Tuskin aloite tulee ainakaan Scottin suunnalta, koska on vaatinut Gladiaattorin pidennetyn version alkuun happaman lausunnon, jossa sanoutuu irti koko versiosta. Sitä en ymmärrä, kuka hyötyy samalla levyllä olevista kahdesta eri versiosta. Kuten nyt vaikka Gladiaattorin ja Robin Hoodin blu-raylla. Eikö kahden version restaurointi ja muu virittely lisää pikemminkin julkaisijan kustannuksia kuin tuloja?
Siis tuotantoyhtiöt pakottavat vastentahtoisen Scottin tekemään toistuvasti kaksi versiota joka elokuvastaan. Tästä pääsemme alkuperäiseen kysymykseeni: Onko tuotantoyhtiöillä kiristysote Scottin palleista ja tämän on pakko alistua tuottajien vaatimuksiin useammista versioista? Ja miksi tämä keplottelu on koitunut juuri Ridley Scottin kohtaloksi? Äijä kun antaa elokuvien kommenttiraidoilla ja muilla bonusmateriaaleilla itsetään sitten viimesen päälle jämäkän ammatti-ihmisen vaikutelman.
Vaikea tuota on kenenkään tuotantoyhtiön puolesta sanoa. Luultavasti arvioivat useiden elokuvien kohdalla uudesta versiosta mahdollisesti saatavia tuloja. Mikäli elokuva on teatteissa menestynyt hyvin, siihen liittyy nimekkäitä tekijöitä tai uuden version tekemisen syyksi voidaan rakentaa hyvä tarina niin homma on kannattavaa. Scottilla on monia hyviä elokuvia tilillään ja vankka kannattajakunta, jota rahastaa. Tuotantoyhtiöidenkin välillä on varmasti eroavaisuuksia liiketoimintamalleissa.
Scott on kyllä vankka ammattilainen, mutta hänen taustansahan on mainoselokuvista, joissa asiakas on aina oikeassa. Niinpä veikkaisin, että hän usein suostuu noihin studioversioihin melko suosiolla toisin kuin enemmän "auteur"-tyyppiset ohjaajat. Vaikka olisikin eriävä mielipide, niin sehän ei vielä riitä vaan pitäisi olla valmis taistelemaan kynsin ja hampain oman näkemyksensä puolesta, jotta ei tulisi jyrätyksi, eikä Scott yksinkertaisesti taida olla sellainen persoona. Sekään ei tietysti aina auta, kuten Alien 3 osoittaa.