Edeltäjäänsä suoraviivaisempi ja viihdyttävämpi tekele. Toimi hyvin niin jatko-osana kuin itsenäisenäkin teoksena. Norton oli yllättävän hyvä valinta uudeksi Hulkikisi ja Tim Rothin edesottamuksia on aina ilo seurata. Tony Starkin piipahdus lopussa oli mukava yllätys... ***½
Oho aika yllättävän positiivisia plazalaiset antaneet. Itse en syttynyt miltei ollenkaan enkä oikeastaan edes näe mitään hyvää tässä. Näyttelijät olivat kautta linjan heikkoja, myös Norton joka ei tuonnut tähän yhtään mitään. Hulk/Banner ei ole hahmona kovin mielenkiintoinen tai siitä ei ole onnistuttu semmoista tekemään. Bannerin ainoa tavoite on päästä Hulkista eroon ja siinä sivussa suojella naistaan. Hulk taas on periaatteessa täysin voittamaton, välillä ottaa vähän pataan, mutta palaa vahvempana eli ei hirveästi tarvitse jännittää hahmon puolesta. Kässäri oli aika perushöttöä, ei mitään oivaltavaa juonen tai dialogin osalta. Elokuvassa ei oikeastaan saavutettu mitään, Banner palaa Jenkkeihin ja taas huomataan ettei Hulkkia voi parantaa, ja Banner lähtee pois. Abomination on pahiksena kanssa mielenkiinnoton, samanlainen lihamöhkäle kuin Hulk. Tylsää. 0,75/5 En löydä tästä juuri mitään kehumisen arvoista, kuvaus oli paikoitellen ihan kivaa ja tehosteet, mutta ei niillä pitkälle pötkitä. Loppukohtaus jossa Stark astelee baariin ei ole enää mitään järkeä, kun General Ross ei edes ollut Avengersissa ja miksi Stark menisi Rossin luokse Hulkin rekrytoimista varten, kun eivät selvästikään ole tekemisissä keskenään. No joo eipä tuossa ole muutenkaan oikein järkeä, kun Stark lähti tiimiin mukaan vasta Iron Man kakkosessa ja toisaalta Avengersinkin alussa oli vielä epäselvää oliko hän edes mukana.
Kannattaa tsekata muutaman minuutin pituinen Marvel One-Shot -lyhäri The Consultant niin tuo vähän aukeaa. Ja tuo loppukohtaus tosiaan sijoittuu ajallisesti IM2:n jälkeen, mikä tuosta lyhäristäkin käy ilmi.
Hulk tarjoaa siinä mielessä hyvää vaihtelua peruskaavan Marvel-elokuville, että hahmon päävastustaja on jonkin suuren ulkoisen uhan sijaan lähinnä hahmo itse. Tätä ei kuitenkaan osattu hödyntää kunnolla, tuntui että Hulkkina hahmon itsekontrolli säilyi liian hyvin. Elokuvan alkuvaihe miellytti, lopussa sorruttiin valitettavasti lajityypissä pakolliseen perusrymistelyyn. Mahtaako siitä edes kukaan aidosti pitää, vai täytyykö lopputaistelu saada aina mukaan, kun kerran niin on aina tapana ollut?
"Mitä tahansa muuta teetkin, varmista, että lopputaistelu on mahtava", sanoi joku elokuvantekijä saamansa ohjeen kokeneemmalta Empiressä. Ei ollut Bay.
Kannattaa muistaa, että kohderyhmänä on pääosin teinit, joita pitää viihdyttää. Itsetutkiskelevampi Hulk -leffa voisi olla mielenkiintoinen, mutta en usko että sellaista tehdään, ainakaan isojen studioiden toimesta ja oikeudet hahmoihin taitavat estää muiden mahdollisuudet tehdä leffaa aiheesta.
Mulle jäi vähän epäselväksi Spoiler mitä Abominationille tapahtui lopussa. Hulkkihan ei sitä tappanut (hölmö ratkaisu), vaan jätti maahan haukkomaan henkeään.
Vastaus tähän löytyy lyhäristä: The Consultant http://marvel-movies.wikia.com/wiki/File:Marvel_One-Shot_-_The_Consultant_(Full_Version)
Tämä siis olettaen, että edellinen on nähnyt tuon TIH:n 'ylimääräisen' kohtauksen, jossa Stark tapaa Rossin baarissa. Itse lyhärihän on ns. retcon: TIH lopussa jätettiin auki, että olisiko Hulk mahdollisesti 'pahis' The Avengersissa (tai yksi heistä) ja tuolla loppukohtauksella pohjustettiin sitä; ts. että Starkin viittaama tiimi lähtisi Hulkin perään. The Consultant sitten aitosarjakuvamaiseentapaan muutti tuon asetelman täysin.
Selväähän tämä, mutta saako kohderyhmän teinikään enää viihdettä irti siitä, että näkee Marvel-elokuvassa samanlaisen loppurymistelylopetuksen jo 37. kertaa.