Parhain elokuva minkä olet pitkään aikaan nähnyt?

The Cell oli visuaalisesti huikaisevan hieno leffa. Olisin voinut tuntikaupalla katsoa ihmisten mieliin sijoittuvia osuuksia. Lavasteet, tehosteet, kuvaus ja pukusuunnittelu olivat aivan huippuluokkaa. "Where do you come from?"-kohtaus oli... jotain mahtavaa. Harmitti vaan, kuinka vähän unimaailmakohtauksia käytettiin. Taas kerran, Vincent D'Onofrio oli todella vakuuttava pahiksena. Leffassa oli se vika, ettei minua oikeastaan muut asiat kiinnostaneet, kuin juurikin nuo unimaailmakohtaukset, jotka olivat aivan liian lyhyitä.

 

Jack. Robin Williams osoitti taas kerran olevansa hieno näyttelijä. Hän esitti loistavasti 10-vuotiasta poikaa, aikuisen miehen kehossa. Myös muut roolisuoritukset olivat hyviä(mm. Bill Cosby, J-LO).

4/5 arvosana :thumbsup:

 

Katsoin vihdoinkin elokuvan Kummisetä 3. Elokuva yllätti todella positiivisesti, sillä olin varautunut näkemään huonon elokuvan, koska olen kuullut elokuvasta vain aika negatiivisia mielipiteitä. Johtunee siitä että kahden edellisen osan rinnalla tuo ei tietenkään loista, mutta itsenäisenä teoksena... Voi pojat. Neljä tähteä.

 

City Lights tuli katsottua ensimmäistä kertaa. Kyllä Chaplin on :king:

5/5 arvosana

 

Chaplin kuume on täälläkin päällä ja vuorossa oli Parrasvalot.
Kenties loppua himmensi se että olen tv esityksistä aina vain sen (siis lopun) nähnyt, mutta silti koskettavaa kamaa ja hienoa elokuvaa.

4/5

 

Bad Taste,odotin roskaa mutta siitä kuoriutuikin laadukasta roskaa :thumbsup:
Elokuvalla oli hieno loppu(autolla ajelu)mutta siihen saattoi vaikuttaa aika paljon musiikki,mikäköhän tuo biisi on joka soi lopussa ja lopputekstien aikana?

 

Bad Taste - - 3:40 - - Mike Minett, David Hamilton

 

Nyt on pitkästä aikaa pakko kirjoittaa myös tähän threadiin. Parin viime päivän aikana olen katsonut kaksi niin upeaa elokuvaa, että on melkein rikos olla mainitsematta niitä täällä.

Kyseessä ovat Coenin veljesten elokuvat Barton Fink ja Miller's Crossing. Molemmat aivan loistavia tekeleitä.

Miller's Crossing oli nimenomaan tarinaltaan pätevä ja viihdyttävä elokuva ja Barton Finkissä taas näyttelijät räjäyttivät potin.

Miller's Crossing 5/5
Barton Fink 5/5

 

Kaksi todella hyvää, joskin erilaista elokuvaa taas katsottuna.

Schindlerin lista - Mitäs tästä nyt sanoisi. Lähes ellei täysin täydellinen elokuva.
5/5

Django - Ampumista, Gorea ja lisää ampumista höystettynä hyvällä juonella ja spagettiwesterneille tyypillisellä tunnelmalla. Mitä muuta voisi leffalta toivoa.
5/5

 

Näin juuri! :thumbsup: Barton Fink kannattaa katsoa pari kertaa uudelleenkin, siinä vasta leffa, josta tavoittaa joka kerta jotain uutta. Miller's Crossing nyt ei välttämättä muutu tuosta enää mihinkään, vaikka veivaisit kymmenesti, mutta miksi pitäisikään, koska se on jo ensimmäisellä kertaa täydellinen!

 

Meinasin laittaa neutraaleimpaan mutta meni 2h niin nopeasti että laitan tänne. Die Hard III. Hitto mita actionia. Ei tainnu olla sekuntiakaan levähdystaukoa koko leffassa vaan kunnon juoksemista koko ajan. Tälläinen pitää viihdyttävän aivot narikkaan action leffan juuri ollakkin. Olin leffan aikoinani elokuvateatterissa nähnyt ja nyt jäi matkaan Anttilassa kun oli joku SE tubla paketti 8€. Mutta kyllä kannatti.

4 / 5

ärsytti vaan tässäkin miten selvä oli puolenvaihto tehty. Miksi niitä ei osata laittaa kohtausteen väliin tai jotain.. prkl. Kesken kohtauksen kun musa soi jne.. Jotkut ihmiset tekee asioita ilman aivoja.

 

Girl With A Pearl Earring (Tyttö ja helmikorvakoru) on kyllä lajityypissään ehdottomasti parasta, mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Intensiivistä, vähäeleistä, melkein mykkää draamaa. Less is more! Turhan vähälle huomiolle jäänyt elokuva.

 

Fear City. En osaa sanoa, että miksi tykkäsin tästä elokuvasta, mutta hyvä se omalla b-luokan tyylillään oli. Myös hyviä näyttelijöitä ja jännitystä piisasi yllin kyllin.

3,75/5 arvosana

linkki Imbd:lle

 

Oscar-ehdokas...

 

Chaplin kokoelma kasvoi kahdella elokuvalla (Circus ja The Kid) ja nyt on molemmat katsottu. Vaikea oli päättää että kumpi näistä olisi parempi, mutta kehutaan nyt lisää vuoden 1921 The Kidiä.
50 minuuttinen elokuva oli hienoa chaplinia alusta loppuun, jota häiritsi vain lopun liian pitkä unikohtaus.
Kuuluisaakin kuuluisampi kohtaus jossa poika yritetään viedä kulkurilta pois, säväytti todella nyt kun oikeastaan ensi kerran katsoin elokuvan keskittyen. Etenkin Chaplinin ilme kun poliisi ja orpokodin pomo pitävät häntä paikoillaan on riipaiseva.

Jälleen hieno Chaplin elokuva jota kelpaa säilyttää kokoelmassa hamaan loppuun asti.

 

Ruotsalainen leffa Pahuus oli yllättävän hyvä. Pääosanesittäjä oli erittäin hyvä roolissa ja muutenkin roolitus oli kohdallaan. Jonkun verran mukana on arvattavia ja tuhanteen kertaan nähtyjä juonenkäänteitä, mutta kun kerronta on näin hyvää niin se ei haittaa. Suosittelen ehdottomasti.

 

Samaa mieltä, elokuva olisi suorastaan täydellinen jos loppu olisi toisenlainen. Nyt elokuva loppuu hieman töksähtäen. (Silti tietenkin huippuhyvä elokuva - vaikka voisi olla parempikin). Olen myös samaa mieltä tuosta kohtauksesta, jossa lapsi viedään pois - "pakahduttava" lienee osuvin sana kuvaamaan kyseistä kohtausta.

Asiaan, eilen tuli katsottua Unforgiven (1992), joka tuntuu paranevan joka katselukerta. Upea elokuva, jollakin tapaa "epä-western". Hiljattain on tullut katsottua useita Eastwoodin vanhempia westernejä ja nyt en voinut olla leikittelemättä ajatuksella että Unforgivenin William Munny on jonkin vanhemman elokuvan "Man with no name" vanhempana, rauhoittuneena ja seestyneenä. Vielä kun saisi jostakin paremmalla kuvanlaadulla varustetun lätyn kuin mitä yksilevyinen suomiversio on.

 

Kannatetaan. Käytiin kauniimman osapuolen kanssa joskus teatterissa katsomassa, ja oli hyvinkin positiivinen yllätys. Erittäin viihdyttävä elokuva jonka tarina tempaisi mukaansa. Ei syyttä ollut ehdolla parhaasta ulkomaisesta elokuvasta Oscareissa. Minä pidin kyllä.

ps. alkuperäiseltä nimeltään Ondskan http://www.imdb.com/title/tt0338309/

 

Täältä kolmas puoltoääni. Erinomainen ajankuvaus 60-luvun taitteesta ja varsin mielenkiintoista ajatella että (melkein) kaikki perustuu todella tositapahtumiin. Yhtä mielenkiintoista oli kuulla ekstroista, että kenestäkään (Jan Guillouta lukuunottamatta) "eliittikoulun" käyneistä ei tullut myöhemmässä elämässään kovinkaan eliitti-ihmistä, vaan joukko housuunpaskojia tosielämän tilanteissa. Pääosassa Andreas Wilson oli tosiaan jäätävän hyvä...samoin Stellan Skarsgårdin poika Gustaf oli erinomainen pääpahis.

Spoiler

Mukaan ympätty rakkaustarina suomalaiseen keittäjättäreen oli jonkin verran turha (onko tämä nyt sitä loveshitia?)

ja elokuvan loppu

Spoiler

oli ehkä hieman pliisu ja tavanomainen, mutta tositapahtumiinhan tämä perustuu, joten ei siitä sen enempää

 

Donnie Darko. (piste) Ei pysty sanoin kuvailemaan fiiliksiä! Tajuttoman upea leffa..10 tähteä viidestä :love: