En siis ole vielä ostanut Premiumia, käytössä on Unlimited. High bitrate päälle/pois onnistuisi tietysti jos jostain näkee oikeasti mikä bitrate on käytössä, vai takaako Spotify jo että kaikesta musiikista on myös 320-versio tarjolla? Vähän epäilen tätä mutta mielelläni kuulisin olevani väärässä.
Tuskin kaikesta vielä on. Foorumiltaan pikaisesti ongitun kolme kuukautta vanhan vastauksen mukaan "Today, a vast majority of our popular music is available in high bit rate, however there are tracks that we are still working on converting.".
Onko tuosta converttaamisesta tarkempaa tietoa? Mikä on lähdemateriaali, mihin muotoon käännetty, millä ohjelmalla mp3:ksi ym. Itselläkin on kaverikutsu ja vuodenvaihteeseen asti premiumkin, mutta ei ole tullut ohjelmaa vain asennettua.
Asensin spotifyn ilmaisen (20 h/kk), eli mainosrahoitetun version ja ajattelin samantien hieman selata paikkaa, josta löytyy "useita miljoonia" kappaleita. Siksi ihmetykseni olikin melkoinen, kun esim. haku Metallica antoi tulokseksi nolla (0) kappaletta! Led Zeppeliniltä löytyy yksi (1) kappale. The Beatles:n kohdalla sama juttu + pari haastattelunpätkää. Lieneekö joku lakimiesarmeijoiden välinen taistelu mega-artistien rahavirroista meneillään, vaiko vain tiettyjen tahojen yritys lopettaa koko Spotify? Oletan, että tämä koskee muitakin artisteja kuin pongaamiani. Joskus näköjään kappaleita löytyy, mutta vain murto-osa artistin tuotannosta. Esim. AC/DC:ltä löytyy parisenkymmentä kappaletta sieltä täältä. Etenkin tämä jälkimmäinen tapaus ihmetyttää, eli miksi ihmeessä ei ole aina kokonaisia albumeita laitettu (kun niitä kappaleita ei siis miltään kokoelmaltakaan löydy)? Vai ovatkohan kaikki em. tapaukset saman taistelun alaisia, mutta joku on vain onnistunut ujuttamaan kappaleita läpi, siis ainakin jonkun tahon mielestä laittomasti? Kovin rammalta ja vaillinaiselta tämä nyt kuitenkin vaikuttaa (no, ehkäpä joidenkin muiden genrejen kohdalla on ruusuisempi tilanne). Etenkin kun kaikki kuulemani ja lukemani hypetys otetaan huomioon. Jos kerran lähihuoltamoltakin saa joitain tiettyjä kansainvälisten artistien albumeita (joita myydään miljoonia kappaleita), mutta Spotifystä niitä ei löydy, on homma vielä liiaksi vitsin asteella. Se nyt ei yllättänyt, että monia kotimaisia ei tuolta löydy. Ja kovasti keskitytään kokoelmalevyihin, eli vain jonkunlaiseen kustannustehokkaaseen yleiskatsaukseen, täydellisen albumi- ja kappalelistan sijaan (usein näyttää puuttuvan suurin osa kappaleista). Otsikkojen vuosiluvut ovat keturallaan, vai tarkoittanevatko kenties Spotifyyn tallennusvuotta? No, täytyy tehdä lisää hakuja, josko mielipide hieman lieventyisi. Eiköhän tuolta kuitenkin jotain kivaa aina joskus löydy. Haku kylläkin tyrkyttää pyytämättä hirmuisen määrän ns. tribuuttilevyjä ja välillä mitä sattuu levyjä (kenties peittämään em. ongelmaa). Tosin hinta on ilmainen, joskin mainoksien ärsyttävyydestä saanee todellisen kuvan vasta ajan kanssa. Positiivinen ylläri oli, että että kotimaiselta Wilmalta löytyy kaksi vanhinta levyä (niitä ei levykaupoista ole tainnut enää vuosiin saada). Mutta yllättäen ei sitten löytynytkään niiden jälkeen ilmestynyttä, tunnetumpaa ja tod.näk. moninkertaisesti myynyttä albumia (Suuri Valkea). Liekö tässäkin eri levy-yhtiö tms. ja sitä kautta joku juridistaloudellinen este? Useimmille fäneille lienee toki parempi näin, koska em. vanhoja (1992 ja 1993...) CD-albumeita saanee laillisesti vain hyvällä tuurilla divarista. Pelkän nettipalvelun varaan en koskaan tule jättäytymään, vaikka valikoima radikaalisti paranisikin. Eli aina haluan jonkunlaisen backupin olevan tarjolla (vaikka laittoman jos muu ei ole rahallakaan mahdollista), jolloin mitkään lisenssit, lakikiistat, fuusiot, konkurssit, yrityskaupat yms. kauheudet eivät yön aikana voi tuhota koko musiikkikokoelmaani.
Siinähän sopivasti tulivatkin listatuiksi neljä tunnetuinta bändiä, jotka ovat kieltäneet tuotantonsa levittämisen Spotifyssä. Päivitystahti lienee nykyisellään noin 10 000 uutta biisiä per päivä, mutta kaukana ollaan vielä siitä tilanteesta, että palvelusta "kaikki" löytyisi.
Yllättävän paljonhan AC/DC:tä löysit. Bändi kun käsittääkseni ei halua lainkaan myydä tuotoksiaan sähköisesti, vaan luottaa edelleen fyysisiin medioihin. :thumbsup:
Jep, eipä löydy AC/DC-levyjä myöskään download-kaupoista kuten iTunes Store. Sama juttu Beatlesin kohdalla, eli tuskinpa näiden kohdalla kyse on pelkästä Spotify-vastaisuudesta. Zeppeliniä ja Metallicaa kyllä saa ostettua myös tiedostoina.
Oppipa vanha koirakin uusia temppuja kun tätä threadia lukiessani innostuin asentamaan spotifyn ja sijoittamaan 10euroa creativen rahkapurkeista/pilipalikuulokkeilla kuunnellen ei äänenlaatukaan pääse häiritsemään mutta onkos jotain helppoa tapaa streamata spotifyn soittolistaa olohuoneeseen PS3:lle että voisi testata miltä se kuulostaa kotiteatteri/hifisysteemin kautta kuunneltuna
Se vaati todella paljon työtä, mutta onnistuin löytämään sinulle avun. Oleppas hyvä. Ai niin, unohtui -hymiö.
Se taisi olla perustajaveljesten isosisko, joka hoksasi tuon nimen jostain kodinkoneesta. AC/DC perustettiin 1973, silloin ei juurikaan myyty "tuotoksia sähköisesti". Kitaristit eivät esim. käytä lainkaan efektipedaaleja tms., toinen heistä jopa repii "ylimääräiset" mikrofonit pois. Digihärpäkkeitä he karttavat kuin ruttoa, kaiken pitää aina olla mahdollisimman analogista. Sähköä he kyllä käyttävät kilowattikaupalla. Ja LP-soittimetkin toimivat sähköllä, siinä kuin heidän putkivahvistimensakin. Tätä nimiteoriaa tukevat esim. albumien nimet 'High Voltage' ja 'Powerage'. Vaan ompa hihhulipiireissä keksitty - tai sitten heille on tahallisesti syötetty provona - tieto ns. todellisestakin nimestä: AntiChrist/Devils Children. Mitä heidän silmissään tukevat sarvet kitaristin päässä, pentagrammi vokalistin kaulassa, helvetinkello lavalla, kappaleet kuten 'Hell Ain't A Bad Place To Be' ja se, että alkuperäinen vokalisti kuoli 'Highway To Hell':n julkaisun jälkeen jne. Meni hieman off-topicin puolelle.... Itse asiaan liittyen Wikipediasta pongasin tälläisen listauksen (täydentävät lihavoinnit minun): "Palvelun valikoimasta kuitenkin puuttuu yhä useita suuria yhtyeitä kuten The Beatles, AC/DC, Led Zeppelin, Bob Dylan, Tool, Metallica ja Pink Floyd, koska kyseiset artistit eivät ole ainakaan toistaiseksi hyväksyneet kappaleidensa julkaisua Spotifyssä." "Suomalaisesta musiikista puuttuu mm. Johanna Kustannuksen (Love Records, Megamania) ja Fullsteam Recordsin koko tuotannot."
Senkun karttavat. En minä tällaisten taiteellista ilmaisuaan turhaan rajaavien "puristien" musiikista ole koskaan kiinnostunut ollutkaan. :sleep:
Pistän tämän piiloon, kun ei kerran liity Spotifyyn, vaan on lähinnä yleistä jutustelua (= ei tappelua) musiikista: Spoiler Enhän minä suinkaan edellä tarkoittanut, että moinen "puristisuus" olisi jotenkin automaattisesti hyvä tahi huonokaan juttu, mainitsimpahan vain heidän linjansa infopläjäyksessäni. Eikä siinä edes mitään "turhaan" rajata, vaan ollaan sitä mitä ollaan ja tehdään sitä mitä osataan ja halutaan, ympäristöstä välittämättä. Mitäs meillä siihen on sanomista, mitä jotkut omalaatuiset muusikot haluavat touhuta. Eli nyt heillä on se oma uniikki, helposti tunnistettava tyyli ja soundi, jonkun geneerisen mössön sijaan. Niinhän sen kait aina pitäisi olla (pl. sinfonian tms. sävellyksen juuri prikulleen oikeanlainen soitto ja tarkoituksellisen progressiiviset jutut). Mahdolliset rajat poistunevat sillä, että kuuntelee muutakin kuin vain yhtä bändiä/genreä. Harva kun on poikkeuksellisen hyvä monessa asiassa, toki heitäkin jokunen löytyy. Ei lihapulliin kannata kallista ja hienostunutta merkkiparfyymia suihkuttaa, sillä se vain pilaisi lihapullat. Mutta omiin spesifisiin käyttötarkoituksiinsa molemmat ovat kyllä hyviä. Tai vaikkapa Fingerpori-sarjakuvaa ei kannata ruveta muokkamaan taiteellisemmaksi, vaan sen tulisi antaa olla oma omituinen ja "rajoittunut" itsensä, jolloin se toimii tarkoitetulla tavalla. Jos on toimiakseen. Kuuntelen tuollaisen hard rockin lisäksi mielelläni niin klassista (kunnollinen tutustuminen tosin on edelleen tekemättä), pehmopoppia, jazzia (tässäkin genressä olen täysin turisti) kuin bluesiakin. Osa metallistakin menee, karuinta örinämetallia lukuunottamatta. Eli joku tietty genre tai oletettu taiteellisuusarvo tms. ei ratkaise, vaan itse musiikki. Siitä joko pitää, tai sitten ei pidä ja sillä saletti. Muulla ei minun mielestäni ole juurikaan väliä. Eli jopa kirkkourut käyvät (ainakin Bachin Toccata en fugue D-mollissa) siinä kuin sähkökitarat ja syntikatkin, kunhan vain musiikki on hyvää. Eli minulla itselläni ei siis mitään digivastaisuutta ole, musiikissakaan.
Kyllähän noiden joidenkin old school -rokkareiden oman musiikkinsa rajaaminen tuolla tavoin on nykypäivän silmin hyvin omituista. Aiemmin sen pystyi oikeuttamaan sillä, että nämä papat (ja miksei mummot) haluavat "olla myymättä itseään" ja säilöä kunniakkaasti musiikkiaan -- jotta bändin sekä musiikin viesti säilyy uskottavana. Tosin eipä miljonäärirokkari voi ristiriidoilta välttyä mitä tulee "itsensä myymisen" välttämiseen a la "laulanpa tässä kansan äänellä ollen yksi heistä mutta sen jälkeen lähden kyllä suihkukoneella Playboy-kartanoon juomaan shotteja silikonitissien välistä". Toisaalta nyt on vuosi 2010 ja sähköisessä muodossa olevan musiikin yksi hienous on se, että kuka tahansa voi sitä kuunnella ilman suurempaa taloudellista tai muunlaista vaivaa. Tässä mielessä musiikin "rajoittaminen" nykypäivän silmin tuntuu lähinnä omahyväiseltä toiminnalta. Voihan tietenkin olla, etteivät nämä papat ja mummot elä ihan täysillä tässä ajassa, ja samaistavat kaiken ilmaisen joksikin negatiivissävytteiseksi (varmasti Spotifykin edustaa heille pahinta mahdollista piratismia). Tosin AC/DC:hän on Iron Man -elokuvissa esiintynyt vahvasti, Metallica loi maineensa MTV-bändinä ja onpa The Beatlesinkin musiikkioikeuksilla tehty peli -- joskin viimeksi mainitun katalogin oikeudet nyt ovat muutenkin olleet tuuliajolla. Kaipa kyse onkin sitten vain puhtaasta rahasta eikä mistään artistin uskottavuuden suojelemisesta.
Millähän laadulla Spotifyn kappaleet on tallenettu? Mietin nyt siis lähinnä ulostaisiko Ministä 44.1/48/96khz laadulla ja 16 vai 24-bittisenä?
no eipä ole mitään väliä kun on senverran pakattua striimiä...ei mitään flac:ia vaan jotain internetsurvosta hifi sitten erikseen.
No juu juu. Tarkoitin että pakkaamisesta huolimatta taajuuskaista ulottuu korkeintaan 20 kHz asti ja dynamiikkaa on korkeintaan 16 bitin verran. Spotify ei tietenkään ole mikään high endistin märkäuni. Uuteen musiikkiin tutustumiseen riittäisi minulle huonompikin äänenlaatu, vaikkapa 96 kpbs mp3. CD/SACD -lättyhän sitä sitten hankitaan kunnon nautiskelua varten kun hyvää musaa löytyy.