Vaatimaton vastaaotto kriitikoiden keskuudessa oli jo ennestään tiedossa, joten ei tätä pettymyksenäkään voi pitää, mutta... hieman harmitti kuitenkin. Tuntui siltä että ongelmiin oli törmätty jo käsikirjoitusta kirjasta muokattaessa, koska tarina ei tällaisena toiminut laisinkaan kirjan teholla. Elokuva eteni laiskanlaisesti eikä tapahtumista saanut pahemmin otetta. Hahmotkin jäivät lähes yhdentekeviksi. Puitteet sentään olivat kunnossa ja hetkittäin oli havaittavissa häivähdyksiä siitä tummasävyisestä tunnelmasta, joka kirjasta löytyi. -
Tuli tätäkin vilkuiltua sivusilmällä kun kerran telkkarista tuli (nähty kerran aiemminkin). Oli vielä kamalampaa tuubaa kuin muistin: Tarinan fokus on missä sattuu, itse murhaankin päästään käsiksi vasta kun on tuhlattu puoli tuntia jonninjoutavuuksiin. Kukaan ei halunnut oikein kunnolla edes selvittää rikosta, enemmän keskityttiin Scarlett Johansenin pöksyihin pääsemiseen. Ja sitten kun sinne pöksyihin päästiin oli seurauksena tahattoman koominen kohtaus. Josh Hartnett on ärsyttävä. Ja ärsyttävyyttä piti vielä lisätä laittamalla se kertojanääneksi mutisemaan epäselvästi. Hartnett oli pökkelö, muut näyttelijät taas ylinäyttelivät minkä ehtivät. Karseimpana esimerkkinä ehkä se illalliskohtaus Swankin vanhempien luona. Näyttelijävalinnat olivat vääriä. Kirshner ja Swank eivät näyttäneet ollenkaan "periodinaamoilta" eivätkä tarpeeksi edes toisiltaan. Olivat myös liian vanhan näköisiä näyttelemään 22-vuotiasta Dahliaa. Aikakauden tuntu ei oikein natsannut. Jostain syystä elokuva tuntui enemmän itsensä parodialta kuin periodielokuvalta. Mielessä käy välillä: "onko tää joku vitsi joka on niin huono etten sitä tajua?". Ne mustavalkoiset filminpätkät oli jotain aivan kamalan surkeaa, monestakin mokasta/valinnasta johtuen eivät näyttäneet ollenkaan 40-luvun filmeiltä. Toinen pohjanoteeraus oli varmaankin se lesboluolakohtaus jossa lauloi K.D. Lang. Jos jotain positiivista pitää elokuvasta hakea, niin se on varmaan se että Chinatown ja L.A. Confidential tuntuvat jatkossa entistäkin paremmilta. *
Joo, tää oli kyllä vähän niin kuin huono parodia L.A. Confidentialista. Tiedä sitten mitä tekijöillä ollu mielessä, kun ovat tätä kokoon kyhänneet. Juoni oli turhankin sekava eikä hahmoistakaan saanut oikein mitään irti. Varsinkin Aaron Eckhartin hahmo olisi ehdottomasti tarvinnu lisää syvyyttä. Lisäksi juoni sisälsi aivan naurettavia kohtauksia. Se Swankin äitiä näytelly muija oli kyllä oudoin ilmestys pitkään aikaan, siis ihan wtf meininkiä. Samaa voisi sanoa lopusta, Spoiler kun päähenkilö päätti sitten ruveta itsekin murhamieheksi. Ja mistä lähtien Swank ja Kirshner ovat olleet saman näköisiä? Plussaa voisi antaa siitä, että välillä mieleen tuli hieno peli nimeltä L.A Noire. **