OK. Pitää varmaan selventää mielipidettäni. Kirjotit: "Miksei Louhimies ole kertonut omaa versiotaan tapahtumista, jos lieventäviä asianhaaroja löytyy? Ei kukaan ihminen vapaaehtoisesti ota näin vakavia julkisesti esitettyjä perusteettomia syytöksiä vastaan korjaamatta asioiden oikeaa laitaa. Esimerkiksi Louhimies, aiheellisesti, muistutti Kuusniemeä siitä, että tämä oli näytellyt hänen elokuvissaan useasti. Tottakai Louhimies käyttää tällaisia puolustuksia aina kun voi, ihan kuin jokainen ihminen käyttäisi silloin kun kokisi että lieventäviä asianhaaroja löytyy" Kuusniemi puhuu asioista, joista osa tapahtui yli 18 vuotta sitten (elokuvan markkinointi). En millään usko, että Kuusniemi voi muistaa tarkasti noin vanhoja asioita. En minä ainakaan muista yksityiskohtia yli 18 vuoden takaa. Sinä otat Kuuusniemen väittämät täytenä totuutena. Sekin tässä tapauksessa on erikoista, että työyhteisön ongelmia pitää käsitellä tiedotusvälineiden kautta. Olen ollut työelämässä jo iät ja ajat. Ei olisi tullut mieleenikään viedä alan ongelmia Ylen uutisiin. Olen varma, että Yle ei olisi ollut niistä edes kiinnostunut. Se on kaikkein kamalinta, että alan ongelmat, joita on ollut jo vuosikymmeniä, laitetaan Aku Louhimiehen syyksi. Jos ja kun joku yliopistotutkija tekee tästä paskamyrskystä tutkimuksen 20 vuoden päästä, saavat Louhimiehen syyttäjät hävetä. Tästä syytöksestä tulee USA, 1950-luku ja Joe McCarthy mieleen. Syytetään yhtä yhteisöä, haetaan yksittäisiä syyllisiä ja ongelma onkin jossakin ihan muualla.
Vaativa ohjaaja ja vittumainen ohjaaja ovat eri asioita. Louhimiehen tapaus viittaa jälkimmäiseen. Tämän viikkoinen episodi ei ollut ainoa laatuaan. Sekä Suomen Kuvalehti että Hesari kirjoittivat kumpikin kesällä Tuntemattoman kuvauksien ongelmista. Jussi Sairanen joka ojensi Louhimiehelle katsojajussin kommentoi hänkin viimevuotisessa kirjassaan Daddy Cool Louhimiestä kielteiseen sävyyn. Ne jotka täällä nyt haukkuvat näitä naisnäyttelijöitä "suvakkihuoriksi" ym eivät tiedä elokuva-alasta mitään - ja itse elämäkin taitaa olla aika vierasta. Dustin Hoffman näytteli 70-luvulla elokuvassa Maratoonari. Hänen piti olla roolissaan väsynyt ja nälkäinen, joten hän valvoi öitä, juoksi pitkiä lenkkejä ja jätti syömättä. Vastanäyttelijä Laurence Olivier kommentoi... nuori mies, miksi kiusaat itseäsi tuolla tavalla, opettele näyttelemään. Alfred Hitchcock puolestaan sanoi näin - esittäessämme väkivaltaa, meidän ei tarvitse olla väkivaltaisia. On näytettävä jotakin josta syntyy "väkivaltainen vaikutelma" käyttämällä kaikkia elokuvan keinoja. Teatterissa näyttelijän on osattava toistaa sama tunnetila uskottavasti kymmeniä kertoja, ilman että ohjaaja on lavalla korvan juuressa vittuilemassa ja päälle sylkemässä. Näyttelijät tietävät mikä ero on vittumaisella ohjaajalla ja vaativalla ohjaajalla.
Aivan. Lisäksi tuo metodi-näytteleminen pitäisi tulla näyttelijöitä itseltään eikä ohjaajalta. Teatteri-näyttelijä näyttelee osaamallaan tavalla ja ohjaajan pitäisi se tietää eikä lähteä rikkomaan toista. Ymmärrän että osa näyttelijöistä on metodi-näyttelijöitä, mutta he tekevät sitä omasta halustaan (tai eivät osaa näytellä teatteri-tyyliin). Anthony Hopkins myös kritisoi joskus metodi-näyttelemistä: On method acting and staying in-character between takes (which reportedly occurred on the set of Spielberg’s Lincoln): “There’s no such thing. Well, you can do it if you want, but I don’t go along with being called ‘Mr. Hitchcock.’ I think that’s a lot of crap. I just don’t understand that. If actors want to do that, fine. If they want to be miserable, that’s up to them. I’m not interested. It’s a job. I do the job. I’m certainly not going to make my life miserable just to be a character.” Hopkins continued: “It’s a pain in the a**. Who the hell wants to be with some miserable grump because he wants to get his performance right, so you have to call him this or call him that? It’s so boring. I’ve been with actors like that and they’re a pain in the a**, they really are. They’re unpleasant to work with and I don’t think they’re always that good either. I’ve worked with some awkward customers, fortunately not too many. I go out of my way never to work with them again.”
Oikeastaan tiivistät erinomaisesti asian. Suomalaiset näyttelijät ovat järjestään niin huonoja näyttelemään (todennäköisesti huonosti koulutettuja myös, nähtiinhän se että Turkan metodeilla oli vaikutusta, nyt taas ollaan takaisin laitosteatteritason näyttelemisen ajassa), ettei aitoutta saada elokuvaan (huomattavasti vaativampi näyttelemisen laji kuin teatterinäytteleminen ylinäyttelimisineen) kuin näillä konstein. Kovan tason metodinäyttelijät ovat harvinaisuus maailman mitassakin. Usein tarvitaan myös poikkeuksellista luonnonlahjakkuutta. Ei riitä, että on oikea sukunimi (vanhemmat näyttelijöitä).
Surkeeta ruikutusta. Ois mennyt kirjastoon töihin. Naiset on niin tasa-arvoisia, mutta heti vedetään nessut esiin, kun se ajaa omaa asiaa. Ja naisten seksuaalisuus on niin herkkää ja sitä pitää suojella. Jotenkin miettii, onko tämä typy ollut vähän yksinkertainen? Miten tämä on tullut yllätyksenä? Jokainen tännekkin kommentoinut on kuullut näistä metodeista. Ei se ole Louhimiehen vika, jos typy ei sovellu alalle. Teki sitten neljä leffaa vielä saman jätkän kanssa, kun oli niin traumaattinen kokemus. Nyt lähinnä miettii, miten tästä eteenpäin? Tuleeko tästä lähtien näyttelijöiden eteen paperit allekirjoitettavaksi, että ohjaaja voi vittumainen yrittäessään tehdä parasta mahdollista elokuvaa? Ja jos on seksi kohtaus, se voi olla nöyryyttävä ja nyt tiedät sen/suostut siihen? Vittu mitä skeidaa.
En tiedä mitä uuden Tuntemattoman työsopimuksiin on kirjattu, mutta esimerkiksi Aku Hirviniemi kertoo, että metodinäyttelemistä pyydettiin: "Minulta on kysytty monta kertaa, mikä kohtaus on jäänyt mieleeni. Kohtaus, jossa juhlitaan Mannerheimin syntymäpäivää leikatun konjakin ja pontikan kanssa on sellainen kohtaus, josta ei ole jäänyt mitään mieleen. Pyydettiin metodinäyttelemistä ja sitä annettiin, Hirviniemi nauratti paikalla olleita." Rokkaa esittävä Eero Aho kertoo myös samanlaista tarinaa: "Aho kertoo raskaiden kuvausten olleen kuitenkin avainroolissa näyttelijöiden suorituksissa."
8 vanhenevaa tai totaalisen tuntematonta naisnäyttelijää avautuu suositun ohjaajan metodeista vuosia tapahtuneen jälkeen. Jonkinlainen ajojahti tässä on kyseessä, vaikka en minäkään noita syytöksissä esitettyjä metodeja hyväksy. Tietenkää ihmisiä ei saa kohdella noin. Olisivat rohkeat naiset kävelleet ulos tuotannoista tai nostaneet kohun kun tapahtumat olivat tuoreita. Nyt tulee väkisin ajatus, että Eipä taida Matleena tissit enää kiinnostaa ja Pamelan rypyt olla sitä luokkaa, että ei vaan enää ole kovinta hottia. Julkisuutta pitää saada, kun kovin valuutta on menettämässä arvonsa. Tällaiset julkitulot porukalla syövät uskottavuutta ja vievät itse asian väärään valoon. Ei vaan voi välttyä ajatukselta, että tässä on samanlainen sosiaalisen paineen aiheuttama pyykivuoro tulossa kuin Jenkeissä pari vuotta sitten ollut kohu mustien palkitsemattomuudesta Oscar-gaalassa. Ja sen kohun jälkeen on palkittu mustien tekemiä mustista kertovia elokuvia suhteellisen kritiikittä. Jos on ongelmia, puhutaan ja korjataan. Nyt lähdetään hyökkäykseen ja suuri yleisö muistaa tästä vaivaantuneen sisäpiirikähinän. Odotellaan ensi vuotta, ja sitä kuinka Jusseja... pitäiskö nimi muuten muuttaa sukupuolineutraaliksi, saavat vain naisten tekemät, naisille tarkoitetut, naisia voimaannuttavat elokuvatt, joita valitettavasti kukaan ei käy katsomassa. Ja hei, jos Louhimies on toiminut syytösten mukaisesti, hän on tehnyt väärin.
Mä näen tämän niin että kohu ja ajojahti ja lynkkaus ovat lähinnä median ja somen aikaan saamia. Näyttelijät kertoivat varsin asiallisesti mitä oli tapahtunut ja milloin, ja media ja some alkoi rummuttamaan ajojahtia. En siis mitenkään lähtisi syyttämään näyttelijöitä siitä että toivat epäkohdat esille. Ei se koulukiusauskaan tai muu hyväksikäyttö lapsena hoidu sillä että kiusattu vaihtaa koulua tai hyväksikäytetty paikkakuntaa, eli lähtee lätkimään, tai jos ei siitä silloin kenellekään tullut kerrottua julkisesti niin sitten pitäisi olla koko loppu ikä hiljaa koska "olisi nostanut silloin esille". Nyt nämä toimintatavat ohjauksessa todennäköisesti tulevat muuttumaan. Hiljaa olemalla tai omilla jaloillaan äänestämällä homma vaan jatkuisi. Eli tämähän oli siinä mielessä tarpeellinen kohu. Pelaan tähän vielä BDSM kortin. Rääkkäys on ihan ok, jos molemmat ovat siinä mukana ja pelisäännöt ovat selvät. Tässä kun on vielä selkeä esimies/alainen työsuhde, niin se johtaa helposti valta-aseman väärinkäyttöön. Vähän niin kuin armeijan simputuksessa. Sitäkin piti sietää, mutta nykyään siitä saa tuomion. Jonkun piti siitäkin kohu nostaa, ennen kuin asiaan saatiin muutos.
Jos tässä koulumaailmaan pitää väkisin verrata, niin Aku on se vähän läski, iso poika, jonka sosiaaliset taidot jättävät toivomisen varaa ja joka ei aina ole ollut tilanteen tasalla. Poika joka ei tiennyt ennen kuin kerrottiin, että ei saa laittaa takiaisia toisen niskaan ja vaikka sä pystyt, niin pienempien päälle ei saa istua. Iso poika oppii kyllä koulussa, miksei siis aikuisten maailmassa? Nyt on pistetty pystyyn kiusausrinki ja sovittu, että poika on huono ja porukalla kostetaan paskalle! Jos tuota tapahtuu koulussa, poika syrjäytyy ja ajautuu pahoihin vaikeuksiin elämässä. Sitä ei kukaan halua. Kun se tapahtuu sisäsiittoisessa ringissä, niin... no se on rohkeaa ja oikein!
Kyllä tuolla näyttäisi muutama miesnäyttelijäkin suunsa avanneen. Ja vaikka en olekaan kotimaisen elokuvan suurkuluttaja niin kyllä ne kaikki nimet on jostain tuttuja olleet, että en puhuisi tuntemattomista naisnäyttelijöistä. Haters gonna hate ja sitä rataa, mitä ilmeisimmin...
No ei. Pari kovaa nimeä, pari ihan outoa, jotka tunnistin googlaamalla. Ja nuo hatets-jutut kertoo nyt enemmän sinusta kuin eriävien mielipiteiden esittäjistä. Ei noin keskustelua käydä.
Edelleen olen sitä mieltä, että nyt haukutaan yhtä ihmistä ja samalla jää iso kuva näkemättä. Entinen elokuvaohjaaja Janne Kuusi varoittaa mediaoikeudenkäynneistä: "Nyt nostetaan esiin yksittäisiä nimiä elokuva-alalta ja pahimmillaan demonisoidaan ne mediaoikeudenkäynneissä somen säestyksellä. Sinällään tarpeellisessa työelämän pyykinpesussa on suuri vaara, että keskustelu jää vain seurausten setvimiseen, eikä elokuva-alan lukuisten ongelmien varsinaisiin juurisyihin puututa, ja näin lapsi valahtaa pesuveden mukana viemäriin. Pelkkiin henkilöihin keskittyminen on helpompaa ja mediaseksikkäämpää kuin rakenteiden, rahoitusmekanismien ja tuotantoyhtiöiden vastuun tutkiminen ja puinti."
Niinhän siinä sitten kävi, että tuntemattomalta sotilaalta "vietiin" jussit! Tuntematon sai vain yhden merkittävän palkinnon, eli miespääosa jussin, Rokkaa esittänyt eero aho haukkui ja dissasi Louhimiehen jo tuossa viikolla, joten hän ansaitsi sen palkinnon! Ja tosiaankin joku vitun ikitie -leffa (mun piti kuuklata se, kun en ollut koskaan kuullutkaan ko. rainasta) vei valtaosan palkinnoista, noh, onhan sillä ollut ilmeisesti katsojia jo yli satatuhatta, kun tuntemattomalla niitä on ollut yli miljoona! Tämän vuotiset jussit voi työntää suvakkihuorien ja heidän nuolijoidensa perseeseen, niillä ei ole mitään arvoa!
Jari Sarasvuo avannut asiaa vielä vähän lisää, jutellut Louhimiehen kanssa, joka käynyt aika syvissä vesissä: https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000005618165.html Pitääkin kuunnella tuo Jarin ohjelma ehtiessä. Renny vetäytyi Sampo Terhon Kiinan matkan puffijoukkueesta, koska Terho ei luovuttanut palkintoa Louhimiehelle: https://www.is.fi/viihde/art-2000005618152.html Hyvä, että näitäkin sävyjä alkaa tulla mukaan keskusteluun. Ulla Appelsin kirjoittikin hyvin jo viikonloppuna asiasta: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005617401.html Somessa raakunta varmasti vielä jatkuu vai onko tällä viikolla jo seuraavan uhrin vuoro. Pahimmat rääkyjäthän eivät luovuta ennen kuin syytetty tekee benny fredrikssonit.
Kyllä alkuperäinen kommenttisi kahdeksasta vanhenevasta/tuntemattomasta naisnäyttelijästä oli sellaista naisten vähättelyä ellei jopa naisvihaa tihkuva, että siihen oli pakko tarttua, vaikka muita tämän ketjun kommentteja en jaksanut ruveta kommentoimaan. En jaksa tätä tässä ruveta enempää jauhamaan, asiani esitin jo tuolla tarinatuvan puolella ennen tämän viestiketjun perustamista. Uhrit ovat syytöksensä esittäneet ja syyllinen on pyytänyt anteeksi. Katsotaan muuttuuko maailma mihinkään.
Höpön pöpön. Älä näe naisvihaa siellä missä sitä ei ole. Ainakin vielä tässä yhteiskunnassa me kaikki olemme tasa-arvoisia, joten kannattaa lopettaa heti noiden misogyyni-korttien kaivelu. Naiset osaavat ihan itse päättää, onko hyvä idea kerätä porukka ja lähteä hyökkäämään jotain henkilöä (tässä mies) vastaan paljastamalla vuosien takaisia työyhteisön ongelmia. Mielestäni ei ole, joten kritiikkini kohdistuu noihin kahdeksaan henkilöön, jotka nyt sattuvat tässä casessa olemaan naisia. Se ei kohdistu sukupuoleen, joten siinä olet pahasti metsässä. En myöskään ole hyväksynyt Louhimiehen käyttämiä metodeja, mutta en ymmärrä tällaista julkista lynkkaamista. Toki heikompien puolta pitää pitää, mutta nyt on aika vahva hyökkäys yhtä henkilöä kohtaan käynnissä, ja tällä kertaa se heikompi on jo anteeksipyynnön esittänyt mies. Eikä henkilön, tässä tapauskessa miehen, puoluustaminen ole todiste mun sovinimista tai misogyniasta.
Saa nähdä, miten tämä ajojahti vaikuttaa jatkossa tuotantoihin, enkä puhu nyt Louhimiehen urasta, jos se nyt jatkuu. Joutuuko jokainen miespuolinen ohjaaja kyselemään monta kertaa naisnäyttelijöiltä, että "onhan nyt kaikki varmasti kunnossa" ja "käydäänkö vielä tämä kohtaus miljoonannen kerran läpi, että varmasti ymmärrät, mitä siinä tulee tapahtumaan"? Tietyllä tavallahan tässä naisnäyttelijät joutuvat ojasta allikkoon, kun heidät nähdään jatkossa nähdä miehiä paljon herkempinä henkilöinä, joita pitää jo tuotannon turvaksi käsitellä silkkihansikkain, siinä missä taas miehiin voi huoletta kohdistaa autenttisuutta tavoittelevia metodeja rankkojen olojen kuvauksissa. Tässähän on luotu kuitenkin se kuva, että näitä metodeja on kohdistettu vain naisiin eriarvoistaen heidät, kun totuus kuitenkin lienee se, että samat ellei pahemmat metodit on todennäköisesti kohdistettu myös miehiin. Tuntuu, että tämän kohun alla ihmiset ovat unohtaneet, ettei näyttelemisessä ole aina kyse jostain miljoona kertaa harjoitellusta ja sellaisesta, jossa imitoidaan jotain tunnetta. Kautta aikain näyttelemiseen on kuulunut metodit, joissa näyttelijät rooliinsa sisään päästäkseen ovat läpikäyneet asioita, jotka menevät jo sadismin puolelle tai joissa ohjaaja on käyttänyt tietynlaista metodista strategiaa saadakseen näyttelijästä kaiken irti. Tämähän ei luonnollisestikaan silti tarkoita sitä, että näyttelijöitä saisi kohdalla miten sattuu. Joku raja on oltava, vaikka metodilla olisi selkeä funktio kuvauksissa. Louhimies on joka tapauksessa ottanut harha-askelia rajan väärälle puolelle, minkä johdosta anteeksipyyntö on ollutkin paikallaan. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä (oikeuttamatta kuitenkaan kaikkea, mitä Louhimiehen sanotaan Käsky-elokuvan kuvauksissa tehneen), että jos esimerkiksi itse näyttelisin punavankia elokuvassa, niin pettyisin rankasti ohjaajaan, jos hän ei haluaisi tuoda kuvauksiin autenttisuutta vankien kokemien epämukavuuksien kautta (tiettyyn rajaan saakka).
Melkein kaikki ovat sitä mieltä että Louhimies on tehnyt väärin, niin vähän ihmetyttää missä on se monien puhuma ajojahti. Eikö tähän asiaan voisi suhtautua niinkin, että tärkeä epäkohta nostettiin esille ja nyt siitä puhutaan? Eniten kiinnostaa että ketkä sen ajojahdin mielestänne aloittivat: asiasta kertoneet naiset vai sen jälkeen asiaa esillä pitänyt media? Mikä olisi ollut oikea tapa yrittää saada muutosta Louhimiehen toimintaan? Suoraan hänelle puhumista oli kuulemma aiemmin kokeiltu monestikin, mutta vastakaikua ei ollut tullut. Jatkossa enää yhdenkään näyttelijän ei tarvitse joutua tuollaisen käytöksen kohteeksi Louhimiehen elokuvissa. Kun se allekirjoitetaan laajalti että aiemmat metodit olivat väärät, niin tämähän on selvää edistystä.
Oikea tapa olisi ollut voimakkaampi ja selkeämpi ilmaisu siitä, että tuntee olonsa nöyryytetyksi ja häpäistyksi, heti teon jälkeen. Sitä en epäile, etteivätkö näyttelijät olisi jollain tapaa sanallisesti ilmaisseet epämukavuuttaan. Toisaalta taas tuntuu jotenkin oudolta, jos näyttelijä on voimakkaasti sanonut, että nyt menee liian pitkälle, ja paitsi Louhimies niin myös muut ympärillä olevat aina kuvausryhmästä muihin näyttelijöihin ja näyttelijän lähimmäisiin, joille näyttelijä on varmasti uskoutunut asiasta, olisivat olleet ottamatta asiaa tosissaan tai olleet viemättä osaltaan asian Louhimiehen eteen puitavaksi. Edelleenkin nyt vaikka siitä oksennuksen syömiseen pakottamisesta... Miten ihmeessä pakotat toisen sitä syömään ilman voimakeinoja ja siten asian poliisitutkinnaksi muuttamista? Miten ihmeessä pakotat toisen sitä syömään niin että ympäröivät ihmisetkin kokevat asian niin, etteivät puutu siihen? Onko Louhimies todella niin alansa moguli tai vastaavasti muut niin oman työpaikkansa suhteen pelokkaita, ettei kukaan uskaltaisi sanoa hänelle, että "Aku, hei oikeasti", jos näyttelijä selvästi kituu tai on häväistynä kuin raiskauksen jäljltä? Ongelmahan tässä #metoo-tyyppisessä asioiden julkituonnissa ryhmänä on se, että suuri osa ihmistä ei vaivaudu "maistelemaan" esitettyä asiaa, vaan ottaa sen sellaisenaan yleistäen ja kärjistäen: "Louhimies on jo kohta kaksi vuosikymmentä ahdistellut ja nöyryyttänyt naisnäytteljöitä". Naisnäyttelijöiden kannalta toki Louhimies pakostakin oppii läksynsä, kun lisätapauksiin ei ole enää varaa. Toisaalta hinta voi olla miehelle paljon kalliimpi, sillä jo Jussi Gaalan tapahtumiakin ajatellen lienee selvää, että miehestä on tullut PR-hylkiö, jonka ura voi jopa pahimmillaan loppua tähän kohuun. Meinasin tuossa aiemmin kirjoittaa, että tunnetusti ja dokumentoidusti Stanley Kubrick käytti henkisen väkivallan metodia Shelley Duvallia kohtaan The Shining -elokuvan kuvauksissa, jotta saisi naisesti irti sen riutuvan stressaantuneen ja epätoivoisen kauhuissaan olevan naisen, joka valkokankaalla nähtiin. Tämä ei liene kuitenkaan kovin osuva esimerkki ainakaan puolustuspuheeksi Louhimiehen metodeille: https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000005034660.html.
Oletko edes lukenut sitä Ylen artikkelia, josta kohu lähti liikkeelle? Se on kaiken a ja o ja olen onnellinen että luin sen ennen kuin otin asiaan mitään kantaa. Se oli pitkä juttu ja hyvää journalismia, jossa tarkasteltiin asiaa monista kulmista. Tässä yksi kohta: Louhimiehellä oli ihan samat metodit käytössä kuin Duvallia kiusanneella Kubrickilla. Miedompina toki, koska Viitala tuskin itki 12 tuntia päivässä monen kuukauden ajan. Miksei Hohdon kuvausryhmä tehnyt samoin Shelley Duvallin kohdalla tai miksei joku Hitlerin lähipiirissä vain sanonut että "c'mon, Aatu"? Näihin on ihan mahdotonta tietää varmoja vastauksia. Varmaankin tuollainen elokuvanteossa johtuu siitä, että ohjaajille kuuluu paljon valtaa ja sitten kun jotkut yksittäiset eivät osaa käyttää sitä oikein, niin siinä menee muillakin sormi suuhun kun ollaan uudenlaisen tilanteen äärellä. Jossain tuli vastaan sellainen kommentti elokuva-alan työntekijältä, että entäs jos hän menisi väliin sanomaan ja näyttelijä tokaisisi "mähän vain näyttelen". Se olisi hieman nolo tilanne ja lisäksi sekaantujan voitaisiin katsoa ottaneen roolia, joka ei hänelle kuulu.