Ei ollut, mutta näyttelyyn kuuluu paljon muutakin kuin puhuminen. Erityisesti tässä elokuvassa. En ainakaan huomannut, että kukaan olisi lähtenyt kesken. Ja paikka oli Jyväskylä.
Taitaa Gibsonilla olla joku Jeesus kompleksi päällä? Aika väkivaltaiseksi sitä täälläkin kehutaan. http://www3.soneraplaza.fi/elokuvat/artikkeli/0,3576,6223_206464,00.html
Kalevan PeTo-liitteessä tämä oli ainakin saanut ristiriitaisen vastaanoton. Kaikki antoivat 1-2 tähteä, lukuunottamatta Juhani Nurmen pakollista viittä.
Eilen kävin katsomassa tämän. Pitää ensimmäiseksi mainita sen pienen nuorisojoukon surkea kohtalo kun ovimies käännytti heidät ovelta. Ensimmäistä kertaa tuollaista näen täällä päin. Ja itsekin olen vain alle vuoden heitä vanhempi (alle 18 silti). Taisi vain käydä tsägä kaverini kanssa. Ja sitten niihin poistujiin. Yksi tai kaksi poistui kesken näytöksen, siitä toisesta en ole aivan varma. No jaa no niin, sitten asiaan. Hiukan ovat ristiriitaiset ajatukseni tästä elokuvasta. Elokuvan jälkeen oli sellainen tunnelma, että oli nähnyt jotain todella hienoa mutta jälkeenpäin vain mietin, oliko elokuva sittenkään niin hyvä. Itse olen uskonasioissa tällainen tavis ja en ole ns. sitä uskonnollista tyyppiä. Vaikka tarina oli tuttu, oli silti mielenkiintoista nähdä enemmän ja tarkemmin, mitä meille on pienestä pitäen opetettu uskonnontunneilla. Ja vaikka meidän opetuksissamme on se ns. toivo läsnä, tässä filmatisoinnissa sitä ei juurikaan ole. Elokuva on kärsimysnäytelmä. Puoli tuntia kestävä jatkuva , yksityiskohtainen ruoskiminen ei ole varmastikaan kenenkään mielestä mukavaa katseltavaa. Elokuva on siirtymistä kärsimyksestä toiseen, päättyen kivuliaaseen ristinnenaulitsemiseen. Kuten jo sanottu (itsekin skeptisesti suhtauduin), elokuva herkuttelee väkivallalla. Muutamat ylimääräiset verisuihkut ja ääniefektit tuntuivat hiukan out of place. Silti elokuvasta jäi mahtipontinen maku, josta voimme myös kiittää hienoa soundtrackiä. Muutama kohtaus oli todella liikuttava. Gibsonin tulkinta elokuvan lopusta kyllä jäi hiukan mietityttämään, sillä se tuntui jotenkin... oudolta. Arvosanaa en oikein osaa antaa, mutta kyllä se kolmen päälle varmaankin menee.
Tulin juuri teatterista ja kyllähän siinä pari tuntia kului mukavasti. Tuota veriläträystä olisi kyllä voinut hieman karsia, vähemmälläkin asia menee kyllä perille. Varsinkin tuo ruoskimiskohtaus oli aivan liian pitkä eikä koivinkaan realistinen. Muuten elokuva oli onnistunut ja erityisesti musiikki oli hienoa ja nosti tunnelmaa monissa kohdissa. Arvosana 3,5/5
Spoiler Olen kuullut melko varmasti paikkansa pitävän huhun, että pääosan esittäjä kuolee tässä elokuvassa.
Perjantaina kävin katsomassa tämän leffan. Itsekkin olen alle 18, mutta eipä tuolla tennarissa minula mitään papereita kysytty (koputtaa puuta). Ihan hyvä elokuva, en edes tajunnut väkivallasta noussutta kohua. Olihan elokuvassa sitä runsain määrin, mutta ei se ollut mitenkään suoraan silmille räjähtävää. Itse pidin ideasta näyttää vaan Jeesuksen viimeiset 12-tuntia ja muutenkin elokuva toimi hyvin. Pienet muistelmat kohdat väleissä sopivat hyvin elokuvaan ja kuvaus oli onnistunutta. Elokuva tuntui raskaalta mikä varmaan oli tarkoituskin. Tosin olisihan sitä väkivaltaa voinut vähän rajoittaa ja tehdä lyhyemmän elokuvan. Etenkin matka ristille oli vähän pitkästyttävä ja väkivaltaan ehti tottua, mikä ei ole hyvä asia. Loppujen lopuksi ihan hyvä elokuva, mitä nyt väkivallalla mässäily tuo vähän miinusta. 3,5/5
"Jeesus-filmi kirvoitti murhatunnustuksen Texasilaisen murhamiehen omatunto alkoi kolkuttaa, kun hän katseli ohjaaja-näyttelijä Mel Gibsonin tuoretta, väkivaltaiseksi luonnehdittua The Passion of the Christ -elokuvaa. Dan Leach marssi poliisiasemalle tunnustamaan tammikuussa tekemänsä murhan vähän sen jälkeen, kun hän oli nähnyt elokuvan. Leach kertoi viranomaisille veriteosta, jonka kohteena oli 19-vuotias raskaana ollut nainen. Ashley Nicole Wilsonin ruumis löydettiin 19. tammikuuta tämän asunnosta. Poliisi uskoi tuolloin, että Wilson oli hirttänyt itsensä. Todellisuudessa Leach oli lavastanut Wilsonin hirttäytymisen kylmäverisen huolellisesti, koska hän ei halunnut olla lastaan odottaneen naisen kanssa missään tekemisissä." - www.iltasanomat.fi Ja vieläkö jotkut väittävät, ettei elokuva voi vaikuttaa ihmiseen? :hitme:
Kenties tällä on vaikutusta jopa Hollywood-elokuviin. Studiopomot alkavat tuottamaan roppakaupalla suuren budjetin R- ja NC-17 -elokuvia, jotta USA:n rikollisluvut vähentyisivät ja tunnustukset lisääntyisivät.
Jep. Lisäksi kansalaisjärjestötkin alkanevat vaatimaan lisää verisiä Raamattu-leffoja... Mutta ei hätiä mitiä, hyvät jenkkien kansalaisjärjestöt. Gibson on suunnitellut seuraavaksi ohjauksekseen juutalaisten hanukka-perinteeseen liittyvän sotaisan tarinan filmaamista. Taisipa tämä sijoittua aikaan 200 eKr.
Itsekkin luin tuosta jostain. Hmm, ehkä Jumala on esiintynyt Gibsonille ja antanut hänellä tehtäväkseen tehdä uskonnollisia elokuvia, ja tehdä niitä vielä niinkuin ne todella tapahtui. Eihän sitä koskaan tiedä. Meidän uskonnonopettejamme ja sanoi kuulleensa tälläisen asian, että Passionin tuottajat olisivat näyttäneet tämän elokuvan Paaville ja hän sitten vain totesi elokuvan jälkeen: näin se oli.
Tosin tuo huhu kumottiin heti sen julkistamisen jälkeen. Ja muistaakseni ei ollut edes ensimmäinen elokuva minkä markkinoinnissa käytettiin paavin muka hyväksyntää. Mistä se paavi tietää mitä siellä tapahtui?
Passionin hieman rankan kokemuksen jälkeen on kiva katsoa miten (jos ollenkaan) Amerikka älähtää kun Life of Brian tulee uudelleen teattereihin.
Tulipahan nähtyä tuo paljon puhuttu elokuva. En voi sanoa katuvani, että menin katsomaan, mutta en myöskään voi suositella elokuvaa kenellekään. Eipä siinä mitään erityisen hienoa ollut. En tunne Raamatun tekstejä niin tarkkaan, että osaisin sanoa miten hyvin kaikki siihen perustuu, mutta ihmetytti kyllä, miten niin pahasti pahoinpidelty mies pystyy enää ollenkaan kävelemään.
Et suosittele ihan kellekään? Eikö se ole vähän turhan laaja oletus siitä, mitä ihmiset haluavat nähdä ja mitä eivät? Onko se sitten mielestäsi yhden tähden leffa, vai?
Jeesh, lauantai-iltana kävin katsomassa Tennispalatsissa ja olen nyt sulatellut näkemääni kootakseni pari lausetta elokuvasta. Todetaan tässä vielä, että olen puhdas ateisti ja olin kuitenkin odottanut tätä elokuvaa suuresti. **Spoilerivaara** Elokuvan alun dialogi oli hieman tönkköä, eikä mukaan päässyt heti. Siitä kun sitten edettiin erittäin hienon visuaalisen ilmeen siivittelemänä kävi jo pian ärsyttämään alituinen hidastusten käyttö jo pidätystilanteen sotilaiden liikehdinnässä. Jeesuksen tuomitseminen oli ihan mukavasti tehty, ja kaikki siitä eteenpäin kunnes sitten saavutettiin aivan liian pitkitetty kävely Golgatalle. Hienon näköistähän tuo oli, mutta kun Jeesus kaatuu neljättä kertaa ristin kanssa samalla ilmeellä hidastettuna, niin toivoi jo, että juonenkäänne toisi giljotiinin matkan varrelle. Ristiinnaulitsemistilanteeseen päästiin lopulta, ja se olikin toteutettu tyylikkäästi ilman ylitsemenevää dramatisointia. Kunhan Jeesus oli kuollut olisin muuttanut kaksi asiaa. Satanin huitoessa ilmaa kameran noustessa ylöspäin oli mielestäni koominen, eikä sinällään sopinut muuten vakavaan ilmeeseen. Tottakai elokuvan jotenkin piti saada tälle henkilöytymälle "lopetus", jottei ihmiset jäisi miettimään, että mihin katosikaan. Toinen asia, jota olisi voinut muuttaa oli lopetus. Taaskaan ei ymmärretty lopettaa siihen feidaukseen kameran poistuessa ristin luota. Tosin ymmärrän kuitenkin tuon ylösnousemukseen lopettamisen uskonnollisista syistä, mutta kun toteutus oli sitä luokkaa, että luuli katsovansa Terminatoria, niin ei! Sankarimusiikin soidessa Jeesuksen noustessa ylös määrätietoisesti kävellen pois kamerasta, hrr... Flashback-kohtauksien käyttö elokuvan alkupuolella toimi loistavasti, ja leikkausta käytettiin oikeisiin väleihin keventäen sopivasti tunnelmaa. Jossain välissä tämäkin alkoi kärsiä pienehköstä inflaatiosta flashbackien enää tarjotessa kaikki Raamatun "tärkeät" tapahtumat. Parhaiten toimineita takaumia olivatkin lopulta Pikku-Jessen kaatuminen ja puuseppähommat. Hyviin väleihin aseteltu, ja varsinkin tuo kaatuminen oli kaikessa mahtipontisuudessaan mainio. Varsinkin kun se käytettiin alussa, eikä vasta 5:nnellä kerralla kun hidastettu kaatuminen tapahtuu. Noh, jos sanoisi jotain sisällöstä. Sitä ei ollut. Koko elokuva perustui tosiaan Raamatun tarinaan olettaen, että kaikki tuntevat tapahtumat. Tunsinkin ne ihan ala-asteen oppien ansiosta, mutta eipä tuo elokuva tarjonnut minulle muuta kuin visuaalisen elämyksen, loistavat elokuvakerronnalliset ansiot ja hieman ajateltavaa. Paljon mainostettua antisemitismiäkään en onnistunut löytämään, vaikka sitä vaivalla etsin. Turhimpia väitteitä koskaan, mitään ei elokuvasta löytynyt, joten jos tuollaisista syyttelisi, niin voisi kääntyä suoraan Johanneksen, Matteuksen, Luukkaan ja Markuksen puoleen syytöksineen. Suurimmaksi ansioksi elokuvalle laskisin, että ensimmäistä kertaa väkivalta oli kuvattu niin, että käänsin mieluummin katsettani pois valkokankaalta tietäen, että normaalin elokuvan leikatessa pois kohtauksesta Passion of the Christissa zoomataan lähemmäksi. Edes Audition ei ole tehnyt samanlaista reaktiota minuun väkivallan suhteen. Kai minussakin on siis jotain inhimillisyyden rippeitä jäljellä elokuviakin varten. Kaikenkaikkiaan sanoisin, että väkivalta oli hallittua. Veren määrä ei ylittänyt rajoja, jolloin voisi jo puhua komiikasta, vaan todellakin jokainen isku ruoskimiskohtauksessa, itse naulaus ja ristin kääntely sitä pystyttäessä teki pahaa katsoa. Eipä tuosta muuta osaa sanoa. Pidin kyllä loppupeleissä elokuvasta, mutta tämä pitäminen ei liity mitenkään sisältöön, vaan ylipäätään toteutukseen. Parhaina kohtauksina jäivät mieleen Juudaksen sisäiset demonit ja edellämainittu ruoskinta. Kuitenkaan en välttämättä halua tätä uudelleen nähdä (ainakaan piakkoin), nimittäin tälläinen yksi katsomiskerta voi riittää melkein koko elämäksi. 3/5
Äläs nyt pillastu. Ei ollut tarkoitukseni korostaa, etten suosittele sitä kenellekään, vaan etten suosittele sitä kenellekään. Ihmiset saavat tietysti käydä aivan vapaasti katsomassa mitä haluavat, mutta en minä siltikään aio tuota leffaa kenellekään suositella. Olisi kai varsin outoa suositella tutuilleen (joiden elokuvamausta minulla kuitenkin on kai jonkinlainen käsitys) elokuvaa, josta ei itse pidä, vai mitä? ("Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan The Passion of the Christ" -"Ai, oliko se hyvä, piditkö siitä?" "Enpä juuri.") Suosittelematta jättäminen ei ole sama asia kuin toitottaminen, että älkää vain menkö katsomaan sitä leffaa. Sitä en tietystikään aio tehdä.
Vaikuttava elokuva. Eilen tuli tämä käytyä katsomassa. Spoilereita seuraa, vaikka ei Passionissa nyt kummemmin spoilattavaa ole. Pitää mainita, että uskonnollisstatukseni on tällä hetkellä agnostikko, joka ehkä enemmän kallistuu Jumalan puolelle. Ei tosin kristillisen Jumalan, vaan sellaisen Hepun, jonka itse näen päässäni (huumorintajuineen ja ymmärtäväisine mielineen). Sanottakoon, että anti-semitismiä en tästä leffasta löytänyt. Hahmot olivat kautta linjan värikkäitä ja erilaisia, osa halusi Jeesuksen kuolemaa, osa ei. Kaikilla oli omat motiivit aina juutalaisista roomalaisiin. Simon auttoi Jeesusta kantamaan ristiä, mutta aluksi kieltäytyi ottamasta osaa siihen peläten, että häntä syytettäisiin jostakin, Juudas kärsi omatunnontuskia ja palautti rahat, osa roomalaisista oli puun ja kuoren välissä, kun käsky kävi, mutta sydän kehoitti toisin ja niin edelleen. Pilatus, jota Hristo Shopov näyttelee todella hienosti, kärsii suurimman ristiriidan tunteidensa kanssa. Heti Passionin ensimmäisistä kuvista tempauduin leffaan mukaan, jota edesauttoi vahvasti oivat musiikit ja loistava kuvaus. Parhaimmillaan elokuva näytti kauniilta, elävältä maalaukselta. Varsinaisia "kylmiksiä" ei Passion tarjoillut, mutta sehän nyt on sivuasia, koska yleisfiilis oli, kuin dokumenttia katsoisi. Ahdistavaa dokumenttia. Jeesusta kidutetaan julmasti, eikä kamera välitä, mitä ruudulla tapahtuu, kaikki näytetään. Itse koin pahimpana juuri ennen ruoskimisen aloittamista olevan hetken, jossa sotilaat naureskelevat Jeesuksen ympärillä ja tiedetään, mitä tuleman pitää. Ruoskimiseen turtuu leffan aikana, mutta ei se yhtään helpota kohtausta, jossa Jeesus ristiinnaulitaan, saati muita väkivaltakohtauksia. Toistosta on kyllä pakko antaa pienen pieni miinus Passionille. En pitänyt väkivaltaa mitenkään liioiteltuna, näin sen kuuluukin olla. Ei se nyt välttämättä realistista ole, muttei myöskään pornoa. Fakta on, että ihmiset oikeasti ovat julmia toisilleen. Jeesusta kiduttavat roomalaiset ovat niin käsittämättömän sadistisia, että sitä tosiaan tulee pohdittua ihmisten perisyntiä. Kristinuskon perussanoma, lähimmäisen rakkaus, tuodaan mielestäni vahvasti esille, pitkälti vastakkaisessa muodossa: Pietari kieltää Jeesuksen kolmesti, Juudas kavaltaa, ihmiset kannustavat Jeesuksen kidutusta ja roomalaiset ovat puhtaassa hurmoksessa kiduttamisen keskellä. Kauniitakin hetkiä löytyy, esim. kun Maria menee ristinsä kanssa kaatuneen Jeesuksen luokse tai, kun välittävä nainen vie hänelle liinan ja vettä. Tosin kärsimykseenkin tarjotaan hetkellistä helpotusta eri flashbackeista, joihin kuuluivat mm. Vuorisaarna ja Viimeinen ehtoollinen. Flashbackit olivat mielestäni hyviä ja sopiviin paikkoihin sijoitettuja. Eniten pidin lämpimästä hetkestä Jeesuksen ja Marian välillä, jossa he ihmettelivät Jeesuksen rakentamaa korkeaa pöytää. The Passion of the Christin näyttelijät sopivat kaikki, kuin nakutettu rooleihinsa. Jim Caviezelille on tietenkin pakko antaa maininta Jeesuksen roolista. Caviezel tuo Ihmisen Poikaan oikeaa olemusta ja suoriutuu myös hienosti paikoin toistavasta materiaalista. Pilatukselle vielä tässäkin kehu. Myös Saatana (huoh) oli loistavan viettelevä ja uhkaava. Kaiken kaikkiaan The Passion of the Christ on puhdistava elokuva. Sen näkemisen jälkeen minulla oli hieman harraskin olo ja pohtiminen keskittyi hieman syvempiin asioihin. Ei tässä mitään hihhuliksi muututa, mutta Mel Gibson kyllä onnistui perusasioihin palaamisessa.