Väitän kyllä että kun murhamies kävelee sinua kohti veitsi kädessään hyvin kalibroidulla kuvalla, 3d:nä, 1000fps:llä niin pulssisi hakkaa ihan eri tahtiin kuin nykyelokuvissa ja se se on elokuvien tarkoitus. Eikä näyttää 'elokuvilta'. Toisaalta kyllähän jotkut lukevat sarjakuviakin kirjojen sijasta.
Johan oli provokaatio. Huomautettakoon nyt kuitenkin, että sarjakuva ja kirja ovat keskenään eri ilmaisumuotoja, joita yhdistää alusta. Ei sen enempää tahi vähempää. Sarjakuvan vertaaminen alentavasti kirjaan on verrattavissa siihen, että vertaa elokuvaa musiikkiin siksi, että molemmat (tätä nykyä) myydään digitaalilevyllä ja molemmissa on ääni.
Joo provoa kyllä, mutta ajatus on selvä. Sarjakuvissa voidaan oikoa polkuja koska kyseessä on sarjakuva. Kirjaa pidetään vakavampana. Elokuvan halutaan näyttää elokuvalta. Miksi ihmeessä? Joillakin leffoilla 200Hz tekniikka ainakin minulle on avannut silmät kuinka huonoa näyttelemistä leffassa on ollut kun näkeekin elokuvan enemmän 'todellisessa maailmassa'. Elokuvassa antaa enemmän anteeksi koska 'se on elokuvaa'. Samanlailla kuin sarjakuva vs. kirja.
Ehkä parempi rinnastus olisi ollut kioskikirjallisuus vs. normikirjallisuus (en nyt keksinyt jälkimmäiselle parempaa termiä). Sarjakuvissakin mennään äärilaidasta toiseen ja rinnastuksesi ei toimi, jos tuntee sarjakuvan ilmaisua yhtään laajemmin.
Annatko esimerkin 'korkeakulttuurisarjakuvasta' niin katson löytyykö hyllystä? joka tapauksessa ne ovat melko vähemmistössä ja nostetaan esille lähinnä silloin kun sarjakuvia väitetään pinnallisiksi. Toisaalta, sarjakuva vähentää mielikuvituksen määrää koska kuvat piirtää joku muu kuin oma mielikuvitus eli esimerkkiäni voi katsoa myös päinvastoin.
Voi pojat kun on taas yksisilmäistä. Tottakai sarjakuvat ovat pinnallisia, ihan niinkuin moderni pop-musiikkikin. Jos ainoa, mitä tietäisit olevan olemassa, on Lady Gaga, väittäisit epäilemättä musiikkiakin pinnalliseksi roskaksi. 1. Erota muoto sisällöstä; sarjakuva on ilmaisumuoto, eikä ole sen syy, että sitä on viimeiset muutaman vuosisadat käytettyy lähinnä amerikkalaisen supersankariviihteen tuottamiseen. Jos kirjoja olisi olemassa pääosin harlekiinikirjoja ja ns. kioskikirjallisuutta, ei se silti tarkoittaisi, että kirjallisuus itsessään on.. yhtään mitään. Nykyisin televisiosta tulee lähinnä realitya. Tarkoittaako se, että televisiosarja ilmaisukeinona on jotenkin huono? Ei. Mutta koska kaikki ovat nähneet myös ns. laatusarjoja, ei formaattia ole tuomittu. 2. Jos "omalle mielikuvitukselle jäävä tila" on absoluuttisesti hyve, niin eikö silloin meidän pitäisi tyytyä elokuvienkin sijasta kirjoihin? Kun tuo kuva ikävästi rajoittaa tuota mielikuvituksen käyttöä. Vai myönnetäänkö avoimesti, että elokuva ja kirja ovat kaksi eri ilmaisumuotoa, joilla on omat ominaispiirteensä hyvässä ja pahassa, ja niiden ehdoilla on toimittava - mikä kieltämättä johtaa ongelmiin lähes aina, kun kirjoja "käännetään" elokuviksi. Ja tuohon pyytämääsi viittaukseen "laadukkaista sarjakuvista" voisi dropata vaikka mitä, ja siitä vasta mekkala alkaisikin, mutta jos oikeasti kiinnostaa, niin lue sarjakuva nimeltä Sarjakuva - näkymätön taide, jossa pilkotaan ko. ilmaisumuoto osiin analyysia varten - sarjakuvan muodossa. Esimerkiksi tuon teoksen tekeminen perinteisenä tietokirjana olisi mahdotonta.
Kuten esimerkiksi Mooren Watchmen ja Batman tarina The Killing Joke ja Millerin Batman tarina The Dark Knight Returns. :love: edit: Olen täysin samaa mieltä kanssasi sarjakuvasta ilmaisumuotona, halusin vain tuoda ilmi että sieltä yhdestäkin alueesta löytyy noita helmiä.
Toki ja nuo ovat ne 'helpot' esillenostettavat, toisaalta noissakin kuitenkin ollaan tukevasti kiinni supersankariperinteessä. Tietenkin Watchmen on oma lukunsa, mutta toisaalta visuaalisesti se on - tarkoituksella - kovin rajoittunut: kaikki ruudut ovat tasaisia nelikulmioita, eikä niitä käytetä tarinan painottamiseen. Toisessa äärilaidassa sitten joku Maus, mutta sen puhtaasti sarjakuvalliset ansiot.. No jaa.
Stephen Fry Master of Laketownin rooliin: http://www.tvguide.com/News/Stephen-Fry-Hobbit-1033361.aspx
http://www.variety.com/article/VR1118037747?categoryid=4076&cs=1&cmpid=RSS|News|LatestNews The Hobbit: An Unexpected Journey, ensi-ilta 14.12.2012 The Hobbit: There and Back Again, ensi-ilta 13.12.2013
Mitähän ihmettä Elijah Wood tekee castingissa, kun Frodo ei ollut syntynytkään vielä Hobbit:n tapahtumien aikaan? Samoin Legolas ei esiintynyt kirjassa. Vai onko tuo ensimmäinen osa jotain muuta tarinaa kuin itse kirja? Turhaa vinkumista: Spoiler 1.Pitääkö tässäkin rahastaa 3D:llä 2. Pitääkö tässäkin rahastaa venyttämällä puolikkaan leffan tapahtumat kehdeksi leffaksi 3. Pitääkö tässäkin rahastaa tuomalla trilogian staroja leffaan johon ne eivät kuulu :OI:OI:OI Pakko nämä on silti Tolkien fanina ostaa ja käydä katsomassa. Toivottavasti saavat kaikesta huolimatta hyvät leffat aikaiseksi.
Onhan tuo moneen kertaan kerrottu, että elokuvissa tullaan laventamaan Hobbitin tarinaa aika reippaasti. Ilmeisesti osa tapahtumista kerrotaan ainakin takautumina (jolloin Frodo voi olla mukana muissa paitsi takautumissa)... Saapi nähdä, toivottavasti eivät ihan Tolkienin maailmaa raiskaa...
Frodoa voi käyttää vaikkapa jossain introssa / loppukaneetissa missä wanha Bilbo vaikkapa kertoo tarinaansa. Legolas taas on helppo laittaa maisemiin, sillä muistaakseni retki vei Synkmetsän poikki ja siellä kävivät tämän isäukon hovissa. Jos muistan oikein.
Muistat aivan oikein. Se ettei Legolasin nimeä mainita kirjassa (koska kirjailija on ilmeisimmin keksinyt hahmon LotR'a varten) ei tarkoita etteikö hän olisi siellä isäukkonsa tykönä ja osallistuisi lopussa... kirjan lukijat tietävät mihin ja muut voivat hyvin arvata Käsikirjoitajat ovat ainakin samat henkilöt kuin LotR:ssa, lisänä vain Guillermo del Toro. Joten sen suhteen en ainakaan pelkää raiskausyritystä
Kirjaeepokset moneen kertaan kahlanneena, kiinostaisi tietää muitten mielipide saataisiinko Hobitin jälkeen vielä C. Tolkienin finalisoima Silmarillion suurelle kankaalle? Keskimaan mytologian juuret filmatisointina voi olla kyllä vaikea paikka monelle, kun kirja itsessään (vaikkakin tätänykyään lempparini) on monasti vaikeaselkoinen jo pelkästään henkilöhahmojen määrän takia. Elokuvaformaatissa kun ei olisi aikaa selittää vihkiytymättömälle taustoja jokaisen "päähahmon" osalta. Elokuvan formaattihan joutuisi olemaan kokoelma lyhytelokuvia (jokaiseen oma ohjaaja?) Tinúvielin ja Berenin tarina on vaan lähellä tämän romantikon sydäntä -CB
Vaikka Silmarillion onkin omakin LOTR lempikirja niin enpä ite ainakaan usko että Silmarillionista saataisiiin mitään muuta aikaiseksi kuin kasaa surkeita tekeleitä. Kirjan käsittelemä kokonaisuus on kuitenkin kaikin puolin liian laaja filmatisoitavaksi (niin ajallisesti, paikoittain, tarinoittain kuin hahmoittain) että onnistuisi millään ilman todella montaa osaa.. Itse elättelen toiveita että Silmarillionista poimittaisiin joitain rajatumpia kokonaisuuksia ja niistä yritettäisiin tehdä leffoja, esim. juuri mainittu Beren/Luthien tai esim Numenorin nousu&tuho tai joku sovitus missä Fëanor/Melkor olisivat messissä. Hobitin filmatisointi projekti vaikuttaa kyllä ihan mielenkiintoiselta ja ainakin itellä on odotukset korkealla leffan/leffojen suhteen.
Children of Hurin voisi olla elokuvaan taipuva Silmarillionissakin kerrottu tarina. :love: (Linkissä spoileria vastassa)
Komppaan, kirja on melkoisen hyvää luettavaa ja teksti on paljon lennokkaampaa, kuin Hobitin vastaava. Oikealla adaptaatiolla tuosta saisi sellaisen hyvän leffan kestoltaan 2h. Mutta ei varmaan tarpeeksi tunnettu massojen keskuudessa joten ideaksi jää...
Jep, Children of Hurin olisi myös mielestäni hyvää leffakamaa. En tosin ole tuota kirjaversiota lukenut, vaan vain Silmarillionin ja Keskeneräisten Tarinoiden sisältämät versiot. Täytyisi tarkistaa vielä tuo erillinen kirjakin, kun on ollut hyllyssä odottamassa julkaisustaan lähtien...