Tuli jotenkin mieleen CMX. Ihan kuunneltavaa matskua. Laulajakaan ei ollu yhtään hullumpi. *** Vois pistää tähän väliin vanhempaa Scorpions matskua... Scorpions - Evening Wind Kerrassaan upea biisi... :king:
Scorpions uppoaa aina 4/5 Seuraavaksi ruotsin maalta Nils Landgrenin Funky Abbaa... http://www.youtube.com/watch?v=u4GFW2irXwM
Jaaha, mitäs tästä nyt sitte sanois... Jos tykkäis ni antais varmaan viitosen. Tää kuulostaa ihan hyvin tuotetulta ja soittajat osaavat varmasti asiansa paremmin kuin hyvin, ja uskon että ruåttissa tää on varmaan todella suosittua kamaa. Mutta itse kun olen niin pahuksen puritanisti tällaisen suhteen niin en voisi kuunnella tätä kuin hotellin hississä matkalla kolmanteentoista kerrokseen, mutta arvotaan nyt kuitenkin 2/5. ------ Tätä seuraavaa olenkin soittanut jo aiemminkin mutta kun näiltä on tullut uusi ihan käsittämättömän hyvä levy niin on pakko soittaa uudelleen. Eli tämä orkesteri on siis Negura Bunget ja tulevat siis transylvaniasta ja soittavat tällaista niin sanottua "atmospheric blackmetallia", mielestäni näiden musiikilla ei ole mitään tekemistä blackmetallin kanssa mutta metallia kuitenkin, musiikki on enemminkin suurimmalta osin ambienttia. Tässä: Negura Bunget : Pamint (Virstele Pamintului). Pistän tähän maistiaiseksi toisenkin: Negura Bunget - Dacia Hiperboreana. Mun puolesta saa arvostella kumman tahansa tahi vaikka molemmat, kuinka vaan. Bändi on todella loistava ja uusin levy Vîrstele Pămîntului on kuluvan vuoden kovimpia julkaisuja. Heh, tota uusinta levyä näyttää saavan todella hienossa käsin tehdyssä transylvaanialaista maata täynnä olevassa puulaatikossa, auralwebstore.com. Encyclopaedia Metallum Myspace / Negura Bunget
Hienon tunnelmallista musiikkia. Vaikka tässä nyt kuunnellaankin työkoneen paskoista kajareista, niin kyllä nappasi mukaansa. Vois kyllä tämän levyn hankkia ja kuunnella kotona luurit päässä sängyssä yöllä maaten. ****½ Seuraavaksi pistetään suut makiaks! http://www.youtube.com/watch?v=ZuQsNRe_Qo0
Jaa'a... Jope Ruonansuun biisit jaksaa vielä joskus hymyilyttää mutta tämä Marja Tyrni ei herätä mitään tunteita. 0,5/5 Seuraavaksi B.B King - Blues Boys Tune joka ei musiikillisesti ole Kingin parhaita mutta kasvojen ilmeet ovat ainutlaatuiset http://www.youtube.com/watch?v=4Ny5ajCn0xw Ps. ette voi olla nauramatta
Nerokasta kamaa, kuten Biibiillä on tapana ollut. Ilmeetkin toki varsin asiaankuuluvat, mutta kyllä tuota soittoakin aina erittäin mielellään kuuntelee. 4,5/5. Sitten kahdeksankymmentäluvulle, ja vuorossa Ultravox - The Voice. Jos edellisessä piti kiinnittää huomiota mm. ilmeisiin, niin nyt suosittelen huomioimaan laulajan viikset. Nerokas kappale, nerokkaat viikset.
Joku Killing Joken 80-luvun puolivälin matsku on varmaan lähimpänä tätä niistä, mitä nyt itse on tullut kuunneltua. Viikset oli hienot ja olihan kappalekin, vaikka ei nyt aivan kuin miljoona volttia iskenytkään. Joku enemmän tällaista kuunteleva varmasti antaa enemmänkin, minulta irtoaa 3.5/5. Sitten tämä noin vuosikymmenen vanha hitti... varoituksella, että saattaa jäädä soimaan päähän liiankin pitkäksi aikaa. Tein sen virheen, että hain vielä kotona kitaralla tämän soinnut ja soittelin sitä itsekseni. Levy pyöri päässä turhankin pitkään sen jälkeen : Meja - All 'bout the money
Kyllähän tuota tyttöstä katselee mielellään kunhan ensin painaa mute nappia. Kamala mutta tyypillinen radiohitti joka tarttuu kuin rutto ja aiheuttaa osapuilleen samanlaiset kärsimyksetkin.. dumdumdudidamdamn vaan sullekkin :OI 1½/5 Tuon pastellinvärisen hattarapilven jälkeen maalaillaan vähän suomalaisen stereotyyppimiehen sielunmaisemaa, tai sitten ei.. Raaka-Aine - Miehen Työ
5/5!!! Helevetin kova piisi... Kuten koko levykin! Pistetään seuraavaksi: http://www.youtube.com/watch?v=mGtrNZwqpCY Tippa tulee linssiin kun tätä kuuntelee... Koskettavat sanat, upea melodia.
Sentenced nyt uppoaa aina... :king: ****½ Suomirappi on yleensä perseestä, mutta tää pisti naurattaan... Cokkelin Civittaejaet - Muijas on ruma
En pidä räpistä itsekään eikä se huumoriin puettuna tee poikkeusta. 0,5/5 Nachtmystium - No Funeral tulevalta levyltä
Hyvä hyvä hyvä... Tätä onkin odotettu, ihan perus Nachtmystiumia kuullostais olevan 4/5. Sit onkin välillä vedettävä kotio päin ja soittettava kaverien bändiä: Cannibal Accident - Stay Hungry (Twisted Sister cover)
On pakko todeta että kamalaa paskaa kaverisi vääntävät :sick: ei tuossa toimi mikään, tosin ei se originellikään häävi ole :hitme: jos tälle coverille 1/5 ja originellille 2½/5 Pidetään sama teema..
Kokonaisuutena: Vokalisti: 0,5/5, bändille sentään 2,5/5. Kertsi on melkein kuin jotain Mattia ja Teppoa tuplabasareilla, eli kovin on taas hämmentävä kokemus. Eräs ikävä ja nolokin ilmiö, joka suomalaista rock/heavy/metal-musiikkia on minun mielestäni jo pitkään vaivannut, on tuo "kovis"-tyylinen laulaminen, jossa ei siis selvästikään lauleta omalla luonnollisella äänellään tai kunnolla toimivalla "rooliäänellä", vaan mahdollisimman samalla tavalla kuin kaikissa muissa vastaavissa bändeissä --> tylsä, epäuskottava, persoonaton ja monotoninen vokaaliosuus. Vokalistin erikoisuus ja persoonallisuus äänenkäyttöä myöden on usein vain plussaa (Led Zeppelin, Dio, Cult, Iron Maiden (Bruce Dickinson), 70-luvun Black Sabbath (Ozzy), AC/DC:n molemmat vokalistit...). Miksi ihmeessä kotimaan rokkarit eivät - yleisesti ottaen - uskalla olla persoonallisia, aitoja ja rohkeita, vaan (melkein) kaikki ovat kuin samasta kloonitehtaasta, vaatetusta ja lavaliikehdintää myöden? Eikös moisen pitänyt olla vain poppareiden ja räppäreiden ongelma? Tarpeeksi kännissä osa biisistä kenties toimisi, mutta kyllähän tämä kokonaisuutena on kuitenkin enemmän nolonsurkea kuin hauskansurkea. Siksi: Huonous tarpeeksi äärimmäisenä huonoutena voi - joskus harvoin - kääntyä hauskaksikin, jopa selvin päin. Mutta tämä vaikuttaa ala-asteikäisten poikien tekeleeltä, kun joku on saanut synttärilahjaksi satasen Casion. Tähän verrattuna Raptori oli suuren luokan muusikko ja säveltäjä... Eräs huonoimmista covereista, jonka olen koskaan kuullut: Huumori on kenties -toivottavasti - ollut tässä taka-ajatuksena, mutta ei näillä eväillä kuuhun mennä, todellakaan. Varsinaisesta musiikista puhuttaessa tuo demoni-efekti-örinä on minun makuuni lähinnä noloa ja rasittavaa, mutta silti vain tuhannesti kopoitua (eräs ilmeinen syy: peittää kätevästi oman mikkihiiri-äänen ja laulutaidon puutteen). Sopivasti ja taidokkaasti käytettynä kuitenkin jopa minullekin kelpaava tehokeino (vrt. kauhufilmien efektit). Bändin suoritus niin perusperushuttua kuin vain voi olla. Tylsää. Ja kun en ole edes uskis, niin eipä tuo järkytä tai ahdistakaan. Nuorten miesten perusmättöä, jossa mennään siitä missä aita on matalin (itse olen 37v, mikä kenties vaikuttaa, eli olen kenties "liian vanha" moista kuuntelemaan). Covereita en periaattesta vastusta, sillä joskus ne ovat alkuperäistä parempia. Tai virkistävän erikoisia ja totaalisen uuteen tyylilajiin - huom. toimivasti ja tunnistettavasti - sovitettuja (esim. Cardigansin Black Sabbath -coverit). Klamydia - negatiivisemman ajattelun ryhmä ( Klamytapit ): Vokalisti: 0,5/5 (esim. Aarne Tenkanen osaa tämän hauskemmin ja katu-uskottavammin). Bändi: 2/5 (ihan kelvollinen peruskomppaus, mutta kuultu jo tsiljoona kertaa aiemmin eri nimillä). - - - - - - Australian (AC/DC) ja Uuden-Seelannin (Bic Runga) jälkeen laitetaan italialaista, tässä versiossa tosin yhdellä britillä täydennettynä. Mielestäni harvinaisen toimivaa poppia. Duetot eivät yleensä alkuunkaan toimi, mutta tämähän kuulostaa varsin hyvältä. Positiivinen yllätys. Laura Pausini e James Blunt - primavera in anticipo, virallisemmin “Primavera in anticipo (It Is My Song)” (Duet with James Blunt). Löytyy Laura Pausinin albumilta 'Primavera in anticipo', jonka ajattelinkin hankkia, ennestään onkin vain eräs vanhempi levy mp3-formaatissa. Bluntia en vielä tältä pohjalta ole hankkimassa, mutta täytyypä hänenkin tuotantoonsa tutustua. Sitten hieman ranskatarta, vielä monta pykälää enemmän yötä kohden rauhoittuen. Eräs ko. artistin lempikappaleitani, vaikkakin sen verran hidas ja haikeatunnelmainen, ettei moista aivan jatkuvalla syötöllä tule kuunneltua. Mutta hyvää vaihtelua kiireettömiin hetkiin, ei todellakaan sovi bilekäyttöön tai juuri mättömetallia kuunnelleille. Kohdasta 3:30 alkava "laulujuttu" jäi ainakin omaan päähäni soimaan. Aidot jouset miellyttävät, tässä synteettisessä nykymaailmassamme (DVD:n ekstroista varmistettavissa). Ko. artistilta löytyy varsin monenlaisia kipaleita, ilman liikaa piukkapipoisuutta tai tekotaiteellisuuta, suosittelen tutustumaan. Zazie: Si j'étais moi (löytyy vuoden 2001 studioalbumilta La Zizanie, jonka olen jo vuosia omistanut, kuten likimain kaikki muutkin)
Pakko sanoa viimeinkin jotain.. tää oli kyllä jotain.. huhuh 0/5 Ja ei siksi ettenkö tykkäisi ko. tyylin musiikista, mutta tämä veti maton jalkojen alta. Laulaja/laulajat aiheuttivat suurimmat myötähapeän tunteet. Varmasti yksi huonnoimmista covereista mitä muistan. Tässä vähän erillainen coveri (toimii ainakin täällä päässä aina) http://www.youtube.com/watch?v=i5SUSmedMm8
Enpä kyllä odottanutkaan, että Plazalta grindcoren ymmärtäjiä hirveästi löytyy. Twisted Sisters ei ole koskaan maistunut, joten alkuperäinen biisi on tuntematon ja coveria on sinänsä vaikea arvioida. Mutta Cannibal Accidentin viime vuonna ilmestynyt demo on ihan hemmetin kovaa tavaraa. Tai no eipä Hellbox-äijiltä muuta voi odottaakaan. PS: Ei ne soittajat tässäkään mitään teinejä ole.
Tulihan tuosta vähän jo Turusta ikävä, täytyy sanoa. Olisi ollut itse livenä koettuna varmaan pakko antaa täydet tai jotain, mutta nytkin on helppo antaa... no, laitetaan ihan 4½/5. Kun nyt tuli bändi jo mainittuakin, niin laitetaan siltä kunnon rässiä 80-luvulta eli Annihilator - Alison Hell. Minusta tuo Stay hungry ei ollut noin kamala kuin joidenkin mielestä, kyllähän tuota ihan kuunteli.
Menihän tuokin vaikka ei mitenkään erityisesti kolahtanut: 3/5. Jatketaan menneiden muistelua 80-luvulta: Rodolfo y su Tipica - La Colegiala
Heh, joo en minäkään odottanut että täältä grinin ymmärtäjiä montaakaan löytyy, hyvä että edes joku... Tässä nyt ketään mollaamatta tahi haukkumatta kuitenkin sanon oman mielipiteeni kyseisestä musiikilajista. Tavalliselle kaduntallajaalle grindcore on ihan käsittämätöntä tuubaa ja ymmärtääkseen griniä pitää olla todella laaja ja pitkä musiikin kuutelu historia, ja silloinkin mielellään metalli musiikin puolelta. Jos on kuunnellut ainoastaan Arja Korisevaa ja Toivo Kuulaa hitaine renkutuksineen ei grindcoren nopeita rytmikuvioita ja komppeja voikkaan ymmärtää. Grindcoreakin löytyy monenlaista, ja monet metallimaailman nykyään isot nimet ovat sillä aikoinaan aloittaneet: Napalm Death - Scum Carcass - Carbonized Eye Sockets/Frenzied Detruncation Ja tässä pari hyvää esimerkkiä nyky grinistä: Rotten Sound - Obey NASUM - DISSAPOINTED Enpä tässä pyydä ketään pitämään tahi ymmärtämään grindcorea, muuta sanonpahan vain ettei se ole helppoa soitettavaa eikä tykättävää. Groke on muuten nuorempi kuin minä ja osa näistä jampoista... --------- Tää on sitten vissiin ainoo biisi tätä genree jota pystyy kuuntelemaan, oman luokkansa klassikko, 2/5. Taidampa sytyttää yhden Cohiban maduron... -------- Ja kun se grini oli niin vaikeaa niin pistetään sitten lauteille vähän yksinkertaisempaa porilaista: Pharaoh Overlord - Skyline