Ääh, eipä olleet kummoisia nuo Morriconen sävellykset (elokuvan soundtrack löytyy spotikasta). Ehkä se on vaan niin, että näiltä vanhoilta mestareilta ei enää lähde.
Tämähän oli osittain sukua Reservoir Dogsille, sekalainen sakki miehiä yhdessä tilassa aseineen ja sitten katsotaan kenen pokka pitää ja kenen viiksi väpättää ensimmäisenä. Samat uskollisuuden ja identiteetin teemat pyörittelyssä. Varmasti jakaa mielipiteitä jopa Basterdsia ja Djangoa enemmän, sen verran puhelias "slow burner" kyseessä. John Fordin Stagecoach tulee mieleen alkupuolen asetelmasta, jossa vankkurimatkalla avataan sisällissodan jälkeiset asenteet eri persoonien kautta. Olikohan tuo Tim Rothin rooli alunperin kirjoitettu Christoph Waltzille, sen verran paljon samankaltaisuuksia? Samuel L. Jackson kertoo päräyttävän monologin/tarinan, Tarantinon kenties ilkeimpiä kohtauksia. "Starting to see pictures, ain't ya?" Morriconen musiikit tosiaan yllättävän taka-alalla, mutta se heti alkuteksteissä soinut sävellys johdattaa tunnelmaan hienosti. Vaatii kenties kuvat avautuakseen oikeassa kontekstissa? Mutta voihan tästä sanoa, että melkoista värisuoraa Tarantino filmografiastaan edelleen rakentaa. 4,5/5
Tässä on tarinaa tuosta vuodosta. FBI selvittelee tilannetta ja ei ole ollut ainut leffa, joka on vuotanut ulos. Myös uusi DeCaprio on pihalla. http://variety.com/2015/digital/news/hateful-eight-piracy-andrew-kosove-1201667001/
No ilmankos jenkkien katsojaluvut jääneet niin alhaisiksi vaikkakin on jäänyt melkoisen jyrän(star wars) alle tässä vuoden vaihteen tienoilla. Tarantinon leffa nyt kuitenkin on Tarantinon leffa ja se kyllä ansaitsee hyvän määrän katsojia.
Ei ole kovin mairittelevia arvosteluja saanut tämä leffa. Tai ainakin tuntuu enemmän pomppaavan esille ne negatiiviset asiat. 8,1 tällä hetkellä imdb:ssä ja kun tiedetään, että ajan myötä tuo laskee, niin alle kasiin mennään reilusti. Rotten tomatoessakin vain 75%. Pitänee tuo ehkä kuitenkin käydä katsomassa. Ei noista arvosteluista tietenkään liikaa johtopäätöksiä saisi vetää. Mielestäni paras Tarantino eli Jackie Brown on saanut "vain" 7,5 pojoa imdb:ssä. Rottenissa suhteessa paremmin on pärjännyt tosin. Olikos tässä sitten jokin väliaika siis?
Eikö tuo väliaika koskenut vain perinteistä filmikela versiota mitä ei suomessa nähdä? Trailerien perusteella leffa ainakin vaikuttaa suorastaan tylsältä. Hahmotkin jo aivan väkisin väännettyjä irvikuvia näyttelijöistään.
Kävin ensi-illassa katsomassa, niinkuin tapoihini kuuluu Tarantinon kohdalla. Mä tykkäsin tosi paljon, mielestäni parasta Tarantinoa sitten Kill Billien. Morriconen musat olivat upeat. Diggasin dialogista ja kässäristä, tämähän osoittautui löyhäksi muunnelmaksi Spoiler Agatha Christien "kymmenen pientä neekeripoikaa"- ja "Idän pikajunan arvoitus"-kirjoista. Suljettu tila toimii helkutin hyvin miljöönä. Eipä tässä muuta tapahtumapaikkaa olekaan alun hevosvaunun jäljeen. [Ainoastaan lievää spoileria tapahtumapaikoista, ja tapahtumista yleisellä tasolla, mutta piilotetaan kuitenkin jos joku ei tiedä] Näyttelijöiden varassahan tällainen elää tai kuolee, nyt siinä onnistuttiin pääosin erinomaisesti. Edes Samppa Jaksonen ei pitkästä aikaa ärsyttänyt. Se meksikaani tosin jäi vähän vaisuksi hahmoksi. Kurt Russel on hyvä, Tim Roth ja Jennifer Jason Leigh vetävät suorastaan huikeat roolit. Harmi että Michael Madsen sai niin vähän ruutuaikaa. Walton Goggins on myös iskussa. Leffan tunnelma on painostava alusta asti. Alkupuolisko sujuu vielä sinänsä rauhallisesti, tai ainakin suhteellisen väkivallattomasti, mutta viitteitä tulevasta verikekkeristä kyllä saadaan. Jopa nihilististä huumoria saadaan revittyä muun muassa Jacksonin hahmon kertoessa everstille hänen kohtaamisestaan everstin pojan kanssa. Elokuva on teknisesti upea, kuvaus ja kuvasuunnittelu on (tällaisen pitkäaikaisen valokuvausharrastajan silmin) leuat loksauttavaa. Ohjaus on totutusti sujuvaa, hyvin rytmitettyä ja leikattua. Moni kriitikko on pitänyt elokuvan 2h50min kestoa liian pitkänä. Minusta siinä ei ollut tippaakaan liikaa, vaan jokaista kohtausta oli ilo katsoa. Ja sanon tämän ihmisenä, jonka mielestä useimmat yli kahden tunnin kellottavat filkat kaipaavat tiivistystä.
Onkohan tennispalatsin näytökset kaikki 4K? Jossain vaiheessa oli tämä maininta erikseen finnkinon sivuilla mutta nyt ei näy enää.
Finnkinon mukaan mikään Tennispalatsin näytös ei ole 4K. Ainoastaan Sello on. Klik Voi tietysti olla, että Star Wars panttaa isompia saleja, joissa ehkä olisi 4K-projektorit (ei mitään käryä), mutta tällä hetkellä Tennarissa ei näytetä elokuvan 4K-versiota.
Melkein kolme tuntia paskanjauhantaa lumen saartamassa mökissä tai mökin vieressä, jos oikein olen ymmärtänyt? Okei, jos Finnkino esittää tätä filmiprojektorilla 70mm filmiltä kuten Tarantino on tarkoittanut niin menen katsomaan. Muuten taidan odottaa BD:tä.
Suomeen tuotava versio on joka paikassa ymmärtääkseni ihan normaali digitaalinen versio. Ei tämä mikään hirveä hitti näköjään foorumilaisten kesken ole kun ei arvosteluita tule.
Hienolta näytti tämä Tarantinon kahdeksas elokuva ja oli tarinankerronnan osalta jopa pienoinen positiivinen yllätys ottaen huomioon kädenlämpöiset ensiarviot sekä asetelman (elokuva ei tarjoa paljon vaihtelua juuri minkään suhteen). Näyttelijäkaartin onnistuneimmat suoritukset kuuluivat etunenässä Samuel L. Jacksonille Walton Gogginsin (mies muuttuu Tarantinon elokuvissa yhä hauskemmaksi ja hauskemmaksi) ja Jennifer Jason Leighin ollessa myös viihdyttäviä. Valitettavasti Tarintonin vakikalustoon kuuluvat Tim Roth ja Michael Madsen jäivät hitusen latteiksi. En oikein tiedä, mitä ajatella Channing Tatumin mukana olosta Tarantino-elokuvassa, sillä Magic Mike ei minusta sovi Spoiler elokuvan aikakauden koplan johtajaksi. Ohjaaja panostaa tunnetusti dialogiin ja musiikkiin, joista kumpikin toimi, joskin ehkä vain paikoitellen, eikä totutun häikäisevästi (Morriconen loihtiman pääteeman lisäksi ei elokuvan soundtrack ollut kovin erottuva). Mainitaan tähän loppuun elokuvan loppupuolen mahdollinen juonellinen epäkohta: Spoiler Majatalon pitäjä Minnie ei ilmeisesti sietänyt meksikaaneja, mutta kuitenkin hymyssä suin toivotti koplaan kuuluvan meksikaani-Bobin majataloonsa vieraaksi. Kahdeksasta Tarantino-elokuvasta tämä jää Reservoir Dogsin, Pulp Fictionin, Kill Billien ja Django Unchainedin (ristiriitaisesta lopusta huolimatta) taakse selvästi. Pidin tästä kuitenkin enemmän kuin Inglorious Basterdsista (jonka katsoisin vain Christoph Waltzin takia uudelleen), Jackie Brownista (paperilla erinomainen elokuva mutta käytännön suhteen jokin mätti) ja (luonnellisesti) Death Proofista. 4-/5 ****-/*****
The Hateful Eight on ehdottomasti Tarantinon tuotannon kärkipäässä.Elokuvan ainoat miinuspisteet tulevat turhan ennalta-arvattavasta juonesta ja liian yliampuvasta väkivallasta lopussa. Kokonaisuutena elokuva on erinomainen, varsinkin komeasti kuvattu ja viipyilevä alkupuolisko ja pirun hyvin hoidettu casting takaavat viihdyttävän kokemuksen. 4/5
Kyllähän tässä perse puutu, mutta kelloa ei sentään tarvinnut katselle. Senverta hyvin jutustelu ja loistavat näyttelijät pitivät mielenkiintoa yllä. Huumoriakin oli mukavasti ripoteltu sinne tänne. Ekaa kertaa tuli Tarantinon leffassa mieleen, että ehkä vähempikin väkivalta olis riittänyt. Morriconen osuus jäi yllätävän pieneksi. Alussa tuli heti hyvää melodiaa ja tunnelmaa, mutta sen jälkeen en kiinnittänyt musiikkiin mitään huomiota. Oliko sitä edes? Paljon tässä oli yhtäläisyyksiä myös loistavaan The Thingiin. Kurttikin varmaan sen takia mukana... Ei parasta Tarantinoa, mutta Tarantinoa kuitenkin! ****
Olihan tämä ihan katsottava. Joku haukkui että tämä on liian pitkä ja sanoi että tätä olisi pitänyt tiivistää. Mutta se nyt on vain tarantinon tyyli tehdä näitä pitkiä keskustelu kohtauksia jotka eivät välttämättä liity elokuvan juoneen kummemmin, se on ihan jees. En kyllä nähnyt tässä mitään mitä olisi voinut pitää muunnelmana 10 pientä neekeri poikaa niin kuin joku väitti. Huomattavasti parempi kuin miehen edellinen joka oli pilattu totaalisesti niillä rap musiikeilla.
Omissa kirjoissani The Hateful Eight taitaa nousta Tarantinon elokuvien ykköseksi. Näytelmähän tämä pohjimmiltaan on, mutta niin taitavasti koreografioitu ja kameran käytöllä täydennetty (mm. loppupuolella De Palma-oppeja hyödynnetty split-diopter otoksilla) , että myös elokuvallisuus toteutuu ja kuvakielihän on taattua Tarantinoa. Temaattisesti tässä riittää vielä paljon pureksiltavaa alkaen Kristus-figuurista, palkkionmetsästäjien suhtautumisesta lainsuojattomiin; Ruth (elävänä) vs. Warren (kuolleena), Oswaldo Mowbrayn monologiin oikeuden ja rajaseudun oikeuden eroista, sisällissodan rasistisista asetelmista ja motiiveista sekä Lincoln-kirjeestä. Satun myös pitämään postivaunujen estetiikasta ja Minnie's Haberdashery on lavasteena yksi Tarantinon elokuvien upeimmista - propsit siitä Yohei Tanedalle - joten miljöö on kaikin puolin kiinnostavaa. Musiikkia on ehkä yllättävän vähän, mutta Morriconen thriller-henkiset sävellykset toimivat hyvin ja Tarantinon omista valinnoista The White Stripesin ja Roy Orbisonin laulut toimivat temaattisesti ja tunnelmallisesti, sen sijaan David Hessin kipale tuntui turhan imelältä ja kohtauksen musiikki olisi saanut olla mieluummin Joe Gagen mentaalia kuvaavaa. Roolihahmoista kiinnostavimmat ovat mielestäni Daisy Domergue (Jennifer Jason Leigh) ja John Ruth (Kurt Russell) joita Major Marquis Warren (Samuel L. Jackson) hyvin täydentää. Myös Chris Mannix (Walton Goggins) ja General Sanford Smithers (Bruce Dern) tuovat tarinaan syvyyttä, osin myös Oswaldo Mowbray (Tim Roth, jonka näyttelytyyliin on haettu vaikutteita Terry Thomasista).
Kahdessa kohtauksessa oli musiikit suoraan The Thingistä, no saahan se Morricone omaa musaa lainata, ja sopihan nuo aika hienosti kohtauksiin.