Korkkasin äsken tasan 500. maistamanani oluena Nørrebro North Bridge Extremen, joka osoittautui ehdottomasti parhaimmaksi (Double) IPAksi, mitä tähän asti on vastaan tullut... kuulemma jossain vaiheessa tämä olut olisi ollut jopa Ratebeerin maailmanlistan kärjessä, mitä en yhtään epäile, sillä tähän mennessä IMHO paremmaksi ovat osoittautuneet vain parivuotias Trappistes Rochefort 10 sekä Nøgne Ø Dark Horizon 1. edition. Kuulemma tätä NBE:tä on tulossa ensi viikolla Alkon Arkadian lippulaivamyymälään peräti 74kpl 9 pullon laatikkoa (siis infernaaliset 666 pulloa), eli kaikki kynnelle kykenevät sinne hamstraamaan. Hintahan on toki pekkaperuskuluttajan näkökulmasta melko suolainen 9,78e/0,6l, mutta kuten osoittautui jo Dark Horizon -buumin kanssa, joitakin asioita ei vaan voi mitata rahassa.
Sakun Kuld kaljaa on tullut juotua viime aikoina. Maistuu kyllä todella hyvälle. Makua voisi kuvailla samettisen pehmeäksi.
Nyt kun tässä on tullut muutama Sinebrychoffin Light beer nautittua, niin herää kysymys, missä ovat muiden suomalaisten panimoiden valmistamat "kevyt-oluet"? Kun kävimme viime keväänä New Yorkissa, huomasin että sikäläisissä baareissa light-oluet olivat suositumpia kuin Suomessa, esim. Bud-light. Mielestäni Bud-light ei hirveästi hävinnyt maussa mm. Lapin Kullalle -- ja sehän on jo hyvä saavutus. Lapin Kullan lagerhan taitaa olla tämän hetkisistä suomalaista oluista se paras.
Viime aikoina olutkokeilut ovat jääneet vähemmälle, ja olen vain tyytynyt varmoihin suosikkeihin. Krusovicen tumma olut toimii vakio-oluena, koska se on hyvää ja sitä saa muualtakin kuin Alkosta (omani ostan yleensä Stockmannilta). Tossa vasta pitkästä aikaa maistoin Lapin Kultaa tölkistä, ja täytyy sanoa, että aika härskin makuista (hituisen negatiivisessa mielessä) se oli...
Tuo on kyllä tosissaan hyvää. Oiva vaihtelu sille ainaiselle Velkolle. Pitää käydä hanasta testaamassa viikonloppuna, kun Mikkelissä näköjään yhdessä paikassa löytyy hanasta.
Ulkomaisista: 1. Salm Bräu Pils (saatavana vain Wienissä sijaitsevasta Salm Bräu -panimoravintolasta) -Kinkkusämpylän kanssa tämä "rapean" kuiva olut on omimmillaan. 2. Salm Bräu Doppelbock (saatavuus sama kuin edellinen) -Vaahto kuin kermavaahtoa, maku erinomainen. Juotava varoen: Humahtaa päähän kuin pesismaila. Kotimaisista: 1. Hermanin Pils (saatavana vain Turussa, Panimoravintola Hermanissa, sielläkin vain sesonkituotteena) -Salm Bräu:n Pils:iin rakastuneena toin reseptin Suomeen ja sitä saa nyt kesäisin myös täältä 2. Hermanin Märzen (saatavuus sama kuin edellinen, kesäsesongilla) -Tummempi, mutta ei täysin tumma, lager. Kuin leipää joisi. 3. (jaettu sija) Hermanin Helles ja Dunkles (saatavuus sama kuin edellinen, mutta Dunkles vain talvisesongilla, Helles ympäri vuoden) -Toinen vaalea, toinen aivan tumma. Lagereita kuitenkin molemmat. Kuin yö ja päivä. Ja hyviä molemmat. http://www.beerhunter.com/documents/19133-000211.html Alimpana sivulla Michael Jacksonin (RIP) miete Hermanin Dunkles-oluesta. Pullokaljoja juon saunan jälkeen tai humaltuakseni, mutta jos haluan juoda OLUTTA, juon näitä mainitsemiani. Joskus voin grillatessani nauttia myös Lidl:n Burgen Pils-olutta. Se on jopa kohtalaisen hyvää, pastöroiduksi olueksi. -DMC-
Karhu on kotimaisista tölkkiolusista omana suosikkina edelleen. Ulkomaisista tulee tummaa Velkoa sekä Sofieron Alea nautittua silloin tällöin. Lidlin valikoimassa ihan juotavia ovat Burgen Pils sekä Grafen Walder.
Olviin on tullut viimeaikoina tykästyttyä. King Fisheriäkin tulee ostettua tilaisuuden tullen. Suosittelen kokeilemaan.
Vähän vaihtelee aina tuo "paras" merkki, mutta viimeaikoina on kaupasta mukaan tarttunut aika usein Budejovické Pivo Dark olutta. Myös Guinnessia, Murphy´s Stouttia ja Kruovicen tummaa tulee ostettua. Näitä vaan ei lompakko kestä koko iltaa juoda, joten Koffin punainen laatikko tulee monesti ostettua myös. Sitä on yleensä baarin jääkaapissa aina varalla.
Kotimaisista oluista kauppareissulta mukaan tarttuu pehmeän täyteläinen Sandels-päkki. Oluista yleensäkin parasta mitä on tullut maistettua on Saksalainen Erdinger Weissbier.
Jos vehnäolut maistuu, niin kokeileppa seuraavaksi Weihenstephaner Hefeweissbier. Erittäin maukas, pehmeä, hedelmäinen ja todella nautittava samea vehnäolut.
Chimayn Red:stä ei trappistien mausteisuutta oikein löydy. Kuitenkin se on yllättävän "raikas" ja melko reilu hiilihappoisuus tekee juotavuudesta uskomattoman helpon. Red ei ole niin humaloitu eikä monimuotoinen kuin Blue, mutta kuitenkin makeana se eroaa selvästi kuivasta ja mausteisesta Triple:stä. Red on maukas ja riittävän monimuotoinen, mutta helppouden takia ei vaadi kovin paljoa keskittymistä. Joten tilanteesta riippuen Chimaylta löytyy erilaisia herkkuja nautittavaksi. Eli uudelleen, kannattaa testata kaikki.
Kotimaisista maistuu parhaimmalta Sandels ja usein myös kauppaoluista mukaan lähtee Velkopopovický Kozel Darkkia.
Kääk... Velko on meitsillä pannassa. Ovat tunkeneet siihen jotain keinotekoista makeutusainetta. Lopetin ostamisen siihen paikkaan. Englantilaiset ja Belgialaiset alet uppoavat hyvin. Englantilaisista hyviä mm. Daleside Old Leg Over ja belgeistä Palm (aivan loistava punertava, hedelmäinen... kuolaa, jano iski...). Sitten myös trappistit maistuvat. Muita hyviä Chimay Blue, Westmalle, Duvel, Ayinger Celebrator. Toki suomikaljallaakin on paikkansa kylmänä saunan päälle. Ehkä parasta mitä olen ikinä maistanut on Ayinger Fest Märzen. Sitä saapi loppusyksystä ainakin Helsingistä kantapaikastani Kaislasta.
Huomenna olutravintola Kaislan 11v synttärit ja Pikkulinnun Tanskaviikkojen avaus, perjantaina Gallows Birdin Real Ale Festival... kyllä tulee taas rahaa palamaan siihen malliin, että kukkaronnyörejä hirvittää.
Suosittelen kokeilemaan nytten ruokakaupoistakin löytyvää Hartwallin Classic Chocolate Porter. Joululta myöhästynyt sesonkiolut antoi kyllä tosi hyvän vaikutelman heti ensimmäisestä hörpystä lähtien. Suklaisuus on melkein liiankin voimakas.
Viime aikoina eniten on maistunut Newcastelen Ale. Tsekkiläiset olen toistaiseksi hylännyt, koska vaikka nuo tummat oluet keski-euroopasta ovat sangen erinomaisia, niin omaan makuuni ne ovat ehkä hitusen raskaita. Newcastle toimii tällaiselle siideriäkin juovalle raavaalle miehelle.
Aleista kannattaa tutustua jenkkien loistaviin hieman reilummin humaloituihin, mutta silti erittäin aromaattisen hedelmäisiin IPA:hin tai Pale Aleihin. Esim. Sierra Nevada Pale Ale, Brooklyn East India Pale Ale tai Anchor Liberty Ale. Muun maalaisista hieman samantyyppisiä ovat esim. ruotsista Nils Oscar India Ale tai briteistä klassikko Young's Special London Ale.