Lainatakseni itseäni tuli sitten käytyä katsomassa tämä pläjäys eilen. Rocky Balboa jätti minulle hyvän fiiliksen, mutta myös kaipuun saada jotain lisää. Ei, en tarkoita, että Stallonen pitäisi lähteä tekemään vielä uutta jatko-osaa, koska tämä oli ennenkaikkea Rocky-saagan lopettava leffa, mutta en kai vain sitten saanut aivan sellaista loppuhuipennusta kuin halusin. Sanotaan se heti aluksi: minusta tämä leffa ei välttämättä toimi itsenäisenä elokuvana, ja jos ei ole Rocky-saagan fani, niin en voi suositella tätä leffaa koko sydämelläni. Ei saa käsittää väärin; mikään tässä leffassa ei ole huonoa, mutta se on mielestäni niin selvästi tähdätty nostalgian nälkäisille Rocky-faneille, jotka haluavat todistaa "ympyrän sulkeutuvan", että muille se voi tuntua kovinkin keskinkertaiselta leffalta, josta ei tahdo saada otetta. Rocky Balboaa oli mielestäni lähdetty tekemään kolmesta lähtökohdasta: 1) Mukaillaan tarinankerronnallisesti ensimmäistä Rockyä (palataan juurille), 2) tarjotaan paljon nostalgiaa ja 3) "ympyrä sulkeutuu" ja saaga päättyy. Toisessa ja kolmannessa lähtökohdassa onnistuttiin hyvin, mutta ensimmäinen lähtökohta sekä yleensäkin se kunnon Rocky-fiilis (joka on esillä jokaisessa aiemmassa Rocky-elokuvassa, jopa Rocky V:ssä) jäi hieman uupumaan. En välttämättä kaivannut parempia treenaussessioita tai uutta eyeofthetigeriä tai heartonfireä, vaan sitä mikä on koko Rocky-saagan ydin: "the underdog of all underdogs" lyö itsensä läpi suurella tunteella ja uskolla itseensä ja kykyihinsä. Aiemmissa leffoissa henkilökohtaisesti on lopussa aina liikuttunut, mutta en tämän leffan aikana. Toki treenaussession ja itse ottelun alkaessa käteni puristuivat nyrkkiin ja adrealiinipumppu aukesi, mutta se kliimaksi, se helpotus, ja se liikutus kuinka Rockyn usko itseensä jälleen voitti, ei ollut paikalla. Täällä aiemmin kritisoitiin vähän näyttelijäsuorituksia. No minusta ne olivat ihan riittävän hyviä keskiverroin. Stallone oli hyvässä vedossa, joskin osa kai menee seniori-iän mukana tulevan charmin piikkiin (a la Jack Nicholson ). En nyt ehkä sanoisi tätä hänen uransa parhaaksi suoritukseksi, mutta hän kyllä näytti , että otti tämän leffan hyvän tosissaan ja halusi tehdä siitä hyvän. Jos olisi viimeisimmässä Uunossa hieman surullista katsoa mitä vanha ikä sai aikaan Simo Salmisessa ja etenkin Tapio Hämäläisessä, niin olihan se vähän surullista katsoa Burt Youngiakin. Toki hän oli vielä oivassa vedossa, mutta joissakin kohtauksissa tuli vaan vähän epämukava tunne (taas yksi hieno näyttelijä on lähellä hautaa). Fakta kuitenkin on, että Rocky-leffa ei ole Rocky-leffa ilman Paulieta. Ja totta kai Tony Burton oli hieno nähdä jälleen managerina, joskin miehen osaa leffassa voi kutsua enemmän cameoksi kuin sivurooliksi (niin lyhyt se oli). Valitettavasti pelkoni kävivät toteen, ja leffan heikoin lenkki oli Antonio Tarver. Hän ei osannut oikein näytellä riittävän hyvin (Apollo Creed-hahmo jättää pitkän varjon). Habitus hänellä kyllä oli kohdallaan aika hyvin (pelkäsin myös hänen näyttävän liian pienikokoiselta). Valitettavasti mikään muu ei oikein ollut (naamavärkkikin toimi vain tietystä kulmasta katsoessa sekä uhoamiskuvissa). Milo Ventimiglia oli ehkä Rocky Jr.:ksi hieman limaisen nilkin näköinen (Sage tietenkin olisi ollut kiva vaihtoehto, mutta toisaalta jos hän ei sitten ole niin vahva näyttelijä), mutta näytellä hän osasi riittävän hyvin niissä isä-poika-ajatustenvaihdoissa. Ja kun nostalgia-leffa tämä on, niin oli mukava nähdä cameoina vanhoja tuttuja (ihan suuremmissakin rooleissa). Leffan rakenne siis oli aika samanlainen kuin Rocky I:sen. Alku- ja keskiosa ovat toiminnan osalta hitaita, ja niissä käsitellään enimmäkseen ihmissuhteita ja Rocky miettii mitä tekee elämällään. Lopussa sitten treenataan ja nyrkkeillään. Minusta leffa eteni ihan mukavasti, mutta kuten sanoin aiemmin, Rocky-fiilis uupui hieman. En tiedä johtuiko se siitä, että tällä kertaa taustamusiikkia käytettiin yllättävän vähän vai siitä, että Stallone halusi keskittyä dialogiin eikä suuria tunteita herättäviin kohtauksiin. Loppuratkaisu oli täysin odotettu ja pidin siitä kyllä, joskin Spoiler minusta oli hieman typerää (jos kerta halutaan päättää Rockyn ura kunnialla), että Masonin käsi muka murtuu (ainakin minulla tuli vähäksi aikaa sellainen fiilis, että mikä saavutus tämä muka Rockylle enää on, kun hakkaa loukkaantunutta miestä). Ja kuten sanottu, lopussa ei ollut niin niitä suuria tunteita (ei tullut tippaa linssiin) ja siksipä en nyt ole täysin tyytyväinen tähän leffaan. Itsenäisenä leffana tämä ansaitsee ehkä 2.5/5. Rocky-leffana (ja saagan päätösosana) tämä ansaitsee 3.5/5 (tämä tuntuu ehkä hieman ankaralta, koska olihan leffa laadullisesti saagan parhaimmistoa, mutta minulle vaan merkkaa erityisen paljon ne "suuret tunteet", ja kun niitä oli vähiten koko saagasta tässä leffassa, niin se pudottaa pisteitä). Ehkä minulla vaan oli odotuksen liian korkealla...
Spoilaa itse matsia: Spoiler Minusta tuo käden murtuminen ei ollut niinkään paha. Muuten en nyrkkeilyä seuraa, joten voin olla väärässäkin, mutta selostajien puheen perusteella sain selaisen kuvan ettei murtumisesta ole itseasiassa niinkään paljon haittaa. Käsitin sen niin, että siinä Rocky sai hieman saumaa nousta mukaan. Tosin paremmin olisi ehkä toiminut jos loukkaantumista ei olisi tapahtunut ja olisi painotettu tuota "The Line"n heikompaa kuntoa (fyysistä ja psyykkistä) hieman enemmän. Tiedä sitten. Omasta mielestäni matsin suurin pettymys oli itse lopputulos, joka meni hajaäänille. Minusta parempi olisi ollut, että mies olisi pysynyt mukana loppuun asti, mutta kuitenkin hävinnyt tuomariäänillä varsin selvästi. Tällöin lopputulos olisi ollut jossainmäärin realistisempi, mutta matsista olisi silti jäänyt sellainen "hyvä suoritus"-fiilis. Treeniosio oli myös liian lyhyt ja hommasta jäikin tosiaan sellainen kuva, että mies veti jonkun parin viikon intensiivisen treenin, jonka jälkeen sitten melkein veikin maailmanmestaria.
Heh Tätä vähän ihmettelin... Spoiler Käsi kun murtuu, niin sillä ei kyllä enää lyödä. Tai riippuu mistä se murtuu.. Jos ranne menee, niin se on sitten matsi siinä. Jos pikkurilli, niin eipä paljoa väliä, kuhan ei ihan ulkorystysillä rupea paukuttamaan. T: Keskisormen rystysen ja ranteen murtanut nyrkkeilijä
Iltaa! Tuli käytyä katsomassa. Ihan hauskaa dialogia ja heittoja Rocky heitteli. Ja treenaus ja lopun nyrkkeily mallikasta. Hieman enemmän alkuperäistä Rocky-fiilinkiä olisi saanut olla mukana, mutta muuten onnistunut tekele.
Voihan sen niinkin sanoa. Mutta hieman erilainen musiikki esimerkiksi, jota nähtiin aiemmissa Rockeissa, olisi voinut esiintyä myös tässä viimeisimmässä ja näin ollen tuonut hieman lisää fiilinkiä. Tai en tiedä, tänään leffa tuntuu vielä paremmalta kuin eilen. :king: Joten eipä tuosta oikeen valittamista meinaa löytyä ja hyvä niin. Pidin paljon Rockyn pienestä ravintolasta ja jutustelusta siellä leffan aikana. Taidokas leffa voitaisiin sanoa. 4/5
Ensi-illassa tuli katsottua ja oli kyllä älyttömän hyvä fiilis teatterissa. Itse elokuva ei yltänyt omasta mielestänikään aivan ykkösen tasolle mutta hilkulla oli ja olisi toivonut vähän pidempää elokuvasta. Mutta muuten erittäin onnistunut tekele tosiaan Stallonelta ja hyvä päätös Rockylle. 3½/5
Sunnuntaina kävin katsomassa ja pidin kyllä kovasti. Mielenkiintoisa ja toimivaa draamaa, ja loppupuolella fiilikset olivat kyllä katossa kun ottelu alkoi. Paljolti sellainen kun odotinkin eli hieno lopetus saagalle. Rocky-elokuvana 4/5
Eilen tuli nähtyä tämä. Tykkäsin kovasti, vaikka epäilykset olivat tietyssä vaiheessa suuret. Leffa oli mukavan nostalginen ja paluu ensimmäinen leffan juurille. Muistelupätkiä oli sopivasti, pelkäsin että niitä olisi minuuttikaupalla ja isoja kohtauksia kerrallaan, mutta näin tämä toimi hyvin. Treenijakso oli turhan lyhyt, melko hätäisesti mentiin sen läpi. En voi tosin kieltää etteikö hymy noussut suupieliin kun tuttu tunnari pärähti soimaan Rockyn treenatessa. Toisin kuin aiemmissa leffoissa, tässä en niinkään odottanut lopun matsia, aiemmissa osissa ne ovat olleet juuri mitä on odotettu. Miinusta voisi antaa paikoin hieman kömpelöstä dialogista, mitä onneksi korjasi pari Rockyn huumoriheittoa. Moni voisi tietysti valittaa epäuskottavalta idealta, että vanha mies voisi vielä nyrkkeillä ja jopa pärjätä kohtuullisesti jne. Myöskin lopun kädenmurtumisesta voisi vääntää vaikka mitä haukkuja, mutta itse en näistä välitä. Katselin leffan Rocky-fanin silmin ja tämä oli mielestäni sopiva päätös sarjalle. Pituutta olisi tosin voinut olla vielä vaikkapa puoli tuntia lisää. Vaikka Stallone on tehnyt urallaan monia hyviä roolisuorituksia erilaisissa leffoissa, kyllä hänet vain mieltää nyrkkeilykehään Rockyksi. Täytyy myös sanoa, että niinkin iäkkääksi mieheksi Stallone on osannut pitää kehostaan huolta ja todistaa, että sekin onnistuu kunhan vain on tahtoa ja halua kuntoilla tarpeeksi. 4/5
Ei oikein napannut, jää ne 4 ensimmäistä parhaiksi.. V osa oli jo melko suurta kuraa. Ehkä kaiken pilasi liian suuret määrät draamaa, joka olisi sopinut pienimmissäkin määrissä ja itse asiaa olisi voinut lisätä enemmän. Liian pieneksi jäi ottelu osuus, mikä sekin lannisti lopputunnelmaa. Odotin elokuvan liian erillaiseksi. Ottelukin lisättiin varmaan ihan nimen puolesta, sepä olisi ollut vielä huvittavampaa, Rocky ja elokuva ilman matsia. Spoiler Sitten myös että sitä voittoa ei edes tullutkaan, niin sekin pisti ihmettelemään, saipa ainakin sisäisen pedon pois joksikin ajaksi. 2/5
Niin, toisaaltahan voisi ajatella, että suuri osa elämästä on kulunut voimaharjoittelun parissa, mikä monesti voi olla aikamoista rääkkiä. Kai se on jokaisen päätettävissä miten aikansa käyttää, mutta yhtä oikeaa ratkaisua ei kai ole (ellei "kohtuus kaikessa ja kultainen keskitie" ole sitä).
Mielestäni taas draaman osuuden lisääminen palautti Rocky Balboan juurilleen. Homma kuitenkin pohjautuu loppupeleissä melko kliseiseen ryysyistä rikkauksiin -tarinaan, jonka alkuperäinen Rocky pystyi esittämään harvinaisen koskettavasti. Kelpo leffahan tämä oli Rocky-elokuvien mittapuulla.
Itsekin kävin tänään leffan katsomassa ja täytyy kyllä täysin yhtyä ylläoleviin kommentteihin. Mielestäni erinomainen päätös sarjalle :thumbsup:
Ei sille vaan voi mitään; jotkut asiat ja henkilöt paranevat vanhetessaan. Stallone on loistava esimerkki tästä, tämä viimeinen Rocky oli kerrassaan loistava pätkä. Voi tietenkin olla että oma ikä ja edelliset osat painavat vaakakupissa, mutta hienosti veti tarina eteen päin ja kiva sekoitus draamaa (ehkä jopa vakavaa ikääntyvän tähden filosofiaa) ja actionia. Tämä täytyy jossain välissä haalia omaan hyllyyn. Näistä asemista on mukava jäädä odottamaan uutta Ramboa, etenkin kun trailerit lupailevat pitkästä aikaa oikeaa actionia. Vai mitä asiaan kommentoi Jürgen?..
Itsekin tsekkasin Rocky Balboan pari viikkoa sitten DVD-muodossa. Allekirjoittanut oli joskus esiteini-ikäisenä intohimoinen Rocky-fani. Olin järkyttynyt kun lopulta näin jostain Eurosportilta oikeaa nyrkkeilyä eikä se sitten muistuttanutkaan Rocky-leffoista tuttua mäiskettä. Tästä huolimatta Rocky-elokuvilla on aina ollut erityinen paikka sydämessäni vaikka ne tänä päivänä vähän höpsöiltä tuntuvatkin. Vähän sama ilmiö kuin Roger Mooren Bond-leffojen kohdalla. Eli lapsuuden nostalgia kantaa näitä elokuvia edelleen. Mutta mitä tähän Rockyn joutsenlauluun tulee, niin eihän se nyt mikään kummoinen pläjäys ollut. Hieman jouduin pettymään. Dialogi oli parhaimmillaankin puisevaa ja Las Vegasin loppuspektaakkeli oli mielestäni suht epäonnistunut. Rockyn hahmo oli oma sympaattinen itsensä, mutta sivuosissa meininki oli mitäänsanomatonta. Tykkäsin kuitenkin siitä, että The Line Dixonin hahmosta ei oltu lähdetty tekemään mitään paholaismaista arkkinemesistä vaan kaverille oli jopa yritetty kyhäillä jonkin sortin kehityskertomusta. Leffan parhaita kohtauksia olikin scene, jossa The Line jutteli kehän laidalla wanhan valmentajansa kanssa. Siinä oli sellaista tunnelmaa, jota olisi toivonut tähän leffaan enemmänkin. On se vaan kumma mitä yhdellä uskottavalla roolisuorituksella, kohtalaisilla vuorosanoilla ja tunnelmallisella valaistuksella voi saada aikaan. Kaiken kaikkiaan Rocky Balboa oli kunniallinen ja ajoittain jopa semi-koskettava ylistyslaulu sammumattomalle elämänjanolle, mutta toisaalta leffa osasi olla myös varsin kömpelö ja puolivillainen turhake. 2/5
Yllättävän analyyttista kirjoitusta huurteelta Faneillehan tämä leffa on loistava kunnianosoitus, jotenkin tässä oli sitä samaa fiilistä kuin ykkösosassa. Back to basics, ympyrä sulkeutui ja sitä rataa... Tuohon Ramboon en viitsi kommentoida vielä mitään
Siinä mielessä tämä oli oikeinkin hyvä että Rocky oli ykkösosan tapainen hyvätahtoinen höntti, eikä mikään jatko-osien (3-5) tapainen show mies. Tuollainen eläinrakas ja kiltti jolla on kovaa paloa sisällä sen pitkin olla. Silti meni nostalgisointi hieman yliasteikon, kun Spider Ricokin piti kaivaa naftaliinista. Tarina oli kyllä ensimmäisen tunnin kovinkin paikallaan polkeva ja liikaa alleviivattiin Rockyn elämistä menneessä ja kuinka ei nyt kaikki olekkaan hyvin. Treenauksen koittaessa sitten fiilis muuttuikin, kun harmaa verryttelyasu ja kananmunatkin teki paluun. Kyllä tämä oli paaaljon parempi päätös Rocky Saagalle kuin edellinen yritelmä, jota ei taida olla olemassakaan enää (jos Slyltä kysytään).
Nyt luupittelin DVD:ltä ja täytyy sanoa, että pidin paljon! Kaihoisia tunnelmia sai haistella koko elokuvan ajan, Sly teki uskottavan Rocky-roolin. Tähän on hyvä päättää. / 5 Muuten, DVD-omistajat: huomasiko ketään muu kuvassa omituista nykimistä/häntimistä, aivan kuin olisi jäänyt 24fps->25fps -muunto kesken? DVD myös "pärisi" kelkassaan inhottavasti vähän väliä, mutta tämän voi varmaan laittaa Finluxin pyörittimen piikkiin.
Joo kyllä minullakin elokuva pätki varsinkin alussa.Soittimena Oppo dvh971.Mielestäni loppua kohti se kuitenkin hävisi lähes kokonaan.