Edit: Innostuin jo runoilemaan enemmänkin, mutta sitten muistin että se vaatisi palstan seuraamista jatkossakin, jota en enää jaksa tehdä. Ja toisekseen, mitäpä tuota selittelemään jollekin potentiaaliselle trollille. Vastaukseksi saa kelvata: Seagalissa viehättää kaikki. Edit2: tosin "viehättää" on verbi, joka ei ollenkaan sovi Seagal-keskusteluun. Mutta sitä käytettiin kysymyksessä, joten siksi myös vastauksessa.
Kyllä Van Damme on kovempi - viimeistään JCVD:n myötä. Vertailu on tosin vähän kuin Beatles vastaan Rollarit, mutta ei se mitään. Seagalin uusimmat ovat jääneet väliin, mutta vanhasta tuotannosta löytyi aika lailla hyvää kamaa: Kaappaus merellä, Kuoleman merkki ja Nico nyt ainakin. Uudemmista viimeisin jonka olen nähnyt, taisi olla The Ticker ja se oli vähän sketsi ja kuulemma sen jälkeiset vielä enemmän. EDIT: Paitsi että olihan mies Onion Moviessakin ja hyvin veti
Dixille suosituksia: kehnon Tickerin jälkeisistä ainakin Half Past Dead ja Urban Justice *) ovat ihan eri maata. Vanhemmista suosikkejani ovat erityisesti Hard to Kill, Fire Down Below ja On Deadly Ground. *) Vaikka itseäni ei IMDB-pisteet kiinnostakaan, niin kerrottakoon niille joita kiinnostaa, että Urban Justicella on tällä hetkellä suurempi arvosana kuin yhdelläkään varsinaisella Seagalin leffalla sitten Under Siegen, Exit Wounds:kin jää viiden kymmenyksen päähän. Tilastollisessa mielessä ihan jännä juttu, ottaen huomioon että Seagalin nyky-leffat yleensä lytätään automaattisesti. Onpahan Pistol Whipped:kin näköjään saanut yhtä paljon pojoja, sitä ei vielä itsellä olekaan.
Nuo kaikki vanhemmat olen nähnyt ja ihan kelpojahan ne ovat. Ehkä nuo pari uutta voisi joskus darrassa vilkaista läpi. Hyvä homma jos Seagal on alkanut taas löytää jotain tasoa elokuviinsa. Vaikka ei nyt tosiaan tästä uudemmasta tuotannosta ole empiirisiä tuloksia alla, niin sellaista olen kuullut että siinä missä Van Damme pyrkii b-elokuvahelvetissäkin valitsemaan projektinsa jotenkin järjellisesti (löytyy sitä jätettä tietty Dammageltakin), niin Seagalille tuntuisi olevan ihan sama kunhan rahaa tulee. Sen verran pitää vielä tässä kilpailijan ketjussa jauhaa, että jotenkin en usko että Seagal pystyisi tekemään "oman JCVD:nsä", sillä miehellä ei puuttellisten näyttelijätaitojen lisäksi oikein ole karismaakaan siinä missä Vanenberg omaa sellaista stallonemaista kehäraakkikarismaa, joka parantaa heti alkuasetelmia.
Jos nyt ei Stiivenin tuotantoa voi kovin vakavalla naamalla yleensäkään katsella, niin näistä varsinkin jälkimmäinen on kyllä sellaista komiikkaa että oksat pois. Tai siis - näpit irti niistä oksista, tai olet justiinsa vainaa! Nyt suojellaan luontoa! Repesin lopussa täydellisesti, kun jalostamon pahat pojat (vaiko pelkästään pahalle pomolle työskentelevät duunarit?) olivat paniikissa ja jo vapaaehtoisesti juoksemassa karkuun, pois "ympäristöystävä" Stevenin tieltä. Senseillemme ei tämä antautuminen kelvannut, vaan ilkimykset oli pakko sytyttää tuleen ja polttaa elävältä. Vihreille arvoille ei vittuilla, oli Stevenin viesti Ja se lopun puhe, ei hyvää päivää... kuinkas sitä sanottiinkaan - "no shit, Sherlock?". No, käsikirjoitus on idioottimainen, mutta ohjaajana Seagal muuten selvisi ihan hyvin. Fire Down Belown katsoin ensimmäistä kertaa ja siinä luunkatkojamme lähtee maalle auttamaan heinäkenkiä askareissa ja riiaamaan jotain vanhapiikaa (=boring), mutta toimintaa oli sentään sen verran, että pinnalla pysyttiin. Urban Justice oli kyllä kova, uusista Seagaleista ehdottomasti paras. Pistol Whipped ei jäänyt paljon jälkeen, vaikka onkin täällä myynnissä paljon tylsemmällä nimellä The Marker. Into The Sun oli sellaista keskitasoa. Elokuvan aikanakin kai kuultiin Stevenin itsensä esittämää musiikkia, mutta lopputekstien aikana ainakin. Eikä se hassummalta kuulostanut :thumbsup: Shadow Man samaten oli sitä keskikaistaa. Tässä oli muistaakseni jonkin verran alastomuutta (naisilta) ja mukavan tyly käsittely pääpahikselle, niistä tulee plussaa. Half Past Dead - ihan katsottava, ei sen enempää. The Patriot - huonoin Seagali, mitä omistan. Kyllä tämänkin sai läpi katsottua, mutta toinen kerta ei olisi millään lailla välttämätön. Marked For Death on vanhoista Seagaleista oma suosikkini. Ihanan lempeää pahisten käsittelyä Steveniltä, varsinkin viimeisen taistelun loppu on jo niin brutaali, että ei voi olla nauramatta. Jamaikalaiset diilerihyypiöt ovat myöskin mukava poikkeus niihin tavallisiin lainrikkojiin, joita Seagal yleensä pätkii tauluun. Harmi, että tästä ei ole kunnollista Suomi-versiota.
En ole JCVDtä vielä nähnyt, mutta lukemani perusteella ei siinä Van Damme varsinaisesti näyttele, vaan käsikirjoitus on tehty nimenomaan Dammen arkipersoonan varaan (eli kohtaukset on saatettu päättää etukäteen ja Damme laitettu mukaan vain minimaalisin ohjein). En kyllä ihmettele jos elokuva on hyvä, juuri tuollatavoinhan sitä saadaan parhaat suoritukset, mutta ei sitä ihan näyttelemiseksi varsinaisesti voi sanoa (en muutenkaan ymmärrä ns. näyttelemisen korostamissa tämänkaltaisissa elokuvissa, odottaako porukka tosiaankin jotain Al Pacino-maneereja). En ymmärrä myöskään tätä Van Dammen ja Seagalin vertailua. Mihin se perustuu? Elokuvien sisältö on kuitenkin melko erilainen, onko niin että videolistan kärjessä voi olla vain yksi old-school actiontähti? Ymmärrän kyllä, että moni vertailee näitä, kyllähän kyseinen (keinotekoinen) asetelma tulee usein eteen arvioissa ja elokuvalehdissäkin. Syy olisi kuitenkin joskus mukava kuulla.
Juuh, eli edustat sitä toista puoliskoa Seagal-faneista, joka katselee miehen elokuvia jotensakin ikään kuin camp-lasien läpi(?). Olisin ollut huvittuneempi sellaisen Seagal-fanin mietteistä, jonka mielestä Seagal ja hänen kiveen hakattu valkokangas-alter egonsa on ihan oikeasti Cool...
Hieno analyysi, mutta en kyllä koe mitenkään katsovani noita missään campin tai huvittuneisuuden tilassa. Mistä tuo camp oikein tuli? Ei näihin kysymyksiisi oikein voi vastata kun ajatuksenjuoksusi ja johtopäätöksesi on hieman vaikeasti haettavissa. Kyllä seagal-elokuvien ns. 'tulkinta' nivoutuu siihen samaan kuin tapaan kuin toimintagenreä täytyy käsitellä. Se heijastelee välillä kovinkin tarkasti sen ajan (oikeistolais-)poliittisia fantasioita. Toimintaelokuvasta saakin enemmän irti jos itse on kokenut/muistaa senhetkisen yhteiskunnan hengen. Seagal on tietyllä tavalla jumiutunut samaan tilaan viimeiset 15 vuotta, mutta ei se haittaa, näen elokuvat mukavana lisänä kaikelle nykyajan poliittiselle korrektiudelle (toimintagenre kun ei enää ole kyennyt pitämään samaa viittaa mikä sillä oli 80-luvun lopulla, monet ns. ylilyönnit ovat siirtyneet muihin lajityyppeihin).
Minä olen nähnyt ja vaikka leffa on tosiaan räätälöity Van Dammelle ja viittaa paljon miehelle oikeasti sattuneisiin juttuihin, niin kyllä voi sanoa ihan huoletta että hyvin äijä näyttelee. TJEU: Loppupuolella yhdellä otolla kuvattu yli kuusiminuuttinen monologi. Kriitikko Jim Slotek totesi hauskasti: To the list of things you never thought you'd read --'America elects Black president, gas drops to 80c a litre, Red Sox win World Series,' etc. -- you can now add 'Jean-Claude Van Damme gives a great acting performance'. Niin, kuten ylempänä jo aiemmin kirjoittelin, vertailu on vähän niin kuin Beatlesin ja Rollareiden välillä, eli tyhjänpäiväistä mutta kivaa Totta kai miehiä vertaillaan kun ovat suunnilleen samoihin aikoihin olleet "huipulla" ja saman genren leffoja tekevät. Vähän niin kuin Syltty vs. Arska, vaikka he tekevät myös vähän erityyppisiä elokuvia - Syltty on by the way se kovempi
Olen kyllä odottanut tuota julkaisua. Tuo aikaisempi oli vain, ehkä kriittinenkin ennakkoarvioni, kun olen nähnyt melkoisesti hypeä elokuvan suhteen, enkä ole täysin vakuuttunut kaikkien arvioijien 'ymmärtämyksestä'. En kuitenkaan ala spekuloimaan lisää, vaan odottelen elokuvaa vieläkin suuremmalla innolla, sitä kuitenkin luottaa enemmän sellaisten henkilöiden kokemuksiin jotka yleensä näitä elokuvia (liikaakin) katsovat.
Tänään tulee Maiggarilta klo. 23:30 Seagalin tähdittämä Ticker - Kello käy. Ehkäpä huonoin elokuva minkä olen ikinä nähnyt.
Joo tää on kyllä melko brutaalia kamaa kaikkia aisteja ajatellen, tuntuu siltä kun Pyun olisi itsekin leffan puolessa välissä tajunnut mitä on tullu tehtyä ja lyönyt hanskat tiskiin.. Humalassa tämäkin tosin toimii paremmin.
Bongasin Anttilasta Stevenin Katujen Laki (Out for Justice)-leffan. Takakanteen oli lätkäisty K-15-leima. Onko pahasti saksittu ja kannattaako ostaa?
Tää on huippu. :thumbsup: Toivottavasti saadaan Suomi-töllöön. http://www.youtube.com/watch?v=99E16w0PxCA&feature=fvw Ja On the run näyttää lupaavalta, näykyy tulevan joulukuussa r2. http://www.youtube.com/watch?v=73SSuJvYkdw http://www.aetv.com/steven-seagal-lawman/ Omat sivut avattu.
Mitäs jengi on pitänyt Lawmanista? Ihan kivaa Cops-tyylistä tavaraa. Katuvalvontaa parempia ovat poikkeavat jutut, joissa Steven opettaa esim. ampumista tai itsepuolustusta. Parasta on kuitenkin tahaton koomisuus tilanteissa, joissa hidastuksilla korostetaan Seagalin yliluonnollisia kykyjä havaita tapahtumia. Parinkymmenen minuutin jaksoon ei paljoa mahdu, mutta onneksi näitä tulee aina pari kerrallaan.
Meikä ainakin on viihtynyt ja nimenomaan samoista jutuista diggaillut kuin teikeläinen, olisi kiva kun joku väkivalloin vastustaisi Steveä Viime jakson "fiksu" autoilija aiheutti tykytyksiä kotisohvallakin Ainiin ja erikoismaininta Stevenin kielenkäytölle Hassua kun Steveni puhuu niinku brotheri
Steven-poika on päässyt otsikoihin myös kameran ulkopuolella: http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=2091289 Hyvin kaveri kyllä junaillut asiat. Kissa käden ulottuvilla käytettäväksi tarpeen tullen, ja vielä useampikin jos vaikka tekisi enemmän mieli blondia kuin brunettea Vaimokin ilmeisesti sinut asian kanssa.