Kyllähän se niin on, että mitä enemmän elokuvia katsoo, sitä enemmän niistä vikaa löytyy. Jos elokuva muuten on viihdyttävä niin niitä virheitä jaksaa katsoa läpi. Tuo mainitsemani seikka kyllä pisti metsien miehelle niin pahasti silmään että vieläkin aristaa. Kurdt on kyllä siinä mielessä oikeassa että tuota suhteuttamista pisteissä on edelleen vaikea tehdä ja kun katsantokannat siihen pisteytykseenkin ovat vielä erilaiset niin sotkuahan siitä tulee. Meikäläisen asteikko ainakin menee niin että ne pisteet pitää ansaita, niitä ei saa pelkästä olemassaolosta. Tietyn rajan alapuolella olevat ovat arvostelukelvottomia kuten sen jonkun ylittävätkin. Niiden rajojen ylä tai alapuolella olevia rainoja on paha laittaa keskinäiseen järjestykseen; ovat vain huonoja tai hyviä.
Kauttaviiva puuttuu... Ei tällaisia kovin otsa rypyssä voi/kannata katsoa ja varmaan on kertaalleen viihdyttävä. Mutta ne erikoistehosteetkaan ei kovin pikälle kanna ja kun ne alkaa melkein niihin nykyään pohjaamaan, niinkuin subbarikin toimintakohdissa, vaikkei dialogia meinaa kuulla.
Menee hieman OT:ksi mutta... Näin on joo. Eikä näitä mielipiteitäänkään kannata kovin henkilökohtaisesti kenenkään ottaa, siksihän tämäkin threadi pystyssä on että voidaan tuoda esiin niitä seikkoja joista tykkää tai joista ei välitä. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Mulle kävis varmaan kumpi vaan. Mutta tuosta elokuvasta en pitänyt, onhan tuo nähty jo muutama kertaa enneminkin. Ja mitä tulee niihin pyhiin maamerkkeihin niin kannattaa katsoa vaikka jotain brassi tai espanjalaisia elokuvia jotka on ihan aitoja tarinoita (yleensä ihmisistä) ja voivat tapahtua missä vaan. Mitään nationalistista soopaa ei mukaan vedetä mutta yhteiskuntakritiikkiä sen sijaan voi olla. Tuo Hollywood hömpötys vain on tuon tyyppistä että kaikki tapahtuu aina just jenkeille ja se saadaan aina käännettyä voitoksi. Ei se kauheaa ole mutta ärsyttävää. Mukana oli myös محتوى مخفي Hollywoodin nimikyltti joka laitettiin matalaksi, kaiken pelastajavaraoittajaväärinymmärretty tohtori, venäläinen botski keskellä jenkkien pyhintä kaupunkia, kuitenkin oikeamielinen pressa (vrt Bush, pässinpää josta leivotaan kuitenkin sitä amerikan pelastajaa kun uskalsi Irakiin) ja vaikka mitä Harmi että näillä leveysasteilla ei leffateattereissa juuri muuta pyöri kuin sitä Hollywood kassamagneetti tavaraa.
Jos The Day After Tomorrow tuntui häiritsevän amerikka-patrioottiselta, niin silloin on kyllä katsojalla itsellään ongelmia.
Tuli tämä nähtyä ja vallan viihdyttävä katastrofipätkähän tämä oli. Mukana oli tietenkin kaikki tarvittavat kliseet محتوى مخفي kuten se iänikuinen koira , mutta kuulunee asiaan. Juonen osalta kehut siitä, että محتوى مخفي tällä kertaa sankaritiedemies ei pelastanutkaan maailmaa, vaan pelastikin vain poikansa . Visuaalisesti oli komeaa katsottavaa, digitaalivedestä osataan nykyään tehdä jo eri olomuodoissaan varsin vakuuttavan näköistä, ainoa mitkä tällä alueella tökkivät olivat محتوى مخفي varsin keinotekoisen näköiset sudet . Kurtun ihmettelyyn pitää yhtyä, elokuva oli genressään ihan pätevä joten täysiä lyttäämisiä on vaikea ymmärtää. Ei tämä mikään kalkkuna sentään ollut kuten esimerkiksi kesän edellinen spektaakkeli, Troija. Varsin perinteistä, mutta lajissaan onnistunutta kesäviihdettä. +
Tämä menee nyt ihan juupas eipäs väittelyksi vaikka kyse on pitkälti makuasioista joista ei kiistellä kait voi. Ainakaan sen sananlaskun mukaan. Taiteellisilla arvoillaan pätkä ei juhli ja kun se minusta oli huono niin mitäpä sitä sen enempää ihmettelemään. En pidä itseäni viallisena henkilönä vaikka elokuva MIELSTÄNI oli heikko esitys.
Tottakai jokainen saa vapaasti muodostaa oman mielipiteensä ja turhahan siitä on sitten kiistellä. Eri asiana sitten taas kriteerit joita mielipiteen muodostamisessa käytetään. Miksi esimerkiksi alunalkaenkaan lähteä etsimään tämän kaltaisesta viihde-elokuvasta taiteellisia arvoja kun jo etukäteen on selviö ettei niitä tästä tule löytymään.
Niinpä. Juuri näin. Joillekkin se on viihdyttävä, toisille ei. Muuta sillä ei ole tarjota joten arvo löytyy viihteestä. Myönnettäköön että allekirjoittaneella taitaa olla hieman ylikriittinen näkemys näihin katastrofilelokuviin. Ne kun menevät aina saman kaavan mukaan, uutta niissä ei ole kuin teknisellä puolella.
Tuli ko. pätkä nähtyä viikonloppuna. Ja täytyy sanoa, että kyllä luonto on se upein elementti mielestäni jos haluaa tehosteilla mässäillä Katastrofipätkät olivat todella silmiä hivelevää katseltavaa ja ei se elokuva minua nyt muutenkaan niin häirinnyt. Paitsi ne محتوى مخفي sudet, aivan kauhee. Meinasi alkaa itkettää kun tajusi miten ne liittyvät juoneen. Kelpoa popcornviihdettä :naminami:
Eipä ollut ihmeellinen elokuva. Efektit eivät pudottaneet leukoja mutta kyllä tuon kerran katsoi kun ilmaiseksi pääsi Kaikki kliseet löytyi ja muutenkin kovin tyypilinen hollywood-raina. Taas tuhotaan Nykiä ja vaihteeksi myös Los Angelesia. Elokuva ei herättänyt minussa mitään tunteita.
Sitten olet väärässä, mikä sinänsä ei ole yllätys koska moisia absoluuttisia totuuksia ei vain voi antaa, etkä sinä voi määritellä mikä on keskistason elokuva muuten kuin subjektiivisesti katsottuna. Itse pidän ns viihde-elokuvista, ja katson yleensä läpi sormien kaikenlaisia epäkohtia elokuvassa kunhan se vain on viihdyttävä, mutta tämä elokuva aiheutti ensimmäistä kertaa todella pitkästä aikaa ärtyneen fiiliksen elokuvasalista poistuessa. Elokuva ei vain ollut hyvä.
Täytyypä sanoa että tässä olen samaa mieltä. Itse olen myös hyvin subjektiivinen elokuvan kuin elokuvan suhteen ja tällaiset toimintarytistykset ovat yleensä ihan viihdyttäviä pari tuntisia. Mutta tämä elokuva oli melkoisen pitkäveteistä puuroa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuli leffan aikana tunne että en jaksa enää, lähdenkö kotia.
En kiinnittänyt leffassa huomiota minkäänlaisiin virheisiin, vaan nautin elokuvasta täysin siemauksin. Viihteenä se oli hyvää, vaikka ei se mitään elämää suurempaa tarjonnutkaan. Parempi se olisi ollut jos: محتوى مخفي lopussa kaikki olisivat kuolleet sinne(älkää kysykö miksi) Olisi tullut ainakin erilaisempi loppu. tähtiä annetaan 4/5
[OFF TOPIC] Älä nyt Eastwood tai muutkaan suuttuko, mutta tässä on juuri täydellinen esimerkki siitä, miten tähtiä annetaan väärin. Neljä tähteä eli vuosikymmenen ehdottomia elokuvatapauksia. Todellinen elokuvantekijöiden taidonnäyte, josta on vaikea keksiä suoraan varsinaisia heikkouksia. Tätä elokuvaa rakastan. Ja siltikin kaveri sanoo, että: "Viihteenä se oli hyvää, vaikka ei se mitään elämää suurempaa tarjonnutkaan." :hitme: Itse olen muuten päättänyt, ettei yksikään näkemäni elokuva tule ikinä saamaan viittä tähteä. Viisi tähteä merkitsee sitä, ettei elokuvassa ole enää mitään parannettavaa. Ja minä en todellakaan usko, että ikinä tullaan teekemään yhtäkään elokuvaa, joka olisi kaikin puolin täydellinen ja jossa ei yksinkertaisesti olisi enää mitään parannettavaa.[/OFF TOPIC]
Luultavasti esimerkillä tarkoitit juuri tuota Eastwoodin arviota, mutta pitää kyllä kommentoida että tuo omakin perustelusi käy varsin hyvin esimerkistä juuri edellämainitusta. Kaikki arvosanat on kuitenkin tarkoitettu käytettäviksi, viiden tähden käyttäminen jonain saavuttamattomana etappina ei sinänsä ole kovinkaan hyödyllistä.
Totta, mutta mielestäni liian ankara asteikko on paljon parempi kuin liian löysä. Eikä se viisi tähteä mikään saavuttamaton pistemäärä ole, sitä vaan on perhanan vaikea saavuttaa.
Olen samoilla linjoilla. Noilla perusteilla elokuva voisi saada 2 tähteä, ei enempää. Ne tähdet on ansaittava, niitä ei voi jakaa tyhjästä. Jos elokuvalla ei ole mitään annettavaa on se 0 tähteä, jos edes jokin onnistuu niin päästään jo pisteille eli siihen yhteen tähteen. Kolme on jo suositus, neljä on erinomainen ja viisi unelma paremmasta huomisesta.
Yksi antaa mielipiteeseensä nähden liian korkean arvosanan, toinen käyttää arvosteluissaan neljää arvosanaa ja kolmas kuutta Pitää nyt kuitenkin muistaa että vakiintuneen viiden tähden asteikon käyttötarkoituksena on viestittää muille omaa kokonaismielipidettä arvostelun kohteesta. Jos jokaisella on omanlaisensa asteikko, on koko arvosanan antaminen täysin turhaa koska tällöin ne eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia keskenään. Tästä johtuen arvosanan antokriteereiden pitäisi olla suurinpiirtein yhteneväiset. Se, saavuttaako tietty elokuva tietyn kriteerirajan, on sitten tietenkin täysin arvostelijan oma asia.
Näistähän on ennenkin ollut keskustelua. Mikä sitten lienee se kultainen keskitie. Tähdelle pitäisi antaa jokin standardi. Leikkimielisesti vaikkapa niin että määritellään viisi osa-aluetta joista annetaan on/off pisteitä. Jos onnistuu osa-alueessa niin tähti siitä ja jos ei niin sitten ei tähteä. Yksi voisi olla vaikka villikortti. Esim tehosteita ja näyttelystä tähti mutta ohjaus, juoni sekä yleinen fiilis ei tähtiä => 2/5. Leikki leikkinä mutta arvostelusta ei ikinä tule kaikkienkanssa yhteensopivaa ellei niitä rajoja määrätä. Edit: Onko arvostelusta jo arvosteluthreadia Missähän tätä jatkaisi?