Tiedoksi muuten, että BBC:lläkin on Yle Areena -tyyppinen palvelu (todennäköisesti ollut Areenaa aiemmin jo), eli BBC:n oman sivuston kautta voi katsoa myös tuon uusimman Sherlock-jakson (jos käyttää ulkomaan proxyja, vai mitä onkaan). Jakso ilmestyy sinne pian televisioesityksen jälkeen, HD-laadulla, tekstityksillä ja vieläpä ilman mitään mainoksia. Ja hyvä jaksohan se olikin. Ei nyt ihan niin huikea, että olisi täyttänyt kaikki pitkään kasvaneet odotukset, mutta perusvarmaa meininkiä. Varmasti hieno kausi tulossa tästäkin.
Käypä aloitus uusille, vaikka mitään mieleenpainuvaista mysteerintapaista ei oltu jaksoon kehiteltykään. Teemana näytti olevan anteeksianto, ja se että miten tämä Sherlockin takaisinpaluu pyöritellään tunnetasoilla, varsinkin niiden läheisimpien apujoukkojen parissa. Jaksossa oli myös melkoista metasilmäniskua sinne fanispekulaattoreiden suuntaan, ehkäpä jopa vähän ilkeämielisestikin niin. Jakson alkuminuuteille sijoitettu överimäinen hyppykehitelmä oli kyllä hilpeää katsottavaa ja jakso noin muutenkin oli enemmän sinne koomisiin sävyihin tähtäilevää. Cumberbatch ja Freeman vetelivät totuttuun tapaan mainiosti. Tunneskaaloja laidasta laitaan ja herkullisella yhteispelillä niin.
Päättäjäinen tööttäsikin jo sitten sinne kirkkaimpien jaksojen joukkoon ja pisti loppuhetkillään aika muhevia odotuksia tuleviin. Kausi oli odotuksiin nähden ehkäpä hieman pettymyksellinen, mutta kyllä sitä näistäkin vedoista ihan tyytyväiseksi jäi. Henkilödraamaan ja erinäisiin tunteiden setvimisiin oli panostettu aiempaa tarmokkaammin, mysteerijuttujen jäädessä täten enemmän sinne takavasemmalle. Mainiota viihdettä silti edelleenkin, joten nou hätä. Sherlock Holmes Porn Preference: Normal
Ensimmäinen jakso katsottuna tuoreesta kaudesta ja mielestäni taso säilynyt yllättävän hyvänä. Kakkosjakso on ollut perinteisesti se kausien selvästi heikoin lenkki, saa nähdä onko asia näin tälläkin kaudella. Hyvät läpät oli kyllä saatu mukaan ja vaikka mysteeri jäi ehkä sarjan yleistä tasoa heikommaksi, tämän parissa viihtyi jälleen mainiosti. Erityisesti viihdytti visualisoinnit fanilauman teorioista Sherlockin kuoleman feikkaamisesta, viiksivitsit ja Mrs. Hudsonin kautta ilmaistu kirjoittajien turhautunut mielipide internetissä massiivista suosiota saaneista homoeroottisista Sherlock&Watson fanficeistä.
Vähän kyllä harmitti tuossa kolmosjakson lopussa miten tuurilla Sherlocki hommasta selvisi. Magnusson oli oikein muikea pahis sarjaan ja vähän antiklimaattinen oli tuo ratkaisu muuten erinomaisen kolmosjakson päätteeksi. Noh, onneksi Jimi palannee takaisin kuvioihin kyllähän sitä jo vähän ikävä oli ehtinyt tulemaan.
Tässä taas paljastuu, miten feikki-versiossa voi kaikenlaista hölmöä sattua. Tyypillistä fan fictionia eli heikkoa kirjoittamista vastoin tarinan henkeä. Ei kirjoissa eli alkuperäisissä tarinoissa eikä oikeissa Holmes-adaptaatioissa ole ketään Jimiä. Mutta tämä sarjahan on muutenkin anakronistinen, jolle nykyaikaa rajusti yliarvostavat paukuttavat 9.3.
No ei tässä varmaan tarkoituskaan ole uskonnollisesti alkuperäistarinoita seurata kun varsin raikas adaptaatio on kaikinpuolin, eipä tuollaiset pikkuerot ole sarjan tason kannalta millään lailla relevantteja. Paljonhan tässä kyllä silti lainaillaan ja nostetaan hattua alkuperäisteosten suuntaan. Mutta Jimillä viittasin Spoiler James "Jim" Moriartyyn, joka kyllä löytyy alkuperäisteoksista, ilman tuota lempinimeä toki.
Kuten varmaan viimeistään tuosta Jimistä huomasit, niin turha tälläkään kertaa kiinnittää liiemmin huomiota Cleverin kritiikkiin, kun ei hän ole ilmeisesti tätä(kään) vaivautunut tuonne asti (eli olikos peräti ykköskauden kolmosjaksoon asti) katsomaan
Katsoin tosiaan ekat pari jaksoa, vaikka ei olisi varmaan pitänyt mutta kehut ovat harhauttavia luonteeltaan. Miten tämä sitten Jimiin liittyy, en tiedä. Mutta nuorelta klopiltahan se tämä Jimikin vaikuttaa. Varmaan joku Wall Streetin pörssisusi tm. yhtä kiinnostamaton karakteeri (vrt. Douglasin mestarillinen Gordon Gekko). Lähes täysi kontrasti originaalin mastermindiin. Nuorisohuttua.
Itse kyllä tykkään tuosta tulkinnasta, nuo tweedtakeissa piippua polttelevat eläkeläisrikolliset on tuosta hahmosta tulkintana jo loppuun kulutettu. Täysin överiksi vedetty sekopää oli mielestäni poikkeavuudessaan ihan hauska versio.
Magnusson oli pahiksista parhain koko sarjassa. Moriarty tuntuu liian lapselliselta olemaan No. 1 criminal mastermind.
Moriarty meni tosiaan aivan liian pelleilyksi. Tavallaan toimi kun koitti olla ajattelematta, että kyseessä pitäisi olla jonkinlainen arkkivihollinen, mutta toivon edelleen, että tämä jo nähty Moriarty paljastuisi pelkästään oikean Moriartyn sätkynukeksi. Toisaalta en oikein uskalla luottaa että tämä tiimi saisi tuota kovin toimivasti kirjoitettua.
Täysin samaa mieltä, en olisi ikinä uskonut että näin sanon mutta Elementaryn Moriarty pieksee tämän pellen 100-0. http://www.avclub.com/article/its-e...lMarketing&utm_campaign=LinkPreview:1:Default Harvinaisen hyviä pointteja joista on vaikea olla eri mieltä.
The Empty Hearse 2.5/5 :naminami::naminami::thumbsup: Kolmannen kauden avausjakso oli epätasainen: alku oli vanhaa tuttua laatu-Sherlockia (erityismaininta hauskoille ja nokkelille Sherlockin selviytymisteorioille ), mutta loppu oli jokseenkin antikliimaksinen. Tekijät nojasivat tällä kertaa liikaa Sherlockin ja Watsonin väliseen hassutteluun ja jättivät pahiksen ja tämän aiheuttaman ongelman aivan jakson viime hetkille. Näin voi tehdä ehkä parikymmentä jaksoa kaudessa sisältävän TV-sarjan kohdalla, muttei kolmijaksoisen kauden kohdalla: rakastan tätä sarjaa ja henkilökohtaisesti allekirjoittanutta jäi harmittamaan, kun näin epätasaisen ja sinänsä tapahtumaköyhän kauden jälkeen alkaa taas seuraavan kauden odotus. The Sign of Three 3.5/5 :naminami::naminami::naminami::thumbsup: Toisessa jaksossa palattiinkin sitten takaisin ruotuun, vaikka periaatteessa edelleen keskityttiin Sherlockin ja Watsonin suhteeseen. Toisin kuin muiden kausien kohdalla, kolmannen kauden parasta antia lienee juuri tämä keskimmäinen jakso. His Last Vow 4-/5 :naminami::naminami::naminami::naminami: Kolmas jakso oli kauden tapahtumarikkain ja tarjoili vihdoin kauden ensimmäisen kunnon pahiksen. Vaikka henkilökohtaisesti pidän Moriartysta enemmän, niin kylmän laskelmoiva ja röyhkeä Magnussen oli kieltämättä puistattava ilmestys. Pohdin jakson aikana, miksei rooliin palkattu Mads Mikkelseniä, mikä on ironista siinä mielessä, että Magnussenia esittää miehen isoveli Lars Mikkelsen (miehillä on hyvin samanlainen ääni ja englannin kielen ääntämys). Sherlockin loppuratkaisu oli hyvin poirotmainen (nyt kun esirippu on laskeutunut viimeksi mainitun osalta TV-sarjankin myötä) ja jätti hieman ristiriitaiset tunteet: Poirotin ratkaisun ymmärsi hänen syvän oikeudentajunsa kautta (mieshän oli entinen poliisi), mutta Sherlockia määrittää enemmän oma kunnianhimo yms. Jakson loppu lupailee neljännelle kaudelle taas melkoista menoa. :thumbsup: Odotin enemmän kolmannelta tuotantokaudelta. En voi olla pohtimatta sitä, onko Benecdictillä ja Martinilla ollut niin kiire projektiensa kanssa, etteivät he ehtineet panostaa tähän kauteen tutulla tavalla. Etenkin Benedictin työtahti on ollut järkyttävää ja mieshän joutuu aina haastatteluistakin lähtemään kiireellä muualle. Täytyy sanoa, etten ole koskaan nähnyt vastaavanlaista työmäärää kenelläkään pinnalle pulpahtaneella tähdenalulla. Toki pitää takoa silloin kun rauta on kuumaa, mutta miehen urasta on tulossa pikku hiljaa melkoinen sillisalaatti, mikä voi pahimmillaan johtaa siihen, että hän alkaa vaikuttamaan persoonattomalta rooleissaan (Star Trekissähän hän oli jo hieman mitäänsanomaton). Miehen saappaissa keskittyisin Sherlockiin, tekisin muutamia rooleja ääninäyttelijänä, ne pakolliset romanttiset komediat, kerran parissa vuodessa uskottavan muuntautumisroolin draamaelokuvassa ja jättäisin blockbuster-leffat sikseen ollen niissä korkeintaan sivuroolissa.
Selvä. Eipä tarvitse sitten tosiaan enempää kuikuilla. Katselin tuosta nimittäin ainakin jälkimmäisen puoliskon. Vaikka jaksossa oli jonkinlaista, joskin hapuilevaa, yritystä oikeanlaiseen tunnelmaan, niin ei siitä juuri enempää hyvää voi kertoa. Toki Cumberbatch on ok/hyvä näyttelijä, en sitä kiistä. Mitä ihmettä ohjaaja haki JATKUVILLA kamerakikkailuilla erikoisine kuvakulmineen?! Entä mikä pointti oli niissä keinotekoisissa Target?-plakaateissa, tuoko on sitä loistavaa päättelyä?! Miksi Sherlock onkin yhtäkkiä koomikko-wannabe? Watsonin häät?! :weep: Olen kanssa laittanut merkille, kyseinen heppu tuntuu olevan nykyään KAIKKIALLA. Oscareissa pelleily viittaa jo melko maaniseen vaiheeseen.
Vasta eilen tutustuin ko sarjaan ja katsoin pilotti-jakson BBC-kanavalta. Modernin Holmesin huone vaikutti erehdyttävän paljon legendaarisen Jeremy Brett-Holmesin vastaavalta, laukkasiko mielikuvitus vai oliko tuo ihan suunniteltu juttu tekijätiimiltä? Myös ensimmäinen kuvaotos Baker Streetiltä kamera-ajoineen taisi olla kunnian osoitus 80-luvun Holmes-sarjalle? Jeremy Brettin gootti-Holmes on ikiaikainen suosikkini Pidin pilottijaksosta ja taidanpa seurata sarjaa myös jatkossa.
Haastatteluissa käy ilmi että nää tekijät ovat erittäin perehtyneitä kaikkiin mahdollisiin versiohin Sherlockista aina elokuvien versioihinkin. Jos on Sherlock fanaatikko niin tulee huomaamaan viittauksia kaikenlaisiin Sherlock-juttuihin.