone tarkoittaen, että heiltä on lainailtu liikaa tai liian ilmeisesti tai jotain muuta vastaavaa. Sisältääkö Pulp Fiction mielestäsi kuinka paljon tuota lainailua, vai johtuuko asenteesi lähinnä Kill Bill- ja IB-elokuvista? Oletko muuten nähnyt Pulp Fiction -elokuvan? Olitko mahdollisesti melko nuori sen ilmestyessä?

Itse olen jo sen ikäinen, että fanipoika-leiman saaminen lähinnä imartelisi, mutta lähinnä eläkeikäiset nykyään pojittelevat, mikä on ihan ok. Joka tapauksessa omasta mielestä, tai imo (kuten tälllä trendikkäästi usein lyhennellään), Tarantinon elokuvat ovat pääsääntöisesti keskitasoa parempia, mutta myös kritiikki uusimpia elokuvia kohtaan on ihan oikeutettua. Kuitenkin perustelut ainakin Pulp Fiction -elokuvan kritiikille tulisivat olla hiukan täsmällisempiä, kuin luokkaa varastellaan länkkärimusaa ja kopioidaan suoraan jostain jotain. Eli mikäli Pulp Fiction elokuvan käsikirjoitus ja juoni on suoraan pöllitty jostain, niin voisitko CleverIndeed heittää faktatietoa asiasta? Googlettamallahan sinä sanoit faktat tarkistavasi, joten se varmaan käy sukkelasti nokkelalta. Pulp Fiction on sikäli helppo tapaus, että se koostuu muutamasta erillisestä episodista, joten jos vaikka episoditasolla referoit lyhyesti, mistä mikäkin episodi on osittain tai kokonaan kopioitu.

Kun olin lapsi, yritin itku kurkussa inttää ja perustella vanhemmilleni, miksi juuri W.A.S.P on ja tulee aina olemaan maailman kovin juttu. Ja olihan se ihan kova juttu, ja on tietyllä lailla edelleen. Tykkäsin myös 300 elokuvasta, kun sen ensimmäistä kertaa näin. Kuitenkin, Snyderin nostaminen esille keskustelussa, jossa aiemmin on sentään yritetty perustella kritiikkiä vertaamalla Tarantinoa ihan oikeasti meritoituneisiin ohjaajiin, saa aiemmin sentään jotenkin ymmärrettävän retoriikan muuntumaan enemmän sinne itku kurkussa inttämisen suuntaan.

 

Ok, no tässä tapauksessa tyydyn olemaan vain eri mieltä. Siis Tarantinohan on kyllä tehnyt kumpaakin, eli varastanut tietoisesti (ainakin siltä vaikuttaisi, esim. monesti mainittu Reservoir Dogs) mutta huomattavasti enemmän sitten heitellyt noita tarkoituksellisia tribuutteja leffoihinsa. Tarkoitin aiemmalla kommentillani siis sitä, että huomaatko, että on eri homma varastaa jotain juonilinjoja muiden leffoista tai sitten laittaa ihan tietoisena kunnianosoituksena esim. juuri sitä Morriconea soundtrackille.

Tarantino on varmaan maailman kuuluisin fanipoika, joka haluaa ilmaista rakkauttaan kaiken maailman leffoihin tuolla tavalla ja se on ihan ok, mutta osittain samasta syystä mies ei kuulu omiin suosikkiohjaajiini - ne eivät kaikessa viihdyttävyydessään ja tribuuttifiilistelyissään kuitenkaan kosketa samalla tavalla kuin esim. suosikkiohjaajani Lynchin parhaimmat pätkät.

Tähänkin tarkennan kaikenlaista elitisimiä vastustavana ihmisenä, että tarkoitus ei ollut vittuilla elokuvasivistyksen puutteesta, sillä nyt ei ole juurikaan merkitystä leffoista nauttimisen kannalta, vaan siitä, että käy pätemään tai heittelemään "faktoja" kun selkeästi kuitenkin tiedot ovat hieman hataralla pohjalla

Tuota perinteiset arvot -osuutta en ihan tajua, että mitä sillä siis haetaan, mutta muilta osin vastaisin kysymykseen, että Sin City tulee ainakin mieleen. 300 on ihan jees leffa, mutta vielä kertaakaan sen ekan leffakäynnin jälkeen ei ole tullut sellaista fiilistä, että pitäisi katsella se uusiksi.

 

Huh, Maskula nyt ei ole tasapainoisimpien filmikriitikkojen listalla, mutta olipa mies kirjoituksineen pielessä. Mistäköhän aloittaisi. Vaikkapa viimeisestä virkkeestä:

Joo, samaa roskaahan kuultiin jo tässäkin ketjussa. Yksi sana: SPARTA! Kyllä, näin TAPAHTUI historiassa, tuo OLI osa spartalaista filosofiaa ja käytäntöä. Sen saa toki kieltää mutta elokuvaa ja sen tekijöitä on täysin naurettavaa ja älytöntä siitä syyttää. Mistä lähtien historiaa ei saa enää kuvata? Tuossa on vasemmistolainen ideologia puhtaimmillaan: pelko syrjintää kohtaan on niin valtavaa, että syyllistytään itse syrjintään jotta niin ei tapahtuisi. Ja Maskula kehtaa puhua perversioista. Eli Snyder onnistui elokuvansa kautta tuomaan esiin nykyajassakin liikkuvia tabuja, loistavaa! Niitä ovat siis ainakin seuraavat asiat: sota, kulttuurierot, vammaiset, miehisyys, naisen asema... Tässä yksi syy miksi rakastan Snyderia. Sama isojen aiheiden välttelemättömyys näkyi kantavana teemana Watchmenissakin.

Periaatteessa tuon jälkeen ei tarvitsisi enempää arvostelua perata, mutta sikäli herkullista kamaa että miksei. Maskulainen vasemmistolainen jenkkiviha huokuu koko kirjoituksesta, hän ei yksinkertaisesti pysty arvioimaan leffaa itsessään, vaan liittää sen vainoharhaisen oloisesti joksikin jenkki-ideologian propagandaksi. Given, ei 300 tietenkään erillään aikansa kulttuurista ole, mutta analogioita löytyy helposti ja juuri siksikin leffa on vaikuttava, ikuinen tarina - ei siis vain oman aikansa tuote vaikka keinot varmasti ovatkin. Maskula vihaa kaupallista äijäviihdettä, no edes sekään tosiasia ei tee leffasta vielä huonoa. Miksei voi ajatella, että nykyajan feministisessä suvaitsevaisuusilmapiirissä kyseisen leffan tekeminen on mitä rohkein teko? Minusta näin on selvästi. Maskula sanoo kaupallinen, minä sanon äärimmäisen tehokas, Maskula sanoo äijäviihde, minä sanon ihmisen perusarvojen symbolinen, voimakas, ja kyllä - viihdyttävä kuvaus Luoja meitä varjele.

Mitäs helvettiä? Epävireisesti?! Katsoikohan Maskula koko leffaa Berlin Aleksanderplatzin vahtaamiseltaan. 300:n testosteronin täyteisyys on totaalisen harkittua ja viimeisen päälle tarkkaa. Ehkä Maskula sekoitti tuon sotimisen kieltämättä sekavantuntuiseen melskeeseen. Ilmeisesti taistelut pitäisi käydä noppaa pelilaudalla kevyesti heittelemällä, ja välillä tarkastetaan testosteronitasot sormenpäistä. Hulluus on sodan perusolemus, kuin myös mahtipontisuus. Snyder ei sievistele, vaan tuo kyseiset tosiasiat selvästi esiin. Maskula saa toki luottaa omien aivojensa luomiin kuviin ko. asioista, mutta sitä arvioitavaa leffaa saa katsoakin pelkän ajattelun sijaan.

Ei Maskula, 300 ei ikävä kyllä kertonut natseista, vaan kreikkalaisten omiensa puolustamisesta. Miehistä uhoa oli jo silloin, ja se voi olla jopa hyväkin asia! Kauheata.

Sitä propagandaa näytettiin elokuvassa molempiin suuntiin, Maskula. Spartalaiset esittivät persialaiset raakalaismaisina ja kunniattomina, persialaiset esittivät spartalaiset sivistymättöminä ja hulluina. Maskula ei ymmärrä propagandan välttämättömän liittymisen sodankäyntiin. Vai milloin viimeksi on käyty sotaa ilman sitä? Edelleen, sota on luonteeltaan totaalista ja tunteetontakin väkivaltaa, aina strategisiin karttoihin piirtelystä alkaen. Ja 300 on nimenomaan keskeisesti sotaelokuva, ilmeisesti jonkun olisi sekin pitänyt Maskulalle erikseen kertoa.

Heh? No nyt taas. 300:n poliittinen ideologia on ainakin vapaus, kunnia, ihmisyys ja sen puolustaminen hinnalla millä hyvänsä. Sitähän kreikkalaisuus edistyksellisesti oli, ja spartalaisuus oli sen militaristisin siipi. Maskulalta on siis mennyt ohi koko leffan peruspointti! No ehkä tuon ei pitäisi enää ihmetyttää. "Markkinavoimat, turhautunut kriitikko, kyynisyys." Siinähän se Maskulan huikea arvio tiivistetysti. :hitme: Maskulalle siis jopa yleisön tyytyväisyys on liikaa ja tekee leffasta väistämättömästi huonon. Lainauksen viimeinen lause osoittaa kyseisen herran olevan toivottoman syvällä oman aatteensa suossa.

Ja kuitenkin ne perustavimmat pointit menivät ohi elokuvataiteen ylikriitikolta...

Niin, se asetelma oli siellä Thermopylaissa, jossa ko. taistelut tapahtuivat. Elokuvassahan ei kuitenkaan alusta loppuun taistella yksioikoisesti solassa, toisin kuin Maskula epäpätevästi esittää. Ja taas yksi tabu. Sotimisen herkullisuus. Ikävä kyllä sekin vain on sisäänrakennettuna ihmisissä/maailmassa. Vai pitäisikö tapettuja vihollisia alkaa kenties suremaan siltä seisomalta? Ei ole tietysti täysin itsestäänselvää, onko sodan hienosti kuvaaminen perusteltua, mutta mielestäni Snyder pyrki yksityiskohtaiseen realistisuuteen viihteellisyydestä tinkimättä, ei sen kummempaa. Samaa tyyliä käytetään niissä sarjakuvissakin... Sota oli kuitenkin tässäkin elokuvassa vastenmielinen pakko. Persialaisethan yrittivät saada Spartan antautumaan, ja Leonidas taas mietti vaihtoehtojaan ennen raskasta päätöstä. Mutta historiallisuushan ei ilmeisesti kiinnosta Maskulaa.

Onneksi olkoon, Maskula. Missasit senkin keiden näkökulmasta ja missä ajassa elokuvan tarina kerrottiin, näin jopa kreikkalaisesta kertojaäänestä huolimatta.

 

Pahoittelen väärinkäsitystä, tarkoitin loppukohtauksella lopussa ollutta kohtausta, en viimeistä vaan sitä teatterilahtausta johon Dr. Eever viittasi. Lopetustahan kritisoin jo aiemmin, jätti tyhmän maun koko leffasta ehkä se oli sitten väistämätöntä. Jos ei sitä voinut muuttaa niin leffassa aiemmin tapahtunutta sitten.

Niin, Tarantinon persoonaan kuuluu ilmeisesti aidan meneminen yli matalammasta kohtaa, siihenkin olen täällä jo henkilöhistoriassaan osoittanut. Tuo on aika köyhä perustelu edelleen siis, koska voi käyttää omaa tyyliään, musiikkia ja mitä vaan, mutta miksi se pitää tehdä AINA samalla lainaten? Ja minähän en ole vaatinut Tarantinon elokuvilta mitään, hän tekee ja muut arvioivat. Joillekin vaan sallitaan enemmän kuin toisille, niinhän se aina menee. Toimiihan Tarantino huonona esimerkkinä mutta toisin kuin implikoit hänen henkilöönsä tässä en ainakaan itse ole mennyt, se on sinänsä yhdentekevää joskin ihan mielenkiintoinen heppu onkin haastatteluissa ainakin.

 

Natsit ansaitsivat polttomerkinnän ja Hans Landan kuului saada sama kohtalo. Se oli hyvä idea Tarantinolta ja toimi dramaturgisesti loistavasti elokuvan tarinan lopetuksena.

Koska Tarantino on elänyt elämänsä populaarikulttuuria itseensä imien, se on hänen persoonansa oleellinen osa ja kaikki elokuvat, joita hän tekee ilmentää tuota persoona. Kritiikki hänen elokuviaan kohtaan on kritiikkiä hänen persoonaansa kohtaan, sanoo Tarantino itsekin. Ne ovat hänen henkilökohtaisia ja OMIA tuotoksia. Tarantino ei ole palkka-ohjaaja, joka työstäisi muiden tuotoksia, hän haluaa kirjoittaa elokuvansa ITSE, yksi kokemus käyttää jonkun toisen kirjoitustyötä pohjana, kuten Jackie Brownissa, oli riittävä. Se ei enää häntä kiinnosta ja oireellista onkin, että Tarantinoa vähiten arvostavat nostavat JB:n aina suosikikseen, koska tämä on kaikkein persoonattomin tuotos Tarantinolta.

Tarantino pitää itseään ensisijaisesti käsikirjoittajana, vaikka onkin poikkeuksellinen lahjakkuus myös kamerantyön ja kuvallisen estetiikan luovuudessa. Kirjoittaessaan musiikilla on merkittävä osuus inspiraation ja kohtausten tunnelman tai rytmiikan luomisessa, siksi Tarantino käyttää valmista musiikkia, koska mahdotontahan sitä on etukäteen tilata ja miksi muuttaa jälkikäteen johonkin sellaiseen, joka ei todennäköisesti toimisi alkuunkaan yhtä hyvin. Musiikin ja kuvan yhdistäminen on kuitenkin yksi elokuvailmaisun keskeisimpiä elementtejä. Toinen merkittävä tekijä käsikirjoitusten kehittymisessä on roolihahmot, ne elävät omaa elämäänsä Tarantinon päässä ja tarinan tapahtumat tulevat kehittymään näiden hahmojen "päätösten" mukaisesti. Siksi Tarantino rikkoo perinteisiä konventioita, koska ei ole olemassa valmista kaavaa, toisin kuin valtaosalla elokuvakäsikirjoittajia, siitä mitä tarinassa pitää lopulta tapahtua. Siksi on myös päätöntä väittää, että Tarantino kopioi ideansa sieltä tai täältä, koska sehän tarkoittaisi, että roolihahmoille on aina rakennettu valmis kaava, miten heidän pitää toimia ja Tarantinolla niitä ei todellakaan ole.

 

No tämä jargoni on mennyt kieltämättä jo perille. Kuten sanoin leffan omassa ketjussa, vastenmieliseltä anti-natsi- ja pro-Tarantino -propagandalta se vaikutti.

Heh heh... Ymmärrän että olet suuri fani. Tarantinon leffoja kuitenkin voi ja saa arvioida ihan samalta pohjalta kuin kenen tahansa muunkin. En osta ollenkaan tuota argumenttia että juuri QT on huikea leffafani ja tästä syystä tekee jotenkin persoonallisempia leffoja ja niitä arvostelemalla arvostelee itseään Tarantinoa ihmisenä! Ihan naurettavaa suoraan sanoen. Mun mielestä jokaisella ohjaajalla.. noh joillakin enemmän kuin toisilla.. on oma persoonansakin aina pelissä. Kuten pitääkin. Jos taiteilija itse tai fanit loukkaantuvat niin siitä vaan, taidehan on ainakin herättänyt silloin tunteita.

Pointtisi JB:stä on mielenkiintoisempi. Itse pidän hiljaisemmasta ja rauhallisesta, "vanhasta" tyylistä ohjauksissa enemmän noin yleensä (ellei ole aivan poikkeuslahjakkuus kuten vaikka Zack Snyder) ja Jackie Brown on siihen suuntaan. Se on myös kokonaisuutena hallitumpi, tarinassa on muistaakseni enemmän syvyyttä ja katselukokemus on miellyttävämpi. Aika pitkältä se kyllä tuntui, luulisin ettei Tarantino ollut oikein mukavuusalueellaan. Leffassa näytellyt DeNiro olisi voinutkin myös ohjata elokuvan hänhän on todella vakuuttanut parissa ohjauksessaan. :thumbsup: Mun mielestä oireellista on se, että Tarantino käyttää kirjoituksissaankin lainattuja aineksia juuri sieltä pop-kulttuurista. Mielikuvitus on ilmeisesti yliarvostettua tai jotain.

Hyvin perusteltua asiaa. :thumbsup:

Ei se noin yksinkertaista ole. Kokemukseni mukaan Tarantino nimenomaan lainaa/varastaa näkemiään ideoita, niin roolihahmoihin kuin musiikkeihin. Tottakai hän saattaa tehdä sen improvisoidusti tai jopa luovasti, ei se peruskuviota muuta. Lainailun määrästä johtuen hänen elokuvansa tuntuvat siltä kuin ne olisi sisältönsä puolesta nähnyt aiemminkin. Tämä voi olla myös hyvä tunne mutta QT:n tapauksessa liian ilmeisenä rasittava.

 

No voihan se sitäkin tarkoittaa. Snyderin leffoissa sitä ei toki enempää tarvitse olla eli ylärajoilla varmaan on liikuttu. Niissä kahdessa parhaassa leffassa tarina ja sisältö tukivat toteutusta ja toisinpäin jolloin tuo ei häirinnyt vaan oli vahvuus. Bayn leffoissa on kyse itsetarkoituksellisesta efektimasturbaatiosta, myös siinä The Rockissa.

Raaka yleistys, suorastaan oletus. Mitenköhän paljon olet katsellut, oletko nähnyt Watchmenin, V for Vendettan, Batman Beginsin? Nimenomaan sarjisleffoissa visuaalisuus on parhaimmillaan loistokasta, ilmiselvistä syistä. Eikä kaikki sarjakuvatkaan kerro supersankareista ja sitä vähemmän kaikkivoipaisuudesta. Enkä itse ole edes mikään sarjisfani, useimmat leffat kun niistäkin on tasoltaan heikkoja. Spidermanitkin oli tehty ihan väärin.

 

Pakko yrittää, kun olen ensimmäistä kertaa netin keskusteluissa... Mutta kuinka minusta todellakin hieno Wathmen ei ollut (kuva kuvasta) lainailua, saati 300. Sin City teki kuitenkin tuon tyylin ensin ja mielestäni jopa paremmin. No okei ei ehkä ensin mutta paremmin kuitenkin. Niin ja aiheeseen. Kukaan muu ohjaaja ei ole saanut minua katsomaan kaikkia elokuviaan elokuvateatteriin paitsi Tarantino. Ei saa juoda liikaa viinaa...

 

Pulp Fictionissa häiritsi pahasti jo ensi-ilta-aikoina se helvetillinen hype, jota vastaan tässä nykypäivänäkin joutuu taistelemaan. Sen jälkeen ei kovin moni elokuva voi enää olla niin hyvä kuin "pitäisi". Mutta kerran se leffa itse ratkaisee, niin pitää tuo joskus uudestaan katsoa ja arvioida paremmin siltä pohjalta (teen sen mielelläni) nimittäin ei ole tullut katseltua pitkään aikaan ja jostain syystä sitä ei ~ikinä näy tv:ssä vaikka mullistava mestariteos onkin - mistäköhän moinen? Lukioikäinen olin aikoinaan jos sillä nyt jotain väliä on. Schindlerin listan kanssa saatoin olla pahastikin joskus väärässä mutta tuskin Tarantinon leffan. Ehkä ostan senkin netistä ja myyn vaikka uudelleen plazalla täällähän noita fanipoikia kyllä riittää joten ei pelkoa saatan jäädä jopa voitolle.

No lapsi en ole ollut vähään aikaan enkä ole täälläkään itkien mitään inttänyt. Että Snyderia ei saa pitää parempana kuin Tarantino on ihan oma (lapsekas tai teinimäinen) mielipiteesi. Kertoisit joitain syitä edes. Snyder hallitsee elokuvan kokonaisuuden, eli on Tarantinoa edellä ohjaajana. Tarantino taas sortuu pääasiassa kikkailuun. Tarantinolle on tärkeintä esitellä (vanhaa) elokuvaa, Snyderille tärkeintä on jakaa (uusi) elokuvakokemus. Ehkä osaat jatkaa tuosta paremminkin.

 

Miksi yksi-yhteen (hienot minunkin mielestä) olevat kuvakulmat eivät sarjakuvafilmatisioineissa ole samaa kuin kopiointia?

 

Siksei, koska kyseessä oleva sarjakuvafilmatisointi perustuu sarjakuvaan. Aikamoinen non-sequitor siis. Kertoo vaan uskollisuudesta ja hyvästä tuottamisesta. Vertailuna: kun kirjaan perustuvassa elokuvassa on käytetty yksi-yhteen samaa dialogia, onko se kopiointia?

En ole muuten väittänytkään Tarantinon kopioineen Elmore Leonardia.

 

Touche. Pitää siis lähteä miettimään ravintolaan mikä on non-sequitor. Palaillaan, koska uskon että minäkin saan vielä mielipiteeni julki.

 

Itse en muista suurta etukäteishypeä kyseisen elokuvan osalta, sen sijaan Tarantinon sen jälkeen ohjaamat elokuvat saivat ilmestyessään minunkin mielestä hiukan kohtuutonta huomiota jopa Suomalaisessa mediassa. Pulp Fictionista muistan sen, että puskaradio rummutti sitä ja osittain siksi taisin itsekin käväistä sen teatterissa katsomassa. Olihan se toki voittanut kultaisen palmun jo kauan ennen Suomen ensi-iltaa, joten uutiskynnys oli ihan aiheesta ylitetty. Mutta joka tapauksessa interweb oli vuonna 1994 vielä niin lapsen kengissä, että mitään massahysteriaa ei oikein vielä saatu ainakaan fanipoikien toimesta aikaan tuolloin.

Itse bongasin tuon taannoin Markantalon verkkokaupasta hintaan 4,90 (blu ray kotiin ilman toimitusmaksuja), mutta ei taida enää löytyä. Onhan se silloin tällöin telkustakin tullut, mutta ei kyllä kovin usein. Ihan mielenkiinnolla odottelen, kuinka koet elokuvan, jos katselet sen nyt ja edellisestä katselusta on pidempi aika. Itselle kävi niin, että aikaa oli kulunut varmaan 10 vuotta, ja vaikka muistin kyllä yksittäisiä kohtauksia paljonkin, niin elokuvan eheys ja kokonaisuus oli se, joka yllätti, koska muistikuvissa kyseessä oli hiukan irrallallisempi ja ehkä sekavampi teos.

Mielestäni aiemmassa viestissä esitin oleellisen syyn, tosin koskien vain silloin kyseessä olevaa 300-elokuvaa, mutta toistaiseksi sama pätee koko Snyderin katalogia: Snyder ei ole vielä tehnyt elokuvaa, joka tulee jäämään elokuvan historiaan klassikkona, kun taas Tarantino on. Minä en tosin ole ylistänyt koko Tarantinon tuotantoa tai itse henkilöä, olen ainoastaan todennut, että on saanut aikaan ainakin yhden merkittävän elokuvateoksen, ja sekin on saavutus johon harva yltää. Snyder on toki vielä ohjaajaksi melko nuori, joten aikaa oman äänen löytämiseen vielä on. Ja kuten jo edellisessä viestissä totesin, en pidä Snyderia mitenkään toivottomana tapauksena, vaan ihan kelpo elokuvantekijänä.

Joka tapauksessa mielestäni aiempi vertaus De Palman ja Tarantinon tuotannon välillä oli sinällään huomattavasti hedelmällisempää, koska molemmille on sattunut uran varrelle sekä osumia että huteja. Ja myös De Palma on jo ansainnut paikan elokuvan historiassa, jopa useamman kuin yhden elokuvan turvin. Vastapainoksi on sitten sattunut joukko sellaista jöötiä, että kokonaisuus on vähintään epätasainen. Tarantino ei ole mielestäni ihan terävimpään kärkeen Pulp Fictionin jälkeen yltänyt, mutta laatu on ollut kokonaisuudessaan hiukan tasaisempaa.

 

Okei, muotoilin huonosti. Toki elokuvia itsessään saa kritisoida, mutta sen sisäisen toimivuuden pohjalta, ei siksi, ettei hyväksy materiaalia (joka ei ole eettis-moraalisesti arveluttavaa), jota Tarantino käyttää. Se on taiteelliseen vapauteen puuttumista ja persoonallisuuden kahlehditsemista. Sinä syytät jatkuvasti Tarantinoa varkaaksi ja plagioijaksi, kyllä se on hyvin persoonallisuuteen liittyvä väite. Amerikka on oikeutaisteluiden luvattu maa ja Tarantinon kaltainen julkimo ja kroisos vapaata riistaa, miksi kukaan ei nosta syytettä? Siksi, ettei Tarantino riko mitään lakia tai ylipäänsä toimi toisin kuin luovassa taiteessa ylipäänsä. Ei ne elokuvakäsikirjoitukset tyhjästä synny kenelläkään, kaikki käyttävät jotain olemassa olevaa materiaalia oli se sitten napattu dokumenteista, lehdistä, kirjoista, tv-ohjelmista, elokuvista tai vain elävästä elämästä, eikä niistä varmasti tehdä lähdeluetteloa, ellei niihin erikoilsupia tarvita. Koska Tarantinon työskentelytapa on tehnyt hänestä aikamme näkyvimmän elokuvaohjaajan, on näitä rakkikoiria tietysti kimpussa pilvin pimein - kyky purra on vain vaatimatonta, koska argumentit ovat perin vaatimattomia ja vuodesta toiseen itseään toistavia.

 

Kertoo kyllä tämäkin kommentti CI:n absurdin käsityksen kopioinnin käsitteestä.

 

Heh, ja milläköhän tavalla? Eikö kirjoista saa tehdä elokuvia vai miten se on kopiointia jos tarina avoimen rehellisesti perustuu toisen teokseen? Kuten se Tarantinonkin paras leffa. Asiaa olen koittanut oikein rautalangastakin vääntää ja ilmeisen epäselvää silti vielä on.