Slummien miljonääri (Slumdog Millionaire) (Danny Boyle / Dev Patel)

Turha kai pitkään loruilla, tykkäsin Slummikoirasta.
Ei mikään ehdoton klassikko, eikä edes täysiä pisteitä saa, mutta tarina oli mukava ja mielellään seurasi tätä ryysyistä rikkauksiin elokuvaa.
Musiikkivalinnoista plussaa ja etenkin mieleen jäi se kappale johon oli miksattu The Clashin Straight to Helliä.

 

Elokuva oli mielestäni varsin hyvä. Visuaalisesti näyttävä ja äänimaailma
oli BD:llä kunnossa.

Tarinaa oli alkuperäisestä kirjaversiosta muokattu reilusti. Pelkästään
kehys eli päähenkilö slummista rämpii elämäänsä eteenpäin ja lopussa
voittaa vaikeudet, saa tytön ja ison tukun rahaa.

Kirjan tarina on paljon karumpi ja mukana on hyväksikäyttöä, huorissa
käyntiä ja köyhän kurjuutta enemmän. Se oli outoa, että veljesten
ikä oli käännetty toisinpäin ja "iso"veli Salimista oli tehty ärsyttävä mulkku.
Toisaalta muutos oli oivallinen, koska epäreilun kohtelun jälkeen saatu
onni tuntuu kaksinverroin paremmalta ja auttaa samaistumaan päähenkilöön.

4-/5

 

Kaipa sitä pitää jokunen sananen kirjoittaa itsekin tästä pätkästä. Perusjuoni perinteisestä nyyhkydraamasta, realistista kuvausta maailman kurjuuksista ja Disney- tyyppinen hyvispahis rooliasetelma tapahtumaketjuineen. Elokuva jota ei voi lyhyesti kuvailla antamatta täysin väärää kuvaa. Kaikki asiat todella hienosti tasapainossa ja leffa etenee upean mukaansatempaisevalla tavalla. Päähahmoon samaistuu ja jännitys onnistutaan pitämään ihan loppumetreille. Elokuva josta ei löydä pahaa sanottavaa. :thumbsup:

 

Lyhyestä virsi kaunis. Hieno oli.

****½

Juu, heti siinä alussa, kun lentokone lensi porukoiden yli, niin meinas paskat tulla housuun!

 

Itsekkin tuli juuri tarkistettua eilen tämä.
Olen aina pitänyt Danny Boylen "ilmavasta" tyylistä kuljettaa tarinaa musiikin ja leikkauksen avulla eikä tämäkään pettänyt. Elokuva näyttää Intian kosiskelemattoman arjen, jossa turisteilta pöllitään kaikki mitä lähtee ja katulapset pakotetaan kerjäämään ammatiksi. Mumbain slummit tuovat mieleen City Of God;n, mutta perusvire tässä on kuitenkin positiivinen. Varsinkin lapsien elämänilo säilyy vaikka asuvatkin kirjaimellisesti paskan keskellä.
Dev Patelin kirjakielienglanti sitten tökkikin jo, samoin muutkin aikuisnäyttelijät jääköö Bollywoodiin enkä tätä kyllä 2008 parhaaksi valitsisi, mutta hyvä elokuva kuitenkin, kakkoseksi menee Boyle-listalla.

 

Kauan meni tämänkin näkemiseen. Jännä ratkaisu kuljettaa juonta visakysymysten kautta, ja hauska yhteensattuma että kaverin elämä meni juuri siinä järjestyksessä kun kysymyksiä esitettiin. Kaiken kaikkiaan hyvin ammattitaitoisesti tehty leffa, eikä tästä juurikaan parannettavaa löydy. Se jokin kuitenkin puuttui, eikä tätä kuitenkaan uudelleen tarvitse ihan heti katsoa. Ehkä semmoinen 3½/5.

 

Tämä tosiaan häiritsi pahasti jo heti alussa lapsellisena ja mukaluovana ratkaisuna. Se että puolet elokuvasta on valtaosin mielenkiinnottoman tv-visailun kuvausta, ei innosta. Toisaalta tämä ei ole aivan täysin selvä asia: tässä oli tavallaan parannettu versio ko. visasta, jota olen itse kaivannut (draaman kannalta supertylsää että visan voi jättää kesken milloin haluaa yms.), mutta huonompi vain että kyseessä oli fiktio ja tapahtumainkulku siten täysin ennalta-arvattava ja epärealistinen. Jotkut kysymykset olivat tosin ihan mielenkiintoisesti valittu ja vastauksia pähkäili.

Tuollainen keinotekoinen ratkaisu vain toimii erittäin harvoin (vastaavana esimerkkinä vaikkapa Memento, joka ei sekään toiminut), kääntää lähinnä huomion pois olennaisesta. Tai siitä mikä pitäisi olla olennaista. Tosin katsojille kollektiivinen samaistumisen ja ison "rakkauden ja voiton" kokemisen tunteet, taisivat osoittautua tärkeimmiksi. Tässä siihen päästiin tutun tv-visan ja trendikkään bollywood-maailman lainattujen aineksien kautta.

 

Spoiler

Eipäs mennyt ihan niinkäään, viimeinen kysymyshän koski muskettisotureita ja Athos&Porthoshan tuli esille jo melko alussa. Nyt vain palattiin siihen uudelleen. Kysymyksenä se ainakin länsimaalaiselle on älyttömän helppo joten siinä kyllä sorruttiin ylisentimentaalisuuteen.

Tuli viimein katsottua. En ihan sanoisi suitsutustensa arvoiseksi. Ihan passeli feelgood-leffa kuitenkin.