Tuttavaperheen luona eteen tuotiin annos pashaa [sic], ja sen syöminen, talon emäntää loukkaamatta, vaati Oscarin arvoisen suorituksen.
En yleensä sylje lasiin, mutta kämppikseni aikoinaan tarjosi synttärilahjaksi muutaman Caffrey's oluen ja avot! Siinäpä vasta oli kuvottava tuttavuus. Jäi juomatta. Mielenkiinnosta pitäisi maistaa tuota not sou jumalten juomaa ja testata tekeekö muisti sittenkin tepposet... Viime kohtaamisesta on kuitenkin jo yli 10 vuotta.
Voi voi. Kepeästipä tälle listalle pääsee, kun suurin osa mainituista "kauhistuksista" ei itsellä herätä minkäänlaisia negatiivisia tuntemuksia. Enpä tiedä onko tämä totaalisesti kaikkein pahinta mitä olen maistanut, mutta ensimmäisenä tulee mieleen; Kakarana tuli joskus kesällä löydettyä erään tietyömaakopin alta avaamaton purkillinen kulutusmaitoa. Jano oli karmea ja varjossa ollut purkki tuntui viileältä, joten ei muuta kun purkki auki ja ääntä kohti, kaverin odottaessa vuoroaan. Siinä sitten suu täynnä niitä klimppejä selvisi pian, että joko päiväys oli hyvän aikaa sitten umpeutunut tai sitten säilytysolosuhteet eivät olleet olleet suotuisat, paitsi ehkä purkin sisuksen villiintyneelle mikrobiologiselle elämälle. Kaverin jano menikin ohi ja itse en moneen vuoteen pystynyt koskemaan mihinkään, missä oli käytetty punaista maitoa. Sittemmin kammo on hävinnyt, mutta niin on hävinnyt punainen maitokin useimmista kaupoista. edit: Eli jos omat pahimmat kokemukset liittyvät johonkin sellaiseen, joka kuitenkin yleisesti mielletään vaikkapa jollain tapaa ihmisravinnoksi sopivaksi, niin rohkeasti vaan eksperimentoimaan ko. kategorian ulkopuolelle. Makuaisti on turhaan aivan liian aliarvostettu, kun vertaa siihen kuinka muille "tärkeämmille" aisteille tulee päivittäin ärsykkeitä ja ärsytteitä laidasta äärilaitaan.
Banaanijogurttilastut(sipsit?). Siis todellakin aivan hirvittävän makuisia. Taisin jopa oksentaa näiden jälkeen. Tältä varmaankin pahuus maistuu.
Niin, miten velli voi raiskata jonkun Omaa paskaani olen joskus maistanut, ei maistunut niin pahalle miltä haisi. Ruokapuolelta tulee näin äkkiseltään mieleen yliopiston ravintolassa joskus ollut kanaviillokki. Kastike kamalan makuista, seassa todella isoja harmaita kananlihaklönttejä jotka maistuivat kumilta. Yllättäen biojäteastia oli melkein täynnä tätä "ruokaa".
Joo, aika moni tuntui olevan listalla sellaista mikä itselleni menee jo herkun puolelle kuten nahkiaiset. Makaronivelli lasketaan myös lapsuusajan herkkuihin. Juomapuolelta taitaa voiton viedä kuitenkin Dragon, josta on eri muunnelmia. Yksi on Fernet Brancaa, tequilaa ja halpaa viskiä ja pari tippaa tabascoa. Kun kulauttaa kerralla alas, voi toimia myös bumerangina.
Kaikenlaista oikeaa herkkuakin täällä on näemmä listattu, mutta eipä noista taida Baronin maitoannosta lukuunottamatta paljon mikään yökötysreaktiota herättää. Yksi mieleenjäänyt kovinkin ikävä makuelämys oli jonkinsortin hieno hapatettu säilyke, jossa pääaineksena olivat pienet raa'at tomaatit. Jokin siinä tökki ja pahasti.
Hiillosnahkiaiset ovat todellista herkkua! Etelä-Suomessa ei kuulemma myydä kunnon nahkiaisia vaan jotain hikisiä purkkiversioita. Kalajoella saa taas suoraan uunista ja on hyvää Niin joo, sitä ketjussa mainittua näätäkahviahan löytyy täältä
Graavikala. Minulla on vain joku ihme mentaaliblokki kylmiä ruokia kohtaan. Graavikalasta minulle tulee aina mieleen kuin söisi limaisia ja kylmiä matoja. Ei kyllä ole mitään tullut vastaan mistä olisi tarvinnut norjaa lähteä tulkkaamaan vessaan, mutta graavikala saa kyllä sen yök refleksin aikaan.
Eipä ole tainnut tulla eteen totaalisen vastenmielistä tai erikoista makukokemusta, mutta se pitää kuitenkin tähän sanoa että "normaaleista" ruoka-aineista sinihomejuusto on sellainen, joka oksettaa joka kerta. En ymmärrä, miten kukaan voi pitää sinihomejuustoa jotenkin hyvänä tai "pakollisena" lisänä esim. pizzassa tms. Se peittää alleen kaikki muut maut, maistuen aivan liian väkevältä ja pahalta minun makuuni. En ole nirso, sillä oikeastaan kaikki muut ruuat menevät, sinihomejuusto on vain pitkäaikainen inhokkini eikä se koskaan maistu hyvältä tai parane, vaikka usein sitä on tullut maistettua mentaliteetilla "no jos tällä kertaa..."
Tillillä maustettu graavilohi on parasta mitä löytyy, kunhan sen tekee itse tuoreesta lohesta ja syö heti sen valmistuttua, eikä säilö sitä päiväkausia jääkaapissa. Sinihomejuusto on kieltämättä acquired taste, josta itsekin opin pitämään vasta vanhoilla päivillä. Nyt se on must esim. uunimakkarassa.
Pentuna jouduin syömään paljon makaronivelliä (en kotona) joka oli pahaa, en tiedä miksi. Vaimolla sama tilanne, hän lähes oksentaa kun ajatteleekin sitä joten meillä ei sitä tehdä ja ilman sitäkin pärjää. Lapsuuden trauma, sellainenkin pitää kai olla. Esim. mannavelli on hyvää ja olen ennakkoluuloton makujenkin suhteen. Mielenkiintoisesti täällä näkyy menevän maut, minusta moni täällä mainittu ruoka on suurta herkkua.
Karvasmanteliöljy oli muistaakseni kovin pahaa. Samoin pippuriviina oli kohtalaisen tymäkän makuista. Mutta kaamein makukokemus on luultavasti uima-altaanpuhdistusaine jota lapsena kietaisin huiviin koska luulin sen olevan koskenkorvaa. Oli kaverin takkahuoneen kaapissa ja poikaporukalla remuttiin niin löydettiin kossupullo. Minä tietysti n 11-v miehenä rupesin vetämään siivuja kun kaveri jonka kotona oltiin huusi älä juo se on myrkkyä. No suuhun saakka kerkesi ennen kuin syljin sen pihalle. Maun muistan vieläkin ja sen kihelmöivän tunteen suussa. Suuta huuhdeltiin pitkä tovi kraanan alla. Lopuksi ilmoittaudun makaroonivellin ystäväksi. Ja sinihomejuuston, joka on tullut suosikiksi iän myötä. Tosin yleisesti ottaen olen aivan liian ronkeli ruuan suhteen. Ennakkoluuloja, lapsuuden traumoja ja joitakin ruokalajeja ja -aineita en vain myönnä ihmisravinnoksi.
Äitini tekemä makaronivelli oli hyvää. Sinisiä perunoita olen syönyt, eikä niistä ole jäänyt negatiivista muistikuvaa. Yliopiston kanaviillokin lisäksi kamalimpiin makukokemuksiin pitkänpohdinnan jälkeen lukeutuu maksalaatikko, ala-asteella tarjottu kala juustokastikkeessa sekä eräs yskänlääke. Makutottumukset voivat ärsyttävästi muuttua, sinihomejuusto on sellaista että aiemmin pystyin sitä syömään. Parisen vuotta sitten ahmin liikaa siskon tekemää sinihomejuustolla maustamaa herkullista pitsaa, ja seuraavana yönä oksensin mahan tyhjäksi (pitsa ei ollut pilaantunutta, koska muilla ei ollut mitään mahatautiin viittaavaa, liika oli ilmeisesti aivan liikaa). Nyt en voi enää syödä sinihomejuustoa, kun jo sen hajusta tulee sen yön oksentelu mieleen. Pitikin mennä ahmimaan, hyvä herkku muuttui yäkiksi :grr:
Jostain muistan lukeneeni, että makuaisti tarvitsee lähes 20 kertaa, ennenkuin jostain alkaa pitämään. Itse olen ottanut sen linjan, että jos en jostain pidä, sekoitan sitä aluksi aineen kanssa, josta pidän todella paljon. Esim sinihomejuustoon totuttelin aluksi kanapastakastikkeessa, niin että vähitellen lisäsin juuston määrää. Jonkun ajan päästä sitä totesi, että safka onkin älyttömän hyvää ja sitten aloin syödä pelkkää sinihomejuustoa. Niille, joilla kammo tulee tuntumasta, kannattaa kokeilla samaa juttua. Jos esim graavikala ei maistu sellaisenaan, sekoittaa siitä jonkun tahnan, jossa seassa vaikkapa jotain rapeaa kasvista. Tarpeeksi pieneksi kun muussaa tuon kalan, se menee puhtaasti kastikkeena tahnassa. Jos makukin on erikoinen, käyttää kalaa aluksi tosi vähän. Asiaa auttaa myös se, että syö "inhokeista" laadukasta tavaraa, ei halvinta. Esim oliiveista en digannut yhtään, mutta vanhempien luona tutustuin vähäsuolaisiin ja todella laadukkaisiin oliiveihin salaatissa. Niiden maku on ihan erilainen kuin joidenkin eldoradopurkkioliivien. Tätä tekniikkaa olen käyttänyt myös monien kavereiden kanssa: Esim pari tuttua ilmoitti, että simpukat & kalat on ihan hirveitä, mutta yllättäen hyvässä valkoviinihöyryssä kypsennetyt simpukat & kuha maistuivat tuoreen leivän kanssa todella hyville. Ruoka oli äärettömän tuoretta, tehtiin hyvistä raaka-aineista, valmistettiin parhaalla mahdollisella tavalla ja tuotiin pöytään suoraan pannulta. Tällä hetkellä itsellä ei ole tiedossa yhtään ruoka-ainetta josta en pitäisi. On aika vapauttavaa kun voi kaikilla kutsuilla ja illallisilla syödä vapaasti kaikkea ja maistella ruokia sellaisenaan