En minä välttele riistokapitalistien tukemista. Olen aina ostanut mitä haluan. Sinusta tässä oli kyse. Miten tämäkin sinun kirjoituksesi pitäisi ymmärtää: Jippii, jo ennestään ylitsepursuavassa liiallisuudessa rypevästä yliahneesta riistokapitalismin raivohyödyntäjästä tuli vieläkin vaikutusvaltaisempi. Ihanan kallista. Ihan vaan sattumalta valkkailet joitakin elokuvia, joista sitten ostat uusia versiota blu-raynä? Et ole niistä koskaan aikaisemmin maksanut?
Kirjaimellisesti. Ja muskeleja lukemattomille yhä julkaisua odottaville elokuville kyllä piisaa. Arrow ja Criterion -julkaisut MGM/UA:n holveista on olleet rautaa kaikki tyynni, näin vain yhtenä esimerkkinä.
Et jumalauta voi olla noin kujalla? Sananvaihtoa nimimerkkisi kanssa voi jo verrata roskisdyykkaukseen. Kristus...
Sananvaihtoa sinun kanssasi voisi kuvata erittäin haastavaksi. Vähän kuin Jodo, sanoja tulee peräkkäin pitkät litaniat, mutta mitään päätä tai häntää niistä on vaikea löytää. Ehkä ei tästä tämän enempää.
https://www.episodi.fi/artikkelit/o...LUDRq9PYpRYdURSiSaRgLIc5jE#Echobox=1623652953 Niin samaa mieltä. Kuinka monta versiota, olen eri formaateissa Viimeisestä mohikaanista ostanut ? Ja vielä kaipaisin sitä huolella tehtyä UHD-levyä tästä...
Kun katsoin viimeistä uutta Star Trek -elokuvaa niin aloin miettiä että näkyykö länsimaiden alentunut ÄO nykyään elokuvatuotannossa? Nämä uudet Star Trek elokuvat muistuttaa jotain B-luokan Star Warsia joka on tehty varhaisteineille. Vai hihitteleekö kaljut aikuiset ohjelmistoinsinöörit, tai kuka näitä ikinä arvostaakaan, näille? Nykyään kun puhutaan siitä, miten ihmisillä jää aikuistuminen kesken ja keski-ikäisenä vielä kulttuuri mitä nautitaan on sarjakuvasankareita ja Star Warsia. Ainakin ne Picardin aikaiset Star Trekit olivat se aikuisten versio näistä avaruuselokuva-sarjoista. Sama näkyy muussakin tuotannossa, otetaanpa 60-luvun Apinoiden planeetat vs. uudet versiot, niin uudet versiot on surkeita typerrettyjä elokuvia. Tämä vahvistaa 100 elokuvan kirjaston sopivuutta, koska ei nykyään enää tehdä uusia elokuvia jotka olisivat kovinkaan hyviä tai joita ainakaan haluaisi omistaa. Esimerkiksi Tenetin hankkiminen hyllyyn oli virhe.
Sinä Matti olet vaan vanha. Aivosi eivät enää osaa oppia pitämään uusista asioista. Siksi vanhassa vara parempi. Eivät sinun ikäiset ihmiset arvostaneet vanhoja Apinoiden planeetta elokuvia tai Picardin aikaisia aikuisten versioita avaruuseokuva-sarjoista, silloin kun ne ilmestyivät. Ihan paskoina teinien juttuina pitivät ja epäilivät älykkyyden alentuneen länsimaissa. Niin se elämän pyörä pyörii. Nuorilla on aina jotain uusia juttuja, joita vanhat eivät tahdo millään ymmärtää. (itsekkään en pidä suunnasta mihin vaikka Star Trek on menossa, mutta tiedostan, että ei niitä enää minua varten tehdä ja voin sen joko hyväksyä elämän tosiasiana tai ruikuttaa ja katsella vanhoja sata kertaa nähtyjä. Elämä on)
Vai että 100 elokuvan kirjasto on sopiva Ei niitä hyviä nyt noinkaan montaa ole, tulee mieleen joku kymmenen ehkä, sinne voi sisällyttää muutaman D.W. Griffithin elokuvan, pari Erich von Stroheimia ja... ööö, vaikka Fritz Langia. Melkoista paskaa on ollut elokuvat äänen/värien keksimisen jälkeen.
Itse olen niin juntti, että kirjastossa ei montaa mustavalkoista elokuvaa ole. Metropolia ei kirjastosta löydy, sen jaksoi katsoa vaikka meinasikin välillä nukahtaa. Mun mielestä olisi tutkimuksen aihe miten Hollywood tuotannot ovat muuttuneet vuosien varrella ja spekuloida alentuneen ÄO:n merkitystä tähän.
Kyllästyminen. Vanhoista ukkeleista huomaa, että leffat eivät tahdo enää niin kiinnostaa ”olen jo nähnyt kaikki”… Onko niin että kun on tietty määrä nähty leffoja niin iskee ähky, uudet katselukokemukset antavat kokoajan vähemmän. En muista milloin olisi tullut elokuvaelämys viimeksi jostain elokuvasta. Tulee mieleen Dark Knight vuodelta 2008. Ikä oli vielä reilusti alle 30. Aikalailla siihen mennessä oli katsottu ”kaikki” ja ne omat ikiklassikot muodostuneet. Tänä päivänä tuo Nolanin Batman trilogia ei niin ihmeellistä tunnu sekään, tai edes tuo Dark Knight mikä oli trilogian paras. Sittemmin sarjat antoivat elämyksiä kuten GoT, mutta nyt tuntuu että hohto on mennyt sarjoistakin. Liian monta kertaa pettynyt viimeisiin kausiin ja lopetuksiin.
Tuore kolumni Mustoselta tarkastelee genre-elokuvan sielunmaisemaa tulokulmasta, joka kiteyttää mainiosti myös sen, mikä tietyn tyyppisten elokuvien "nykytulkinnoissa" menee päin vittua: Saatanan punaniskat - elokuvataide ei opeta vihaamaan naisia, vaan maalaisia Edit. Typo.
Suomalaisen elokuvan tukea ollaan pienentämässä, kertoo HS: On tietysti selvää, että kaikki osallistuvat talkoisiin, koska elämme koko ajan velaksi. Jälleen kerran Kansallisooppera saa paremman kohtelun.
Ainut asiallinen suomalainen elokuva mikä tulee mieleen viimeiseltä kymmeneltä vuodelta on Tuntematon sotilas uusioversio. Onko jotain muita? Tukeeko jenkkien liittovaltio Hollywoodia vai saavatko maksaa itse? Siellä tosin homma taitaa olla tuottavaa, jossa voitosta maksetuista veroista pääsee veronmaksajat hyötymään, eikä niinkuin Suomessa että veronmaksajat tukevat taiteilijoiden harrastelua tyyliin pohjaton kaivo minne ihmisten työstä tienattuja rahoja syydetään.
Onko tää sellanen kysymys johon ei haluta vastausta? No kuitenkin, vaikka en ole nähnyt puoliakaan kotimaisista elokuvista niin viimeiseltä kymmeneltä vuodelta tulee paljonkin mieleen ihan OK leffoja, satunnaisessa järjestyksessä: -Miekkailija -Ikitie -Juoppohullun päiväkirja -Napapiirin sankarit -Rare Exports -Koirat ei käytä housuja -Hevi reissu -Miami -Kätilö -Puhdistus -3 Simoa
Hymyilevä mies Tyhjiö Häiriötekijä Koirat eivät käytä housuja He ovat paenneet Ikitie Armomurhaaja Rare Exports
Okei, mun mielestä noi on ihan kuraa kaikki mitkä olisi ihan hyvin voinut jättää myös tekemättä. En tosin ole nähnyt noita kaikkia.