Louhimies tarkistanut asioita ja pyytänyt oikaisemaan faktavirheitä, YLE ei näe mitään korjattavaa. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005688391.html
Mutta eikös se ole jo vähän myöhäistä tarkistella asioita kun alkuperäinen kohu-uutisointi anteeksipyyntöineen yms oli jo pari kuukautta sitten?
On siinä mielessä, ettei somekouhottajia ja toimittajia enää asia kiinnosta, uudet kohteet jo myllytyksessä. "– Toki elokuvani ovat julkisia, ja niitä sopii arvostella ja olla mitä mieltä tahansa. Muuten en avaa yksityiselämääni, kerro perheestäni tai tunnelmistani. Nyt minusta tuli julkinen henkilö tahtomattani ja se oli todella iso asia ja muutos. Louhimies ei mennyt kohua piiloon, kuten moni tekee. Hän esiintyi artikkelin julkaisuiltana Ylen A-Studiossa. Istui studion kirkkaissa valoissa ja katsoi Matleena Kuusniemeä silmiin. – Sinne ei ollut helppoa mennä. Olin ollut työmatkalla Yhdysvalloissa ja tulin paikalle suoraan lentokentältä. Ei ollut maailman helpoin tilanne. Halusin silti käydä keskustelua kasvokkain. Kun Louhimieheltä kysyy, miltä tuntui istua syytettyjen penkillä, mies miettii pitkään. Huokaa. – Tilanne oli hyvin hämmentävä. Toipuminen on kestänyt hetken, vasta nyt pystyn vastaamaan syytöksiin yksityiskohtaisemmin." https://www.is.fi/viihde/art-2000005688477.html
Sanoisin, että ei. Vihaista naissusilaumaa ei voi voittaa. Totuudella ei ole enää asiassa merkitystä, ei se ole oikeastaan kiinnostanutkaan missään vaiheessa.
Toki kannattaa, jos kokee olevansa syytön. Se on sitten toki eri asia, miten tämä syyttömyyden kokemus ja todelliset tapahtumat ovat suhteessa toisiinsa. Tällaisissa tilanteissa tulee helposti se vaikutelma, että jos ei nyt vaan visusti myönnä jotain epämääräistä syyllisyydestään ja sen jälkeen näyttele seuraavat vuodet katuvaa ja murtunutta miestä, niin kaivaisi itselleen vaan syvempää kuoppaa. Uskon kuitenkin, että pitkälle tähtäimellä sillä on todellakin väliä, jos on koko ajan pitänyt kiinni syyttömyydestään. Louhimiehen tapaushan on siinä mielessä monimutkaisesti tulkittava, että vaikka konteksti onkin se, että ohjaaja Louhimies olisi harjoittanut ammattiaan sopimattomasti tai intensiteetillä, joka on sivuuttanut näyttelijöiden henkisen hyvinvoinnin, niin syytösrivien välissä on lataus, jossa ajojahdin kohde on nimenomaan yksityishenkilö Louhimies, joka henkilökohtaisten perversioidensa ja sadistisen vallantunteensa kautta olisi tahallaan tehnyt naisnäyttelijöidensä elämästä helvettiä. Oma mielipiteeni on se, että ohjaaja Louhimies on toden totta anteeksipyynnön, jonka hän on jo antanutkin, velkaa siitä, että, omien sanojensa mukaisestikin, on ollut niin fokusoitunut elokuvaan, ettei ole pysähtynyt kyseenalaistamaan omia metodejaan. Mielestäni hän ei kuitenkaan ole ylittänyt rajoja, vaan koetellut niitä. Ai miksikö näin? Myönnettävästi edelleenkin minua vaivaa se, että syytösten pohja lepää juuri muistikuvissa, jotka kollektiivisesti laukesivat sietämättömiksi #metoon tullen. En epäile hetkeäkään sitä, etteikö Louhimies olisi koetellut ammatillisen suhteen rajoja tulemalla sopimattoman lähelle (esim. Minna Haapkylän jutut siitä, kuinka Louhimies halusi tietää yksityiskohtaisesti naisen omasta seksihistoriasta) tai etteikö hän olisi asettanut elokuvan näyttelijän tunteiden edelle (Matleena Kuusniemen halventaminen Levottomat -elokuvassa). Näistä Louhimies ei ole kuitenkaan muuta velkaa kuin anteeksipyynnön ja omien metodiensa tarkastelen kenties terapiankin kautta, sillä näyttelijät ovat paitsi suostuneet työsuhteeseen niin myös pysytelleet siinä (ymmärrän kuitenkin, ettei moisista produktioista niin vain marssita ulos ovet paukkuen). Tiedossa on myös ollut, että työsuhde on metodiohjaajan kanssa ja että konteksti on elokuva, joka on täynnä seksiä tai sota-ajan vankileirin ankeita oloja. Entäpä nämä pahimmat syytökset? Torakat ja oksennus? Uskon että totuus löytyy Louhimiehen ja Viitalan väitteiden keskimaastosta. Epäilemättä ko. elementit (eri asia toki se, oliko kyseessä aito vai keinotekoinen oksennus ja mikä hyönteislaji) ovat löytyneet kuvauspaikalta (kuten minusta elokuvan huomioon ottaen kuuluukin löytyä) ja Louhimies on ollut sokaistunut fokuksessaan ja epäonnistunut autenttisuuden tavoittelun ja näyttejöiden hyvinvoinnin turvaamisen suhteuttamisessa. Intuitioni kuitenkin sanoo, että jos kyse on todella ollut siitä, että paniikissa olevaa Viitalaa on pakotettu syömään oksennusta ja pitelemään oikeita torakoita iholla vasten tahtoaan, niin olisi siellä joku tullut väliin tai olisi moisesti joku tallentanut todistusaineistoa. Nyt kaivattaisiinkin kipeästi esim. tätä Louhimiehen esille tuomaa hyönteisvastaavaa, joka voi valottaa oman puolensa asiaan: jos hän on olemassa, niin hänhän ne hyönteiset kuvauspaikalle on tuonut ja asetellut ne Viitalan iholle, jos näin on tapahtunut. Edelleenkään en ole näitä naisia vastaan tai syytä heitä sinänsä mistään. Tällaiset asiat nimenomaan pitää tuoda esille, jotta niistä voi keskustella. Koen kuitenkin, että jos keskustelun sijaan tykitetään toista näin kovilla panoksilla, niin pitäisi mukana olla muutakin kuin vuosien takaiset muistikuvat. Nythän tämä vaikuttaa ajojahdilta, jossa Louhimies on siinäkin mielessä helppo kohde, että varmasti kymmenet elleivät sadat ihmiset ole todistaneet sitä, että ohjaajana hän käyttää intensiivisiä, näyttelijää koettelevia metodeja, mikä voi virheellisesti vaikuttaa siltä, että itse asiassa nämä kymmenet ellei sadat ihmiset tukevat tällä kokemuksellaan näiden naisnäyttelijöiden tarinaa. Lopuksi sananen sukupuolikysymyksestä... Louhimieshän sanoo, että hän näkee sukupuolet tasa-arvoisina (koen itse asian samoin). Valitettavasti suurin osa ihmisistä, siitäkin huolimatta, että he liputtavat tasa-arvon puolesta, eivät ole valmiita hyppäämään kyseiseen junaan. Tasa-arvo pitäisikin erottaa moneen ala-lajiin, vähintään henkiseen ja fyysiseen kastiin. Jos nyt ajatellaan vaikka totaaliseen tasa-arvoon pyrkimistä, niin esimerkiksi seuraavat kohdat, joita toki molemmat sukupuolet ylläpitävät, ovat aika ristiriidassa keskenään, varsinkin jos ajatus on se, että naisten pitäisi päästä miesten esineellistävän ja alentavan ikeen alta pois: Prosentuaalinen vaatetus: naisilla keskimäärin vähemmän päällä (vaikka nyt ihan arjen vaatetusta tarkastellen) Sukupuolen korostus: naiset alleviivaavat sukupuolensa ominaisuuksia meikein yms. keinotekoisin tehostein Fyysisyys ja seksuaalisuus (subjektiivinen mielipide): naiset varjelevat enemmän julkista imagoaan (vrt. panomies=sankari, panonainen=huora) ja toisaalta kokevat laajemman, häveliäisyyttäkin aiheuttavan tunnekirjon seksuaalisuuden vastaanottamisessa Todellisuuttahan on se, että jos Louhimiehellä on mies- ja naisnäyttelijä kontekstissa, johon liittyy seksi tai muu fyysisyys, joka vaatii kropan tai henkisen kantin likoon laittamista, niin yhteiskunnan käytösmallien ja biologian kautta naisella tulee ensimmäisenä raja vastaan. Kuka tässä sitten on väärässä? Onko Louhimies väärässä, kun on ajatellut puhtaan tasa-arvoisesti ja laittanut kummatkin sukupuolet käymään läpi saman? Vai pitäisikö naisen sanoa, että "hei, emme me ole tasa-arvoisia fyysisesti, emmekä toisaalta henkisestikään ainakaan mitä tulee seksuaalisuuteen, joten et voi harjoittaa minuun samaa kuin miesnäyttelijään"?
Nyt Paula Vesala ja Marketta Tikkanen ovat tulleet esille omilla nimillään. Minulle jäi maaliskuussa Ylen jutusta mielikuva, että on paljon naisia, jotka ovat olleet valmiita kertomaan kokemuksistaan mutta eivät ole antaneet lupaa käyttää nimeään. Ei kannattaisi Akun sohia tai nuokin voivat tulla esiin omilla kasvoillaan.
Näin sivustakatsojana on vaikea ymmärtää näyttelijöiden tuppisuuna olemista heidän kokemuksistaan. Jos oma esimies sanoisi minulle että syöppä tosta vähän makoisia toukkia ja päälle vähän oksennusta (samalla vinkaten että muuten tulee kenkää), niin kyllä sen verran itsekunnioitusta löytyy että en niitä söisi. Sama kun se äijä selitti että hänen piti piikittää itseensä jotain suolaliosta että homma näyttisi aidolta, oli sen jälkeen sairastunut johonkin masennukseen muistaakseni ym., niin kyllä päässä on viirannut jo ennen sitä jos alkaa esimiehen pyynnöstä itseään piikittämään. Ei voi muuta todeta kun että V*I V*TTU mitä tyyppejä.... Ymmärrän kyllä että tienestit ja kuuluisuus on heille tärkeää mutta luulisi että rajansa kaikella.
^ Eli kun Louhimies on omasta näkökulmastaan todistanut aiemmat väitteet, jos ei kaikkia täysin vääriksi, niin runsaasti liioitelluiksi, niin nyt ilmottautuukin uusien ja vielä epämääräisempien väitteiden esittäjiä julkisuuteen ? itse asia -> "Minulle jäi kuvauksissa kaksi vuotta sitten paha mieli, koska kahvi oli yksi päivä kylmää" sama julkisuudessa -> "Olen aiempien syytteitä esittäneiden naisten kanssa samaa mieltä, mutta oma asiani on käsitelty tuotantoyhtiön ja Louhimiehen kanssa enkä halua kommentoida sitä tämän enempää." Louhimiehenä haastaisin jokaisen jota vastaan on argumentti/todistaja oikeuteen kunnianloukkauksesta Esim lapsien itkettämistapaus tai toukka iholla/vedessä puljaamis jutut. Miten pitkälle tällainen todistamaton mustamaalaminen oikein voidaan viedä ? Pelottaa jo seuraavien ajojahtitapauksien puolesta.
Jos tämä oli minulle osoitettu, niin tarkoitan sitä että epäoikeudenmukaisuuden tunne on aikamoinen liikkeelle paneva voima meissä ihmisissä. Jos joku näyttelijä ei ole halunnut aiemmin omaa nimeään yhdistettävän tähän tapaukseen, niin hän saattaa olla siihen valmis sellaisessa tapauksessa, jos hän kokee että Louhimies yrittää selitellä asiaa parhain päin ja loata kokemuksistaan kertoneiden naisten mainetta. Tiedetään, että useampi näyttelijä vetäytyi Ylen alkuperäisestä artikkelista painostuksen vuoksi.
^ Reccen yleiseen pohdintaan jatkoin. Mutta kun vastasit, niin mikä taho tällaista painostamista on harrastanut, eikö se ole vielä vakavampaa kuin Akin oma puolustautuminen ja täyttäisi jopa rikosilmoituksen kynnyksen ?
Pikaisesti etsimällä en lähdettä löytänyt, mutta tuotantoyhtiö se muistaakseni oli. Ei kai siinä sinänsä mitään laitonta ole: puhua toki saa, mutta töitä on turha kuvitella saavansa enää jatkossa.
No voihan sitä omassa päässään ajatella, että tällainen sonta vain kuuluu alalle, ja se pitää kestää voidakseen tehdä hommia. Näyttelijän työ on jatkuvaa pätkätyötä, ja harva voi olla varma siitä, että mitä tekee vaikkapa parin vuoden päästä. Uskaltaako siinä sitten ottaa riskiä, että profiloituu hankalaksi tyypiksi? Tämä erityisesti nuorten näyttelijöiden kohdalla, joilla ei ole vielä laajempaa näkemystä.
Näin asia varmasti on. Sitä vaan joskus sitten mietin, miten ihmiset suhteuttavat henkinen hyvinvointinsa siihen, että on pysyvä työ alla. Meidänhän pitäisi elää hyvinvointivaltiossa ja vaikka työttömän elämä ei ole ruusuilla tanssimista, niin ei tässä nyt ihan siitä ole kyse, että jos et saa töitä, niin elämä on käytössä ohi (en lue tähän heitä, jotka ovat ehtineet rakentaa elämänsä niin, että tulojen radikaali tippuminen johtaa velkoihin ja omaisuuden menettämiseen). Ymmärrän toki tarpeen jahdata unelmia ja toteuttaa itseään, mutta toisaalta tapahtuvatko nämä asiat sitten siinä, että ikään kuin myy sielunsa pitkän tähtäimen nimissä. Vai siitäkö se tehdä työtä "niska limassa" -ilmaisu tuleekin, että on ollut töitä tehdessä torakoita limaisina jalkoineen niskassa vasten tahtoaan? Esimerkiksi itse olen todella tunnollinen ja ahkera ihminen, joka mielellään tekee töitä. Minulla ei ole kuitenkaan mitään ongelmaa jäädä työttömäksi vaikka vuosiksikin, jos vaihtoehto on se, että pitäisi kestää moraalin yms. rajat ylittävää kohtelua töissä. Joskus tuntuu siltä, että työstä, vaikka se onkin tapa toimia yhteiskunnassa ja pyörittää sen rattaita, on tullut ihmisille elintärkeään elimeen rinnastettavissa oleva asia, joka on elämän ehto ja jota ilman laskenta kuolemaan alkaa. Tämän takia pidän esimerkiksi sitä, jos uusien ihmisten kesken aletaan puhumaan työstä tai painotetaan sen tärkeyttä (esim. uusi romanssi), tyhjänpäiväisenä ja merkkinä siitä, että painotetaan omaan makuuni vääriä asioita elämässä.
Samuli Edelmann tullut ulos omien kokemustensa kanssa. Ei aio näytellä Louhimiehen produktioissa. Ongelmalliseksi mainittu Riisuttu mies (2006) taitaakin olla viimeisin yhteistyö? Vähän ristiriitaiset tunnelmat itsellä, kun pitänyt molempien töistä. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005697878.html
Sitä ristiriitaa varmaan helpottaa jos ajattelet Edelmanin naiseksi tästä lähtien. Siten saat hänenkin kritiikkinsä niputetuksi osaksi kostonhimoisten akkojen kitinää.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005703572.html Video ei herkille!! HS paljastaa videolla miten Louhimies ALISTI Samulia. Itse aloin voimaan pahoin tuon nähtyäni ja mieleni järkkyi!